Haaste: 20 asiaa minusta

Sain haasteen Löytöjen taika - blogista. 20 asiaa minusta. Ajattelin kertoa sellaisia asioita, joita en ole täällä blogissa aikaisemmin paljastanut itsestäni. Kuvina on satunnaisia räpsyjä kotoamme.

1. Olen asunut lapsuuteni Mikkelissä ihan Visulahden matkailukeskuksen vieressä. Silloin pompimme sinne aitojen yli katsomaan dinosauruksia. Mietimme, miten jotkut ihmiset tulevat toiselta puolelta Suomea Visulahteen. Silloin se ei ollut kovin kummoinen paikka. Olemme käyneet siellä nyt kaksi kertaa lasten kanssa eikä se edelleenkään nouse kesäpaikkojen aateliin, mutta Mikkelin seudulla pyöriville varmasti ihan kiva kesäkohde.

2. Olen pelannut joukkuelajia nimeltä maahockey SM-tasolla ja nuorten maajoukkueessa. Lopetin sinä päivänä kun sain ajokortin. Lopettaminen tosin ei liittynyt millään tavoin ajokorttiin vaan siihen että tajusin, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin juosta mailan kanssa pallon perässä. Isäni oli silloin ohitusleikkauksessa ja se pisti omia arvoja ja tärkeitä asioita elämässä mietintään.

3. Mustat lesket - sarjan näyttelijä Wanda Dubiel oli lukioaikainen luokkakaverini. Rinnakkaisluokallani oli Kati Lepistö.

4. Olen ollut televisiossa kolme kertaa. Esikoisen vauvavuonna olin myös  useammassa eri lehdessä esillä. Esikoisen vauvakirjan välissä on aika monta lehtijuttua, joissa hän on esiintynyt.

5. Olen ollut perustamassa kolmea eri yhdistystä.

6. Olen käynyt Ben Furmanin kotona. Kävin tapaamassa hänen (silloista) vaimoaan, mutta myös Ben moikkasi minua ja jutteli hetken kanssani.

7. En pidä vaaleanpunaisesta väristä. En voisi kuvitellakaan laittavani päälleni mitään vaaleanpunaista tai pinkkiä.

8. En erityisemmin pidä kauppakeskuksista. Jumbo on mielestäni lähes vihoviimeinen paikka, käyn siellä suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Ahdistun ihmismassojen keskellä ja tykkään enemmän pienistä putiikeista ja kannatan mieluusti lähipalveluja.

9. Olen ollut kesätöissä ja keikkalaisena siinä kehitysvammaisten asuntolassa, jossa on kuvattu Toisenlaiset frendit - sarjaa. Tuo sarja on yksi lempparisarjoistani telkkarissa. Mun kesätyö/keikkailuaikaan asuntolassa asuivat sarjan henkilöistä Mikko ja Timo.

10. Hankin kännykän vasta vuonna 2004. Siinä vaiheessa vain 5 % suomalaisista oli ilman kännykkää. Kännykän hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun muutimme nykyiseen kotiin ja päätimme ettemme enää ota lankapuhelinta tänne. Minulla oli vanha Nokian kännykkä (käytettynä ostettu) 10 vuotta, helmikuussa sain älypuhelimen. Tosin käytän sitä vain puhelimena eli soittamiseen ja tekstiviestittelyyn eli edelleenkin pärjäisin sillä vanhalla Nokiallani.

10. Pelkään koiria. Ollessani 5-vuotias hullu koira hyppäsi päälleni ja minulla on edelleenkin nenänpielessäni arpi muistona tästä. Se koira lopetettiin vähän tuon ikävän tapahtuman jälkeen.

11. Minulla on aika hyvä tuuri arvonnoissa. Olen voittanut kolmena vuonna peräkkäin liput Lapsimessuille koko perheellemme. Viime syksynä voitin liput Habitare -messuille. Olen myös voittanut esim. kirjoja ja kastehelmi tuikkukipon.

12. Keräilen mariskooleja. Minulta puuttui pitkään keltainen mariskooli, koska en raaskinut ostaa sitä itselleni. Sain sen entisiltä työkavereiltani läksiäislahjaksi. Nyt en enää hanki lisää mariskooleja. Isoja on 12 ja pieniä 6.

13. Olen ainut lapsi. Minulla ei ole sisaruksia. En ole samaa mieltä niistä kliseistä, mitä ainoista lapsista kerrotaan. Kuten se, etteivät ainokaiset opi jakamaan asioita tai olemaan sosiaalisia. Puppua.

14. Minulla on tosi usein kylmät kädet.

15. Rusketun helposti. Minulle tulee myös maksaläiskiä helposti. Ei kiva.

16. En ole koskaan polttanut tupakkaa. En edes kokeillut.

17. Tykkään kuunnella Iskelmäradiota. Yksi lempilauluni on Juha Tapion "Kaksi puuta". Biisin sanat ovat koskettavat. (heh, tämä kuulosti tosi keski-ikäiseltä....)

18. Alakouluikäisenä olin tosi hyvä liikunnassa. Voitin juoksu- ja hiihtokisoja. Minut valittiin aina edustamaan omaa kouluani koulujen välisiin kisoihin. En yhtään tykännyt näistä kisoista. Yritin sairastuttaa itseni aina ennen kilpailuja. Muistan kävelleeni lumihangessa paljain jaloin, jotta vilustuisin eikä tarvitsisi mennä hiihtämään kilpaa. En uskaltanut kertoa opettajille tai edes vanhemmilleni etten haluaisi kilpailla.

19. Vaikka minulla on urheilutaustaa en harrasta penkkiurheilua ollenkaan. En katso jääkiekkoa tai jalkapalloa tai yleisurheilukisoja. Joskus olen jotkut hiihtokisat saattanut katsoa, jos on ollut odotettavissa suomalaismenestystä.

20. Kun tapasin mieheni ekaa kertaa muistan ajatelleeni, että nyt taisin tavata elämäni miehen. Näin taisin todeta ystävällenikin. Vuosien varrella on ollut epäilyksen hetkiä, jolloin mielessä on käynyt että onko tuo todellakin elämäni mies, mutta ne ovat olleet niitä väsyneitä ruuhkavuosihetkiä. Edelleenkin olen sitä mieltä, että rinnallani on elämäni mies, juuri se, jonka kuuluukin olla lasteni isä ja jakamassa tätä arkea kanssani.

Haaste kuuluu jatkaa eteenpäin kahteen blogiin. Nyt en ole seurannut miten monessa blogissa tämä haaste on jo kiertänyt. Mites Pikku Kepponen blogin Rva Kepponen, ottaisitko haasteen vastaan? Entäpä Pihi nainen, ehtisitkö sinä vastailla haasteeseen?

ps. kun luin tän läpi, minulle tuli olo että olen melkein sukua julkkikselle kaikkine wandadubielbenfurman-mainintoineen. Voisin vielä lisätä sen, että Marjo Matikainen-Kallströmin lapset kävivät vuosia ohjaamissani jumpissa. Myös Marjo oli ainakin yhden vuoden mukana perheliikuntaryhmässäni, sitten hän taisi lähteä eurokansanedustajaksi ja jumppahommat jäivät hänen miehensä vastuulle.

toinen peeässä: varasin tänään ajan yritysneuvontaan elokuun alkuun. Pääni on aika jumissa tällä hetkellä. Toivon että heinäkuun lomailun aikana ideat ja ajatukset lähtevät lentoon esim. yrityksen nimen suhteen. Mutta vihdoinkin jotain konkreettia alkaa tapahtua unelmieni suhteen!

Suosikkeja omasta lapsuudesta

Muistatteko Jasonit ja Pekka Töpöhännät jo omasta lapsuudestanne? Entä Tohtori Sykerön tai Rosvo Rudolfin? Meillä leikitte pieninä? Onko mieleesi jäänyt joku teatteri- tai elokuvaelämys?

Minä muistan Jasonin. Erityisesti mieleeni on kirjasta jäänyt se kuva, jossa Jason lentää Kaarinan perässä. Ja se kuva, jossa Kaarina on alasti kuvataideryhmän mallina. Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus - kirjasta jäi mieleeni se kohta, jossa Pekka heittää hauenruodot Poskisen ja Koskisen nenille ja koirat juoksevat häntä koipien välissä pakoon. Ja kuinka Monni tuntuikaan ilkeältä kissalta. Aina.

Kirja Linnea kylvää ja kasvattaa oli ihan mun lempparini. Luin sitä ihan koko ajan. Opiskelin asioita kasvien kasvattamisesta, siemenistä ja kiertokulusta. Kirjan ohjeilla sain kasvatettua meille myös pienen appelsiinipuun.

Olin koululaisena varsinainen lukutoukka. Meidän kylillä (Mikkelissä) kävi kirjastoauto ja tein varmaan lainaennatyksiä vuodesta toiseen. Luin Tiinat, Lotat, Neiti Etsivät, Viisikot (ja kaikki muutkin Enid Blytonin kirjat), Merja ja Marvi Jalon hevoskirjat, Dana-tytöt, Pikku Naiset, Seljan tytöt. Myös Momo on jäänyt mieleeni.

Telkkarista muistan katsoneeni Tohtori Sykeröä ja Rosvo Rudolfia. Ja Pätkistä. Muistan myös ohjelmat Tao Tao (ja heti alkoi päässäni soida ohjelman tunnari), Nils Holgerssonin seikkailut ja Maija Mehiläinen. Ja Muppet Show. Isompana katsoin sitten tietty Ritari Ässää (ja taas alkoi tunnari soida päässä), Lemmenlaivaa ja Ihmemiestä. Entäs Pieni talo preerialla, sitäkin katsoin. Meillä istuttiin lauantaisin saunan jälkeen sohvalla telkkarin ääressä koko kolmihenkisen perheemme voimin ja katsoimme varmaan niitä samoja ohjelmia mitä koko Suomi siihen aikaan katsoi. Lauantaitansseja ja Napakymppiä. Jossain vaiheessa tuli telkusta V-sarja ja se oli minusta aika pelottava. Katsoin sitä yksin (ja salaa).  Joskus lauantaina sain lasillisen jaffaa tai omenaporelimua. Se oli tosi hyvää.

Minulla oli kaksi nukkea, Anne ja Taina. Niillä oli jonkin verran vaatteita, jotka serkkuni oli ommellut. Olin maailman onnellisin pieni tyttö, kun sain 6 - vuotiaana synttärilahjaksi nukenvaunut. Minulla oli myös kaksi barbia ja yksi Ken. Heillekin serkkuni ja mummini ompelivat vaatteita. Isäni oli nikkaroinut minulle nukkekodin ja pienen hevostallin leikkihevosille. Olisin aina halunnut kassakoneen itselleni. Sellaisen, jossa on napit, jotka menevät alas ja josta ponnahtaa numerot esille. En ikinä saanut sellaista. Isäni kyllä teki minulle kassakoneen. Puisen sellaisen. Muistan olleeni vähän pettynyt. (ja tästä saattoi johtua, että meidän esikoinen sai jo kaksivuotiaana itselleen kassakoneen, juuri sellaisen, josta itse lapsena vain haaveilin). Minulla oli tasan yksi legopaketti. Se ostettiin Savonlinnasta kesälomareissulta. Isäni oli kotoisin Kerimäeltä ja usein kesäisin käytiin Kerimäellä ja Savonlinnassa. Yhtenä kesänä tehtiin oikein iso reissu. Lähdettiin Helsinkiin ja käytiin Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Se oli minunlaiselleni maalaistytölle iso juttu. Matkustaminen ulkomaille oli tosi eksoottista. Itse en koskaan lapsuudessani päässyt ulkomaille eikä juuri kukaan naapureistakaan ulkomailla käynyt.

Keräsin kiiltokuvia ja tarroja. Minulla oli myös paperinukkeja. Oli huippuihanaa päästä ostoksille Tiimariin ja saada uusia hajukumeja tai pieniä muistivihkoja. Naapuruston lasten kanssa leikittiin paljon ulkoleikkejä. Nurkkista, kymmentä tikkua laudalla, polttista, rosvoa ja poliisia. Leikkipaikkoina meillä oli pihat, ojat, tiet ja metsät. Leikkikenttää ei ollut lähimaillakaan. Kotiavain roikkui kaulastani "vieterinarussa". Kiskalta käytiin ostamassa irtokarkkeja. Erityisesti tykkäsin lätkäliiga -karkeista. Ja isoista salmiakkimerkkareista. Ruokana meillä oli lähes joka päivä perunoita ja ruskeaa kastiketta tai jauhelihakastiketta tai makkarakastiketta.

Teatterissa en muista pienenä käyneeni. Ensimmäinen elokuvamuistoni on klassikosta nimeltä Uuno Turhapuro, Uuno Epsanjassa. Olin silloin 11-vuotias. Toki muistan lapsuudestani myös kasetit ja lankapuhelimet. Muistan myös sen ajan, kun meille ostettiin mikroaaltouuni. Se tuntui alussa tosi ihmeelliseltä.

Tämän postauksen innoittajana toimi Nyt-liite, josta huomasin että ensi viikolla on Parasta ikinä - lastenohjelmat 50  v sarja, jossa esitellään 1970-luvun ihanimpia lastenohjelmia. Muistan niin hyvin Rovo Rudolfin, se kuului omiin sunnuntaiaamuihini. Maanantai-iltana 14.4. meillä istutaan telkkarin ääressä klo 18.51 (TV 2) ja katsotaan Rosvo Rudolfia. On ihan pakko näyttää pojille muistoja omasta lapsuudesta.

Millaisia muistoja sinulla on omasta lapsuudesta? Mikä oli parasta ikinä? Vastaa kommenttilaatikkooni (tai jos innostut kirjoittamaan ihan blogitekstin, niin linkkaa kommentteihin). Mitenkäs vaikka Kotomon Taina tai Lumiomenan Katja, innostuisitteko kirjoittamaan tai kommentoimaan omia muistoja? Tai Pikku kepposen Rva Kepponen? Entäpä Tuulen askeleet - blogin unna tai Auringonkerääjän Jonna? Tai joku muu? Minusta olisi kiva lukea!

ps. kuvan kirjojen alla on äitiyspakkauksen makuupussi, joka on ollut käytössä sekä minulla että molemmilla pojillani. Nyt se odottaa seuraavaa sukupolvea.

(ja jos jollekin tulee olo, että "nevö hööd", ja että mistä ihmeen vuosisadasta toi tyyppi kirjoittaa,  niin minä olen syntynyt vuonna 1974 eli olen juuri keski-ikäistynyt ja täyttänyt 40-vuotta).