Meillä oli pari päivää sitten esikoisen koulun vanhempinilta. Eka vanhempainilta yläkoulussa. Vanhempainillassa isona teemana oli päihteet, joista oli luentoa pitämässä Ehyt ry:n työntekijä. Seiskaluokkalaiset olivat edellisellä viikolla käyneet läpi päihdeasioita tämän samaisen työntekijän kanssa.
Saimme kuulla, että nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt. Tupakkaa ja muita nikotiinivalmisteita ja alkoholia käytetään vähemmän kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta kannabiksen käyttö on lisääntynyt ja nuoret eivät koe sitä niin haitalliseksi tai vaaralliseksi. Erityisen huolestuttavana luennoija koki sen, että on muodostunut tosi suuri kuilu niihin nuoriin, jotka käyttävät päihteitä ja niihin, jotka eivät käytä. Ammatillisissa opinnoissa olevat käyttävät moninkertaisesti enemmän päihteitä verrattuna lukiolaisiin. Kysymys kuuluukin, mitä tälle asialle voi tehdä.
Olennaista on se, miten kotona suhtaudutaan päihteisiin. Kodin viestin täytyy olla ehdoton ei. Vanhemmat eivät saa ostaa lapsilleen alkoholia tai tupakkaa. Muistan kun jossakin vaiheessa oli vallalla ajatus, että kotona on hyvä antaa lapsen maistella alkoholia tai ostaa kotibileisiin muutama olut. Mutta tutkimusten mukaan tämä lisää lapsen alkoholinkäyttöä.
Muutama prosentti esikoisen koulukavereista on jo kokeillut alkoholia tai nikotiinivalmisteita ja pieni prosentti käyttää näitä myös säännöllisesti. Minusta tämä on aika huolestuttavaa, kun kyse on 13-vuotiaista lapsista. Lasta suojaavia tekijöitä ovat ehdottoman ei:n lisäksi hyvät ja rakastavat suhteet vanhempiin, luottamuksellinen keskusteluyhteys, vanhempien oman esimerkin voima ja se, että lapsella on hyviä ihmissuhteita ja myös mielekästä tekemistä arjessaan. Myös hyvä koulumenestys on lasta suojaava tekijä eli lasta kannattaa kannustaa koulunkäyntiin, läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.
ps. Loppukevennys. Keksimme miehen kanssa jättää "esikoisen lokeroon" viestin, kun satuimme muistamaan, että hänen lokeronsa numero on 18 ja sellainen sattui tulemaan vastaamme koulun käytävällä. Kirjoitimme lappuun "Hei. Mitä kuuluu? T. Salainen ihailijasi". Eilen kysyimme, saiko esikoinen lapun. Ei kuulemma saanut. Kovasti ihmettelimme asiaa. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että eihän me edes oltu siellä koulurakennuksessa, missä esikoisen kotiluokka ja lokero on. Taitaa olla aika monta lokeroa nro 18 siellä pitkin koulua. Nyt on joku teini saanut mieleensä kihinää ja kuhinaa viestistämme.
:D
VastaaPoistaKun niistä huumeista saisi pidettyä erossa, kovnhan tähän vaikuttaa kaveripiiri. Myös hyvä harrastus kannustaa viettämään järkevämmällä tavalla vapaa-aikaa.
Niinhän se on. Harrastus on yksi suojaava tekijä, mutta vielä suuremmaksi suojaavaksi tekijäksi nostettiin vanhempainillassa lasten ja vanhempien hyvä ja mutkaton suhde. Ja vanhemman ehdoton ei päihteille.
PoistaOlen itse viettänyt sellaista pussikaljanuoruutta ja ehkä siksi tuo nuorten päihteidenkäyttö on minulle pelottava juttu - etenkin poikien osalta. Minulla ei ole ketään tuttavia, joilla nuoruuden pussikaljailu olisi johtanut syrjäytymiseen esim. koulun kesken jäämiseen tai opiskelupaikatta jäämiseen. Valitettavasti se on johtanut tapaturmiin, pysyviin vammautumisiin ja kuolemaan. Omassa kaveripiirissä vanhemilla oli ehdoton ei touhuun, mutta ei se meitä estänyt, ajoittain sentään hidasti. Olen ymmärtänyt, että pussikaljatouhu on vähentynyt selvästi 80-lukuun nähden, mikä on hienoa!
VastaaPoistaHuih, kuulostaa ikäviltä nuo vammautumiset ja jopa kuolemat. Nykyään pussikaljailu on vähentynyt huomattavasti. Ilmeisesti enemmän on haasteena huumeet ja nimenomaan kannabis tällä hetkellä kuin alkoholi. Ja huumeet sitten ovatkin astetta kovempi juttu.
PoistaItselleni koko pussikaljailu on täysin vierasta, muutenkin alkoholia olen käyttänyt aina tosi vähän. Toivon, että omat lapset säästyvät myös isoilta kokeiluilta.