Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Laura Anderssonin kirja "Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään" aiheutti paljon kohua fb-ryhmissä ennen kuin kukaan edes oli ehtinyt lukea kirjaa. Kauhisteltiin sitä, kuinka jo pienelle lapselle pidetään unikoulua ja vauvaa huudatetaan. Itse kiinnostuin kirjasta, koska uniasiat ovat yksi osa työtäni. Luennoin pienten lasten unesta ja aina toivon, että uniluennolleni tultaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jo silloin kun vauva on parikuinen eikä vasta silloin kun lapsi on lähellä vuoden ikää ja uniongelmat ovat tosi isoja ja perhe on aivan uupunut. Sillä uniongelmia voi ennaltaehkäistä. Siitä tämä kirja kertoo.

Kirjassa kerrotaan kirjan kirjoittajan Laura Anderssonin tutkimusmatkasta pienen lapsen uneen omien lasten kautta. Miten pienen lapsen uneen pystyy vaikuttamaan? Millaisia keinoja on lähteä tukemaan vauvan hyvää yöunta niin ettei isoja uniongelmia edes pääse syntymään? Kirjassa kerrotaan sellaisista lempeistä ja simppeleistä toimintatavoista, mitä vahvistamalla unikoulu voidaan välttää. Kirjassa vaihtelevat kirjailijan omat kokemukset, lähdekirjallisuus,  asiantuntijoiden näkemykset ja muiden, eri puolilla maailmaa, asuvien perheiden kokemukset.

Kirjassa on seitsemän lukua ja kussakin luvussa paneudutaan yhteen uniohjeeseen. Sinällään ohjeet ovat aika simppelin kuuloisia: johdonmukaisuutta, päivärytmin säännöllisyyttä, hiljaisuutta yöllä, meteliä päivällä, ei päiväunia enää liian myöhään illalla. Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten lasta voi alkaa opettaa nukahtamaan itsekseen lempeällä tavalla - tämä itsekseen nukahtaminen on usein avain siihen, että isoilta uniongelmilta vältytään. Kirjassa korostetaan koko ajan ettei pientä vauvaa jätetä yksin huutamaan.

Jokaisen luvun lopussa on ohjeet siihen, mitä tehdä, mitä ei ole hyvä tehdä ja mikä olisi hyvä hädän hetkellä muistaa. Tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Hanki kesällä ikkunaan kunnon pimennysverhot. Valoisat aamut herättävät vauvan hyvin helposti". Älä tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Älä kokeile ensin yhtä tapaa ja siirry heti seuraavana päivänä toiseen. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat aina paras tie". Listaukset kokoavat kunkin luvun sisällön nopeasti luettavaan muotoon.

Itse en ohjeista ketään niin tiukkaan ja aikuislähtöisesti suunniteltuun päivärytmiin, jonka Laura Andersson oli tehnyt omalle vauvalleen jo hyvin pienestä alkaen. Mutta siinä olen sama mieltä, että jonkinlaista rytmiä olisi hyvä lähteä luomaan jo pienellekin vauvalle. Itse korostan aina luennoillani ja kotikäynneilläni, että on ok nukkua perhepedissä, on ok nukkua pinnasängyssä. En kauhistele ja tuomitse kenenkään valintoja, mitä harmittavan usein näkee netin keskustelupalstoilla. Perhepedin puolustajat näkevät vauvan pinnasängyssä nukuttamisen kamalana asiana ja ne, joiden lapset nukkuvat pinniksissään ja omissa huoneissaan jo pienestä alkaen, kokevat perhepedin kummallisena ja tuomittavana asiana. Itse kaipaisin paljon suvaitsevaisuutta unikeskusteluun. Uniasioista on vaikea kirjoittaa tai puhua neutraalisti, ilman että aletaan tuomita tai ainakin ihmetellä toisten ratkaisuja. On erilaisia perheitä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja. "Saat nukkua" kirja puhui ehkä vähän enemmän oman sängyn kuin perhepedin puolesta. Silti, kirjasta löytyy hyviä ja lempeitä vinkkejä myös niille, joiden lapset nukkuvat perhepedissä.

Kirja sopii kaikkein parhaiten luettavaksi jo raskausaikana tai ihan pienten vauvojen vanhemmille. Olen Laura Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että perheille pitäisi antaa tietoa pienen vauvan unesta mahdollisimman paljon, jotta pitkään jatkuvia uniongelmia ei pääsisi edes syntymään. Kuukausia tai jopa vuosia jatkuva väsymys ei jalosta ketään, vaan altistaa masennukselle, parisuhdeongelmille ja vuorovaikutusongelmille lapsen kanssa. Kokemukseni mukaan myös lapsen pitkälle jatkuvat nukahtamisvaikeudet ja se, että lasta nukutetaan joka ilta tuntitolkulla johtaa helposti vanhempien hermojen kiristymiseen. Moni toteaa minulle uniluentoni jälkeen, että miksei näistä asioista saanut tietoa neuvolassa tai miksei kukaan puhunut siitä mitään raskausaikana, että uniongelmia voi myös ennaltaehkäistä. Nyt tästä asiasta on olemassa kirja.

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena Kustannus). Kirjassa on 233 sivua.