 |
| "Vanhan" keittiön kaakelit - näitä olen inhonnut kaikki ne vuodet, jotka olemme tässä kodissa asuneet |
Meillä on menossa keittiöremontti. Tiesin koko kevään, että meille on tulossa keittiöremontti, mutta jotenkin olin onnistunut blokkaamaan sen pois ajatuksistani. Vasta tällä viikolla tajusin, että sehän on nyt. Sehän tarkoittaa sitä, että keittiön kaapit pitää tyhjentää ja vanha keittiö purkaa. Mieleni pullikoi aluksi vastaan, että vielä tämäkin pitää mahduttaa viikkoon. Keho ja mieli ovat olleet vähän jumissa ja tämä tuntui vielä ihan ylimääräiseltä jutulta tähän ajankohtaan.
Torstaina aloitin keittiön kaappien tyhjentämisen. Hylly kerrallaan tyhjensin. Astiat, jauhopussit, mausteet. Kaikki pois. Koko keittiö tyhjäksi. Ja se olikin tosi meditatiivista. Mekaanista, suorittavaa, samanlaisena toistuvaa työtä, jossa ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin sitä, mihin laitan tämän tavaran. Tunnista toiseen, sitä samaa.
Ja tämä olikin juuri sitä, mitä mieleni kaipasi. Olen viime viikkoina tehnyt tosi paljon isoja päätöksiä esim. ensi syksyn töitä koskien. Tuntuu, että aivoni ovat menneet tukkoon. Nyt tekemällä täysin samanlaista suorittavaa työtä, aivoihin tulikin tilaa ja luovuutta alkoi vapautua.
Olen todennut aikaisemminkin sen, että kun aivot ovat jumissa, on hyvä lähteä vaikka metsälenkille ja luuhailla. On hyvä olla tekemättä mitään. Mutta vaikka tämän tietää, miten helposti sen unohtaa omassa elämässään. Nyt, kuin vahingossa ja tilanteen pakosta, tein samanlaisena toistuvaa mekaanista työtä, joka johti aivojumin poistumiseen ja vei minua kohti luovuutta. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
ps. tiedän ettei tavaroiden laittaminen takaisin paikoilleen uusiin kaappeihin ole välttämättä enää niin terapeuttista. Siinä vaiheessahan minun pitää tehdä karsintaa. Ja aivotyötä. Laitanko tämän kaappiin vai kierrätykseen? Mihin lajittelen minkäkin pois heitettävän jätteen? Kaatopaikalle en haluaisi ikinä laittaa mitään ja aina ei ole helppoa lajitella ja löytää jatkosijoituskohdetta.
Kyllä - kun aivot jumittaa, hyvä tehdä jotain muuta, kävely toimii minullakin :)
VastaaPoistaNäinhän se on. Mutta ainakin minulta se meinaa käytännössä unohtua, vaikka teoriassa tiedän, että näin se on.
PoistaYllätyin tekstisi lopusta! Eikös se ole ihanaa, kun voi miettiä, mitä mihinkin uudistuneessa tilassa. Sinä olet sinnikäs, kun olet vuosikausia jaksanut itsellesi epämieluisia kaakeleita. Minusta ei olisi siihen. No, me olemmekin eläneet miltei kroonisessa remontissa jo 20 vuotta. Pään tuuletukseen maalauskin on oivan meditatiivista varsinkin, kun hammasta purren jatkaa loppuun vuotavasta rakosta huolimatta. Aurinkoisen kevään toivein! 💚 Tuija
VastaaPoistaOn siinä ihankin, mutta kun pitää myös tehdä karsintaa. Ja se on aivotyötä. Mihin tämän laitan? Meneekö tämä kierrätykseen? Ja kun sieltä tosiaan löytyi vaikka mitä sellaista, jota en edes muista säilöneeni. Minä en haluaisi heittää mitään ihan vain roskikseen vaan järkevästi kierrättää eteenpäin ja siinä tulee ne haasteet eteen.
PoistaMuutimme tähän taloon kun esikoinen oli 10 kk:n ikäinen. Silloin teimme vain ihan pikarempan eli uudistimme parin huoneen tapetit ja jotain muuta pientä teimme. Pikkulapsivaiheessa ja siellä reaaliteetilla, ettei meillä ole verkostoja (eli auttavia käsiä) olemassa, olemme tehneet vähitellen remppaa. Vuosien varrella on purettu vanha takka ja laitettu tilalle uusi, uusittu saunaa ja kodinhoitohuonetta, tapetoitu, maalattu pintoja ja viime keväänä teimme ison putkiremontin alakerrassa. Myös pihalla on tehty paljon uudistustöitä. Vähitellen, sillä jaksamisella, mitä minulla ja miehellä on ollut.
Tsemppiä sinne kaiken keskelle! Se on totta, että mekaaninen työ monesti vapauttaa ja antaa mahdollisuuden työstää omia ajatuksiaan ihan eri tavalla.
VastaaPoistaMukavaa vappua tänne takatalveen! :)
Kiitos tsempeistä. Vähän nyt huumorintajua koetellaan, kun tuli vielä takatalvikin. Niin olin suunnitellut, että voimme grillata ja syödä piknikhenkeen ulkona, kun sisällä ei pysty ruokaa laittamaan.
PoistaMukavaa vappua teillekin!