Viikon hyvät ja huonot

Takana on oman olon kannalta niin huono viikko, että olen onnellinen, että tämä viikko alkaa olla ohi ja uusi viikko on vaihtumassa. Tämä olisi ollut täysin surkea viikko ellei työasioiden tiimoilta olisi sattunut niin positiivisia ja ihania asioita.

Kaiken piti olla ok tälle viikolle. Takana hiihtoloma ja tämän viikon aikana tavallista vähemmän töitä. Oli sovittuna lounastreffit ystävän kanssa, muksuoppi-kurssin aloitus. Kummitytön synttärit ja uudistetun Ipanaisen avajaiset. Maanantai ja tiistai meni normaalisti. Keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon. Päässäni oli tyhjä olo, tuntui ettei ajatuskaan liiku. Näin kaveria Helsingissä, sain suunniteltua tunnetaitoryhmääni. Illalla olin "Muksuoppia vanhemmille ja kasvattajille" - kurssilla ja sen aikana oloni muuttui koko ajan huonommaksi. Bussimatka kotiin oli kamala. Päätä alkoi särkeä kunnolla. Tiesin jo, mistä on kyse. Pms. Pms, joka taas tällä kertaa on normaalia rajumpi. Pms, joka invalidisoi elämäni muutamaksi päiväksi.

Lounaalla ystävän kanssa Kampin Sandrossa

Torstaiaamuun heräsin klo 5.15. En saanut nukuttua pidempään päänsärystä johtuen. Kello olisi herättänyt seitsemältä. Jaksoin tehdä päivän työt ihan hyvin, mutta iltapäivä ja ilta meni lähes ohi vain maaten sängyssä paikallaan. Haaveilin, että olisi joku assari, jolle voisin jakaa työhommiani tällaisina hetkinä tai kotiapulainen, joka kävisi ruokakaupassa ja tekisi ruuat. Yleensä minulla on perjantait vapaita, mutta tällä viikolla minulla oli poikkeuksellisesti töitä. Taas jaksoin kaksi ryhmää ihan hyvin, mutta siihen voimat jäivätkin. Päivällä alkoi mennä myös kylmät väreet pitkin kehoa ja oli tehtävä päätös. En mene illan tanssitunnille, siirrän seuraavan päivän Ipanaisella olevan uniluennon viikon päähän ja menen kummitytön synttäreille toisena ajankohtana. Vielä eilinen oli aivan toipilas-päivä. Nyt vihdoin tunnen oloni normaaliksi. Onneksi en tainnut saada flunssaa ja lepo auttoi.

Vaikka oma olo oli aika monta päivää surkea ja moni asia seisoi, kun en jaksanut tehdä iltapäivisin ja iltaisin mitään, silti viikkoon kuului muutama ihan älyttömän iloinen asia. Sain tarjouspyynnön tunnetaitoluentoon eräästä päiväkodista. Tarjoukseni meni läpi ja maaliskuun lopulla pääse luennoimaan vanhempainiltaan tunnetaidoista. Laitoin perjantaina iltapäivällä myyntiin ensimmäisen Lasten Tunnetaitoryhmäni ja se ryhmä on ollut todella suosittu, siinä on enää yksi paikka vapaana. Huikeeta! Nämä tunnetaitoryhmät ovat juuri sitä, jota haluan tehdä jatkossa enemmän ja tämän ryhmän nopea täyttyminen antaa viitettä siihen, että ryhmille on kysyntää. Näyttää, että lisäryhmille olisi tarvetta, mutta en tiedä, kuinka täyteen uskallan buukata loppukevään kalenterini etten uuvu. Viimeistään ensi syksynä käynnistyy sitten enemmän tunnetaitoryhmiä. Perjantain satuhierontatunnit Taidetalo Toteemissa olivat myös suositut ja saan sinne ensi syksylle kolmen kerran kurssit.

Tänään olen lukenut Liane Moriartyn uutta kirjaa "Tavalliset pikku pihajuhlat". Olen pitänyt paljon Moriartyn kirjoista. Tämän kirjan kohdalla meinasi käydä pieni "uupuminen" kirjan pituuteen. Tuntui, että tarina meinasi väljähtyä keskivaiheilla ja eteni liian hitaasti. Kun pääsin siitä ohi, kirja eteni taas vauhdilla kohti loppua. "Tavalliset pikku pihajuhlat" on tuttua Moriartya, tarina rakentuu pikku hiljaa kirjan edetessä. Tämänkin kirjan jälkeen suosikkinani hänen teoksistaan pysyy "Mustat valkeat valheet", joka on ensimmäinen kirja, jonka Moriartylta luin.

Olen saanut ihania kirjoja arvostelukappaleiksi. Toivon, että tulevat viikot ovat normaaleja ja jaksan paneutua taas myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Onneksi joka kuukausi ei ole näin kamalia pms-oireita. Viimeksi näin kamalaa oli varmaan puolisen vuotta sitten.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!