Päätöksentekoväsymystä

Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.

Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

Joko joulua saa fiilistellä?

Ensimmäinen joululehti tupsahti postilaatikkoon muutama päivä sitten. Myös ekat jouluglögit on jo juotu. Kauppoihin tulee koko ajan lisää joulutavaraa esille. Saako joulua alkaa jo fiilistellä? Blogiini on tultu tiuhasti heinäkuusta alkaen hakusanalla joulukalenteri. Eli moni muukin miettii jo joulua ja vieläpä paljon aikaisemmin kuin minä.

Minä olen jouluihminen ja rakastan joulua. Rakastan sitä kaikkea joulun valmistelua. Minusta on ihanaa kaivaa esille kaikki Mailegin nisset ja possut ja muut koristeet ja laittaa ne vähitellen paikoilleen.

Täksi jouluksi aion tehdä taas käsityölahjoja. Viime joulun alla olin niin kiireinen yrittäjyyden ja kaksien päällekkäisten opintojen takia, että en ehtinyt tehdä käsitöitä ja myös monet lahjaostokset jäivät aika viime tippaan. Novitan lehdessä olevat pienet kuusenkoristeiksi tarkoitetut joulusukat ovat supersöpöjä. Olen tykännyt virkata kummilapsilleni amugurumeja ja erilaisia leikkiruokia lahjaksi. Kivoja ideoita virkattuihin leikkiruokiin on uudessa Kaikkien aikojen joulu - lehdessä.

Nyt vain pitäisi rämpiä läpi marraskuu, joka minulle on usein vuoden vaikein kuukausi. Pimeys, märkyys ja loska ei anna minulle voimaa, vaan usein hyydyttää.

Joko sinä odotat joulua? Onko marraskuu sinun kuukautesi?

ps. Linkitän pari vanhaa joulupostausta

Ideoita yllätyksiksi kangasjoulukalenteriin
Krääsätön joulu - haaste

Viikko yrittäjän elämästä

Tunteisiin ja kiukkuun liittyviä kirjoja, joita esittelin keskiviikon kiukkuluennollani

Olen aika ajoin kirjoitellut kuvauksia viikostani yrittäjänä. Näitä on ollut mielenkiintoista lukea jälkikäteen. Tässä tulee tämän syyskauden ensimmäinen viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tämä oli tarkoitus kirjoittaa ja julkaista maanantaina 5.9, joka oli Yrittäjän päivä, mutta silloin olin niin väsynyt viikonlopun jäljiltä, etten saanut oikeastaan mitään järjellistä tehtyä. Onneksi oli vapaapäivä.

Palaan tässä postauksessa viime viikkoon.

Maanantai 29.8.

Minulla loppui elokuun lyhytkurssit Mommy&Me:ssa, oli vauvahierontakurssin ja vauva- ja taaperosirkuskurssien viimeiset kerrat. Iltapäivällä kotiin tultuani laitoin Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkokurssin myyntiin Holvi-verkkokauppaani ja viimeistelin kurssisivun tekstit, jotka laitoin eteenpäin miehelleni, joka päivittää nettisivuni. Mies päivitti tiedot sivuilleni ilallalla ja sain laitettua kurssin myyntiin ja jestas kun olin iloinen, kun ekan tunnin aikana tuli jo eka tilaus! (tarjoan blogini lukijoille alennusta tästä kurssista, alekoodi löytyy tästä postauksesta ja se on early bird- hinta eli alekoodi on voimassa su 11.9. klo 21 asti).

Illalla keräsimme omenoita koko perheen voimin, olimme varanneet ajan mehuasemalle tiistai-iltapäivälle.

Tiistai 30.8.

Minulla alkoi Vipeltävän Siilin kausitunnit Metsälän salilla, temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille. Tultuani kotiin anoppini oli meillä, olivat tulleet käymään pääkaupunkiseudulla ja hakivat meiltä omenoita. Mies oli appiukon kanssa mehuasemalla ja meillä on on nyt omenamehua aika reilusti, lähes 200 kiloa oli omppuja.

Iltapäivällä vastasin muutamaan meiliin ja tein Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Selvittelin myös, miten saan avaimet seuraavana päivänä olevalle luennolleni.

Keskiviikko 31.8.

Aamupäivällä tein toimistohommia kotoa käsin ja viimeistelin "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena" - luentoa, joka oli tulossa illalla. Tulostelin mainoksia tulevista kursseistani ja kuskasin niitä fillarivoimin lähialueen kahteen neuvolaan. Iltapäivällä kuuntelin yhden yrittäjyyteen liittyvän webinaarin teemalla "Tehoa talouteen". Illalla luennoin kiukusta yhdeksälle vanhemmalle. Olin iloinen osallistujamäärästä ja toivon, että kuulijat saivat uusia ajatuksia ja toimintatapoja luennon kautta. Luennon lähtökohdat olivat tunnetaidoissa, niiden tukemisessa ja aikuisen vastuullisuudessa omista tunteistaan. Luennon pääsanoma on, että kun aikuinen muuttaa omaa käytöstään, myös lapsen käytös muuttuu.

Torstai 1.9.

Ohjasin Vipeltävän Siilin temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille Haagan salilla. Kotiin tultuani vastailin muutamaan meiliin. Illalla olin kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?", jonka innoittamana kirjoitin perjantaina blogiini tekstin Kiinnostaako sinua oman vanhemmuutesi kehittäminen?

Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen opiskelukaverini Miian tekemät voimalausetaulut

Perjantai 2.9. 

Kävin läpi kirjanpitoon kuuluvia kuitteja ja lippusialappusia. Viimeistelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Laitoin kutsun niille, jotka ovat ilmoittautuneet su 11.9. olevaan aikuisten ja lasten yhteiseen työpajaan "Villipedon naamarit".

Fillaroin taas pitkin lähiseutua viemässä esitteitä tulevista omista kursseistani ja myös paikallisen MLL:n toiminnasta. Kävin myös hakemassa avaimen eräältä lähikoululta tulevia sirkuskurssejani varten. Illalla alkoi Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viimeinen jakso. Kuulin kolme päättötyön esitystä.

Lauantai 3.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja. Oman päättötyöni esitys oli aamupäivällä ja päivän aikana kuulin monen monta esitystä ja sain niistä valtavasti ajatuksia ja ideoita tulevia tunnetaitoryhmiäni varten. Koulutuspäivä loppui klo 17 ja jäin sen jälkeen vielä reiluksi kahdeksi tunniksi illanviettoon opiskelukavereideni kanssa.

Sunnuntai 4.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja, viimeinen yhteinen koulutuspäivämme. Esittelyssä oli viimeiset päättötyöt ja lisäksi teimme koulutuksesta irtipäästämistä, oli kakkua ja kuohuvaa ja saimme todistukset. Ja koska olimme tekemisissä tunteiden ja niiden ilmaisun kanssa, niin kyllä meistä itse kukin itki ihan vähän väliä. Olo oli samalla kiitollisuudesta täysi ja haikeudesta aivan tyhjä.

Viikko sisälsi paljon tunteita ja maanantaina olinkin sen verran väsynyt, etten tehnyt mitään muuta kuin ihan välttämättömät asiat ja muuten istuin takapihallamme ihanassa auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Tänään olen menossa hierojalle ja illalla kuuntelemaan "Onnellinen lapsi" - luentoa. Nyt on oikeastaan pitkästä aikaa viimeinen viikko, kun minulla on vielä suht vähän töitä, tästä eteenpäin ohjattavien ryhmien määrä lisääntyy aika reilusti. Myös uutta on suunnitteilla eli lisää verkkokursseja ja toivon pääseväni käynnistämään ensimmäisen tunnetaitoryhmäni alkuvuodesta 2017.

Yrittäjyyttä ja opiskelua

Minä olen ollut pian kaksi vuotta yrittäjä. Ja koko yrittäjyyteni ajan olen myös kouluttautunut lisää. Olin aloittanut helmikuussa 2014 opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja ne opinnot olivat menossa siinä vaiheessa, kun perustin yrityksen. Yrittäjyyden ensimmäisenä syksynä tein opintoihini kuuluvia harjoitusvalmennuksia ja kirjallisia tehtäviä, tapasin pienryhmääni ja noin kerran kuussa meillä oli opintoihin kuuluvat lähiopetuspäivät. Valmistuin näistä opinnoista maaliskuussa 2015. Ja jo heti perään huhtikuussa aloitin opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Mindfulness-ohjaajaopintoihin kuului kaksi kirjareferaattia, lähiopetusjaksoja noin kerran kuussa ja oma harjoitusryhmä. Ja lopputyönä reflektiivinen oppimispäiväkirja. Niin ja laitettakoon tähän vielä, että kaikkiaan mindfulness-ohjaajaksi kouluttautuminen on paljon pidempi prosessi, eli minun kohdallani alkoi jo keväälä 2014, kun kävin intensiivikurssin ja seuraavana syksynä jatkokurssin.  Mindfulness-ohjaajaksi valmistuin tämän vuoden alussa eli tammikuussa 2016. Kaikkiaan siis minulla prosessi intensiivikurssista ohjaajaksi asti kesti kaksi vuotta.

Eikä tässä vielä kaikki. Keväällä 2015 huomasin hakuilmoituksen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutukseen. Koulutus vaikutti huippukiinnostavalta ja juuri sellaiselta, jonka tiesin lisäävän ammattitaitoni juuri siihen suuntaan, johon haluan yritystoimintaani kehittää. Hain opintoihin ja pääsin niihin. Opinnot alkoivat lokakuussa. Eli minulla oli muutaman kuukauden ajan kahdet opinnot päällekkäin. Opiskelin sekä mindfulness-ohjaajaksi että Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja pyöritin samalla yritystoimintaa, joka sekin oli vielä aika alkuvaiheessa ja vaati panostusta paljon.

Voin sanoa, että loppuvuosi oli aika tiivistä aikaa. Nämä Lasten Tunnetaito-ohjaajaopinnot ovat vaatineet aika isoa panostusta. Joka jakson välissä on ollut kirjallinen työ ja lisäksi opintoihin on kuulunut tunnetaitojen harjoitteluryhmä, jonka itse ohjasin huhti-toukokuussa pienelle lapsiryhmälle.

Yrittäjyys ja jatkuva kouluttautuminen samanaikaisesti on ollut välillä haastava yhdistelmä, mutta toisaalta olen huomannut opiskelukavereistani, että palkkatyön ja kouluttautumisen yhdistäminen on myös haastavaa. Minä yrittäjänä olen kuitenkin ehkä pystynyt vähän säätämään omia työaikojani niin, että olen pystynyt jättämään kokonaisia "vapaapäiviä" tehtävien tekemistä varten. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötä ja olen varannut kalenteristani sen kirjoittamiseen useamman kokonaisen työpäivän. Toki en yrittäjänä saa näistä päivistä palkkaa, kun en tee asiakastyötä, mutta minun kirjoittamistani helpottaa se, että saan tehdä sitä pitkiä jaksoja yhtä päätä. Jos olisin palkkatyössä, joutuisin kirjoittamaan päättötyötä iltaisin ja viikonloppuisin.

Huomaan, että kaipaan jo vapaata. Sellaista aikaa, ettei koko ajan tarvitsisi tehdä jotain kirjallista tehtävää valmiiksi. Ettei koko ajan tarvitsisi lukea jotain kirjaa referaattia varten. Olenhan nyt jo yli kaksi vuotta koko ajan opiskellut jotain. Nämä koulutukset ovat olleet myös iso rahallinen satsaus ja aika paljon yritykseni ekan vuoden tuotosta meni koulutusten maksamiseen. Nyt toisenakin vuonna lasten satsanneeni kouluttautumiseen noin 3500 euroa. Se on aloittelevalle pienyrittäjälle aika iso summa. Valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa. Sitten aion pitää breikkiä kouluttautumisessa. Lyhytkursseja voin toki käydä, mutta nämä pitkät koulutukset ovat nyt hetkeksi suoritettu. On aika laittaa opittuja asioita käytäntöön. Ammatillisesti nämä koulutukset ovat tuoneet ihan valtavasti uutta tietoa ja inspiraatiota. Olen saanut myös uusia ystäviä. Ja kasvanut ihmisenä.

Luin kesällä monta kirjaa. Nyt kun ei koko ajan tarvitse lukea referaattikirjoja tai lähdekirjallisuutta, voin lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja hömppää koko vuoden ympäri. Se on ihanaa.

Millaisia kokemuksia sinulla on työn tai yrittäjyyden ohessa kouluttautumisesta?

Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutus

Aloitin viime lokakuussa opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Näin viime keväänä mainoksen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta ja innostuin heti. Ensimmäisen koulutusryhmän aikataulut eivät sopineet omiini, mutta onneksi perään alkoi heti toinen ryhmä (suuren kysynnän vuoksi) ja aloitin toisessa koulutusryhmässä. Nyt näitä koulutuksia on alkanut Tuusulan ja Järvenpään lisäksi myös Ylivieskassa. Tulevat koulutukset löytyvät tästä linkistä.

Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutusta on minun ryhmälläni takana nyt neljä jaksoa. Näiden neljän jakson aikana olemme saaneet valtavasti tietoa tunteista, tunnekehityksestä, tunteiden tunnistamisesta, niiden purkamisesta ja tunteiden kanssa työskentelystä. Kolme ensimmäistä jaksoa olivat vahvasti tutustumista omaan itseen ja omaa tunnetyöskentelyä. Olemme maalanneet ja työstäneet savea esimerkiksi teemoilla oma sisäinen lapsi ja oman lapsuuden tarina. Olen kokenut taideterapeuttisen työskentelyn todella voimauttavana. Nyt viime viikonloppuna olleella neljännellä jaksolla menimme jo kohti lasten tunnetaito - ohjaajuutta. Pääsimme kokemaan ihanan tunnetaitotuokion ja myös tutustumaan Eheyttävää Satutaiteeseen. Olen näiden tuokioiden kautta saanut ideoita ja ajatuksia myös nykyisiin ryhmiini. Ryhmälläni on jäljellä vielä kolme koulutusjaksoa. Seuraavalla jaksolla paneudumme lisää lasten tunnetaito-ohjaukseen harjoitellen tunnetaitoharjoitusten ohjaamista. Toisena teemana on satuhieronta (tämän päivän olen itse poissa, koska olen jo satuhierontaohjaaja). Toukokuun lopulla teemana on tunne- ja tarvelähtöinen vuorovaikutus (kuunteleminen ja minä-viestintä, havainto-tunne-tarve-pyyntö) ja syyskuun alussa esittelemme lopputyöt.

Lähijaksojen välillä on ollut etätehtäviä. Etätehtäviä varten olemme lukeneet kirjoja ja tehneet niistä pohdinnallisia tehtäviä. Viime etäjaksolla teemana oli itsensä voimaannuttaminen EFT - naputtelun eli tunteiden vapautustekniikan avulla. Osallistuimme EFT:n verkkokurssille. Etätehtävät ovat olleet aika laajoja ja vaatineet paneutumista. Hyvä niin, sillä se on samalla syventänyt omaa osaamista ja omia tunnetaitoja. Koulutukseen kuuluu myös n. 8 kertaa kestävä ja itse suunniteltu ja ohjattu tunnetaitoryhmä ja sen perusteella tehtävä lopputyö.

Koulutusryhmässäni on 14 naista ja suurin osa on päiväkotien ammattilaisia. Lisäksi meitä on muutama, joka työskentelee muualla kuin päiväkodissa. Joukossa on esimerkiksi toimintaterapeutti, joogaohjaaja ja työntekijöitä kehitysvammatyön ja myös lastenpsykiatrian puolelta.

Kurssin pääkouluttajana toimii Anne-Mari Jääskinen, joka on LogoArt taideterapiaohjaaja ja rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja. Vierailevina kouluttajina ovat tähän mennessä olleet Erja Reinikainen (Leimatut lapset - kirjan kirjoittaja), Anu Raines (Eheyttävä Satutaide) ja seuraavalla jaksollamme on Sanna Tuovinen ohjaamassa satuhierontaa. Verkkokurssina olemme suorittaneet EFT - tapping menetelmän kurssin Karita Palomäen ohjaamana. Koulutus perustuu tunne- ja taideterapiaan, voimavarakeskeiseen logoterapiaan, LogoArtiin ja erilaisiin draamallisiin ja luoviin taideterapiamenetelmiin. Koulutuksen laskennallinen opintopistemäärä on 20 opintopistettä ja minun ryhmälläni koulutus kestää himpun vajaan vuoden.

Koulutus on huikea tunnematka omaan itseen ja samalla se antaa paljon välineitä ja ajatuksia lasten tunnetaitoryhmien ohjaamiseen. Minä aion jatkossa laajentaa yritykseni palvelutarjontaa lasten tunnetaitoryhmiin ja myös vanhemmille suunnattuihin luentoihin esim. lapsen kiukkuun liittyen. Tämä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus yhdessä muiden koulutusteni kanssa (esim. mindfulness-ohjaaja) antaa minulle hyvät eväät sekä lasten että perheiden tukemiseen tunnekasvatuksen saralla. Ja olen jo nyt saanut sekä ihmisenä että ammattilaisena paljon tästä koulutuksesta. Lämpimät suosittelut, jos olet kiinnostunut tunteista ja niiden kanssa työskentelystä!

Uskallanko taas hypätä?

Minä olen tehnyt muutaman rohkean ratkaisun elämässäni. Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta lähteäkseni lyhyeen sijaisuuteen. Sen lyhyen sijaisuuden aikana kiinnostuin toimintaterapiasta ja seuraavana syksynä polkuni suuntautuikin niihin opintoihin. Ehkä sekin oli rohkea ratkaisu, että jätimme ehkäisyn pois noiden opintojen aikana ja esikoinen syntyi noin puoli vuotta ennen valmistumistani - sain silti opintoni valmiksi muun ryhmän kanssa samanaikaisesti, koska jäjellä oli enää lähinnä päättötyö ja sen esittely. Eli emme varmistelleet, että minulla on ensin vakituinen työpaikka, jossa olen ollut pari vuotta töissä, jotta saisin äitiyspäivärahan hyvälle tasolle. Sitten olinkin kotona vuosia. Pärjäsimme hyvin taloudellisesti, vaikka minä sain minimiäitiyspäivärahaa. Tein vähän töitä koko kotiäitiyteni ajan ja se toi myös mielekkyyttä kotiäitivuosiin.

Kaksi vuotta sitten tein elämäni rohkeimman päätöksen. Päätin irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta ja ryhtyä yrittäjäksi. Sillä tiellä olen nyt. Halusin kuitenkin varmistaa taloudellista toimeentuloani ja hankin muutaman sellaisen yhteistyökumppanin, jonka kautta olen saanut ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Näitä ovat olleet esim. eri työväen/aikuisopistot ja yksi urheiluseura. Olen koko ajan kuitenkin vähentänyt työntekoani opistoilla, yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkaus on aika alhainen.

Jo viime syksynä olin tilanteessa, että minulla oli töitä vähän liikaakin. Toki tulojakin tuli. Nyt on ollut sama tilanne alkuvuodesta. Ryhmiä on ollut paljon. Tykkään ohjata niitä, tykkään valtavasti. Mutta en halua kuitenkaan tehdä töitä liukuhihnalla. Erityisesti viikosta toiseen toistuvat iltatyöt olen alkanut kokea sellaisina, joista haluaisin vähitellen luopua. Kysymys kuuluukin nyt, uskallanko tehdä sen? Luopua säännöllisistä tuloista ja heittäytyä taas entistä enemmän vain yritykseni tuomien tulojen varaan?

Minulla on ollut tärkeää, että saan myös ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Minulla on ollut koko yrittäjyyteni ajan kalliita koulutuksia maksettavana. Ensin ratkaisukeskeinen valmentaja / coach opinnot, sitten mindfulness-ohjaajaopinnot ja nyt lasten tunnetaito-ohjaajaopinnot. Sen lisäksi, että olen saanut maksettua nuo koulutukset yritykseni tuloista, olen halunnut nostaa myös palkkaa. Kukapa ei haluaisi.

Nyt mietin, uskallanko taas hypätä? Jättää tietyt säännöllistä tuloa tuovat työt ja tehdä jatkossa töitä vähemmän. Keskittyä enemmän luennointiin, workshopeihin ja lyhytkursseihin pitkien koko kauden kestävien liikuntaryhmien sijaan. Viedä palvelujani myös verkkoon ja luottaa siihen, että alan saada sitä kautta myös ns. passiivista tuloa.  Uskallanko luottaa siihen, että saan jatkossa mindfulness-kursseilleni suuret määrät osallistujia ja myös Lasten Tunnetaito-ryhmät alkavat saada asiakkaita (kunhan valmistun syyskuussa) ja voin jättää jumpparyhmien osuutta vähemmälle.

Uskallanko taas heittäytyä, luottaa? Uskallanko vai tuleeko pelko? Pidänkö kiinni siitä mitä nyt on vai saanko tietyistä töistä luopumalla jotain uutta tilalle? 

ps. pääkaunkiseudullakin on taas vaihteeksi lunta. Kuvat otti esikoinen omalla takapihallamme.

Mitäpä minulle?

Aikaa on taas kulunut edellisestä postauksesta. Töiden alku näkyy heti postaustahdissa. Käytän vapaa-aikani mieluummin vaikkapa kirjojen lukemiseen kuin netin ääressä olemiseen. Blogi on taas jäänyt hunningolle. Ja vähän on fiilis, että joka kerta kun avaan bloggerin, huomaan, että blogini viralliset lukijat ovat yksi kerrallaan tippuneet pois.  Ehkä pitää ajatella, että "väki vähenee ja pidot paranee" eikä ottaa tätä henkilökohtaisesti ja sillä ajatuksella, että "blogini laatu huononee koko ajan eikä tätä enää kukaan halua lukea, kun en edes ehdi postata kuin silloin tällöin"

Olen ehtinyt valmistua mindfulness-ohjaajaksi ja näistä opinnoista minun on ollut tarkoitus kirjoitella jo pitkään. Viime viikonloppuna oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutusta ja niistäkin opinnoista olisi tarkoitus kirjoitella jossakin vaiheessa. Olen ohjannut ryhmiä, suunnitellut tulevaa, käynyt hierojalla. Olo on ollut positiivinen ja usein myös huikean onnellinen. Tiedän olevani monella tapaa oikealla tiellä.

Täyteen sokerittomuuteen en ole vielä päässyt, mutta hyviä askelia olen ottanut kohti sokerittomuutta. En ole ostanut enää irtokarkkeja, suklaata enkä mitään makeaa kotiin. Vaikka monesti mieli olisi tehnytkin. 

Meidän lähelle avattiin uusi kiinalainen ravintola ja hain sieltä tänään perjantain kunniaksi noutoruuat kotiin. Nyt on vatsa täynnä ruokaa ja sen verran väsynyt olo todella täyteliäästä työviikosta, että luultavasti käyn aika pian nukkumaan.

Mukavaa viikonloppua!

Joulu on ovella

Joulu on aivan ovella. Lahjat ovat paketissa, koti siivottu (tavallisen viikkosiivouksen verran), jääkaappi on pullollaan ruokaa. Olen ollut lomalla jo useamman päivän ja saanut levättyä pois väsymyksen loppusyksyn työ- ja opiskelukiireiden jäljiltä. On ollut ihanaa valmistella joulua kaikessa rauhassa. Vaikka ei elämä täysin rauhaisaa ole ollut. Olemme nähneet lastemme kummeja ja omia kummilapsiani aika tiuhaan ja päivät ja illat ovat täyttyneet vierailuista. Se on ollut ihanaa, mutta samalla olen myös kaivannut ihan vain kotipäiviä oman perheen kesken. Ja nyt on ollut niitäkin tarjolla. Työni on niin sosiaalista ja aikatauluihin sidottua, että kaipaan tosi paljon myös sellaista aikaa, että saan olla ihan vain itsekseni ilman aikatauluja.

Tähän jouluun kaipaankin kaikkeen eniten rauhaa ja lokoisaa oleilua. Joulunpyhät vietämme kotosalla, sen jälkeen on taas myös sosiaalisempaa elämää luvassa. Heti joulun jälkeen, sunnuntaina 27.12. menemme katsomaan miltä näyttää Talvisirkus tänä vuonna. Teemana on Matkalla. Yleensä olemme käyneet katsomassa esityksen ennen joulua, mutta koska meillä oli teatteriliput Saiturin joulu esitykseen varattu joulun alle, päätimme tänä vuonna mennä Talvisirkukseen vasta joulun jälkeen. Vähän houkuttaisi myös Designmuseon Lapsen vuosisata - näyttely. Voi olla, että sielläkin piipahdamme loman aikana.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Hyvää joulua teille lukijani!

Kuulumisia

Blogihiljaisuus on nyt ollut pidempi kuin oli aikomus. Olen ollut täysin pois blogimaailmasta monen monta päivää. Varmaan pari viikkoa. Tämä siis tarkoittaa, etten ole lukenut blogeja ja olen täysin pudonnut pois monen blogiystävän kuulumisista. Palauttelen vähitellen itseäni blogien pariin.

Elämä on ollut aika täyteläistä viime aikoina. Työkiireet ovat helpottaneet, mutta olen nyt panostanut opintoihini. Mindfulness-ohjaajaopinnot ovat aivan loppusuoralla ja palautin pari viikkoa sitten viimeisen referaatin. Enää on päättötyön tekeminen jäljellä. Sitä aloittelen pikkuhiljaa ja viimeisten sen tammikuun alussa. Viime viikonloppu sujahti taas Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen merkeissä ja tuota koulutusta varten tein laajan tehtävän perustunteista ja tunteiden säätelystä. Sen tekeminen vei kauemmin kuin olin etukäteen osannut ennakoida.

Samalla olen ohjannut tämän syksyn viimeisiä ryhmiä ja aikatauluttanut ensi kevättä. Luulen, että olen oppinut jotain tämän syksyn hektisimmästä vaiheesta ja aikataulutan ensi kevään väljemmäksi.

Loma on ihan pian käsillä ja nautin ajatuksesta, että voin vain olla ja lukea kirjoja. Minulla on monen monta arvostelukappaleeksi saamaani kirjaa lukematta. Joulunpyhät on tehty lukemisesta, siitä olen varma.

Joululahjojen hankinta on vielä täysin vaiheessa. Monena vuonna olen tässä vaiheessa jo ostanut aivan kaikki lahjat ja paketit ovat valmiita. Luotan siihen, että löydän lauantain myyjäis- ja kauppakierrokselta juuri sellaiset lahjat, joita toivon löytäväni. Jotain käsintehtyä, eettistä ja ekologista.

Perjantaina olen menossa katsomaan Äitikorttia Kansallisteatteriin ja odotan tätä esitystä paljon. Kirjasta minulle jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin, toisaalta en. Mielenkiinnolla odotan sitä, millaisia ajatuksia teatteriesitys minussa herättää.

Mitä sinulle kuuluu?

ps. kuvat ovat viime viikonlopun tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta.