Jäähyn käyttö oli paljon esillä viime syksynä. Yhdysvaltalaisen UCLA-yliopiston tutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson nostivat esille, että jäähy on tehoton ja jopa vahingollinen lapsen kehitykselle. Jäähyn käyttö on lapsen yksin jättämistä vaikeassa tilanteessa. Jäähyn vaikutus on sama kuin eristäminen. Joissakin perheissä jäähy on automaattirangaistus eikä sillä ole mitään yhteyttä siihen asiaan, mitä lapsen toivotaan oppivan jäähyn kautta. Jäähyä käytetään innokkaimmin silloin kun aikuinen on ärsyyntynyt. Siinä tilanteessa aikuisen itsensä olisi paras mennä rauhoittumaan.
Meidän perhe - lehdessä 1 / 2015 kerrottiin kehupenkistä. Kehupenkillä voi jokainen istua vuorollaan, ja muut perheenjäsenet keksivät missä kaikessa hän on hyvä ja ihana.
Mitäpä jos kaikki ottaisivat käyttöön kehupenkin jäähypenkin sijasta? Kun tulee tunne, että tekisi mieli laittaa lapsi jäähypenkille, aikuinen voisi itse mennä hetkeksi jäähylle ja miettiä, miksi lapsi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Mitä tarvetta lapsi haluaa ilmaista käyttäytymisellään? Käyttäytymisen takana on aina tunne ja tunteen takan on tarve. On tärkeää katsoa lapsen käyttäytymisen taakse, ydintarpeeseen, mistä tunne ja siitä johtunut käytös on syntynyt. Kun aikuinen on itse rauhoittunut, on aika siirtyä kehupenkille ja kumpikin saa kehua kilvan toistaan. Missä kaikessa lapseni on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvuuksiaan? Mistä hän ansaitsee kehuja? Missä itse olen hyvä? Mitkä ovat omat vahvuuteni? Missä olen lapseni mielestä hyvä? Mistä hän kehuu minua?
Lapset rakastavat kuulla omia vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan. On tärkeää, että niitä sanotaan ääneen. Yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsen olisi tärkeä kuulla mahdollisimman usein, miten ihana lapsi hän on ja miten uskomaton onni sinua vanhempana on kohdannut, että olet saanut juuri hänet lapseksesi. "Olet äidille rakas ja isälle tärkeä ja isovanhempien aurinko". "Ihanaa, että juuri sinä olet meidän lapsemme". Mitä positiivista sinä olet tänään sanonut lapsellesi? Entä mitä positiivisia ajatuksia olet tänään ajatellut itsestäsi ja omasta vanhemmuudestasi? Mistä sinä kehuisit itseäsi vanhempana?
Niin samaa mieltä. Joskin myönnän, että vielä muutama vuosi sitten ajattelin jäähypenkin olevan hyvä ja toimiva - nimenomaan sen fyysisen kurittamisen tilalle tai moneksi tunniksi huoneeseen yksin jättämisen tilalle (joilla siis minut on kasvatettu). Mutta sittemmin onneksi viisastunut tässä jäähyilyssäkin. Ja tuo kehupenkki kuulostaa loistavalta idealta!
VastaaPoistaJäähyä on jopa suositeltu jossakin vaiheissa, mm. psykologien tiimoilta tai esim. perhekoulun puitteissa. Nyt tieto siitäkin asiasta on lisääntynyt. Kehupenkki oli minustakin kiva idea, siksi halusin kirjoittaa siitä myös postauksen.
PoistaUpea idea :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä!
PoistaMinulla on tapana iltaisin kiertää lasten sängyt lävitse ja sanoa jokaiselle jotain mukavaa, kuten "olet tärkeä" "Rakastan sinua" "olet kaunis" jne.
VastaaPoistaOlin viime viikolla Sinkkosen luennolla, jossa yleisökysymyksenä tuli aihe jäähypenkki. Itse olen samoilla ajatuksilla hänen kanssaan; toisille lapsille sopiva keino, toisille ei taas välttämättä sovi yhtään.
Aivan ihana iltarutiini! Minä teen lähes joka ilta lapsilleni satuhieronnan ja sen jälkeen sitten sanon jotain suloista heille.
PoistaOlen ollut vähän yllättynyt, kun Sinkkosen kanta on ollut, että jäähy sopii joillekin. Itse en näin ajattele vaan ennemmin niin, että on niin paljon muita parempia tapoja ettei jäähyä pitäisi joutua käyttämään ollenkaan. Minä uskon toimivaan ja lasta kunnioittavaan vuorovaikutukseen ja siihen, että tarvittaessa vaikka yhdessä harjoitellaan rauhoittumistaitoja. Mutta jäähyä en suosittele kellekään.
Jäähykäsitekkin voi tarkoittaa hyvin montaa eri asiaa, ainakin minun mielestäni. On paljon eroa revitäänkö kiljuva lapsi väkisin nurkkaan huutamaan yksin vai mennäänkö kenties lapsen kanssa rappuselle istumaan ja selvittämään asia, mikä on oikein mikä on väärin, miksei näin saa tehdä. Meillä olen nuo "normaali"jäähyt kokenut turhiksi joskus aikoinaan. Pojat uskovat tavallista neuvomista, kun taas lujatahtoista temperamenttista tytärtä jäähy vain pahentaisi tilannetta. Eikä muutenkaan tilanne olisi mukava (tai ainakaan itsetuntoa nostattavaa), jos vain yksi kolmesta joutuisi vähän väliä jäähyilemään.
PoistaAsia taas poikkesi hieman raiteiltaan, sillä meillä on nämä eri luonteista johtuvat erot olleet lähiaikoina mietinnässä, ja kuinka lähestyä ketäkin "kohdetta" :D
Taidan muuten kirjoittaa Sinkkosen luennosta jotain lähipäivinä.
Niinpä. Jäähyä voidaan käyttää koirakoulumaisesti riuhtomalla lapsi jäähylle ja pakottamalla hänet istumaan siellä ikänsä verran minuutteja. Tai sitten voidaan rauhoittua yhdessä sylikkäin tai vierekkäin. Minä en tosin tuota sitten kutsuisi jäähyksi vaan vaikka rauhoittumiseksi yhdessä.
PoistaKirjoita ihmeessä Sinkkosen luennosta. Minäkin olen ollut monta kertaa kuuntelemassa Jari Sinkkosta ja aina hän puhuu niin hyvin ja maalaisjärkisesti.
Itse olen koko äitiyteni ajan systemaattisesti yrittänyt kehua ja kannusaa lapsia, jottei heille tulisi edellisten sukupolvien "ei minusta ole mihinkään" -syndroomaa, joka toisinaan vaivaa itseänikin. Hiljattain vain hieman kirpaisi, kun mies, joka näkee lapsia enemmän, arvioi että toinen lapsemme osaa toisinaan olla jopa omahyväinen, täynnä itseään. :( Tässäkin voi vetää överiksi...
VastaaPoistaMinulla on ollut juuri tuollainen "ei minusta ole mihinkään" ja "olen vähän tällainen harmaa hiirulainen" -syndrooma. Luulen, että myös lasten temperamentti vaikuttaa siihen, miten he kokevat kehumisen ja kannustamisen. Eikä kehuminen saa mielestäni olla aiheetonta että joka asiasta sanotaan, että "onpa hieno piirustus" ja "laulatpa kauniisti" jne. Jotta lapsi tietäisi myös realiteetit, mitkä ovat hänen vahvuuksiaan ja missä hän vielä voi kehittyä. Tätä itsearviointia tehdään koulussakin nykyään aika paljon.
Poista