sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Viikko yrittäjän elämästä: Maanantaista sunnuntaihin



Taas on aika kirjoittaa muistiin yksi viikko elämästäni yrittäjänä. Nyt kirjoitan viikosta, joka on ollut yrittäjyyteni kiireisin viikko. Mutta taas jälleen kerran  niin antoisa viikko.

Maanantai 16.3.

Aamupäivällä minulla oli Mommy&Me:ssa vauvahierontakurssi. Kurssilaiset ovat tulleet jo tutuiksi keskenään ja kurssilla jutellaan niin vauvojen yöelämästä kuin viikonlopun tapahtumistakin.

Kotona ehdin olla kolmisen tuntia, katsoin vielä illan luennon kerran läpi. Fillaroin Keravalle, jossa minulla oli Keravan opistossa Myönteisiä keinoja kasvatukseen - kurssi. Kurssiryhmä on hyvin keskusteleva, mikä on hyvä asia. Illan teemana oli vuorovaikutus lapsen kanssa. Olin kotona puoli yhdeksän maissa illalla.

 Tiistai 17.3.

Päivällä tutut tunnit eli Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi vauvoille. Tunneista jäi hieno fiilis, taas jälleen kerran.

Kotiin ja kotona ehdin olla ruhtinaallisesti vajaan tunnin. Söin, juttelin poikien kanssa kuulumiset läpi ja lähdin takaisin Helsinkiin, kohti Ipanaista pitämään uniluentoa. Vauvojen uniasiat ovat selvästi kiinnostava aihe, tämä oli kolmas luento lyhyen ajan sisällä. Alun perin sovin yhdestä luennosta. Luennolla ihmisillä näyttää olevan viikosta toiseen aika samanlaiset kysymykset: miten saan vauvani nukkumaan kokonaisen yön? Tai edes neljä tuntia putkeen? Miten voin opettaa vauvan nukahtamaan itsekseen? Mitä teen kun lapseni nukkuu vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa?

Olin kotona vähän ennen puolta yhdeksää. Katsoin seuraavan päivän jumppakamat valmiiksi ja kävin nukkumaan.




Keskiviikko 18.3.

Samanmoinen työpäivä kuin joka keskiviikko. Aamupäivällä Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen vauvoille. Kotiin reiluksi kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen kohti Rekolan Raikkaan tanssiliikuntaryhmää ja kimppajumppaa. Olin illalla kotona puoli kahdeksan maissa ja itsellä oli lähes voittajafiilis. Olin hienosti selvinnyt alkuviikon työurakasta.

Torstai 19.3.

Toimistopäivä. Lähes vapaapäivä. Kolmen kaksiosaisen työpäivän jälkeen tämä tuntui vapaapäivältä, vaikka ei sitä tosiasiassa ollutkaan. Olin sopinut aamupäivälle tapaamisen ilokuvauksen suunnittelun merkeissä. Meille tuli Anna ja kävimme voimakorttien avulla läpi, mitkä ovat vahvuuteni äitinä ja naisena. Suunnittelimme tulevaa kuvausta. Anna kyseli, millaisia kuvia haluan ja millaisia voimapaikkoja minulla on. Päädyimme siihen, että kuvaus on huhtikuun puolivälissä Kaivopuistossa. Luultavasti tulen kirjoittamaan tästä ilokuvauksesta enemmän kunhan se varsinainen kuvaus on ohi.

Kuvaussuunnittelun jälkeen lähdin fillaroimaan kohti lähipostia (viemään blogin 1 v arpajaisvoittoa postiin) ja lähineuvolaa (jonne vein toukokuussa olevan vauvahierontakurssin mainosta). Minulle tuli siinä fillaroidessa mieletön puhelu. Minua kysyttiin luennoijaksi ensi syksylle Messukeskukseen yhteen isoon tapahtumaan. Pyysin laittamaan lisätietoa sähköpostiini ja sitten menikin iltapäivä miettiessä millaisen tarjouksen teen tuosta luennosta. Laitoin tarjouksen menemään viestiteltyäni ensin parin ystäväni kanssa.

Illalla oli SC Vantaan perheliikuntatunti huivileikkien merkeissä. Tämän jälkeen kävin vielä Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa hakemassa avaimen sunnuntain satuhierontakurssia varten.

Perjantai 20.3.

Aamulla minulla oli sähköpostissani viesti, että tarjoukseni meni läpi ja olen sitten ensi syksynä Messukeskuksessa puhumassa noin tuhannelle kuulijalle toimivasta vuorovaikutuksesta. Wau ja kääk!

Aamupäivällä minulla oli vauvahierontakurssi Kalliolan opistossa. Iltapäivällä valmistelin tulevan maanantain myönteisiä keinoja kasvatuksen kurssia. Pidin viime syksynä kurssin Järvenpään Opistossa neljän illan mittaisena, nyt Keravalla kurssi on kolmen illan mittainen ja näin minun on pitänyt vähän miettiä uudelleen kurssikokonaisuutta, mitä jätän pois ja miten tiivistän luennot. Tein myös laskutuksia iltapäivällä. Illalla kävimme saunassa koko perheen voimin ja suunnittelimme kesälomamatkaa. Se taitaa suunnata Berliiniin tänä vuonna. (Otan vastaan vinkkejä lapsiperheen Berliiniin).


Lauantai 21.3.

Kotipäivä. Vieraita kylässä. Ennen vieraiden tuloa siivosimme kodin koko perheen voimin. Tulipahan siivottua myös yksi paperipino, mikä oli ollut jo pitkään läpikäymättä. Sieltä löytyikin ihania ideoita loppukevään jumppatunneille. Viestittelin nämä ideat Vipeltävän Siilin Inkerille. Meillä on ihana tapa suunnitella tunteja yhdessä ja tämä on ollut itselle todella mukavaa. Vuosia kun olen tehnyt jumppasuunnitelmani itse ja näin sitä helposti jumiutuu omaan tapaansa.

Iltapäivällä sain loistavan idean yritystoiminnan suhteen ja tämä piti kirjoittaa muistiin. Pojat olivat monta tuntia ulkona lähes samanikäisten vieraina olleiden poikien kanssa. Grillasimme ja söimme yhdessä. Vieraat lähtivät vasta vähän vaille yhdeksän kotiin. Tosi hyvä mieli jäi tästä päivästä. Sopivasti rentoilua, joka tuotti sitten myös hyvän idean loppukevään yritystoimintaan.

Sunnuntai 22.3.

Aamupäivällä vilkaisin sähköpostit ja siellä oli vielä yksi ilmoittautuminen tämän päivän satuhierontakurssille, hienoa! Katselin tulevan viikon jumppa- ja liikuntaleikkisuunnitelmia läpi, tein tuntisuunnitelmista muistilaput itselleni (opettelen tunnit aina ulkoa, mutta matkalla tunneille kertailen vielä ohjelman läpi aina muistiinpanoistani).

Fillaroin Tikkurilaan viileässä säässä. Kurssiporukka oli ihana ja kurssi oli antoisa myös itselle. Satuhieronnassa todella on taikaa. Kurssi oli hyvin voimaannuttava sekä kurssilaisille että myös minulle ohjaajana. Hienoa, että satuhieronnan sanoma lähtee leviämään, se vaan on niin ihanaa.

Takana työntäyteinen viikko. Todellakin, yrittäjyyteni tähän asti kiireisin viikko. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, että saan tehdä niin erilaisia asioita yhden viikon aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että kun välillä on näitä kiireisiä viikkoja, niin sitten on vuorostaan rauhallisempia viikkoja, jolloin on aikaa itsekin rauhoittua, lukea kirjallisuutta ja antaa ajatusten virrata ja tuoda uusia ideoita.

ps. koska nämä minun "viikko yrittäjän elämästä" postaukset taitavat aina kuulostaa tosi positiivisilta, niin minun pitäisi varmaan kirjoittaa joskus postaus sellaisesta päivästä, jolloin meinaa oma usko loppua ja tulee olo, ettei kukaan halua ilmoittautua minun kursseilleni ja miksi meninkään tämän yrityksen perustamaan. Niitäkin päiviä nimittäin on ollut tämän seitsemän kuukauden aikana kun olen ollut yrittäjänä.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja antoisalta, mutta uskon kyllä, ettei tuo ole itsestään syntynyt, vaan yrittäjänä olet joutunut tekemän töitä myös sen eteen, että työtilanne näyttää nyt tuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista ja antoisaa tämä onkin. Olen onnistunut löytämään itselleni hyvät yhteistyökumppanit. Esim. Ipanaisen uniluennot täyttyvät pitkälti siksi, että siellä vaan käy niin paljon vauvaperheitä, että heille on helppo markkinoida uniluentoja. Välillä tuskailen omien kurssieni kanssa, kun en vielä tavoita niille tarpeeksi ihmisiä. Mutta yrittäjyys on pitkä tie. Kestää aikansa ennen kuin saa sellaisen maineen, että kurssit täyttyvät nopeasti. Nyt vielä pitää tehdä paljon töitä ja markkinointia koko ajan. Ja kyllä minä sitä työtä olen tehnytkin jo paljon. Viime keväästä alkaen olen haalinut yhteistyökumppaneita, hyviä vuokratiloja jne.

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, että homma on ottanut näin hyvin tuulta alleen, ja tosiaan käääk, tuo tuleva syksyn tapahtuma, mutta hyvin sä sen handlaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, luentoa koskien itselläni on vähän olo, että kuinkahan toimivaa oma vuorovaikutukseni on siellä tuhannen kuulijan edessä...tähän mennessä kun olen saanut turvallisesti harjoitella noin 10-15 kuulijalla, niin onhan se aikalailla enemmän.

      Ja kyllä, yrittäjyys on lähtenyt monella tapaa hyvin käyntiin, kiitos hyville yhteistyökumppaneille. Vielä vaatii paljon työtä että esim. unikouluohjauksia ja kotikäyntejä tulee enemmän kalenteriini, mutta niidenkin aika on vielä.

      Poista
  3. Voi miten mielenkiintoista! Tsemppiä kiireisiin viikkoihin ja tyhjenpiinkin :) Kiitos postista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kiva kun posti tuli perille!

      Poista
  4. Kirjoita myös niistä usko loppuu -päivistä! Musta tuntuu, että tää on sellaista vuoristorataa koko ajan, välillä tulee noita mahtavia juttuja - onneksi olkoon tulevasta luennosta, hieno juttu! - ja sitten välillä ei vaan mikään mene eteenpäin vaan päinvastoin.

    Mä en muuten pysty vetämään mitään ilman muistiinpanoja, opettajana mulla on aina tuntisuunnitelma esillä ja lasten filosofiakahviloissakin vähintään käden ulottuvilla, koska muuten käy niin, että tulee musta aukko, vaikka kuinka olen ohjelman valmistellut ja kerrannut - ja eri tekemisiä olisi tyyliin kolme. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, postaus "usko loppuu" - päivistä on jo aloitettu. Kyllä tämä yrittäjyys on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä on ihan flow-fiiliksissä ja sitten taas hetken päästä on fiilis, että kerta kaikkiaan kukaan ei ole kiinnostunut mun palveluistani ja kursseistani. Jotka tietenkin ovat ihan mahtavia omasta mielestäni.

      Mulla on tuntisuunnitelma kaiuttimen vieressä, varmuuden vuoksi. Yleensä osaan tunnit aina ulkoa ja harvemmin tulee totaalisia muistikatkoksia. Se on aina vähän jännää, kun on täysin uusi tuntikokonaisuus, jossa on paljon muistettavaa kuten nyt tulevalla viikolla on kaikissa ryhmissäni uudet tunnit.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!