Olen ollut flunssassa viime perjantaista alkaen. Jo torstai-iltana tunsin itseni tosi voimattomaksi ja mietin, mikä nyt on. Perjantaiaamuna nenä jo valui ja vilunväreet menivät pitkin kehoa. Flunssa. Esikoinen oli jo flunssassa, kuten mieskin, joten hyvin tauti siirtyi perheen sisällä. Aikaisemmin en ole napannut kaikkia lasten tauteja itselleni, mutta nyt kehoni näyttää aika herkästi nappaavan taudit. Perjantain tein kotona pieniä toimistohommia ja myös lepäilin. Lauantaina olin lasten liikunnan ohjaajien ideapäivässä, jossa lähinnä istuin patjalla ja katselin, kun muut jumppaavat. Sunnuntaiaamupäivänä jouduin tekemään ensimmäistä kertaa yrittäjyyteni aikana päätöksen, että minun on peruttava maanantaina oleva satuhierontatunti ja siirrettävä iltapäivällä olevaa vauvahieronnan ohjausta. Yrittäjälle tämä on aina rahallinen menetys, palkallisia sairastelupäiviä ei ole. Mutta en halua tehdä töitä kipeänä, en itseni ja oman terveyteni vuoksi enkä myöskään siksi, että tartuttaisin asiakasperheisiin tauteja.
Eilisen ja tän päivän olen tehnyt töitä kevennetysti. Olen ohjannut aamupäivätuntini, mutta illan hommat (laskiaisrieha, kokous, tänään olisi ollut satuhierontatunti iltaperhekerhossa) olen jättänyt väliin. Huomenna on vauvahierontakurssi ja illalla perheliikuntatunti. Näin kevennetyllä ohjelmalla olen jaksanut viikon. Flunssa alkaa olla ohi, mutta päätä vielä särkee. Iltaisin olen vain lepäillyt.
Minä olen ollut suorittajatyyppiä ja edelleenkin se puskee minussa esiin. Läpi harmaan kiven! On heikkoutta olla sairaana. Sovitut työt pitää hoitaa. Näitä uskomuksia olen purkanut parin-kolmen viime vuoden aikana. Vähän vajaa kolme vuotta sitten sairastin keuhkokuumeen ja se oli aika pysäyttävää. Maata kolme viikkoa sängyssä. Todeta, että nyt mun on keskityttävä lepäämiseen ja paranemiseen sen sijaan, että palaan kolmen sairastelupäivän jälkeen töihin. Koska enhän minä voi olla pois töistä. Perua asiakkaita. Perua ryhmiä. Olen korvaamaton. Tai ehkä en sittenkään.
Minä olen elämässäni keskittynyt myös paljon toisten hyvinvointiin unohtaen omani. Ei se mitään, vaikka itse on väsynyt, kunhan lapsilla on kaikki priimasti. Tai vaikka kuinka olen väsynyt, kunhan saan sovitut hommat tehtyä. Vaikka pää kainalossa. Omat tarpeet ovat jääneet täyttymättä (edes vähäisiltä osin), kun aika ja puhti on mennyt kaikista muista huolehtimiseen. Omien rajojen ja terveen itsekkyyden oppiminen ovat olleet minulle isoja asioita. Voin olla sairaana. Voin kieltäytyä asioista. Voin sanoa ei. Minulla on oikeus myös omaan hyvinvointiin.
Koitahan vaan relata, ettei puske tauti samantien uudestaan päälle...
VastaaPoistaTäällä taas lepäillään tämä ilta. Flunssa alkaa olla ohi, mutta päätä vielä kivistää. Huomisen jälkeen on alkamassa hiihtoloma eli sitten levätään ihan kunnolla. Lupaan olla hiihtämättä!
PoistaToivottavasti tauti on jo selätetty! Itselläni se on vasta alussa :(
VastaaPoistaOlen itsekin sortunut aina välillä siihen, että jos en ole hirväen kipeä, niin päätän hoitaa vielä sen ja sen jutun. Petollista on se, että välillä flunssa voi olla niin "kevyt", että vähän normaalia reilummalla levolla pärjää. Siinä tulee sellainen harhaluulo, että sairauksia ei tarvitsisi hoitaa, kunnes sitten iskee joku tujakampi pöpö tai ikävä jälkisairaus. Pitäisi vaan aina muistaa hoitaa itseään eikä riuhtoa eteenpäin.
Minusta tuntuu, että tämä flunssa alkaa olla selätetty. Toivottavasti sinullakin menee ohi nopeasti!
PoistaMinulle tuo keuhkokuume oli niin pysäyttävä ja rankka kokemus, että sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että lepään tarpeeksi enkä lähde liian aikaisin liikkeelle sairastumisen jälkeen. Silloinkin keho oli jo pitkään antanut merkkejä, mutta puskin vaan eteenpäin. Kunnes keho sitten pysäytti minut täysin.
Pikaista paranemista! Toivottavasti pystyt ja maltat levätä. Suorittamisen ja velvollisuudentunnon lisäksi kummajainen saattaa olla myös intohimo: ettei malttaisi olla pois töistä. Toivottavasti pystyt asettaa itsellesi rajoja sen suhteen <3
VastaaPoistaOlen kyllä pystynyt lepäämään. Kun olen ohjannut aamupäivätunnit, sehän tarkoittaa, että minulla on töitä sinä päivänä 2 x 45 minuuttia eli aika lailla vähemmän kuin klo 8-16. Uskon, että olen pian täysin terve.
PoistaTuo intohimo on yksi hyvä näkökulma. Niin moni asia vaikuttaa siihen, malttaako levätä ja olla pois töistä.
Pitäisi tosiaan opetella sanomaan ei. Mutta kun ei vain osaa. Täällä sitä nyt sitten kärvistellään kuumeessa ja edelleenkään en saa levätyksi - en osaa rentoutua. Makuulle mennessäkin mielessä pyörii ne miljoona, hoidettavaa asiaa, ja syyllisyys siitä että makaan enkä ole hoitamassa niitä.
VastaaPoistaToivottavasti voit paremmin <3
Voi, sinäkin olet kuumeessa. Mikä meillä äideillä on, kun ei malteta levätä, vaan syyllisyys pukkaa aina heti pintaan. Paranemista! Minä olen jo lähes terve, paljon parempi olo nyt kuin alkuviikosta.
Poista