Teatterissa: Dreamteam

Kävin eilen katsomassa Kansallisteatterissa esityksen Dreamteam. Dreamteam on komedia elämänhallinnasta. Dreamteamissa on neljä unelmavalmentajaa ja nämä valmentajat auttavat ihmisiä kohti kokonaisvaltaista, inspiroivaa ja onnellisempaa olemassaoloa, jossa jokainen itse on oman elämänsä johtaja. Mia (Minttu Mustakallio) on haalinut ympärilleen oikean unelmaporukan, jolta löytyy kokemusta ja koulutusta elämän eri osa-alueilta ja intoa uuteen projektiin.

Esityksessä seurataan neljän naisen yritystä saada yritys, Dreamteam, pystyyn. Dreamteamilla ei ole vielä asiakkaita, mutta he harjoittelevat. Toimistolla ja etelänmatkalla.

Firman päätarkoituksena on valmentaa ja auttaa ihmisiä heidän erilaisissa ongelmissaan. Kaikkeen tarvitaan nykyään valmentaja. Ravitsemukseen, liikuntaan, kodin raivaamiseen, sisustamiseen ja elämänhallintaan. Loppujen lopuksi naiset kuitenkin painivat vuorotellen omien ongelmiensa kanssa ja Dreamteamina auttavat toinen toisiaan.

Odotin esitykseltä enemmän. Tai ehkä voisin sanoa, että ennakkokäsitykseni esityksestä oli erilainen. Välillä nauratti ja mietin, kuulostanko minäkin tuolta kaikkine ratkaisukeskeisine valmennuksineni ja elämäntaito-oppaineni.

Pidin ensimmäisestä puoliajasta enemmän kuin toisesta. Esityksen loppua en ihan ymmärtänyt. Oli myös muita asioita, joissa ymmärrykseni jäi puolitiehen. Tämä voi tietenkin johtua myös omista pienistä aivoistani, joille ei vaan kaikki avaudu.

Minttu Mustakallio on nyt viime aikoina tullut nähtyä monessa roolissa (Viikossa aikuiseksi, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri ja nyt tämä Dreamteam).

Huhtikuussa olen menossa katsomaan Aleksanterin teatteriin esitystä Uusioperh(s)e. Viime syksynä kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa esityksen Kaikki äitini, kaikki tyttäreni ja siitä pidin paljon.