Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen tekoprosessi

Olen julkaissut kolmannen verkkovalmennukseni: Yökukkujasta nukkujaksi. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksesta saa tukea unikoulun toteuttamiseen. Tämä verkkovalmennus syntyi opinnäytetyöprosessin tuloksena.

Minuun oli vajaa vuosi sitten yhteydessä sosionomiopiskelija Viivi. Hän oli käynyt lapsensa kanssa minun vauvahierontakurssillani ja hänen ansiostaan myös uniluentokutsut - konsepti sai alkunsa. Viime vuonna touko-kesäkuun vaihteen tienoilla Viivi kyseli, olisiko minulla aihetta opinnäytetyöhön. Hän kertoi olevansa opinnäytetyötä vaille valmis sosionomi. Heitin ilmoille ajatuksen verkkovalmennuksen kehittämisestä. Minua kiinnosti viedä palvelujani verkkoon, mutta en tiennyt miten ja mietin myös, ovatko vanhemmat valmiita maksamaan verkkopohjaisista vanhemmuuteen liittyvistä valmennuksista.

Heinäkuun lopulla Viivi oli uudelleen yhteydessä minuun. Koska Viivi oli ollut uniluennollani ja kokenut hyötyneensä siitä paljon, hän ehdotti, josko lähtisimme kehittämään verkkovalmennusta pienten lasten uniasioiden tiimoilta. Siitä lähtikin pyörä pyörimään vauhdilla. Viivi kokosi demoryhmän, johon osallistui 30 vauvaperheen äitiä. Kaikissa näissä perheissä oli jonkinlaista unipulmaa. Minä tein pari videota lapsen unesta ja pystytimme verkkovalmennuksen suljettuun fb-ryhmään. Ryhmäläiset esittivät kysymyksiä minulle ja minä vastailin kysymyksiin. Lisäksi videot ja kirjoittamani uneen liittyvät blogitekstit tukivat unikoulun toteutusta. Äidit tsemppasivat ryhmässä hurjasti toisiaan ja tuloksia alkoi näkyä hyvinkin nopeasti monissa perheissä.

"Kolmas nukutus! 6 MINUUTTIA ja hän nukkuu itse hakemaansa unta!! Ja nyt ollaan vielä reissussakin ja mä oon ollut melkein koko päivän poissa ja silti näin upeasti meni. Voi apua mä sanon!! Ihan mielettömän upeaa!!! Mä oon niin fiiliksissä tästä ja ihmeissäni!  Kiiiiitos tästä ryhmästä!!"

"En olis kyllä uskonu reilu viikko sitten, että nyt jo meillä nukutaan omassa sängyssä, omassa huoneessa, läpi yön ja nukahdetaan ilman tissiä!"

Varsinaisen valmennusprosessin jälkeen Viivi keräsi palautteet osallistujilta ja myös minulta. Saimme kullanarvoisia kehittämisvinkkejä ja vinkeistä on otettu vaarin. Valmennukseen on tehty kolme videota lisää, Viivi on tehnyt hienot infotaulut eri unikoulumenetelmistä  ja esim. hellyystankkauksesta ja unilelun käytöstä. Ryhmäkokoa on myös reilusti pienennetty, jotta jokainen perhe saa parempaa henkilökohtaista ohjausta ja jotta minulle ei jää oloa, että joku perhe jää liiaksi syrjään.

Olin maaliskuun lopulla kuuntelemassa Viivin opinnäytetyön esitystä Laurea Ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö sai paljon kiinnostusta osakseen. Perheiden auttaminen uniongelmissa on perheiden hyvinvoinnin tukemista ja samalla myös ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Uniongelmiin pystyy monesti vaikuttamaan myös pienin ja aika simppelein keinoin. Neuvoloissa ei vaan ehkä osata ohjata perheitä oikealla tavalla, koska terveydenhoitajan toimenkuva on laaja eikä välttämättä perehtyneisyyttä uniongelmiin ole.

Viivin opinnäytetyö löytyy Theseus tietokannasta: Yökukkujasta nukkujaksi - vauvojen uneen keskittyvän verkkovalmennustuotteen ideointi ja kokeilu. Opinnäytetyö on kyllä hyvä ja minulla itselleni on tietenkin iso asia, että sain sen myötä yritykseni valikoimaan testatun ja hyväksi todetun uuden verkkovalmennuksen.

Nyt tämä kehittämisprosessin tuloksena syntynyt verkkovalmennus on myynnissä. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennus on uudenlainen tapa auttaa uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä. Tuessa yhdistyy minun asiantuntemus vauvojen uniasioista ja vertaisryhmän tuki.  Olen valtavan kiitollinen Viiville siitä, että hän oli yhteydessä minuun vajaa vuosi sitten ja saimme yhdessä kehitettyä näin hienon verkkovalmennuksen. Viivillä on aivan mieletön taito tehdä esim. hienoja infotauluja, joita itse en osaisi tehdä. Opinnäytetyön tekoprosessin lisäksi Viivi kertoi oppineensa paljon pienen lapsen unesta ja hän on tsempparina mukana ensimmäisessä maksullisessa ryhmässä.

Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienryhmä starttaa 15.5. Jos tiedät uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä, valmennuksesta saa vinkata eteenpäin! Uni on ihmisen perustarve, ja unen pätkittäisyys ja vähyys vaikuttaa voimakkaasti vanhempien jaksamiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin.

Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Laura Anderssonin kirja "Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään" aiheutti paljon kohua fb-ryhmissä ennen kuin kukaan edes oli ehtinyt lukea kirjaa. Kauhisteltiin sitä, kuinka jo pienelle lapselle pidetään unikoulua ja vauvaa huudatetaan. Itse kiinnostuin kirjasta, koska uniasiat ovat yksi osa työtäni. Luennoin pienten lasten unesta ja aina toivon, että uniluennolleni tultaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jo silloin kun vauva on parikuinen eikä vasta silloin kun lapsi on lähellä vuoden ikää ja uniongelmat ovat tosi isoja ja perhe on aivan uupunut. Sillä uniongelmia voi ennaltaehkäistä. Siitä tämä kirja kertoo.

Kirjassa kerrotaan kirjan kirjoittajan Laura Anderssonin tutkimusmatkasta pienen lapsen uneen omien lasten kautta. Miten pienen lapsen uneen pystyy vaikuttamaan? Millaisia keinoja on lähteä tukemaan vauvan hyvää yöunta niin ettei isoja uniongelmia edes pääse syntymään? Kirjassa kerrotaan sellaisista lempeistä ja simppeleistä toimintatavoista, mitä vahvistamalla unikoulu voidaan välttää. Kirjassa vaihtelevat kirjailijan omat kokemukset, lähdekirjallisuus,  asiantuntijoiden näkemykset ja muiden, eri puolilla maailmaa, asuvien perheiden kokemukset.

Kirjassa on seitsemän lukua ja kussakin luvussa paneudutaan yhteen uniohjeeseen. Sinällään ohjeet ovat aika simppelin kuuloisia: johdonmukaisuutta, päivärytmin säännöllisyyttä, hiljaisuutta yöllä, meteliä päivällä, ei päiväunia enää liian myöhään illalla. Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten lasta voi alkaa opettaa nukahtamaan itsekseen lempeällä tavalla - tämä itsekseen nukahtaminen on usein avain siihen, että isoilta uniongelmilta vältytään. Kirjassa korostetaan koko ajan ettei pientä vauvaa jätetä yksin huutamaan.

Jokaisen luvun lopussa on ohjeet siihen, mitä tehdä, mitä ei ole hyvä tehdä ja mikä olisi hyvä hädän hetkellä muistaa. Tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Hanki kesällä ikkunaan kunnon pimennysverhot. Valoisat aamut herättävät vauvan hyvin helposti". Älä tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Älä kokeile ensin yhtä tapaa ja siirry heti seuraavana päivänä toiseen. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat aina paras tie". Listaukset kokoavat kunkin luvun sisällön nopeasti luettavaan muotoon.

Itse en ohjeista ketään niin tiukkaan ja aikuislähtöisesti suunniteltuun päivärytmiin, jonka Laura Andersson oli tehnyt omalle vauvalleen jo hyvin pienestä alkaen. Mutta siinä olen sama mieltä, että jonkinlaista rytmiä olisi hyvä lähteä luomaan jo pienellekin vauvalle. Itse korostan aina luennoillani ja kotikäynneilläni, että on ok nukkua perhepedissä, on ok nukkua pinnasängyssä. En kauhistele ja tuomitse kenenkään valintoja, mitä harmittavan usein näkee netin keskustelupalstoilla. Perhepedin puolustajat näkevät vauvan pinnasängyssä nukuttamisen kamalana asiana ja ne, joiden lapset nukkuvat pinniksissään ja omissa huoneissaan jo pienestä alkaen, kokevat perhepedin kummallisena ja tuomittavana asiana. Itse kaipaisin paljon suvaitsevaisuutta unikeskusteluun. Uniasioista on vaikea kirjoittaa tai puhua neutraalisti, ilman että aletaan tuomita tai ainakin ihmetellä toisten ratkaisuja. On erilaisia perheitä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja. "Saat nukkua" kirja puhui ehkä vähän enemmän oman sängyn kuin perhepedin puolesta. Silti, kirjasta löytyy hyviä ja lempeitä vinkkejä myös niille, joiden lapset nukkuvat perhepedissä.

Kirja sopii kaikkein parhaiten luettavaksi jo raskausaikana tai ihan pienten vauvojen vanhemmille. Olen Laura Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että perheille pitäisi antaa tietoa pienen vauvan unesta mahdollisimman paljon, jotta pitkään jatkuvia uniongelmia ei pääsisi edes syntymään. Kuukausia tai jopa vuosia jatkuva väsymys ei jalosta ketään, vaan altistaa masennukselle, parisuhdeongelmille ja vuorovaikutusongelmille lapsen kanssa. Kokemukseni mukaan myös lapsen pitkälle jatkuvat nukahtamisvaikeudet ja se, että lasta nukutetaan joka ilta tuntitolkulla johtaa helposti vanhempien hermojen kiristymiseen. Moni toteaa minulle uniluentoni jälkeen, että miksei näistä asioista saanut tietoa neuvolassa tai miksei kukaan puhunut siitä mitään raskausaikana, että uniongelmia voi myös ennaltaehkäistä. Nyt tästä asiasta on olemassa kirja.

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena Kustannus). Kirjassa on 233 sivua.

Ensimmäinen syksy yrittäjänä

Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

Viikko yrittäjän elämästä: lauantaista perjantaihin

Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjani jatkuu. Kirjoitan muutaman viikon välein mitä työviikkooni yrittäjänä on kuulunut. Tämän postauksen aloitan lauantaista 29.11.

Lauantai 29.11.

Yleensä viikonloput ovat minulla vapaita, mutta nyt lauantaina on kurssipäivä "Rentoutumispäivä vanhemmille" Kalliolan opistossa. Kirjoitin tästä päivästä jo oman postauksen. Tämä kurssi loppui kolmelta ja lähdin kävelemään Pasilan asemalle ja sieltä suuntasin Malminkartanoon päivän toiselle työkeikalle. Olen luvannut vetää Dysfasiayhdistyksen pikkujouluissa tonttuleikkejä lapsille. Siirtymiseen oli varattu riittävästi aikaa, mutta haahuilin pitkin Malminkartanoa ja soittelin sekä mieheltä että Dysfasiayhdistyksen taloudenhoitajalta ohjeita ennen kuin osasin paikalle - muutaman minuutin myöhässä. Nolotti. Pääsen onneksi nopeasti aloittamaan tonttuleikit ja lapset ovat kivasti mukana leikeissä. Leikkien jälkeen sain riisipuuroa ja joulutorttuja ennen kuin suuntasin kotiin. Pitkä, mutta mukava työpäivä takana.

Sunnuntai 30.11.

Aamusta tein kirjanpitoon liittyviä asioita. Tsekkasin marraskuun laskutukset läpi ja otin niistä kopiot kirjanpitäjää varten. Muuten en päivän aikana tehnyt töitä, sillä iltapäiväksi olin varannut itselleni paikan "Unelmakarttakirjapäivään". Oli mukavaa miettiä omia unelmiaan, kirjoittaa niistä ja kuvittaa niitä. Voimaannuttava iltapäivä.

Illalla suunnittelin keskiviikon iltajumpat ja tsekkasin Vipeltävän Siilin tonttutuntien suunnitelmat läpi. Tein miehelle listaa nettisivujen päivitysten suhteen. Haluan, että tulevan kevään kurssitiedot ovat mahdollisimman pian yritykseni nettisivuilla.

Maanantai 1.12.

Aamulla fillaroin Lidlistä ostamassa joulutarroja viimeisiä liikuntaleikki- ja jumpparyhmiä varten. Tein tunnin verran yrityksen hommia tietokoneen ääressä (mm. kirjoittelin postausta "Voimavarat vanhemmuudessa") ja sitten suuntasin tilitoimistoon viemään marraskuun kuitit. Tilitoimistosta junalle ja kohti Helsinkiä. Suunnittelimme Vipeltävän Siilin kevätkauden liikuntaleikkitunteja. Teimme runkoa kevään tunneille. Olin kotona neljän maissa. Illalla latasin vielä esikoisen avustuksella kännykkääni tiistain ja keskiviikon liikuntaleikkituntien musiikit ja keskiviikon iltatuntien musiikit. Keskiviikkona minulla oli tulossa uniluento ja tsekkasin vielä luentodiat läpi ja kirjoitin sinne yhden dian lisää - olin oppinut yhden uuden asian uneen liittyen edellisen luennointikertani jälkeen.

Tiistai 2.12.

Aamupäivällä oli viimeiset liikuntaleikkituntini ennen joulutaukoa Haagan ryhmissä.  Oli mahtavaa saada lahjaksi yhdeltä pieneltä taaperolta "Päivän paras hetki" - teetä. Äiti kertoi, että heille tämä liikuntaleikkitunti on viikon paras hetki.

Iltapäivän olin kotona, viimeistelin uniluentoa varten univinkkimonisteen. Sovin yhden työkeikan tammikuulle, menen kouluttamaan entiseen työkaupunkiini työntekijöitä. Ajattelin taas kiitollisena, miten mukavia työtehtäviä minulla onkaan ollut syksyn aikana ja mitä kaikkea mielenkiintoista ensi kevät tuo tullessaan.

Tein iltaruuan ja viikkasin pyykkejä. Vähän ennen neljää lähdin kohti Helsinkiä ja mindfulness jatkokurssia. Ilta meni mindfulnessin merkeissä. Oli taas ihan mahtava ilta. Voimaannuttava!

Keskiviikko 3.12.

Aamulla heräsimme siihen, että kuopus ilmoitti, että häntä pyörryttää ja on outo olo. Otettuani hänet syliin totesin että hän on tulikuuma. Kuumetta 38.7. Wilmaan viestiä, että kuopus on kotona päivän. Mies oli kuopuksen kanssa sen aikaa, kun minä kävin tekemässä muutaman tunnin töitä.

Minä lähdin kohti Huopalahtea ohjaamaan kauden viimeisen liikuntaleikkitunnin ja sen jälkeen oli vielä uniluento, jolla oli runsas osanotto. Oli mahtavaa puhua ja toivon, että perheet saivat vinkkejä uniongelmiinsa.

Kotona kuopus oli yhä kuumeisempi, annoin lääkettä ja hän pötkötteli sängyssä. Minä soitin sovitusti yhden unikouluseurantapuhelun. Taas kuulin iloisia uutisia, lapsi nukkuu koko ajan paremmin ja nukahtamistilanteet ovat helppoja. Sain hyvää palautetta.

Illalla ohjasin vielä tanssiliikunta- ja perheliikuntatunnit ja illalla nukkumaan mennessäni totesin olevani aika väsynyt. Eikä ihme, päivään sisältyi monta erilaista työtehtävää.

Torstai 4.12.

Kuopus oli edelleen kuumeessa ja minä hänen kanssaan kotona. Tein kuitenkin toimistohommia päivän aikana. Aamulla tein pari laskua ja laitoin ne eteenpäin. Selvittelin starttirahan jatkohakemukseen liittyviä asioita. Viestittelin kirjanpitäjälle, että tarvitsen starttirahan jatkohakemusta varten tuloslaskelman ja taseen. Varasin junaliput ja majoituksen Seinäjoelle satuhieronnan ohjaajakoulutusta varten. Suunnittelin ensi keväälle Vauvahieronnan tutustumispäivää ja tein tästä tapahtumamainoksen facebookiin. Löysin Nukahtamo-blogista kivan kirjoituksen liittyen lauantaiseen rentoutumispäivään vanhemmille ja erityisesti satuhierontaan.  Löysin netistä myös mielenkiintoisen Varaventtiili-mallin (uusi, voimavaralähtöinen menetelmä äitien väsymyksen ennaltaehkäisyyn) ja ajatuksena on kirjoittaa tästä lähipäivinä myös blogiini.

Toki päivän aikana oli myös kipeän kuopuksen kanssa. Luin hänelle Myyrä-kirjaa ja vähän myös siivoilimme yhdessä. Kuumetta ei hänellä ole enää juurikaan, mutta sen verran kipeä hän on, että hän on myös perjantain pois koulusta.

Iltapäivällä tein yhden vauvahieronnan ohjauksen kotikäyntinä lähialueella ja sen jälkeen oli vielä kässäkerho, jossa sain tehtyä muutaman joulukoristeen koulun joulumyyjäisiin.  Yksi kässäkerholainen oli tehnyt meille kaikille kerholaisille huovutetut tossut. Minä valitsin vihreät, joista toisessa oli keltainen kärki. Lämpimät ja mukavat.

Perjantai 5.12.

Tämän päivän olin varannut täysin toimistopäiväksi. Olen syksyn aikana ehtinyt hurjan vähän panostaa esim. markkinointiin. En siis oikeastaan yhtään. En myöskään ole ehtinyt luoda yritykselleni uutiskirjettä. Enkä edes teettää käyntikortteja. Siinä missä moni yrittäjä lähtee noista liikkeelle, minulla on ollut työkeikkoja alusta alkaen sen verran paljon, että nuo asiat ovat jääneet koko ajan jalkoihin. Tälle päivälle otin tavoitteeksi tutustua maksulliseen fb-markkinointiin ja loin ekan maksullisen mainoksen, ensi kevään vauvahierontakursseista. Sen pitäisi nyt pyöriä facebookissa neljän päivän ajan . Törsään nyt sitten huimat 16 euroa mainontaan. Jos se toimii (eli tuo kursseilleni asiakkaita), laitan saman mainoksen vielä uudelleen vuoden vaihteen tienoilla.

Päivä oli haastava. Olin ajatellut, että teen tehostetusti toimistohommia. Mutta kun kotona oli tuo kipeä kuopus jo kolmatta päivää. Hänellä oli tekemisen puutetta ja seuran puutetta. Ja mun ajatus siitä, että tekisin rauhassa toimistohommia ja kuopuksen seurantarve ei kohdannut. Tämä on ylipäänsä haaste minulla muutenkin yrittäjyydessä. Kotitoimisto. Tästä kirjoitinkin jo blogipostauksen elokuussa. Kotitoimisto ja aikaisin koulusta tulevat lapset ovat olleet suurempi haaste kuin etukäteen osasin kuvitellakaan. Monesti teen sen ajan töitä (esim. olen ohjaamassa ryhmiä tai olen kotikäynneillä), kun pojat ovat koulussa ja kun tulen kotiin, hekin ovat jo kotona tai ovat tulossa kotiin. Suunnittele siinä sitten markkinointia, kirjoita yritykseen blogiin hyviä blogitekstejä tai tee ylipäänsä mitään muutakaan keskittymistä vaativaa, kun ei kahta poikaa voi pakottaa olemaan hiljaa koko iltapäivää.

Iltapäivällä esikoisen tultua koulusta teimme ekat piparit. Hyviä tuli (valmistaikinasta), vain kaksi kärventyi. Piparien leivonnan jälkeen jumituin koneelle lukemaan bloggaaja-parodiaketjua, joka nyt näemmä on poistettu (yritin linkittää sitä tähän). Se oli hauska, vaikka suurinta osaa parodioiduista blogeista en lue ollenkaan.

Illalla käväisin Hesassa kahden ystäväni kanssa katsomassa Kansallisteatterissa esityksen "Helmi - yksi äiti muiden joukossa". Aiemmin esitystä on esitetty erilaisissa päihdehoitoyksiköissä ympäri Suomea. Ja nyt muutaman illan ajan Kansallisteatterissa. Pidin esityksestä.

Sellainen oli viikkoni lauantaista-perjantaihin. Onnittelut sille, joka jaksoi lukea tämän pitkän bloggauksen loppuun. Tarkoituksena oli kirjoitella enemmänkin yrittäjyyden iloista ja haasteista, mutta jätän ne omaksi postaukseksi.

Viikonloppuna edessä Talvisirkusta, kuopuksen kummien tapaamista ja tietenkin Linnan juhlien katsomista.  Mukavaa viikonloppua blogini lukijoille!

Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Kirjoitin noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran teemalla "Viikko yrittäjän elämästä", silloin pilkoin postauksen kolmeen osaan. Nyt kirjoitan vähän lyhyemmin viikostani, mahdutan koko viikon yhteen postaukseen.

Maanantai 27.10.

Aamulla minulle oli kotikäynti sovittuna klo 9-10 vauvahieronnan ohjauksen tiimoilta. Fillaroin kotikäynnille ja siellä tapasin ihanan parikuisen vauvan äitinsä kanssa. Tein vauvalle koko kehon hieronnan ja samalla ohjasin äidille vauvahierontaa. Hieronnan lomassa puhuimme myös imettävän äidin ruokavaliosta ja vauvan nukkumiseen liittyvistä asioista. Tulin kotikäynniltä kirjaston kautta kotiin. Kello 12 soitin edellisen viikon unikouluohjaukseen liittyen seurantapuhelun. Unikoulu on mennyt hyvin. Sovimme vielä yhden seurantapuhelun perjantaille. Olin sopinut kello 14 tanssistudio Sahramiin salinkatsomistreffit paikan omistajan kanssa. Kiertelimme tiloissa ja kyselin vuokraamiseen liittyvistä asioista. Ajatuksena on aloittaa kevätkaudella Kasvun Taian kurssitoimintaa Sahramin tiloissa.

Tiistaina 28.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit taaperoille ja vauvoille. Kotiuduin puolen päivän jälkeen, tsekkasin meilit ja facebookin. Tein iltaruuan. Katselin poikien läksyt. Illalla oli mindfulness - jatkokurssini. Minä niin tykkään tuosta ryhmästä ja mindfulnessista!

Olin yhteydessä tilitoimistoon ja kyselin käteismaksujen vastaanottamisesta. Kävin ostamassa kuittivihkon. 

Keskiviikko 29.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnin taaperoille ja vauvojen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin. Tämän jälkeen kotiin, sähköpostin ja facebookin tarkistus. Poikien kanssa jutustelua, läksyjen läpikäyntiä. Ruuanlaittoa, pyykkien viikkaamista. Klo 16.15 lähdin kohti Rekolan Raikkaan iltajumppia, ohjasin tunnit klo 17-19, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Olin kotona lopulta noin 19.30.

Torstai 30.10.

Aamulla oli esikoisen kolmikantakeskustelu koululla, koulussa kaikki hyvin. Opettaja miettii, saako esikoinen koulusta mitään uutta, kun osaa jo kaiken.

Olin varannut tämän päivän yrityksen paperiasioihin ja kirjanpitoon. Mapitin virallisia papereita ja löysin papereitten välistä lapun, joka oli täynnä kysymyksiä. Olen iloinen siitä, että nyt tiedän kysymyksiin vastaukset, osaan jo jotain yrittäjyydestä!

Vaihdoin verotilille tilinumeroksi yritykseni tilin, olen sinne jostain syystä laittanut alun perin oman tilinumeroni. Minulla valui jo valmiiksi hiki, kun ajattelin tuota Katso-palvelua, mutta tilinumeron vaihtaminen onnistuikin tosi helposti. Huomaan, että minulla on aika vahvana uskomus, että kaikki tietotekniset asiat ovat hankalia.

Tein esitetekstejä, tarkoitus on tulostella ekat esitteet lauantain Naisteniltaa varten, johon olen menossa vetämään voimavaratyöpajaa ja esittelemään yritystäni. Tein miehelleni päivityslistaa nettisivujani varten. Mies on siis tehnyt minun yritykseni nettisivut.

Perjantai 31.10.

Aamupäivällä ohjasin vauvahierontakurssin Kalliolan opistossa. Kurssi on ihana, voi että minä tykkään työstäni! Kalliolasta suuntasin suoraan keskustaan, olin sopinut treffit keskustassa olevaan kahvilaan. Minua haastateltiin gradua varten. Gradu käsittelee downshiftaajan uramuutoksia ja työelämävalintoja. Minut oli löydetty haastateltavasi tämän blogini kautta. Haastattelun jälkeen suuntasin kotiin, olin sopinut klo 14 soittavani vielä viimeisen unikouluseurantapuhelun asiakkaan kanssa. Soitin puhelun, perheessä nukutaan nyt jo 7 tuntia yhtä päätä, ennen unikouluohjausta vauva heräili 10 kertaa yössä. Illalla tein vielä esitetekstejä valmiiksi.

Lauantai 1.11.

Aamupäivällä siivoiltiin koko perheen voimin ja laitoin ruokaa. Meille oli tulossa viikonlopuksi tuttavaperhe kylään Tampereelta. Tulostelin yritykseni esitteitä Sun-kirppiksen Naisteniltaa varten. Naistenillassa olin noin klo 15.30-19.15. Lähden illasta vähän aikaisemmin pois, jotta ehdin seurustella myös vieraittemme kanssa. Naistenillassa minulla oli voimavaratyöpaja, jossa oli mahdollisuus tehdä voimavarakartta. Muutama nainen istuikin leikkaamaan ja liimaamaan ja samalla saatiin hyviä keskusteluja käytyä läpi. Lisäksi jaoin yritykseni esitteitä jonkin verran. Sain hyvän idean eräältä pisteessäni käyneeltä äidiltä, hän kyseli onko minulta saatavilla lahjakorttia vauvahieronnan ohjaukseen, totesi, että se olisi ihana vauvalahjaidea. Tuumasin, ettei vielä ole, mutta pian on! Eli tämän viikon alussa lähden selvittelemään mistä saisin tilattua "lahjakorttikuoret" (jos jollakulla on vinkkejä, niin mielelläni otan vastaan!) ja kunhan saan painetut lahjakortit, laitan myyntiin lahjakortin vauvahierontaa varten.

Sunnuntai 2.11.

Sunnuntaina keskityin enemmän vieraisiimme ja muuhun elämään kuin yritykseen. Illalla laitoin menemään laskut lokakuun liikuntaleikki- ja jumppatunneista.

Sunnuntaina kävin läpi myös yrittäjän elämän erilaisia tunnefiiliksiä. Saman päivän aikana tunnelmat vaihteli "ei tästä mitään tule" fiiliksistä "wau miten hienoa tämä on"-fiiliksiin. Onneksi kaikkiaan koko yrittäjyyden aikana on ollut enemmän niitä positiivisia fiiliksiä. Onneksi minulla on yksi hyvä yrittäjäystävä (johon itse asiassa olen tutustunut tämän yrittäjyyden myötä) ja voidaan yhdessä käydä läpi näitä tunnelmia ja tsempata toisiamme! Tosiasia on se, että minulla on yrittäjyys lähtenyt hyvin käyntiin, voin nostaa itselleni palkkaa heti yritystoiminnan alusta alkaen ja olen saanut myös ensimmäiset yksityiset asiakkaat. Kurssitoiminta pyörii koko ajan ja ensi keväälle on jo monta sovittua kurssia ja lisäksi monia uusia ideoita vireillä. Itse voin hyvin ja olen jaksava ja saanut myös edistettyä hyvin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojani. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni yrittäjänä.

Liiketoimintasuunnitelmaa

Meikäläinen on tässä kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa. Oma liikeidea on ollut jo pitkään selvillä, samoin tunnistan omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olen tuotteistanut osaamistani. Sitten meneekin jo hankalammaksi. Markkinat ja kilpailijat. Kirjanpito ja talouden suunnittelu. Ei ihan mun vahvuuksia. Mutta homma etenee. Yrityksen nimeä olen pyöritellyt pitkin kesää. Täytyy myöntää, että Taikasaappaat - nimikin tuli tsekattua, mutta totesin sen olevan jo salolaiselle kenkäliikkeellä. Ja ehkä se sopiikin paremmin kenkäliikkeen nimeksi kuin nimeksi yritykselle, joka tarjoaa vanhemmuutta tukevia palveluja.

Mitä minun yritykseni tarjoaa? Kotikäyntejä vanhemmuuden tukemiseksi, unikouluohjauksia sekä kotikäynteinä että puhelinohjauksina, uniluentoja lapsiperheille ja alan ammattilaisille, erilaisia vanhemmuutta tukevia kursseja (esim. Myönteisiä keinoja kasvatukseen ja Voimavaroja vanhemmuuteen), ratkaisukeskeistä valmennusta, vauvahierontakursseja, aarrekarttakursseja  ja erilaisia koulutuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Näitä ammattilaisille suunnattuja koulutuksia tulen tarjoamaan kahden yrittäjätuttavani kanssa. Lisäksi ohjaan erilaisia lasten / lasten ja vanhempien liikuntaryhmiä kahdelle eri taholle. Toinen taho, jolle ohjaan liikuntaryhmiä on Vipeltävä Siili. Kyseessä on uusi yritys ja nettisivut avautuivat ihan juuri. Ohjaan Vipeltävässä Siilissä tiistaisin ja keskiviikkoisin vauvajumppaa ja taaperotunteja. Vipeltävän Siilin tunteja on Länsi-Helsingissä (Haaga, Huopalahti ja Ruskeasuo). 

Vanhemmuuskursseja tulee olemaan neljässä eri kansalais/työväen/aikuisopistossa täällä pääkaupunkiseudulla / lähikunnissa. Luultavasti linkkaan nekin jossain vaiheessa myös tänne blogiin.

Laskelmia en osaa tehdä yhtään. Rahoituslaskelma, kannattavuuslaskelma, myyntilaskelma...WHAT?  Onneksi minulla on yrittäjäystäviä, joilta olen saanut jo paljon apua. Nyt tiedän, mikä on alv-tili, että pankista saa viitenumerolistan laskuja varten, tiedän mistä voi tilata käyntikortteja.  Nyt selvittelen mitä kautta kotisivut kannattaisi hankkia (vinkkejä?), mitä nettikuvia saa käyttää vapaasti (onko sellaisia?), missä kannattaisi mainostaa ja mistä hankin kirjanpitäjän. Paljon on mietittävää, mutta olen enemmän kuin innoissani! Huomaan, että vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen ja työn tekeminen - ei maksuliikenteen tai kirjanpidon miettiminen.

Tänään on viimeinen päivä kun olen virallisesti Keravan kaupungin työntekijä. Viimeinen palkka tupsahti heinäkuun puolivälissä tilille. Seuraavasta palkasta ei vielä tietoa. Seuraavista menoista on kyllä tietoa, vaikka mitä ihania koulutuksia ja kursseja tulossa pitkin syksyä.

Koko kesän olen nauttinut siitä että olen lomalla. Nyt on vähitellen tullut olo, että on ihanaa palata töiden pariin elokuun loppupuolella. Vanhaa työtä ei ole ikävä, odotan uusia tuulia jo innolla.

Itsellä on valtavan suuri luotto tulevaisuuteen. Elämä kantaa ja uskon, että ne asiakkaat löytävät palveluni, keiden kuuluukin ne löytää. Nyt eletään hetki pienemmillä tuloilla, mutta suuremmilla vapauksilla oman elämän suhteen.