Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Arki on alkanut

Misse "piirtää" Villipedon naamaria

Minulla yrittäjänä on hiljaista aikaa kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Se on aikaa, jolloin ehdin kouluttautua lisää yrittäjyyteen, luoda uusia tuotteita yritykseeni ja tietenkin pitää heinäkuussa lomaa ja tehdä muutenkin lyhyempiä työpäiviä kesä- ja elokuussa.

Kuluneella viikolla arki on pyörähtänyt ihan täysillä käyntiin - olen ohjannut tunnetyöpajoja, aloittanut kaksi lasten tunnetaitoryhmää, kuusi vauva/taapero/nappulatemppuilun kausituntia ja luennoinut vauvojen uniasioista. Siinä sivussa olen valmistellut seuraavan verkkovalmennuksen lanseeraamista - itse verkkovalmennus on jo valmis ja ollut esilukijoilla luettavana.

Ihanat koristellut mokkapalat kodin ja koulun yhteistyöpäivän buffetissa - ja nämä eivät todellakaan ole minun tekemiäni

Lauantaina oli kaikissa Vantaan ala- ja yläkouluissa kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Olin alakoulumme yhteistyöpäivässä mukana, vanhempainyhdistyksen talkoolaisena tänäkin vuonna. Haikeana ajattelin, että tämä oli nyt viimeinen kodin ja koulun yhteistyöpäivä alakoululaisen vanhempana, kuopus kun on jo nyt kuudennella luokalla.

Kissanpentumme Misse on minulla "apulaisena" työjutuissa. Nytkin hän tomerana töröttää tulostimen päällä ja seuraa touhujani. Misse on jo niin iso osa meidän perhettämme, että en meinaa muistaa aikaa ennen häntä. Aamuisin hän kehrää ihan mahdottoman paljon, kun heräämme ja silitämme häntä. Sama on iltapäivisin, kun tulen pois töistä. Osaa hän osoittaa mieltäkin. Kun käytin häntä rokotuksessa pari viikkoa sitten, hän ei kehrännyt minulle koko päivänä. Samoin tapahtui sinä päivänä, kun olin ekaa kertaa koko päivän pois kotoa. Muille hän kehräsi, mutta ei minulle. Misse myös hyvin tietää, mistä ruuasta pitää ja mistä ei. Paha ruoka aiheuttaa lattian kuopsutusta eli hän peittää sitä kuten kakkaa.

Arki pyörii ja tuntuu, että välillä se pyörii niin lujaa, että on vaikea pysyä itse mukana siinä kaikessa. Eipä ole juurikaan ollut aikaa kaipaamilleni jooga- ja minduflnesshetkille - vaikka juuri niille olisi tärkeä olla aikaa silloin kun arki on hektistä.

Miten teillä on arki pyörähtänyt käyntiin? Joko teillä on sairastettu ekat syysflunssat, flunssa-aalto tuntuu nyt tainnuttavan ihmisiä petiin?

Hyvien rutiinien luominen arkeen

Omenatuorepuuroa - olen kokeillut uusia aamupaloja

Loman päättyessä on hyvä miettiä, millaista arkea haluan elää töiden ja arjen alkaessa? Mitä ajatuksia tai toimintatapoja haluan napata mukaan lomalta? Moni elää odottaen lomaa. Mielestäni tärkeämpää olisi miettiä, millaista on hyvä ja palauttava arki. Itsellekin tämä on tärkeä kysymys, sillä huomasin viime keväänä pudonneeni työ- ja remppasuppiloon niin, että suppilo koko ajan kaventui ja kaikki virkistävä ja hyvä meinasi jäädä pois elämästä.

Meidän perheessä on monta toimivaa asiaa, jotka ovat arjessa hyvin. Luin reilu viikko sitten Hesarista mielenkiintoisen artikkelin kodeista, arjesta ja onnellisuudesta. Artikkelissa todettiin, että rutiineja kotonaan noudattavat ovat kaikkein tyytyväisimpiä sekä elämäänsä että koteihinsa. "Ne, joilla on säännölliset siivous- sekä pyykkipäivät ja jotka tekevät ruokaa yhdessä ja saavat vielä viikonloppuisin väkeä kylään, ovat tyytyväisimpiä", toteaa asiantuntija artikkelissa. Rutiinit siis kunniaan! Meillä on käytössä viikkoruokalista, siivouspäivä ja pyykkipäivä. Olen joskus ajatellut, että arkemme on liiankin rutinoitua. Mutta artikkelin luettuani aloin arvostaa noita rutiineja ihan uudella tavalla. Ne eivät ole tylsyyttä, vaan askel tyytyväiseen, toimivaan ja onnelliseen arkeen!

Banaanilettuja ja vaniljaskyriä - myös uusia iltapaloja on tullut kokeiltua

Minun omassa elämässäni on muutama viilattava asia. Itse haluan tulevana syksynä kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin asioihin: tehokas työnteko ja jooga ja mindfulness osana arkea. Tehokkaalla työnteolla tarkoitan sitä, että silloin kun teen töitä, teen töitä enkä selaile somea, vaihda tekemisestä toiseen enkä lopulta saa mitään aikaiseksi.

Joogan ja mindfulnessin haluaisin saada osaksi normaalia arkea, niin että ne voisivat toimia virkistävinä asioina vaikka keskellä työpäivää tai sitten rauhoittajina illalla. Käyn joogatunneilla, mutta toivoisin motivoituvani joogaamaan myös kotona.

Huomaan, että minä aloitan monia asioita innolla, mutta minulla on haasteena, että siitä muodostuisi tapa elämääni. Olin esimerkiksi reilu vuosi sitten hortakurssilla ja sinä kesänä käytin muutaman kerran nokkosta ja vuohenputkea ruuanlaitossa. Olenko tänä kesänä tehnyt niin? En ole. Näitä esimerkkejä olisi aika monta vuosien varrelta.

Minulla on blogiyhteistyönä mahdollisuus osallistua Vapauta oma voimasi - verkkovalmennukseen.  Valmennus on alkamassa maanantaina. Valmennusesittelyssä kysytään: "Kaipaatko keinoja pysähtyä, hiljentyä, rentoutua, päästää irti kaikesta ympärillä olevasta edes hetkeksi, ja keskittyä vain itseesi?" Kaipaan. Juuri tätä kaipaan. Ja tästä toivoisin itselleni rutiinia. Valmennus sisältää joogavideoita, kirjoittamisharjoituksia, meditointia, visualisointiharjoituksia ja mikä ihanaa - myös resepteja ja vinkkejä kasvisruokiin. Ihan huippua! Toivon valmennuksen kautta saavani itselleni hyvän olon rutiineja arkeeni. Sellaisia, joista tulisi tapoja.

Mitkä ovat oman arkesi peruspilareita? Millaisia hyviä rutiineja sinulla on arjessasi? Mitä toivoisit lisää arkeesi?

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Arjen alkamista odotellessa

Meillä on eletty nyt puoliarkea pari viikkoa. Minä ja mies olemme aloitelleet töitä ja pojat ovat olleet vielä lomalla. Tuntuu, että monissa muissa kaupungeissa koulut ovat jo alkaneet, meillä Vantaalla koulut alkavat viimeisimpien joukossa eli ensi viikon tiistaina. Varsinkin tämä viikko on ollut lapsilla vähän nihkeä. Kuopuksella on ollut paljon kavereita pitkin kesää, mutta tällä viikolla hän on ollut pääasiassa kotona ja välillä aika pitkästynyt. Esikoinen on lukenut Nälkäpeli-sarjaa. Tänä kesänä hankittu jättitramppa on ollut kovassa käytössä päivisin.

Minulla on ollut aika hyvä työdraivi eli olen tehnyt paljon asioita eteenpäin. Harmittavaa on ollut se, että poikien kotona ollessa ajatukseni keskeytyvät vähän väliä. Ja ruokaa pitää laittaa kesken työpäivän (harvoin olen tehnyt sitä edellisenä iltana valmiiksi eikä meille myöskään kovinkaan usein jää ruokaa edelliseltä kerralta). Olen kirjoittanut Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön lähes valmiiksi. Olen tehnyt materiaaleja ja mindflness-äänitteitä kahta ekaa verkkokurssiani varten (Juhuu! Uskaltanen nyt ilmoittaa, että julkaisen syksyn aikana ainakin kaksi verkkokurssia liittyen vanhemmuuteen).

Olen käynyt hierojalla kolme kertaa. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kehoni oli. Ensimmäinen kerta oli lähes tuskainen. Nyt niska-hartiaseutuni on jo paljon paremmassa kunnossa, mutta olen varannut vielä useita aikoja syksyn varrelle, jotta saan itseni ja hartiani kuntoon. Minulle on tärkeää, että hieronnat on varattu pitkälle ja ne on kalenterissa, sillä tosi helposti minulle käy niin, että ajan varaaminen vain siirtyy ja siirtyy ja lopulta ehdin täysin jumiin ja niska-hartiasäryn kouriin ennen kuin varaan aikaa. Tuntuu, että samalla kun jumit kehosta ovat lähteneet purkautumaan, myös mieleen on tullut vapautta. Kampaajallakin kävin ja jo oli aikakin, hiukset olivat aivan ylipitkät ja kulahtaneet.

Kuluneen viikon aikana sain postin matkassa Kosketuksessa elämään - voimalausekortit. Nämä ovat osa satuhierontaohjaajakoulutukseni materiaalia. Nostin korttien joukosta tämän viikonlopun teemakortiksi: Annan aikaa itselleni. Anna sinäkin. Mukavaa viikonloppua!

Yritys kääntää muhjuinen olo positiiviseksi - kiitollisuuskävely

Minulla on taas ollut muhjuinen olo pari päivää. Ensin meni pää tuhnuisen tuntuiseksi, kun olin torstaina ylipitkässä kokouksessa ja eilen meni selkä tohjoksi, kun vedin kenkiä jalkaan. Kuului naks ja jotakin tapahtui alaselässä. Vaapuin eilen aika hitaasti paikasta toiseen ja mietin, mitähän tulee jumppakauden aloittamisesta. Yöllä selkä tuntui vielä kipeältä, mutta tänään on olo jo paljon parempi. Onneksi. Pystyn kävelemään jo lähes normaalisti.

Kun olo on fyysisesti muhjuinen, myös mielialani menee helposti negatiiviseksi. Päässäni alkaa pyöriä kela "mistääneitulemitään", "miksiedesryhdyinyrittäjäksi", "hitsikunarkikinonalkamassa" ja se ehti pyöriä jo aika vinhasti. Päätin muuttaa kelan suuntaa ja tehdä asian eteen tietoisesti jotakin.

Lähdin kiitollisuuskävelylle. Ajatuksena kävellä rauhassa luonnossa ja palautella mieleen asioita, joista olen nyt kiitollinen. Ensimmäiseksi tunsin kiitollisuutta siitä, että pystyn kävelemään. Eilen en olisi voinut lähteä lenkille. Sain palautettua mieleeni syyt, miksi perustin yrityksen ja mikä on tähtäimeni yrityksen suhteen. Sain palautettua mieleeni myös kiitollisuuden niistä koulutuksista, joissa olen mukana tällä hetkellä. Siitä, että arkemme on sujuvaa ja pojat ovat jo isoja ja minulla on aikaa omiin puuhiin. Ja tunsin myös kiitollisuutta ihanista ystävistä, joita minulla on.

Sen verran paljon on negatiivinen kela ehtinyt pyöriä, että kiitollisuuden aiheita joutui hakemaan ja se tuntui vähän teennäiseltä. Tiedän, että ihmisen aivot ovat suuntautuneet enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen ja tiedän, että minun aivoni ovat erityisen paljon suuntautuneet negatiiviseen. Tiedän, että aivojen suunnan muuttaminen vaatii jatkuvaa tietoista päätöstä suunnan muuttamiseksi. Hyvien puolien etsimistä elämästä. Kiitollisuuden näkemistä ja kokemista. Teen nyt taas tietoista työtä löytääkseni positiivisia asioita. Tiedän, että niitä on nyt todella paljon, vaikka mieleni syöttää minulle toisenlaista viestiä. Sain kuluneella viikolla arvostelukappaleen Hyvän mielen taidot - kirjasta ja kirjaan kuuluvista korteista. Tuntuu, että näille hyvän mielen taidoille on nyt tarvetta ihan omassa elämässäni.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Minä aloittelen töitä pitkän loman jälkeen. Tuleva viikko on vielä kevennetty eli ohjaan vain iltaryhmät ja luennoin yhden uniluennon ja yksi kotikäynti on myös sovittuna. Reilun viikon päästä alkaa pyöriä myös päiväryhmäni.

Kauhutarina, esimurkkuilua ja minä-yksi-kaksi-kolme

Muutama pala meidän perheen elämästä.

* Kuopus tuli muutama aamu sitten viereeni köllimään sänkyyn ja totesi itkunsekaisella äänellä: "Isi kertoi eilen kauhutarinan. Joulupukkia ei ole olemassakaan".  Meillä ei ole koskaan erityisemmin viljelty joulupukkitarinaa ja ylipäänsä meillä on käynyt vain kahtena vuonna joulupukki. Silti kuopuksella oli joku lapsenomainen usko joulupukkiin. Edelleen. Ja nyt mies meni sitten kertomaan asian hänelle suoraan. Asia on ollut pojan mielessä edelleenkin. Tämä kauhutarina.

* Eilen kuopus halusi jäätelöä. Korjasi sitten että kylmämehua. Hetken mietin ennen kuin loksahti päässäni, että "ai mehujäätä?"

* Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta ihan näin huonoiksi en laskemistaitoani osannut ajatella. Meillä oli ollut tortilloja ja erilaisia täytteitä iltaruokana ja niitä jäi sen verran, että saimme myös seuraavan päivän päiväruuan niistä. Kävin laskemassa, että niitä tortillalettuja on kolme. Kun ruoka-aika tuli, kuopus totesi, että noita tortilloja on kolme. Totesin, että niin on, juuri meidän perheelle. Kuopus totesi edellen, että niitä on kolme. Ihmettelin, mitä hän jankkaa. Totesin taas, että juuri sopivasti meille. Siinä vaiheessa kuopus sanoi: "Mutta kun meitä on neljä....". Siinä vaiheessa hokasin, että kappas, niinpä onkin. Laskutoimitus ei siis mennytkään "minä, yksi, kaksi ja kolme" vaan "isä, äiti, esikoinen ja kuopus". En tuntenut itseäni kovin fiksuksi.

* Ja kerrotaas vielä esikoisestakin jotain. Hän on nyt 12.5-vuotias ja pientä esimurkkuilua on ollut havaittavissa. Mielialat heittelehtivät välillä nopeastikin. Jouluaattona seurasin huvittuneena, kun joku asia ei mennyt ihan kuten hän oli ajatellut.  Hän hermostui ja sanoi: "Heitän tämän kirjan biojätteeseen". Se oli hänen joululahjaksi saamansa Soturikissa-kirja. En viitsinyt siinä vaiheessa alkaa ihmetellä, miten hän kirjaa on biojätteeseen heittämässä, kun ihan varmasti on tietoinen kierrättämisestä ja lajittelusäännöistä. Seuraavana aamuna tuiskahdus oli mennyttä ja hän luki yli 500-sivuisen Soturikissa-kirjan reilussa vuorokaudessa. Ei mennyt kirja biojätteeseen vaan jäi kirjahyllyyn huippuhyvänä kirjana.

* Lisäksi kuuliainen esiteinimme on alkanut kiroilla. Hänen suustaan kirosanat kuulostavat lähinnä huvittavilta. Voi jumalauta. V*ttu. Melkein yhtä huvittavaa kuin silloin kun hän 2-vuotiaana hoki "vilkkuvalo" hitusen väärin (v*ttuvalo).

Sana sieltä, toinen täältä

Blogissani on ollut hiljaista. Pisin tauko, minkä olen koskaan pitänyt. On ollut kiirettä töitten saralta, tosi kiireiset viikot takana. Nyt helpottaa, ensi viikko on enää semikiireinen ja sen jälkeen onkin enää vain tavallisia työviikkoja ja mitä lähemmäksi joulua päästään, sitä vähemmän on töitä. Ja joulun aikaan pidän pitkän loman.

Ensimmäiset joululehdet ovat ilmestyneet ja niitä olen lueskellut. Pitäisi kaivaa myös vanhoja joululehtiä esille, tykkään selailla tiettyjä joululehtiä ja joulukirjoja vuodesta toiseen.

Minulla on ollut tosi innostavia työkeikkoja. Mutta ne ovat myös syöneet veronsa eli tunnen itseni aika väsyneeksi tällä hetkellä. Takana on tosi kreisit viikot.  Tiesin jo etukäteen, että loka-marraskuun vaihde tulee olemaan kiireinen, mutta samaan syssyyn tuli vielä muutama kotikäynti unikouluohjausten tiimoilta. Kalenteri on ollut tupaten täynnä. Samalla ihanaa ja innostavaa mutta myös väsyttävää.

Isänpäivänä kävimme syömässä paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä. My Seven tarjoilee vietnamilaista ruokaa ja en voi kuin suositella paikkaa. Isänpäivään kuului myös perheleffan katsominen, katsoimme Lomasankarit - elokuvan. Mies tuli saaneeksi meille Elisa Viihteen jonkun tilauksen kytkykauppana ja sieltä tulee varmaan katsottua enemmänkin leffoja. Luulen, että jo tänä iltana seuraavan kerran.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Billy Elliot - musikaalia Peacock-teatteriin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa musikaaliin.

Mun on tarkoitus palata nyt myös aktiivisemmin blogin pariin. Kiireisimmät työviikot ovat takana. Mukavaa alkavaa viikonloppua Juuri Sinulle!

Ruuhkavuodet on ohitettu meidän perheessämme

Huomasin facebookista, että tänään on Ruuhkavuosien kuningatarten päivä.
"Aina kiire? Tehokasta multitaskingia töissä, kodin askareissa ja harrastuksissa". Jäin miettimään oman elämäni ruuhkavuosia ja totesin, että ne on nyt ohitettu. Ja tästä olen vain ja ainoastaan iloinen. 

Pojat ovat 10 v ja 12 v. Se tarkoittaa sitä, että he hoitavat jo monet asiat täysin itsenäisesti. Tänä syksynä havahduin myös siihen, ettei minun tarvitse kirjoittaa  wilma-viesteistä enää kaikkia aikataulumuutoksia ja välinetarpeita ylös. Pojat muistavat ne jo itse ja huolehtivat oikeat liikuntavälineet jne. kouluun mukaan. Samoin on harrastusten osalta. Esikoisella on yksi harrastusilta viikossa, kuopuksella kolme harrastusiltaa. Molemmat kulkevat itsenäisesti harrastuksiinsa. Esikoinen bussilla ja ratikalla Hesaan ja kuopus fillaroi kolmesti viikossa paikalliseen keskukseen reilun kahden kilsan matkan. Itse voin todella vapaasti miettiä menoni. Jos minulla ja miehellä on päällekkäinen meno, pojat voivat olla jonkin aikaa myös kaksin kotona.

Meidän perheen pahin ruuhkavuosi lienee ollut se, kun tein kokopäivätyötä. Lapset olivat silloin 3- ja 5-vuotiaat ja erityisen kuormittavana vaiheena koin päiväkodista hakemiset ja kotiintulot. Siihen kun kulminoitui niin paljon. Väsyneet ja nälkäiset lapset ja väsynyt ja nälkäinen äiti. Ruuan piti olla samantien valmista, kun kotiin tultiin. Illat tuntuivat tavattoman lyhyiltä. Töihin piti herätä aikaisin. Töissä oli kiire. Iltapäivällä oli kova kiire päiväkotiin hakemaan lapset, jotta eivät seisoisi pihalla viimeisinä odottamassa minua. Olin tavattoman väsynyt. Hainkin osittaista hoitovapaata ja onnekseni sen sain. Se pelasti paljon. Hyödynsin osittaista hoitovapaata vuosia ja se toi kaivattua väljyyttä elämäämme. Nyt yrittäjänä teen töitä max 5 tuntia päivässä ja se tuo elämään paljon vapautta. Olen kotona iltapäivisin tekemässä ruuan, sitä ei tarvitse enää tehdä etukäteen edellisenä iltana valmiiksi. 

Muistelen olleeni välillä aika kireä äiti eläessäni pahimpia ruuhkavuosia. En kokenut itseäni kuningattareksi. Kaikkiaan oma asenne elämään ja vanhemmuuteen on nyt paljon rennompi kuin se oli muutama vuosi sitten. Ehkä tarvitsin ne kireät ruuhkavuodet kasvaakseni tällaiseksi ihmiseksi ja äidiksi kuin nyt olen.

Samalla kun tunnen haikeutta siitä, ettei meillä enää ole pieniä lapsia, koen myös kiitollisuutta ja onnen tunnetta siitä, että meillä on isot lapset ja elämä on jo ihanan helppoa. Voin olla jo niin paljon muutakin kuin äiti. Minulla on oma elämä, omat menot, omaa aikaa. Olen aina kiireisen ruuhkavuosien kuningattaren sijaan oman elämäni kuningatar!

Syyskuussa

Syyskuu oli minulle aika hiljainen blogikuukausi. Minulla oli töitä paljon ja tein yrityshistoriani ylivoimaisesti parhaan kuukausituloksen. Lisäksi olen tietoisesti viettänyt digipaastoa. Siinä missä muut haalivat koko ajan lisämedioita seurattavakseen, minä vähennän tietoisesti netissä olemista. Olin myös ihan konkreettisesti digipaastossa pari päivää ollessani hiljaisuuden retriitissä Holmassa.

Syyskuu alkoi poikkeuksellisella viikolla, mies oli työmatkalla Intiassa ja esikoinen samanaikaisesti leirikoulussa Pukkilan leirikeskuksessa. Näiden reissujen jälkeen olemme käyneet katsomassa leffassa Inside out - elokuvan, olemme tutustuneet Albatros-laivaan ja käyneet syömässä vietnamilaista ruokaa paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä.

Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja koululla oli myös kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Käväisin Turussa perhesirkuksen ideapäivässä. Töiden tiimoilta olen luennoinut Messukeskuksessa, olen ollut Kehitysvammatuen perheleirillä ohjaamassa satuhierontaa ja lisäksi olen ohjannut viikossa noin 15 ryhmää. Olen aloittanut myös ensi kevään kurssien aikatauluttamisen.

Olen miettinyt paljon omaa hyvinvointia ja työmäärää, jolla pysyn hyvässä voinnissa. Nyt syyskuussa menin välillä sille rajoille, että tunsin, että pian alan väsyä, jos en saa lepoa tarpeeksi. Hiljaisuuden retriitti tarjosi hyvän paussin kiireiseen syyskuuhun. Lokakuu onkin työrintamalla paljon hiljaisempi ja vietän myös syyslomaa. Hyvä niin. Minä en jaksa kovin montaa kiireistä viikkoa peräkkäin.

Olen miettinyt paljon myös blogiani. Moni tuttu bloggaaja on liittynyt johonkin blogiyhteisöön. Olen tunnustellut itseäni ja tullut siihen tulokseen, että minulle on toistaiseksi hyvä näin. Olla pienenä, itsenäisenä ja kotikutoisena bloggaajana. Minulla ei ole tavoitteita bloggaamiseni suhteen, en hae tällä taloudellista hyötyä. Toki olen iloinen esim. jokaisesta kirjasta tai cd-levystä, jonka olen saanut arvostelukappaleeksi tai arvottavaksi. Ja myös blogiyhteistöistä olen iloinen. Mutta nyt on hyvä näin.

Lokakuusta toivon rauhaisampaa. Lokakuussa olen aloittamassa myös uudet opinnot. Minä, ikuinen opiskelija, aloitan opinnot lasten tunnetaito-ohjaajaksi. Mindfulness-ohjaajaopintoni jatkuvat vielä tammikuulle, joten hetken aikaa pyöritän yritystäni ja opiskelen kaksia opintoja samanaikaisesti.

Mukavaa lokakuuta teille blogini lukijoille!

Hyvinvoivan arjen peruspilareita

Tällä hetkellä koen, että meillä on arki suht hyvin tasapainossa. Minulla on aikaa niihin asioihin, joihin haluan ajan riittävän. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Olen ollut uupunut ja marttyyrimäinen äiti. Oli aika, kun tuntui ettei vuorokaudessa riitä tunnit siihen, että ehtisi tehdä työt ja kotihommat. Myös viime keväänä meinasi lipsahtaa väsymyksen puolelle, kun en osannut rajata työtäni tarpeeksi.

Mistä minun hyvinvoiva arkeni koostuu?

Unesta. Siitä, että saan nukkua riittävästi. Minun unentarpeeni on aika suuri, tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä. Minulle optimaalisin unijakso on klo 22.30-7.30 välillä. Tein vuosia työtä, joka alkoi klo 7.30 ja jouduin heräämään ennen kukonpieraisua. Voin sanoa olleeni usein väsynyt. Nykyisessä elämäntilanteessa herään aikaisintaan klo 7 aamulla. Silti olen monesti aamutahmassa, mun vauhti kiihtyy iltaa kohden.

Ajasta. Siitä, että aikaa on riittävästi. Siitä, että teen töitä sen verran vähän, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Että minulla on aikaa tehdä ruoka rauhassa, katsoa lasten läksyt läpi ja kysellä kokeisiin. Että minulla on aikaa lukea kirjoja ja nähdä ystäviäni. Käydä tapahtumissa, teatterissa ja elokuvissa. Minä en pidä kiireestä.

Töiden rytmittämisestä niin, että minulle jää myös vapaa-aikaa. Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten teen työtäni ja tein tästä jo oman postauksen. 

Toimivasta ruokahuollosta. Tämä on ollut kompastuskiveni vuosia. Nyt olen taas ottanut ruokalistat käyttöön eli suunnittelen sunnuntaina koko viikon ruokalistan ja teen sen perusteella ostoslistan. Helpottaa arkea todella paljon. Meillä syödään kotona tehtyä kasvisruokaa, silloin tällöin käydään ravintolassa syömässä. Mies ei valitettavasti osaa tehdä ruokaa ollenkaan. Olemme jo vuosia puhuneet, että mies tekisi yhden ruuan viikossa, mutta käytäntöön tämä ei ole mennyt. Ja nykyisessä elämäntilanteessani yrittäjänä minulla on myös enemmän aikaa ruuanlaittoon ja näin ongelma ei ole niin akuutti kuin se oli silloin kun olin palkkatyössä ja aikaa oli niin paljon vähemmän.

Mindfulnessista, rentoutumisesta, arkiliikunnasta, lenkkeilystä. Valitsen tietoisesti sen, että lähden lenkille tai että teen rentoutumisharjoituksen. Nämä ovat välillä meinanneet unohtua arjestani eikä lopputuloksena ole ollut mitään hyvää vaan lähinnä äreyttä ja uupumusta.

Rentoudesta. Siitä, että osaan itse relata enkä pingota enää sen kanssa, millaista elämän pitäisi olla. Meillä saattaa olla pölyä vitriinin tasoilla eikä kotimme näytä samalta kuin sisustuslehdissä. Tämä blogikin on kotikutoinen ja niin saa ollakin.

Meillä on myös tietoinen valinta, ettei lapsilla ole harrastuksia joka illalle, jotta meillä on myös perheiltoja, jolloin olemme kaikki kotona.Lisäksi nykyisin, kun pojat ovat jo isoja, he kulkevat harrastuksiina itsekseen. Kuopuksen kaikki harrastukset ovat paikallisessa "keskuksessa" ja hän fillaroi sinne 2.2 km. Esikoisen harrastus on Helsingissä ja olemme opettaneet hänet kulkemaan sinne bussilla ja ratikalla.

Minulla yrittäjänä viikot ovat erilaisia ja välillä on viikkoja, jolloin on hektisempää. Onneksi on sitten vastaavasti ajanjaksoja, jolloin on rauhallisempaa ja aikaa jää vaikka siihen, että pääsen keskellä päivää vyöhyketerapiaan tai kampaajalle. Minun hyvinvoivaan arkeeni kuuluvat tärkeänä osana myös erilaiset rentoutumishoidot (esim. hieronnat), joissa käyn riittävän usein.

Hyvinvoivaan arkeeni kuuluu myös nauru, ilo pienistä asioista ja sosiaaliset kontaktit. Vaikka olen yksityisyrittäjä, en koe olevani yksin. Minulla on paljon ystäviä ja verkostoja ympärilläni ja se on tärkeää minulle.

Samalla kun kirjoitan tätä, tajuan että kyllähän sitä on nyt helppoa olla hyvinvoiva, kun on takana pitkä kesäloma ja monena päivänä aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Entäs sitten kun eletään marraskuun loskaisia päiviä, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja lomastakin on aikaa jo kuukausia. Silloin pitää kaivaa tämä postaus esille ja miettiä, miten siihen hetkeen saisi hyvinvointia ja jaksamista.

Mistä sinun hyvinvoiva arkesi koostuu?

Hurlumhei, arki on alkanut

Kuva on Lasten Festareilta 16.8. Olin esittelemässä siellä yritykseni toimintaa ja jaoin pöytäpaikan Leluteekin Emilian kanssa

Viime päivinä ei ole hirveästi tarvinnut miettiä, mitähän sitä tekisi. Minulla pyörii töitteni tiimoilta elokuun lyhytkurssit ja osa kausiryhmistä on jo alkanut. Kuluneella viikolla ohjasin 12 ryhmää ja pidin yhden luennon.  Samalla olen markkinoinut syksyn kursseja ja luentoja. Olen ollut kaksi päivää mindfulness-ohjaajaopinnoissa ja valmistellut noista toiseen päivään oman 1.5 tunnin mittaisen alustuksen  teemalla "mindfulness ja vanhemmuus". Palautin myös ensimmäisen referaattini noihin opintoihini liittyen.

Mies on Intiassa työmatkalla, esikoinen lähtee maanantaina leirikouluun. Yritän pysyä kärryillä Wilma-viesteissä, poikien harrastusten alkamisissa ja kouluaikatauluissa. Kuopuksella tietenkin uinnit osuvat heti tähän syksyn alkuun ja se sekoittaa kiitettävästi lukujärjestystä.

Oma fiilis on hurjan hyvä, vaikka kuluneeseen viikkoon osui myös menkkojen alkaminen (joka sekoittaa usein sekä minut että yöuneni) ja täysikuu (joka sekoittaa yöuneni).  Nukuin kyllä pari-kolme yötä huonommin, mutta se ei tällä kertaa vaikuttanut omaan vireeseen. Ja jotta elämä olisi ihan täyttä sirkusta, olen vielä huomenna menossa sirkusvirikekoulutukseen, josta saan ideoita sirkusvälineitten käyttöön.

Olen myös miettinyt suorittajaa itsessäni, taas jälleen kerran. Huomasin mindfulness-opinnoissani että vaikka olen entistä armollisempi itselleni, niin kyllä silti yritän kurottaa hyvin korkealle. Ajattelin, että mun opintoihini tekemä alustus on ihan rääpäisten tehty. Sain siitä paljon kiitosta. Referaattini tuntui yhdeltä rykäisyltä, olisin halunnut paneutua siihen paljon paremmin. Siitäkin sain kiitosta. Voi kun sitä voisi olla enemmän tyytyväinen itseensä ja tekemisiinsä ja tuntea, että nyt on hyvä. Aina ei tarvitse tavoitella priimaa tai vielä vähän yli sen. Vähempikin riittää. Tiedostan tämän ja opettelen asiaa. Edelleen. 

Meillä on edessä hyvin erilainen viikko. Mies on Intiassa ja esikoinen leirikoulussa maanantaiaamusta perjantai-iltaan. Äitini on tällä hetkellä meillä, jotta poikien ei ole tarvinnut olla kaksin kotona minun pitkien koulutuspäivieni ajan. Äitini lähtiessä takaisin kotiin minä ja kuopus olemme loppuviikon kaksin. Outoa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

ps. Koti Asemalla - blogissa on arvonta liittyen yritykseeni.

Elokuun alkua

Elokuu on alkanut ja näyttää siltä, että eletään säiden puolesta kesän parasta viikkoa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että teen yrittäjänä töitä ja tällä viikolla teen pääasiassa suunnittelutyötä ja näin olen voinut siirtää oman toimistoni ulos iltapäiviksi.

Eilen sain avattua yritykseni verkkokaupan, jota kautta myyn kurssit ja luennot jatkossa ja toivon tämän helpottavan paljon omaa työtäni, kun ei enää tarvitse kirjoittaa laskuja ja seurata niiden maksamisia. Sillä tiedättekö, yllättävän moni unohtaa maksaa laskut ja on aikaa vievää muistutella niistä.

Kuopuksen 10 v synttärit juhlittiin sunnuntaina. Kaikki vieraat eivät päässeet paikalle, joten vielä tulevina viikonloppuina pidetään pienimuotoiset juhlat. Lauantaina pääsemme pitkästä aikaa häihin.

Lapsilla on lomaa jäljellä vielä viikon verran ja luulen, että olemme kaikki tyytyväisiä kun arki alkaa. Pojat selvästi jo kaipaavat rytmiä ja rutiinia päiviin ja myös kavereita. Minä kaipaan sitä, että saan tehdä töitä ihan rauhassa ilman jatkuvaa ajatuksen keskeytymistä. Kotitoimistossa on omat haasteensa silloin kun lapset ovat kotona. Aina lasten kesäloman alkaessa tuntuu, että kesä ja loma kestää ikuisuuden ja sitten tässä vaiheessa huomaa, että nyt se loma alkaa olla ohi. Onneksi kesää on vielä jäljellä ja loman tuntua saa pidettyä yllä vielä koulujenkin alettua.

Olen miettinyt paljon tehokkaampia työskentelytapoja ja tähän palaan vielä blogipostauksen muodossa. Minulla on ollut paljon huonoja työskentelytottumuksia, esimerkiksi sähköpostin / facebookin / bloggerin jatkuva seuraaminen pitkin päivää ja tästä opettelen nyt eroon. Huomaan, että se ei ole ihan helppoa.

Vein kirpparille kasan lasten vaatteita, kirjoja, pelejä ja leluja. Nyt toivon hyvää myyntiä, on ollut ihanaa saada kaappeihin tilaa.

Kuopus toivoi 10 v synttärilahjaksi Netflixiä ja nyt meillä on kuukauden ilmaisjakso. Aika vähään on jäänyt telkkarin katsominen. Ylipäänsä meillä katsotaan telkkaria vähän ja nyt hyvillä säillä olemme mieluummin olleet ulkona kuin telkkarin ääressä. Kaksi perheleffaa olemme katsoneet (Frozen ja Robots). Olisiko sinulla suosituksia Netflixiin? Perheleffoiksi tai ihan mun omaksi katsomiseksi?

Ihania elokuun päiviä sinulle!

Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Olen muutaman viikon välein kirjoittanut postauksen työviikostani yrittäjänä. Nyt on tämän vuoden ensimmäisen viikkopostauksen aika. Ajattelin ensin, että olisin kirjoittanut vasta helmikuussa tämän postauksen, mutta kulunut viikko oli niin yllättävä, että päätin kirjoittaa muistiin asioita tästä viikosta. Ikävimmillään yrittäjyys on pään hakkaamista seinään, mikään ei tunnu etenevän tai etenee niin hitaasti että on itse vaikeaa huomata sitä etenemistä. Tämä viikko oli toisenlainen.

Maanantai 26.1.

Minulla on kaksi vauvahierontakurssia Mommy&Me:ssa. Aamulla mies laittaa pojille aamupalat ja minä nukun lähes kahdeksaan asti. Teen aamutoimet, tsekkaan sähköpostin ja lähden kohti Kulosaarta. Olen ajoissa paikalla, juttelen paikalle olevan osteopaatin kanssa vauvahieronnasta ja yrittäjyydestä. Ohjaan ryhmät klo 10.30-11.30 ja 12.00-13.00. Jälleen kerran ajattelen, että kyllä minä saan tehdä ihanaa työtä! Olen sopinut klo 13.30 tapaamisen Hakaniemeen ravintola Silvopleehen Lupa olla minän Sari Paavilaisen kanssa. Minulla on tämän kevään tavoitteena verkostoitua yrittäjien kanssa. Sarin kanssa viestiteltiin jo viime syksynä, muttei saatu tapaamista aikaiseksi. Nyt nähtiin ja voi miten voimaannuttavaa oli jutella toisen henkilön kanssa, joka on suunnilleen yhtä pitkään ollut yrittäjä kuin minä. Tapaamisen aikana juttelemme myös yrittäjäystävistämme. Tulee puheeksi Ipanainen, jonka Anun kanssa olen viestitellyt aiemmin uniluennoista. Sari kehottaa käymään Ipanaisessa, Hakaniemessä kun olemme. Käväisen Ipanaisessa ja saamme sovittu kaksi uniluentoa tällä keväälle ja luotua yhteistyön raameja. Palaan kotiin neljän maissa ja sähköpostissani on mieluisia viestejä, minua pyydetään esimerkiksi ensi syksylle ohjaamaan satuhierontaa taidekasvatusprojektiin. Mieletön tilaisuus! Ja todellakin, minua pyydetään siihen! Näin se lumipallo lähtee liikkeelle ja vyörymään eteenpäin. Minun ei enää tarvitse tarjota itseäni joka taholle vaan sana kiirii ja minua jo pyydetään töihin.

Illalla lataan kännykkään tiistain liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin musiikit ja keskiviikkoillan tuntien musiikit. Vastailen useampaan sähköpostiin.

Tiistai 27.1.

Tiistaisin minulla on vakiotunteina Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi yli 2 kk:n ikäisille. Ohjailen nämä ja sitten minulla on tunnin siirtymä Sörnäisiin, on ratkaisukeskeinen valmentaja opintojeni pienryhmätapaaminen ohjaajan johdolla. Ostan matkalla patongin, jonka syön tapaamisen alkuun. Katsomme pari valmennusvideota ja juttelemme niistä. Olo on vähän uuvahtanut, en ole ihan parhaimmillani. Pääsen viiden maissa lähtemään kotiin. Kotona luen meilit ja taas minua pyydetään töihin. Nyt olisi tarjolla jo tällä viikolla alkava ryhmä. Neuvottelen palkasta ja kun se saadaan sopivaksi, lupaudun ohjaamaan torstai-iltaisin perheliikuntaa 1-2-vuotiaille tässä aika lähellä meitä. Itsellä on mahtava fiilis! Kaiken tahkoamisen ja pään seinään lyömisen jälkeen olen päässyt tilanteeseen, että minua todella halutaan ohjaajaksi, pitämään luentoja ja koulutuksia. Maine on kiirinyt aika nopeasti, onhan yrittäjyyttä takana vasta viitisen kuukautta.

Illalla katson telkasta Ensitreffit alttarilla, se on ainoa tv-sarja, jota tällä hetkellä seuraan.  Huomaan, että pääni on aika pyörällä nukkumaan käydessäni.

Keskiviikko 28.1.

Minulla on aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin liikuntaleikkituntia, ensin taaperoille ja sitten vauvoille. Ehdin olla kotona vajaat kolme tuntia ja sitten lähdin kohti toista salia eli iltatuntejani. Ohjasin tanssiliikuntatunnin ja kimppajumpan. Keskiviikko on mun haastavin työpäivä, kun se on viikosta toiseen kaksiosainen eli tunnit on sekä aamupäivällä että illalla. Juuri muuta en ehdi keskiviikkoisin tehdä.

Päivän hyvä yritysuutinen: Starttirahan jatkohakemukseen tuli myönteinen päätös. Saan starttirahaa vielä elokuun puoliväliin saakka. Olen onnellinen.

Torstai 29.1.

Aamulla väsyttää. Päässä vilahtaa ajatus, mitenhän jaksan tämän päivän. Aamulla vastaan muutamaan meiliin, kyselen keväällä olevista hyvinvoinnin messuista (johon en ole vieläkään saanut vastausta, grr...vai johtuuko se vain siitä, että heillä on gmail ja sen kanssa on ongelmia ihan jatkuvasti eli olen joutunut usein kyselemään lähettämieni viestien perään) ja tulostelen muutaman laskun kirjanpitoa varten. Minulla on tänään alkamassa vauvahierontakurssi Keravalla ja koska on ensimmäinen kerta, joudun käymään opiston kautta hakemassa tilan avaimen ja monistamassa kurssimateriaalit. Lähden jo ajoissa fillaroimaan kohti Keravaa. Haen avaimet, monistan materiaalit ja ehdin vielä ennen tunnin alkua piipahtaa kaupassa ostamassa kuopuksen kaverin synttäreille lahjakortin ja meille kotiin muutaman ruokatarvikkeen. Ohjaan vauvahierontakurssin, joka menee tosi kivasti, vaikka kurssilla on peräti 13 vauvaa äiteineen. Fillaroin kotiin. Ehdin olla kotona kolmisen tuntia, vaihtaa reppuun uudet kamat ja lähden fillaroimaan kohti uutta jumppakouluani, jossa ohjaan perheliikuntaryhmän. Perheliikuntaryhmä meni kivasti, tosin ryhmä oli ehtinyt pienentyä aika pieneksi, sillä edellinen ohjaaja ei ollut kovin hyvä ja minut haluttiin "pelastamaan" tämä ryhmä. Illalla oli vähän väsynyt, mutta tyytyväinen fiilis.

Perjantai 30.1.

Toimistopäivä. Kotipäivä. Aamulla herätessäni mietin taas kuinka onnekas olen, että olen saanut luotua itselleni näin mielekkään työn, jossa saan tehdä rakastamiani asioita ja minulla on mahdollisuus välillä viettää myös kotipäiviä tehden toimistohommia ja myös ihan keskittyen omaan hyvinvointiin. Kasaan kirjanpitoa varten laskuja, viimeistelen huomista Espoon työväenopiston "Voimavaroja vanhemmuuteen"- kurssia varten materiaalit, kirjoitan satuhieronnasta vieraskynäbloggauksen. Käyn kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta lisää vauvahierontakursseja varten hierontaöljyä. Illalla kuopus on luokkakaverinsa synttäreillä ja minä käyn luistelemassa esikoisen kanssa.

Illalla mietin netin ääressä priorisointeja. Mihin haluan käyttää aikani? Päätin karsia omaa blogien lukulistaani aika radikaalisti. Poistin yli 30 blogia lukulistaltani. Lähinnä sellaisia, joiden seuraaminen ei anna itselle mitään ja myös sellaisia, jotka eivät anna mitään vastakaikua. Vaikka itse on kommentoinut blogiin useamman kerran, sieltä ei tule koskaan vastakommentteja tai vierailuja omaan blogiin. Itse ajattelen, että kun moikataan, niin silloin kuuluu moikata takaisin. Edes joskus. Yrittäjyydessä netinkäyttöä on väistämättä aika paljon, oman elämäni suhteen aion sitä vähentää. Se alkoi jo alkuvuodesta ja jatkuu nyt koko ajan.

Lauantai 31.1.

Lauantaityöpäivä. Minulla on Voimavaroja vanhemmuuteen - kurssi Espoon työväenopistossa. Olen pilotoinut kurssin viime syksynä Kalliolan opistossa ja silloin sain kurssista hyvää palautetta. Nyt lisäsin kurssimateriaaliin vielä Varaventtiili-mallin. Taas lähdin aamulla ajoissa paikalle, koska olen menossa itselleni uuteen paikkaan ja mun pitää vielä kopioida kurssimateriaalit ennen kurssin alkua. Kurssi menee kivasti, paikalla olijat keskustelevat paljon, ryhmä tuntuu hienolta. Toivon, että päivä oli voimaannuttava osallistujille. Paras saamani palaute on se, kun eräs kurssilainen sanoi, että "sinulla on paljon annettavaa vanhemmille". Mielelläni ohjaisin jatkossa enemmänkin näitä vanhemmuuteen liittyviä kursseja, joita minulla on nyt valmiina kaksi (Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myönteisiä keinoja kasvatukseen).

Illalla vastailen muutamaan meiliin ja luon runkoa ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyölle.

Sunnuntai 1.2.

Aamulla käväisin pari tuntia talkootyöläisenä Rekolan Raikkaan joukkuevoimistelukisoissa. Kun on urheiluseurassa ohjaajana, joutuu/pääsee välillä myös talkoohommiin. Kotona tein paperiset esitteet satuhierontatunneistani, kasasin kirjanpitomateriaalit samaan nippuun, vastailin muutamaan meiliin (sain mm. ilmoittautumisia noille satuhierontatunneilleni), suunnittelin tulevan viikon jumppia, listasin asioita, joita mun olisi hyvä tehdä nyt aika pian valmiiksi, esim. luento taaperoiden ja leikki-ikäisten lasten uniasioihin liittyen. Vietin myös vapaa-aikaa kirjoitellen Written selfie-haasteeseen liittyviä tehtäviä (on mahtava haaste, hienoa olla mukana siinä), käyden ruokakaupassa ja lukien kirjaa. Kuopus on monta tuntia luokkakaverinsa luona ja mies ja esikoinen uudistavat mun yrityksen nettisivujen pohjaa. Yrityksen blogi tulee jatkossa olemaan nettisivujeni yhteydessä. Illalla käymme saunassa koko perheen voimin.

Hieno ja työntäyteinen viikko takana! Tuleva viikko ei ole ihan niin täynnä ja siitä olen ihan tyytyväinen. Mun pitäisi nimittäin kirjoittaa valmiiksi päättötyöni ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihini. Se on aika alkutekijöissä vasta.

ps.koska täällä on jokunen uusi lukija, niin mun yritys on Kasvun Taika, joka on perustettu reilut 5 kk sitten. Ja jos sinua kiinnostaa lukea hyviä tekstejä läsnäolevasta vanhemmuudesta ja omasta itsestä huolehtimisesta, tsekkaapa Lupa olla minä - sivusto. Sari kirjoittaa todella suurella asiantuntemuksella! 

Unelmapäivä

 
Millainen olisi unelmaelämäsi arkipäivä?

Itse olen tehnyt unelmapäivä-harjoitusta useassa eri yhteydessä. Kursseilla ja erilaisissa hyvinvointiin liittyvissä päivissä. Haluan jakaa tämän harjoituksen myös teidän kanssanne, sillä se saattaa selkeyttää omia arvoja, valintoja ja itselle ihanteellista elämäntapaa.

Millainen toivoisit jokaisen päiväsi olevan? Miten haluaisit viettää unelmaelämäsi arkipäivän?

* Millainen olisi unelmapäiväni?
* Miltä minusta tuntuisi?
* Millainen mielentilani olisi?
* Mitä päivääni kuuluisi?
* Missä olisin?
* Mitä tekisin?
* Kenen kanssa olisin?
* Miltä ympärilläni näyttäisi?

Millainen olisi aamuni, johon herään? Millainen olisi päiväni? Entä iltani? Millaisin fiiliksin kävisi nukkumaan ja mitä ajattelisin kuluneesta päivästä?

Vastaukset kysymyksiin voivat antaa vihjeitä mm. näistä asioista:
* Mitä kaipaisin elämääni lisää?
* Mitä tärkeää elämästäni puuttuu nyt?
* Minkälaisia asioita tekisin, jos minulla olisi enemmän aikaa tai jos todella valitsisin?
* Mitä todella arvostan?

Mieti seuraavaksi unelmapäivän toteutusta nykyisessä elämäntilanteessa:
* Minkälaisia elementtejä unelmapäivästä voisin toteuttaa nyt heti, tässä arjessa?

Mieti luovasti millaisen päivän voisit toteuttaa ja kokeile sitä. Kokeileminen saattaa tuoda paitsi tyydytystä myös uusia oivalluksia siitä, mitä oikeastaan kaipaakaan. Vähitellen voit tuoda unelmapäivääsi ja tavallista arkipäivääsi yhtä lähemmäs toisiaan. Vaikka tekisit vain pieniä tekoja toisin, ajatus unelmapäivästä voi inspiroida, sitä kautta pienet päivittäiset tapahtumat liittyvät johonkin suurempaan ja merkityksellisempään.

Unelmointi on voimakas kanava oman elämän hyväksi tekemiseen. Se on paljon enemmän kuin hyvien ajatusten tuoma hetken mielihyvä tai hetken pako arjen haasteista. Omien unelmien miettiminen ja niistä kirjoittaminen ja puhuminen ovat hyvä tapa vauhdittaa unelmien toteutumista. Sanat muuttuvat todeksi ja uusia mahdollisuuksia avautuu uudenlaisen havaitsemisen, toiminnan ja muiden tarjoamien tilaisuuksien kautta.

Itse tein tämän harjoituksen kautta jo vuosia sitten päätöksen osittaisen hoitovapaan hakemisesta ja vajaa vuosi sitten myös yrityksen perustamisesta. Yrityksen, joka mahdollistaa sen, ettei elämäni täyty vain työllä vaan aikaa jää myös itselle ja perheelle. Tällä hetkellä jos mietin unelmapäivääni, siihen sisältyy nykyistä enemmän itseni huomioimista. Lenkillä käymistä, rauhoittumista. Ehkä myös käsitöitä. Vähemmän netissä oloa.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää unelmapäivä-harjoitus?

Rhonda Byrne: Taikavoima

Rhonda Byrnen kirja Taikavoima on kirja kiitollisuudesta. Kiitollisuus on taikavoima, joka voi muuttaa koko elämän. Kirjassa on 28 harjoitusta, joiden avulla Rhonda Byrne opettaa kuinka kiitollisuus saadaan jokapäiväiseen elämään. "Kiitolliselle annetaan lisää ja hänelle annetaan yllin kyllin. Mutta kiittämättömältä otetaan pois sekin, mikä hänellä on".

Kiitollisuus toimii koko elämää hallitsevan universaalin lain kautta. Vetovoiman laki, joka hallitsee kaikkea maailmankaikkeuden energiaa, kuuluu näin: Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa". Jos ajattelet: "En pidä työstäni", "Minulla ei ole riittävästi rahaa" tai "Minulla on ongelmalapsi", vedät puoleesi juuri näitä kokemuksia, joita ajattelet. Mutta jos ajattelet, mistä kaikesta tunnet kiitollisuutta, kuten "Rakastan työtäni", "Minulla oli ihana loma" tai "Tunnen oloni mahtavaksi tänään", ja vilpittömästi tunnet kiitollisuutta, vetovoiman laki saa sinut vetämään puoleesi samanlaisia asioita. Se toimii kuin magneetti: kiitollisuus on magneettista, ja mitä enemmän kiitollisuutta tunnet, sitä enemmän runsautta vedät puoleesi.

Kirjan harjoitukset liittyvät esimerkiksi ihmissuhteisiin, terveyteen, rahaan ja työhön. Kirjassa on harjoituksia 28 päivälle ja jokainen päivä päätetään taikakivi kädessä ja lausutaan kiitos parhaasta asiasta, joka päivän kuluessa on tapahtunut.

Kirja on innostava ja maaginen, kuten Byrnen aiemmatkin kirjat. Huomaan, että minun on vaikea saada kirjan harjoituksia käytäntöön. Äidinmaidossa saamani pessimistisyys meinaa iskeä ja teilata kiitollisuutta. En halua palata samaan tuttuun pessimistisyyteen, sillä kiitollisuuden aiheiden pohtiminen on tärkeää, sen on todettu lisäävän hyvinvointia. Se voi muuttaa koko elämän suunnan. Siksi harjoittelen, harjoittelen, koko ajan. Kiitollisuutta, optimistisuutta. Ja myös lempeyttä itseäni kohtaan.

Olen kirjoittanut aiemmin Rhonda Byrnen kirjoista Salaisuus ja Voima. Juuri sain kirjastosta Byrnen uusimman kirjan, Sankarin, joten luultavasti tulen siitäkin bloggaamaan, jahka ehdin kirjan lukea.

Tulkoon arki!

Aikaisemmissa töissäni lomalta töihin paluu on aiheuttanut jonkinlaista ahdistusta minulle. Lomalla on ollut ihanaa aikaa perheen kanssa, pidemmälle venyneitä aamu-unia, leppoisia päiviä, ystävien näkemistä. On tuntunut karulta palata työarkeen, joka on aika erilaista kuin loma-aikana koettu leppoisuus.

Huomaan, että nyt tilanne on eri. Olen ollut aika pitkällä lomalla, toki tehnyt pieniä netin kautta tehtäviä yrityshommia. Mutta varsinaisia ryhmänohjaamisia ja asiakastapaamisia en ole tehnyt pitkään aikaan. Nyt tuntuu mahtavalta aloittaa uusi vuosi ja uudet työt. Olen jo vähän kaivannutkin töitä ja arjen rytmiä.

Odotan tältä keväältä inspiroivia töitä, uusia verkostoja, runsautta, aikaa omalle itselle ja pohdinnoille. Mukavia hetkiä perheen parissa. Ehkä myös uusia avauksia töiden suhteen. Vielä en tiedä mihin suuntaan. Aika näyttää.

Pojatkin lähtivät kouluun mielellään. Loma oli heidän mielestään juuri sopivan pitkä.

Tulkoon arki, tulkoon työt. Tulkoon kevät ja valo. Olen valmis!

ps. kuvat on otettu ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojani varten. Meillä on ollut voimauttavaa valokuvasta ja kurssiin liittyvän tehtävän tiimoilta mies otti nämä kuvat

Leppoisasti

Joulun jälkeistä aikaa on eletty hyvin leppoisasti. Ollaan ulkoiltu, luettu, katsottu leffoja, syöty ja vain oltu. Ollaan leppoisteltu. Toiset tykkäävät ohjelmoida koko lomansa vierailuilla ja tekemisellä, me olemme aina tykänneet joulun aikaan vain olla.

Keho ja aivot ovat saaneet leppoistelun kautta tilaa ja energiaa. Olen saavuttanut flow-tiloja, uusia visioita on alkanut syntyä. Minä tarvitsen tällaista leppoisaa eloa ihan säännöllisesti, en vain loma-aikoina. Siksi en varmaan koskaan pystyisi täyteen työaikaan ja sen myötä tulevaan kiireeseen. En vaan jaksaisi sitä, en henkisesti enkä myöskään fyysisesti. Tästä myös soimaan itseäni ihan säännöllisesti: miksi minä en pysty sellaiseen, johon suurin osa ihmisistä pystyy. Minä tarvitsen valtavasti omaa tilaa ja rauhallista aikaa. Onneksi elämässä pystyy tekemään sellaisia valintoja, että nämä ovat mahdollisia. On mahdollista downshiftata. Yrittäjyys ei kaikille ole downshiftaamista vaan monille ihan toista äärilaitaa. Minulle se on keino tehdä sellaista työtä, josta pidän sellaisella viikkotuntimäärällä, jonka jaksan hyvin.

Leppoisa elomme jatkuu joulunpyhien jälkeen myös arkena. Minä pidän vielä pari viikkoa lomaa, toki vähän teen myös yrityksen hommia eteenpäin. Aina silloin kun on hyvä fiilis voin tehdä markkinointia, katsoa joulukuun kuitit valmiiksi kirjanpitoa varten, suunnitella ensi vuoden ryhmiä. Kirjoittaa referaatti ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihin. Myös muutamat kaveritreffit on sovittu. Käymme leffassa katsomassa Madagascarin pingviineitä ja itse olen menossa ystäväni kanssa Viattomien lasten päivän konserttiin. 

Yhden asian suhteen en ole ollut kovin leppoisa. Olen siivonnut lähes kaikki joulukoristeet jo pois. Perinteisesti laitan joulukoristeet varhain, viimeistään ensimmäisenä adventtina. Ja saman perinteen mukaan alan siivota niitä Tapaninpäivänä pois. Nyt on jäljellä enää talolyhdyt, joulukuusi ja jouluvalot. Joulukuusen laittanen viimeistään ylihuomenna pois, talolyhdyt ja jouluvalot saavat jäädä vielä hetkeksi esille. 

Rakastan leppoisaa elämää! Entä sinä, pidätkö sinä enemmän siitä, että on jatkuvasti säpinää ja kalenteri täynnä vai kaipaatko vapaata aikaa, jota ei ole kalenteroitu täyteen?

Pieni vuosikatsaus

 Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä ajattelin, että vuoden 2014 aikana haluan
* käydä Rosen-terapiassa
* hankkia kävelysauvat ja aloittaa sauvakävelyn
* käydä maistamassa Fafa'sin kehuttuja falafeleja
* käydä katsomassa stand up  - komiikkaa

Toivoin myös, että vuosi on mahdollisimman kiireetön ja aikaa on sekä itselle että lapsille. Noista ajatuksista ei mennyt montaa päivää, kun vuosi sai ihan uuden suunnan. Suunnan, joka johti siihen, että minusta tuli yrittäjä.

Olen tämän vuoden aikana käynyt Rosen-terapiassa useammankin kerran. Ostin itselleni kävelysauvat keski-ikäistymisen kunniaksi ja kävin keväällä sauvakävelemässä. Nyt se on jäänyt, pitäisi taas palauttaa rutiiniksi, sillä sauvakävely on kivaa ja tehokasta. Kesällä kävin ystäväni kanssa maistamassa Fafa'sin falafeleja ja kyllä ne olivat juuri niin hyviä kuin on kehuttukin. Varsinaista stand upia en käynyt katsomassa vuoden aikana, mutta parissa näkemässäni esityksessä oli mukana stand up-komiikkaa: Luolamies ja Stars Show. Molemmat olivat hienot esitykset.

Tammikuussa aloitin myös sokerittomuuden, jota alkuvuoden ajan noudatin tosi tiukasti. Tavoitteena oli laihtua 5 kiloa ja se tavoite on saavutettu (ja itse asiassa pudotettu kilo vielä lisääkin eli yhteensä 6 kiloa) ja olen nyt vähän palautellut sokeria takaisin ruokavalioon. Maltillisesti. Sen verran, että sallin itselleni silloin tällöin keksin tai muutaman irtokarkin. Tosin nyt kun ajattelen joulun ajan syömisiä, niin kyllä minä aikamoiset sokeriöverit olen vetäissyt. Nyt olen siinä painossa, jossa haluan olla ja jossa tunnen oloni hyväksi.

Olen minä vuoden aikana tehnyt aika paljon muutakin. Olen aloittanut opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja nyt ne opinnot ovat jo loppusuoralla. Olen käynyt mindfulness perus- ja jatkokurssit. Helmikuussa keski-ikäistyin. Ehkä tästä kuluneesta vuodesta jää parhaiten mieleen se, että irtisanouduin työstäni ja lähdin toteuttamaan haaveitani. Syntyi Kasvun Taika.

Olen tutustunut vuoden aikana ihan mahtaviin ihmisiin. Olen ylittänyt omia rajojani ja tehnyt sellaisia asioita, joista en vielä vuosi sitten tiennyt mitään.  Olen käynyt omaan hyvinvointiin ja ammattitaidon kehittämiseen liittyvillä kursseilla. Nyt on aika laittaa oppeja käytäntöön. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen. Sekin oli iso askel, sillä olinhan minä jo yli kolme vuotta siitä haaveillut.

Perheen kanssa on vietetty kivoja hetkiä niin Tukholmassa, Tallinnassa kuin Tartossakin.. Pojat ovat kasvaneet ja murrosikä lähenee. Elämä on aika kivaa ja mutkatonta tällä hetkellä.

Olen taas tämän(kin) vuoden aikana huomannut, että tasan eivät mene nallekarkit. Tuntuu, että koko aikuisikäni olen ollut tilanteessa, että joku lähipiirissäni on vakavasti sairas. Nytkin olen siinä tilanteessa, että huoli läheisestä on suuri. Rosen-terapeutille joskus juttelin useamman eri lähisukulaisen kuolemasta ja hän sanoi, että sinulla on ollut paljon menetyksiä elämäsi aikana. Niinhän se taitaa olla.

Vuosi 2014 oli aika huima vuosi. Tapahtumarikas vuosi. Mitä ajattelen tällä hetkellä vuodesta 2015? Sen tiedän jo nyt, että valmistun maaliskuun alussa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja huhtikuussa alkavat opintoni mindfulness -ohjaajaksi. Aloitan yritykseni puitteissa satuhierontakursseja sekä pelkästään vanhemmille että lapsille ja vanhemmille yhteisesti. Ja sen olen päättänyt, että haluan kokeilla vuonna 2015 sointukylpyä. Haluaisin käydä kokeilemassa myös Kylli Kukkin ohjaamaa joogatuntia. Ja tutustua enneagrammiin.

Millainen sinun vuotesi on ollut? Millaisia ajatuksia sinulla on vuodelle 2015?

ps. kuvituksena on Toimiva perhe - kurssilta saamani kortit, joista valitsin sellaisia, jotka kuvaavat minun vuottani 2014.

Lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu

Luin mielenkiintoisen  artikkelin, jonka teemana on: Lapsille pitäisi antaa enemmän aikaa - lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu. Vantaalla Mikkolan koulun musiikkiluokkalaiset tekivät musikaalin aikuisten kiireestä. Häiriötekijä - musikaali ihmettelee, miksi työ on vanhemmille tärkeintä ja miksi lasten asiat jäävät usein arjen ja kiireen jalkoihin.

Tuntuu koskettavalta lukea lasten ajatuksia vanhemmistaan ja kiireestä.

 "Etenkin isällä on usein kiire. Se saattaa lähteä kuudelta töihin ja tulla vasta yhdeksältä kotiin. Ymmärrän kyllä, että ilman rahaa ei voi elää, mutta kun tekee liikaa töitä niin stressaantuu. Sen huomaa kotona"

"Mulla olisi tuhat asiaa mitä haluaisin tehdä vanhempien kanssa, mutta niille ei ole aikaa. Ihan arkisia juttuja, kuten pelata jotain peliä tai katsoa vaikka leffaa".

"Vaikka vanhemmilla ei olisi kiire, niin sitten ne ei aina jaksa tehdä mitään. Jos kysyn, että pelataanko Monopolia, niin äiti saattaa vastata että katsotaan huomenna. Seuraavana päivänä se sanoo, että ei tänäänkään ehdi. Silloin tuntuu, että lapset ovat häiriötekijöitä".

"Yleensä kiire johtuu töistä ja kotihommista, ja joskus tuntuu että työt menee lasten edelle. Silloin jos vanhemmat eivät ehdi kuunnella, tuntuu siltä, että on itse häiriötekijä. Joudun kysymään saman kysymyksen viisi kertaa ennen kuin saan vastauksen"

 "Vanhempien kiireen huomaa siitä, että kun niille kertoo jotain ne vastaa 'joo joo', mutta kysyy jo hetken päästä, että 'mitä sä sanoit'. 

"Multa kyllä kysytään mielipiteitä, mutta oikeasti ne asiat on jo päätetty etukäteen" 

Olen minäkin sanonut lapsilleni, että "en nyt ehdi lukea tai pelata lautapeliä". Joskus. Aina ei ole myöskään huvittanut. Ottaa sitä Monopolia esille tietäen että peli kestää kaksi tuntia. Olen minäkin sanonut, että "en jaksa nyt kuunnella". Joskus. Olen varmaan myös joskus ohittanut lapsen mielipiteen. Toivon, että lapsillanikin on olo, että vain joskus. Ainakin olen tehnyt elämässäni isoja ratkaisuja, jotta meillä ei olisi kiire. Jotta aikaa olisi. Jotta lapseni kokisivat, että he tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää artikkelin lauseet?

ps. Myös Maaret Kallio kirjoittaa kiireestä ajatuksia herättävästi "Kaikilla on niin kamala kiire"