Elin elämää odotellen viikonloppua ja lomaa. Onni oli jossain muualla kuin minun normaalissa arjessani. Onneksi aloin vähitellen herätä pessimistisestä sitkumutku-elämästäni. Enhän minä näin halua elää. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Aloin tehdä tietoisia kiitollisuusharjoituksia ja huomata oman elämän hyviä asioita. Aloin työstää omaa mieltäni, uskomuksiani ja ajattelutapojani. Välillä tuskastuin siihen kaikkeen enkä olisi jaksanut. Miksen saa nopeampia tuloksia? Miksei aivoni siirry positiiviseen ja kiitolliseen moodiin vaan edelleenkin ajattelen pessimistisesti?
Sain arvostelukappaleeksi Arlene G.Ungerin kirjan "Onni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta kohottamaan mielialaasi". Kirja kannustaa löytämään sisältäpäin kumpuavaa onnea. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan, mielikuvaharjoituksiin ja voimalauseisiin ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan. Minulle itselleni tietoinen läsnäolo / mindfulness on ollut iso askel kohti onnellisempaa elämää.
Kirjan harjoituksissa nousee esiin esimerkiksi sosiaalisten suhteiden merkitys, kiitollisuus, syvään hengittäminen, metsässä liikkuminen, riittävä yöuni, ravinto ja tietoisen läsnäolon ja myötätunnon merkitys. Kirjassa on kauniita kuvia, voimalausetauluja ja pieniä väritystehtäviä.
Itselleni hyvä muistutus oli kotiaskareisiin liittyvä ajatus. "Jos sinulla on kotiaskareita, on paljon helpompaa hyväksyä, että teet niitä sen sijaan, että purnaisit vastaan. Tällä tavoin otat hetken vastaan etkä vastusta sitä - tämä on tietoisen läsnäolon perusideoita". Niinpä, yksi mindfulnessin perusajatus. Nyt on näin. Minulla on ruuanlaitto edessä. Mitä enemmän purnaan ajatusta vastaan: "Miksi minun pitää tehdä ruoka, ei huvita, tämä on tyhmää ja työlästä", sitä vaikeammaksi ja itselle rasittavammaksi ruuanlaitto menee. Kirjassa oli myös hyvä irtipäästämisharjoitus, jossa käsitellään kaunaa elämässä.
Olen vuosia tehnyt töitä itseni ja mieleni kanssa ollakseni kiitollisempi ja onnellisempi. Vanha pessimistinen sitkumutku-ihminen meinaa hyökätä edelleenkin elämääni, mutta pystyn nyt huomaamaan tämän helpommin enkä vaivu enää sellaiseen synkkyyteen kuin aiemmin. Tämä kirja kauniine kuvineen ja harjoituksineen on yksi keino palauttaa mieleen asioita, jotka tuovat onnea ja kiitollisuutta elämään.
ps. seuraa blogiani myös facebookissa!
Täälläkin kiitollisuuden viljelyä vuosi vuodelta lisätty - välillä putoaa mustaan kuoppaan, mutta niin sieltä mm. noilla avuilla nousee :)
VastaaPoistaTutulta kuulostaa. Sekin taitaa kuulua elämään, että niitä kuoppia tulee. Nykyisin sieltä nousee nopeammin ylös kuin muutama vuosi sitten.
PoistaHassua, juuri eilen sanoin miehelleni, että tajusin meidän nyt elävän sitä NYTKU-elämää - meillä on suurin osa niistä asioista, joista ennen haaveiltiin ja puhuttiin, että "sitku": lapset (! tietysti se suurin ja tärkein toteutunut toive) ja kesämökki, sekä pienempiä, toteutuneita materialistisia toiveita, kuten uudempi auto (noh, edes toinen niistä), parempi kamera, peräkärry, telkkari... Ja silti on vaikeaa tyytyä vain olemaan onnellinen tässä hetkessä. Koko ajan vain odottaa jotain toista hetkeä: työvuoron päättymistä ja vapaapäivää, kesää, lomaa, iltaa, viikonloppua, pääsiäistä, sitä, että pääsee nukkumaan... milloin mitäkin. Aion yrittää petrata sitä juuri tässä ja nyt onnellisena olemista <3 Päätin kirjoitella blogiinkin aiheesta, kunhan tässä ehdin.
VastaaPoistaIloa viikkoosi, Heli <3
Luulen, että on aika yleistä odottaa "jotain" ja on vaikeaa olla läsnä ja onnellinen siinä hetkessä. Jään odottelemaan blogitekstiäsi aiheesta.
PoistaIloa sinunkin viikkoosi!
Niin hyvä ja etenkin kun elämä koetteli pitkään, ajattelin aina sitku. Lopulta oivalsin, että onnen hetket on elämän pienissä palasissa ja joka päiväisissä hetkissä. :) Onnea saa ja toki voikin tavoitella, mutta jos luulee, että onnellisuus on pitkäkestoinen tila, niin tavoitella voi joutua pitkään. Elämä on monimutkaisempaa, kuin jokin tietty tila, elämä on eri vivahteita ja päiväänkin voi mahtua onnea, iloa ja surua ja epäonnea. Vastavoimat saavat oikein nauttimaan pienistä onnen jyvistä.
VastaaPoistaMukavaa ja onnellista viikkoa Heli <3
Niinpä, onni on pienissä palasissa ja jokapäiväisissä hetkissä. Se on niin totta, että vastavoimat saavat nauttimaan niistä onnen hetkistä.
PoistaOnnellista viikkoa sinullekin!
Täälläkin yritetään päästä eroon tuosta sitkumutku-ajattelusta. Tuntuu, että elämästä 90% on arkea ja kotitöitä. Pakkohan niihin on suhtautua positiivisesti! Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaNiinpä, lapsiperheessä elämä on tosi pitkältä samanlaista arkea päivästä toiseen. Oma suhtautuminen asioihin vaikuttaa paljon. Minä en kotitöistä saa suurta juhlahetkeä edes positiivisuuden voimalla, mutta ainakin muistan olla lietsomatta sitä, että tämä on tylsää ja ikävää.
PoistaMukavaa viikkoa sinullekin!
Onni. On se kummallinen sana, kun tuntuu, ettei sitä osaa oikein määritelläkään. Mitä se on? Vai voiko sitä edes määritellä? Ajatuksia herättävä postaus.
VastaaPoistaNiin, onni on varmaan eri ihmisille vähän eri asia. Minusta Onni on sanana kaunis. Ja myös meidän esikoisen toinen nimi.
PoistaKiva jos postauksesta heräsi ajatuksia.
Kirja vaikuttaa juurikin sellaiselta, jota tämmöinen ihminen, joka ei osaa rentoutua tarvitsee. Taidanpa suunnata kirjastoon katsomaan josko sen sieltä löytäisin. Onni ja kiitollisuus, tarpeelliset aina, tuppaavat vain unohtumaan liian usein.
VastaaPoistaTämä kirja on siitä kiva, että se on nopeasti luettava ja avasi minkä sivun vaan, aina tulee vastaan jotain kaunista tai ajatuksia tuovaa.
PoistaTodella hyvä postaus! Tuo sitku ja mtku-elämä on niin tuttua. Olen siis itsekin sortunut siihen, mutta ehdottomasti haluaisin siitä eroon. Haluanhan olla onnellinen.
VastaaPoistaLuulen, että kaikille on sitkumutku-elämä tuttua. Osa elää niin koko ikänsä. Ja minäkin edelleen, aika ajoin, sorrun sitkumutku-ajatteluun. Mutta tiedostan sen aiempaa nopeammin ja pystyn muuttamaan omaa ajatteluani itseäni paremmin palvelevaan suuntaan.
PoistaTurhan usein sorrun minäkin sitkumutku-elämään. Kolahti nyt juuri tuo kotityöasia. Tässä sitä parhaillaan yritän vältellä imurointia. Ehkä parempi tarttua imuriin ihan just nyt. :)
VastaaPoistaOi, minullakin kotityöt ovat se asia, josta mielessäni marmatan turhan usein. Voi kun ne pystyisi tekemään suuremmalla ilolla tai edes ilman sitä valitusta.
PoistaTunnistan hyvin tuon kotitöihin liittyvän ajattelutavan mutta minulla se liittyy koulutehtäviin; pienikin ponnistus kasvaa moninkertaiseksi lykkäämisen ja negaation keräämisen kautta. Sitten kun homman vaan hoitaa alta pois, havahtuu huomaamaan että eipä tähänkään olisi tarvinnut upottaa omaa energiaansa lainkaan niin paljon kuin tuli upotettua jahkaamisen takia. Joskus vaan parasta inspiraatiota on se, että pakottaa itsensä aloittamaan, loppu sitten jo meneekin kevyemmin.
VastaaPoistaJuuri noin se usein on. Minulla on muutama yrittäjyyteen liittyvä asia, joita helposti siirrän ja siirrän aina eteenpäin. Kun lopulta sitten teen sen ja se olikin ihan helppo asia, mietin, miksi sitä piti lykätä ja lykätä ja päässä pyöritellä miten se on hankalaa.
PoistaHyvä kirjoitus! Oon pohtinut samansuuntaisia ajatuksia tässä vuoden aikana, mutta oon enemmän optimistispositiivinen sitkuttelija. :D Oon yrittänyt keskittyä enemmän tähän hetkeen, jättää menneet menneiksi ja olla miettimättä tulevaa. Tuntuu, että arjen onnellisuus korostuu, kun ei sekoita hetkiin niihin liittymättömiä tunteita.
VastaaPoistaOptimistipositiivisuus kuulostaa hyvältä! Itselläni on luontevampi suuntaus pessimistisyyteen ja negatiivisuuteen ellen kiinnitä siihen tietoisesti huomiota.
PoistaSe on totta, että kun osaa olla tässä hetkessä ilman sitä että miettii tulevaa tai mennyttä, voi kokea onnea ja kiitollisuutta.