Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.