Vauva-arki on tunnemyllerrystä moneen suuntaan. Kun vauva syntyy, kaikki muuttuu. Ami Lindholm kuvaa Vauvakirjassa viisaasti, tarkkanäköisesti ja lohdullisesti vauva-arkea. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka
Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta löysin itseni tästä kirjasta. Edelleenkin on muistissa ne kaikki tunnemyllerrykset, mitä vauva-aikaan liittyi, haaveet siitä, että päiväohjelmassa olisi aamupäivällä hauskaa harrastamista ja lounas kavereiden kanssa ja totuus on se, että huomaat klo 18 olevasi edelleenkin pyjama päällä ja ruoka on ollut mikrossa kaksi tuntia. Edelleenkin on muistissa myös se, että kun vauvan lopulta sai nukkumaan, niin sitten se lattia tai polvi narahti ja kaikki alkoi taas alusta. Tuota ei kyllä ole ikävä.
"Kohta sä oot teini". Muistan itsekin ajatelleeni tuota ajatusta usein. Ja nyt minulla on kaksi teiniä. Vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ajatus siitä, että oma lapsi on teini, tuntui haikealta. Nyt se tuntuu juuri oikealta. Eri elämänvaiheissa on puolensa. Nyt elän täyttä elämää kahden teinin äitinä. Tällä hetkellä lukisin mielelläni Teinikirjan ja saisin sitä kautta vertaistukea ja huumoria nykyiseen elämäntilanteeseen.
Suosittelen kirjaa kaikille vauvaperheille. Kirja sopii myös hyvin lahjaksi tuoreille vanhemmille. Ja meille isompien lasten vanhemmille se palauttaa mieleen vauva-arjen tunnemyllerrystä iloineen ja suruineen.
* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta (Kosmos)
Seuraa blogiani myös facebookissa!
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja vitsit mulle tuli kyllä niin elävästi mieleen nuo lattiannarahdukset - tosin mulla se oli tosi, tosi usein nilkka josta kuului pieni napsahdus peruuttaessani pois ja tottakai esikoinen havahtui siihen. :D Mä vielä ajattelen, että lasten teini-ikään on ikuisuus (tytöt ovat siis nyt just ja just 4 ja toinen kohta 3), mutta tässä 4-vuotisneuvolan yhteydessä päivittäessäni omaa jäykkäkouristusrokotetta tajusin, että seuraava rokotus onkin sitten tyttöjen ollessa yläasteella. Apua! Ja kun tuntuu, että mun edellisestä melkein 10 vuoden takaisesta jäykkäkouristusrokotuksesta on ihan hujaus vaan!
VastaaPoistaTuossa kirjassa on kyllä hauskoja vauva-ajan ilmiöitä kuvattu ja sanallistettu.
PoistaTuntuu, että vuodet lasten kanssa ovat vierineet ihan valtavalla vauhdilla. Varsinkin siitä alkaen, kun pojat aloittivat koulun, aika on mennyt ihan hujauksessa. Tosi hämmentävää. Itse kun tunnen itseni edelleenkin aika nuoreksi. Ja esikoinen täyttää kohta 14 v, joten en minä enää ihan nuori ole. Varsinkaan kun en ihan nuori ollut edes hänen syntyessään.