Eilen ja tänään mietin monen eri tilanteen kautta oman vanhemmuuden kehittämistä. Luin eilen Nainen tummissa - blogista hyvän tekstin Mikä ***** äitejä vaivaa ja itse olin illalla kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?" Moni vanhempi mainitsi luennolle tulon syyksi sen, että olivat havainneet, että ovat käyneet monella työhön liittyvällä luennolla ja kurssilla, mutta eivät vanhemmuuteen liittyen olleet osallistuneet aiemmin luennoille. Ja nyt he haluavat muuttaa suuntaa ja haluavat lähteä kehittämään omaa vanhemmuuttaan. Nostaa sen tärkeäksi asiaksi.
Tänään aamupäivällä kävin ruokakaupassa ja satuin kuulemaan pätkän keskustelua, jonka kaksi äitiä kävivät siinä kaupan kulmalla. Toinen totesi, että "En vaan mahda sille mitään, että hermot palavat koko ajan. Haluaisin kyllä olla rauhallisempia vanhempi". Omassa mielessäni mietin, että kyllä, sille voi jotain. Sitä hermojen hallintaa olen itse oppinut kursseilla. Ja ilman niitä kursseja olisin aika hermoheikko ja reaktiivinen äiti.
Itse olen käynyt tosi paljon luennoilla ja kursseilla liittyen omaan vanhemmuuteeni. Ja olen oppinut niistä ihan valtavasti. On vaikea sanoa, millä tolalla olisi vanhemmuuteeni ja suhteeni lapsiin, jos en olisi näitä kursseja käynyt. Luultavasti ei ihan huonolla tolalla, koska minulla on myös ammattieni puolesta paljon tietoa kasvatukseen ja lapsen kehitykseen liittyvistä asioista. Mutta on paljon asioita, joita en ole oppinut ammatillisissa koulutuksissani vaan nimenomaan kurssien ja luentojen kautta.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka minä-viestintä. Se on asia, mitä harjoittelen edelleenkin, mutta koko ajan enemmän osaan puhua minä- viestien kautta enkä syytä enää toisia omista olotiloista ja tuntemuksistani. "Minua turhauttaa...", "olen iloinen,..." eikä niin, että "miks sä aina teet noin? Se on sun syysi, että tämä juttu meni näin", "miksi sä et ikinä voi lopettaa sitä tietokoneen käyttöä silloin kun minä sanon".
Olen eri kurssien kautta oivaltanut, että tärkein taito, mitä voimme lapsillemme antaa ovat tunnetaidot. Tein tämän oivalluksen ensimmäistä kertaa jo lasteni ollessa 1- ja 3-vuotiaat, kun olin vuorovaikutusleikki-koulutuksessa. Toki tiesin kiintymyssuhteiden merkityksestä, mutta tuolloin oivalsin, että on tärkeää lähteä tietoisesti nimeämään omia tunteita ja lapsen tunteita. Nyt tästä asiasta puhutaan paljon, mutta silloin kun lapseni (nyt 13 v ja 11 v) olivat pieniä, siitä ei juurikaan puhuttu. En olisi millään osannut lähteä tunnekielen käyttöön ilman tuota vuorovaikutusleikki-koulutusta.
Vuosien varrella olen oivaltanut myös omien tunnetaitojen tärkeyden. Minun on tärkeää työstää itseäni ja omia tunnetaitojani, jotta voin olla mahdollisimman hyvä vanhempana.Tutkimusten mukaan lapset oppivat tunteiden säätelyn taidot omilta vanhemmiltaan ja käyttävät samoja menetelmiä kuin vanhemmat ovat käyttäneet. Koska omien vanhempieni tunteiden säätelyn taidot eivät ehkä olleet parhaimmista päästä, olen lähtenyt tietoisesti kehittämään omia tunnetaitojani. Omasta lapsuudestani oppimani toimintapa on ollut varsin reaktiivinen ja olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, jotta olen päässyt tiedostavampaan reagointiin. Minulle on ollut iso asia tajuta, että vastuu tunteistani on aina minulla. Lasta ei saa syyttää omasta huonosta olosta. Tästä kirjoitin yritykseni blogiin keväällä tekstin Tunnevastuullinen vanhemmuus.
Jäähyn käyttö oli yksi suositeltava toimintatapa lasteni ollessa pieniä. Nythän jo tiedetään, ettei sitä suositella ja sen vaikutukset ovat haitalliset. Luultavasti itsekin olisin päätynyt käyttämään jäähyä ainakin joissakin tilanteissa, mutta satuin menemään tietoisen vanhemmuuden - luennolle, jossa sain sellaisia näkökulmia jäähyyn, että totesin ettei sitä meillä oteta käyttöön. Ja hyvä kun en ottanut, nyt asiasta on jo paljon tietoa saatavilla.
Olen myös käymieni vanhemmuuteen liittyvien koulutusten ja luentojen kautta oppinut empaattista suhtautumista lapsen pettymykseen. Luulen, että minulle olisi ollut aika tyypillistä sanoa lapselle vaikka silloin kun häntä harmittaa laittaa kurahousut jalkaan: "Asia nyt on vaan näin. Nyt on sadesää, ne vaan pitää laittaa jalkaan ja piste". Empaattisen suhtautumisen kautta lapselle voi todeta esimerkiksi näin: "Ymmärrän, että sua harmittaa laittaa ne kurikset, kyllähän ne ovat aika tönköt. Voi että, nyt sataa vettä ja minua huolestuttaa, että kastut aivan läpimäräksi, jos kuriksia ei laiteta". Se, että lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi ja kuulluksi sulattaa paljon hänen kiukkuaan.
Moni kokee, että vanhemmuudessa pärjää maalaisjärjellä ja jopa ylpeilevät sillä, etteivät ole lukeneet yhtään kasvatukseen liittyvää kirjaa. Voi olla, että maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle, mutta itse olen välttänyt tosi monet karikot käymällä vanhemmuuteen liittyvillä kursseilla ja luennoilla. Monia oivalluksia en olisi saanut ilman niitä. Olen kasvanut valtavasti sekä vanhempana että ihmisenä. Olen monella tapaa hyvin erilainen ihminen kuin silloin kun tulin äidiksi 13 vuotta sitten. Ja hyvä niin.
Tällä hetkellä koen, että suhteeni lapsiini on lämmin ja läheinen enkä pelkää poikien alkavaa murrosikää. Tiedän, että minulla on keinoja rakentavaan vuorovaikutukseen ja omien hermojen hallintaan. Ajattelen myös niin, että lasten uudet kehitysvaiheet ja uudet haasteet auttavat minua kasvamaan vanhempana ja ihmisenä. Ja se on hienoa.
Itse vanhemmuuteen liittyviä palveluja ja luentoja tarjoavana yrittäjänä tietenkin toivon, että mahdollisimman moni vanhempi kiinnostuu kehittämään omia vanhemmuuden taitojaan ja tekee sen oivalluksen, minkä oli eilen tehnyt moni Janna Rantalan luennolle tulija. Miksei kehittäisi myös vanhemmuuden taitoja, jos kehittää myös omaan työhönsä liittyvää osaamista. Odotan tässä sitä, että vanhemmuuteen liittyvistä kursseista ja luennoista tulee vielä yhtä suuri hitti kuin uusien lastenvaatemallistojen julkaisuista. Ihmiset syöksyvät ilmoittautumaan luennoille, koska haluavat olla parempia ja tiedostavampia vanhempia.
Oletko sinä käynyt vanhemmuuteen liittyvillä kursseilla tai luennoilla? Mitä olet oppinut niiden kautta? Koetko, että vanhemmuuden kehittäminen on tärkeä asia vai pärjäätkö sinä maalaisjärjellä?
Laitan muutaman linkin kirjoittamiini blogiteksteihin aiheeseen liittyen:
Parenting Happiness - seminaarin antia
Tietoinen vanhemmuus - luento
Halaus itselle - opettele itsemyötätuntoa (nettiluento)
Susanna Purra: Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima.
Mitä mindfulness on tuonut elämääni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat aina!