Työn imu

Minulla on ollut viime aikoina paljon töitä. Paljon mielekkäitä töitä. Olen ollut onnekas. Olen saanut hyödyntää yrittäjyydessä kaikkea osaamistani. Olen kouluttanut Mindfulness lapsille - kursseja, ohjannut yhden neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin, luennoinut pienten lasten uniasioista ja tunnetaidoista. Olen ohjannut satuhierontatuokioita ja lasten liikunnallisia ryhmiä. Ja ohjasin myös viiden kerran Lasten Tunnetaitoryhmän.

Välillä on tuntunut, että nyt mennään aika äärirajoilla. Enempää en jaksaisi, mutta juuri nämä työt jaksan. Minulla on ollut valtava flow ja työn imu.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla  yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun kuuluu kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tärkeä osa työn imua on kokemus siitä, että työ on mielekästä. Tuntuu, että tänä keväänä olen löytänyt työn imun, sillä olen saanut tehdä sellaisia töitä, jotka koen hyvin mielekkääksi itselleni. Viime syksynä tein päätöksen, että lopetan iltatyöt liikuntaryhmien osalta. Ja tämä oli hyvä päätös. Kun kalenteriin tuli väljyyttä, sain heti uutta elämään. Sain yhteydenoton Ceestolta ja olen kouluttanut tänä keväänä Mindfulness lapsille - kursseja, jotka ovat ihan unelmatyötä itselleni. Kun uskalsin luopua jostakin, elämä toi heti uutta tilalle.

Pienen väsymyksen hetkillä olen tsempannut itseäni. Minä riitän. Olen hyvä. Olen ihana. Annan valoni loistaa. Toivon, että se, että nautin työstäni, välittyy myös ulospäin.

Minulla on vähenemässä ohjaustyöt todella radikaalisti ensi viikon jälkeen ja menen vähitellen kohti kesälomaa. Uusia projekteja on vireillä ja kunhan kalenteriin tulee väljyyttä, alan edistää niitä.

Eilen illalla ajattelin, että pidän nyt reteesti neljän päivän vapaan ja vasta maanantaina teen seuraavan kerran töitä. Mutta enpä sitten ihan malttanutkaan. Aamulla kirjoitin yritykseni blogiin kolme blogitekstiä valmiiksi odottamaan julkaisemista. Mutta en soimaa itseäni siitä, etten malttanutkaan pitää täyttä vapaapäivää. On ihanaa, kun saa tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, mitkä osaa hyvin ja mitkä kokee mielekkääksi!

(kuvissa on Papellian kortteja, jotka ostin pari viikkoa sitten myyjäisistä)

Viikon hyvät ja huonot

Takana on oman olon kannalta niin huono viikko, että olen onnellinen, että tämä viikko alkaa olla ohi ja uusi viikko on vaihtumassa. Tämä olisi ollut täysin surkea viikko ellei työasioiden tiimoilta olisi sattunut niin positiivisia ja ihania asioita.

Kaiken piti olla ok tälle viikolle. Takana hiihtoloma ja tämän viikon aikana tavallista vähemmän töitä. Oli sovittuna lounastreffit ystävän kanssa, muksuoppi-kurssin aloitus. Kummitytön synttärit ja uudistetun Ipanaisen avajaiset. Maanantai ja tiistai meni normaalisti. Keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon. Päässäni oli tyhjä olo, tuntui ettei ajatuskaan liiku. Näin kaveria Helsingissä, sain suunniteltua tunnetaitoryhmääni. Illalla olin "Muksuoppia vanhemmille ja kasvattajille" - kurssilla ja sen aikana oloni muuttui koko ajan huonommaksi. Bussimatka kotiin oli kamala. Päätä alkoi särkeä kunnolla. Tiesin jo, mistä on kyse. Pms. Pms, joka taas tällä kertaa on normaalia rajumpi. Pms, joka invalidisoi elämäni muutamaksi päiväksi.

Lounaalla ystävän kanssa Kampin Sandrossa

Torstaiaamuun heräsin klo 5.15. En saanut nukuttua pidempään päänsärystä johtuen. Kello olisi herättänyt seitsemältä. Jaksoin tehdä päivän työt ihan hyvin, mutta iltapäivä ja ilta meni lähes ohi vain maaten sängyssä paikallaan. Haaveilin, että olisi joku assari, jolle voisin jakaa työhommiani tällaisina hetkinä tai kotiapulainen, joka kävisi ruokakaupassa ja tekisi ruuat. Yleensä minulla on perjantait vapaita, mutta tällä viikolla minulla oli poikkeuksellisesti töitä. Taas jaksoin kaksi ryhmää ihan hyvin, mutta siihen voimat jäivätkin. Päivällä alkoi mennä myös kylmät väreet pitkin kehoa ja oli tehtävä päätös. En mene illan tanssitunnille, siirrän seuraavan päivän Ipanaisella olevan uniluennon viikon päähän ja menen kummitytön synttäreille toisena ajankohtana. Vielä eilinen oli aivan toipilas-päivä. Nyt vihdoin tunnen oloni normaaliksi. Onneksi en tainnut saada flunssaa ja lepo auttoi.

Vaikka oma olo oli aika monta päivää surkea ja moni asia seisoi, kun en jaksanut tehdä iltapäivisin ja iltaisin mitään, silti viikkoon kuului muutama ihan älyttömän iloinen asia. Sain tarjouspyynnön tunnetaitoluentoon eräästä päiväkodista. Tarjoukseni meni läpi ja maaliskuun lopulla pääse luennoimaan vanhempainiltaan tunnetaidoista. Laitoin perjantaina iltapäivällä myyntiin ensimmäisen Lasten Tunnetaitoryhmäni ja se ryhmä on ollut todella suosittu, siinä on enää yksi paikka vapaana. Huikeeta! Nämä tunnetaitoryhmät ovat juuri sitä, jota haluan tehdä jatkossa enemmän ja tämän ryhmän nopea täyttyminen antaa viitettä siihen, että ryhmille on kysyntää. Näyttää, että lisäryhmille olisi tarvetta, mutta en tiedä, kuinka täyteen uskallan buukata loppukevään kalenterini etten uuvu. Viimeistään ensi syksynä käynnistyy sitten enemmän tunnetaitoryhmiä. Perjantain satuhierontatunnit Taidetalo Toteemissa olivat myös suositut ja saan sinne ensi syksylle kolmen kerran kurssit.

Tänään olen lukenut Liane Moriartyn uutta kirjaa "Tavalliset pikku pihajuhlat". Olen pitänyt paljon Moriartyn kirjoista. Tämän kirjan kohdalla meinasi käydä pieni "uupuminen" kirjan pituuteen. Tuntui, että tarina meinasi väljähtyä keskivaiheilla ja eteni liian hitaasti. Kun pääsin siitä ohi, kirja eteni taas vauhdilla kohti loppua. "Tavalliset pikku pihajuhlat" on tuttua Moriartya, tarina rakentuu pikku hiljaa kirjan edetessä. Tämänkin kirjan jälkeen suosikkinani hänen teoksistaan pysyy "Mustat valkeat valheet", joka on ensimmäinen kirja, jonka Moriartylta luin.

Olen saanut ihania kirjoja arvostelukappaleiksi. Toivon, että tulevat viikot ovat normaaleja ja jaksan paneutua taas myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Onneksi joka kuukausi ei ole näin kamalia pms-oireita. Viimeksi näin kamalaa oli varmaan puolisen vuotta sitten.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

Kolmas syksy yrittäjänä

Työt on tehty tältä vuodelta. Takanani on kolmas syksy yrittäjänä. Tämä syksy on ollut uusien avauksien syksy. Olen julkaissut kaksi verkkovalmennusta, Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit. Verkkovalmennusten tekeminen oli haaveeni yrityksen alkuajoista lähtien, mutta milloin ei ole aika riittänyt ja milloin ei ole rohkeus riittänyt niiden tekemiseen. Nyt olen nuo kaksi valmennusta tehnyt ja voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Verkkovalmennusten myötä palvelutarjontani laajeni näiden kurssien osalta koko Suomeen. Kolmannenkin verkkovalmennuksen suunnittelin ja jopa demosin ja siitä on tulossa opinnäytetyö. Eräs sosionomiopiskelija tekee päättötyötä tuosta demoryhmästä ja verkkovalmennusprosessista. Kunhan opinnäytetyö on valmis, julkaisen tämän valmennuksen. Ideoita minulla riittää muutamaan muuhunkin verkkovalmennukseen.

Muuten yritystoimintani on ollut aika lailla samaa tuttua. Kursseja lapsille ja vanhemmille (temppuilutunteja, sirkuskursseja, vauvahierontaa, satuhierontaa) ja pelkästään vanhemmille (mindfulnessia, kiukkuluentoja). Lisäksi olen luennoinut useaan kertaan  uniluennon ja käynyt myös kotikäynneillä. Olen pitänyt yhden vanhemmille ja lapsille suunnatun työpajan teemalla "Villipedon naamarit". Valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa ja toivon voivani järjestää ensimmäisen oman tunnetaitoryhmäni keväällä 2017.

Loppuvuodesta tein ison päätöksen ja luovuin viimeisistä säännöllisistä iltaryhmistäni. Jatkossakin tulen väistämättä tekemään iltatöitä, kun esim. mindfulness-kurssit ja tietyt luennot ovat iltaisin, mutta nyt minulla ei ole enää jokaviikkoisia iltatöitä tulossa ja tämä tuntuu hyvältä päätökseltä.

Minä olen koko yrittäjyyden ajan edennyt työnteko edellä. Minulla on ollut asiakastyötä heti yritystoiminnan alkumetreiltä lähtien. Tämä on tarkoittanut sitä, että moni asia on ollut pitkään vaiheessa. Kasvun Taika ei ole mukana kaiken maailman sosiaalisen median kanavissa, koska aika ei riitä kaikkeen. Reilu kuukausi sitten ostin uuden kännykän ja tulin sen myötä liittäneeksi Kasvun Taian instagrammiin, nyt kun kännykkäkamerani on parempi kuin edellisessä kännykässä Uutiskirje on seuraava askel eteenpäin ja toivon voivani sen toteuttaa alkuvuodesta 2017. Instagram ja uutiskirje ovat asioita, jotka moni muu yrittäjä hoitaa heti alkumetreillä kuntoon, minun etenemistahti on ollut vähän erilainen.

Lokakuussa tapahtui ekaa kertaa se, mitä moni kyseli minulta usein yritystoiminnan alkuvaiheessa: Etkö sinä kaipaa työkavereita ja työyhteisöä? Tänä syksynä muutaman päivän ajan minulla oli olo, että olisihan se kivaa, jos olisi joku, kenen kanssa pallotella ideoita ja kenen kanssa jutella lounastauoilla. Onneksi minulla on paljon ystäviä ja myös yrittäjätuttavia, joiden kanssa pystyn juttelemaan ja jakamaan ajatuksia. Edelleenkin nautin siitä, ettei minun tarvitse herätä ennen kukonpieraisua töihin ja että minun työpäivät ovat pääasiassa lyhyitä ja perjantaisin olen aina kotona. Välillä minulla on haasteita työnteon rajoittamisen kanssa. Koska teen toimistotyöt kotoa käsin, helposti töitä tulee tehtyä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tästä tavasta olen yrittänyt eroon ja välillä se on onnistunut, mutta hetken päästä taas huomaan istuvani illalla tietokoneen ääressä ja vastailevani viesteihin.

Juuri nyt tuntuu älyttömän hyvältä olla yrittäjä, sillä missään palkkatyössä olisi tuskin mahdollista olla lomalla aikaväliä 20.12.2016 - 14.1.2017. Tosin tiedän jo valmiiksi, etten ole tuota aikaa täysin lomalla, varsinkaan tammikuussa enää, vaan alan rakentaa minun seuraavaa verkkovalmennusta. Mutta joka tapauksessa, seuraavan kerran teen ohjaustöitä 15.1. Ja sitä ennen vietän lomaa ja sitten uusin ideoin ja voimin aloitan uuden vuoden.

Viikko yrittäjän elämästä

Nämä Viikko yrittäjän elämästä - postaukset ovat jääneet harmittavan vähäisiksi tänä syksynä. Monena viikkona olen mielessäni kirjoitellut postausta, mutta harmi kun se ei siirry mielestä tänne blogiin. Nyt kuitenkin päätin puristaa kasaan viikkopostauksen. Jotta tästäkin harmaasta marraskuusta jää jotain muistiin.

Maanantai 21.11.

Heräsin aamulla aika väsyneenä ja ihmettelin, mistä on kyse. Vitkutin sängyssä tunnin ennen kuin nousin ylös. Ei auttanut, ihan yhtä väsynyt olo oli edelleen. Hoidin muutaman sähköpostin aamulla. Olin sopinut perhesirkuksen ohjaamisen paikalliseen perhekahvilaan, kävin ohjaamassa sen ja heti kotiin tultuani tein laskun keikasta ja hoidon vielä pari toimistoasiaa. Totesin, ettei väsymyksen takia työnteosta tule enää mitään. Kävin kirjastossa ja kaupassa ja tein ruuan.

Illalla ohjasin kolme MLL:n liikuntaryhmää, joissa kerroin ryhmäläisille, että lopetan näiden ryhmien ohjaamisen tähän kauteen ja kevätkaudella ryhmissä on uusi ohjaaja. Päätös on haikea, sillä nämä ryhmät ovat olleet ihania, mutta haluan päästä eroon joka viikkoisista iltatöistä ja saada kalenteriin tilaa myös lasten tunnetaitoryhmiä ja uusien verkkovalmennusten suunnittelua varten. Ryhmät vedin yllättävän hyvällä vireellä aamuiseen olotilaani nähden.

Mainittakoon vielä, että mies teki ensimmäisen työpäivän uudessa työpaikassaan.

Tiistai 22.11.

Tiistai on nyt ollut muutaman viikon ajan mun superpäivä eli minulla on ollut ohjattavana kuusi Vipeltävän Siilin ryhmää temppuilutunneista sirkuskursseihin ja vauvahierontaan. Tänään oli kolmen kurssiryhmän viimeiset kerrat.

Tulin kotiin vasta vähän vaille kuusi illalla ja hoidin vielä muutaman toimistoasian, esim. laitoin muutaman tervetulokirjeen kursseilleni ja luennoilleni ilmoittautuneille. Illalla kyselin kuopukselta enkun kokeeseen.

Keskiviikko 23.11.

Luennoin pienten lasten uniasioista meillä kotona. Olen luennoinut aina muutaman viikon väliajoin meillä kotona ajatuksena, että myös paikallisilla on helppo tulla luennoilleni. Tällä kertaa paikalla ei ollut yhtään paikallista, vaan kaikki kauempaa. Kuusi perhettä sai unitietoa.

Hoidin muutaman toimistoasian, esimerkiksi laitoin menemään satuhieronnan joulukalenteriin kirjoittamani satuhieronnan ja yhden koulutussopimuksen. Maksoin ennakkoverot ja pari muuta laskua.

Illalla saunoimme koko perheen voimin.

Torstai 24.11.

Torstai on mun viikon toinen Vipeltävä Siili - päivä, ohjattavana temppuilun kausitunnit vauvoille, taaperoille ja nappuloille.

Sain meiliä Ipanaiselta ensi kevään kurssi- ja luentotarjonnasta ja vastailin omista ajatuksistani ja aikatauluistani luentojen ja kurssien suhteen. Illalla mun oli tarkoitus mennä luennolle "Mitä sä rageet - esimurkkuikäiset ja nuoret tunnemyrskyissä" , mutta iltapäivällä tuli tekstiviesti, että luento on peruttu luennoitsijan sairastumisen vuoksi.

Illalla kurkkuni tuli kipeäksi ja mietin, oliko siinä syy myös mun alkuviikon väsymykseen. Päätin, että en riskeeraa seuraavaa tiivistä työviikkoani vaan perun huomiselle sovitun satuhierontakeikan ja lepään perjantain kotona. Illalla kyselin esikoiselta ranskan sanoja sanakoetta varten.


Perjantai 25.11.

Minun oli tarkoitus mennä mukaan satuhieronnan koulutukseen vetämään pieni osuus koulutuspäivästä ja samalla suorittamaan ohjaajakoulutuksen päättötyö. Tein kuitenkin päätöksen, että vietän lepopäivän kotona, jotten sairastu pahemmin ja suoritan sen päättötyön myöhemmin.

Aamulla laitoin menemään Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit - verkkovalmennukseen osallistuneille viimeisen valmennusviikon materiaalit. Hoidin muutaman toimistotyön, mutta pääasiassa lepäilin sängyssä ja luin Veera Vaahteran (eli Pauliina Vanhatalon) kirjaa "Onnellisesti eksyksissä". Viime viikonloppuna luin muuten myös Pauliina Vanhatalon kirjan "Keskivaikea vuosi", josta pidin paljon).

Lauantai 26.11.

Vapaapäivä. Kävin aamusta kampaajalla. Kampaajalla luin loppuun Veera Vaahteran kirjan. Samalla reissulla kävin kirjastossa, kirjakaupassa ja ruokakaupassa. Iltapäivällä kävimme miehen veljen perheen luona kylässä. Perheessä on parikuinen vauva ja näytin vauvahierontaa. Illalla aloitin uuden kirjan, Karoliina Sallisen Tee se itse - vauvan lukemista. Laittelin joulukoristeita kotiimme.

Sunnuntai 27.11.

Vapaapäivä kotona. Aamupäivällä siivosimme miehen kanssa koko kodin. Luin eilen aloittamaani Tee se itse vauvaa, laittelin joulukoristeita paikoilleen. Iltapäivällä tajusin, että perjantaina jäi muutama työhomma tekemättä ja oli siis tehtävä pari työhommaa valmiiksi, jotta saan aloitettua uuden työviikon jouhevasti.

Tein päivälliseksi riisipuuroa, kuten meillä on tehty joka ainut vuosi ekana adventtina. Illalla saunoimme. Pesin koneellisen pyykkiä ja silittelin pinon vaatteita sileiksi ja myös pari jouluista viirinauhaa. Kyselin esikoiselta ruotsin sanakokeeseen ja kuopuksen kanssa valmistelimme esitelmää lentokoneen keksimisestä.
--------------------------------------------------

Tämä marraskuu on ollut synkkä ja pimeä ja olo on ollut vähän nuupahtanut. Taloudellisesti tämä on ollut koko yrittäjyyden paras kuukausi ikinä. Kohti joulua ja kohti valoa mennään ja se tuntuu hyvältä tässä marraskuun ankeudessa. Tulevalle viikolle on luvattu auringonpaistetta ja tämä tuntuu ihmeellisen ihanalta asialta!

Mukavaa viikkoa ja pian alkavaa joulukuuta!

Hetkessä: Väritulkintaa (ja arvonnan voittaja)

Olin viikonloppuna satuhierontaohjaajakoulutuksessa ( 2. taso). Yksi koulutukseen osallistujista on varsinainen monitaituri, hän on perehtynyt väriterapiaan ja väritulkintoihin ja tarjosi mahdollisuutta väritulkintaan lauantai-iltana. Minä olin heti innoissani osallistumassa. Hän kertoi, että väritulkinnan avulla voi saada selityksen omiin käytösmalleihin, mistä asiat johtuvat ja miksi toimii elämässä tietyllä tavalla. Asioita nostetaan tietoisesti mieleen ja niitä tehdään konkreettisesti näkyväksi. Väritulkinta on osana väriterapiaa ja sen kesto oli noin 1.5 tuntia.

Tulkinta tehdään värilaseja apuna käyttäen, siinä katsotaan persoonan ja minuuden värit. Nämä muodostavat kipupisteen värin, joka käsiteltynä muuttuu tukipisteeksesi, lukko joka avattuna luo voimaa, mutta lukittuna lukitsee unelmiasi ja haaveitasi ja estää toimimasta kuten haluaisit. Ja avainväri eli joilla lukko saadaan avattua. Nämä värit ovat samat aina ja kertovat siis myös elämän oppiläksyistä. Lisäksi katsotaan aina nykyhetken ja tulevaisuuden värit jotka antavat käytännön vinkkejä toimimiseesi juuri nyt.

Osallistuin väritulkintaan kiinnostuneena ja olin yllättynyt, kuinka voimakas kokemus se oli. Olin aika ihmeissäni, miten värien avulla tulkitsija voi löytää niin paljon asioita minusta ja elämästäni. Hän kyseli välillä kysymyksiä, jotka avasivat elämääni. Ja kyllähän sieltä juuri niitä kipupisteitäkin löytyi. Sain paljon ajateltavaa siihen, miten voin jatkossa työstää eteenpäin näitä elämää "tukkivia" kipupisteitä. Sain uusia näkökulmia, joita toivoinkin saavani väritulkinnan kautta.

Ja mitä väritulkinta nosti esiin? Minulle on tärkeää luovuus ja se on voimavarani. Heti kun elämääni alkaa tulla liikaa stressiä, luovuuteni alkaa rajoittua ja alan liikaa kontrolloida asioita. Silloin minun olisi hyvä palauttaa itseni taas hyvän flow:n tilaan mahdollisimman nopeasti. Kipupisteeksi nousi (aika klassisesti) äitisuhteeni ja myös suhteeni isään. Huomasimme molemmat, sekä minä että väritulkinnan tekijä, että minulla on vielä surutyötä tekemättä isäni kuolemaan liittyen. Paljon puhuimme myös itsearvostuksesta, lempeydestä itseä kohtaan ja suorittamisesta. Onneksi viimeisen 2-3 vuoden aikana olen tiedostanut tosi paljon asioita ja moni asia on nyt eri tavoin elämässäni. Osaan olla lempeämpi itselleni, en vaadi enää täydellisyyttä ja arvostan itseäni.

Täytyy todeta, että tuo väritulkinta oli hurjan mielenkiintoinen kokemus ja itselleni tuli halu oppia lisää värien merkityksestä. 

Viikonloppu hurahti tosiaan koulutuksessa Tampereen lähellä ja vasta nyt ehdin suorittaa arvonnan, joka loppui jo perjantai-iltana. Arvottavana oli ihana ja värikylläinen Sanna Wikströmin kirja "Hyvän elämän reseptit". Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin kaikkien osallistujien nimet lapuille ja voittajan nosti perheemme esikoinen. Kirjan voitti Lumiomena - blogin Katja. Laitellaan viestiä, miten saadaan kirja sinulle!

ps. Olethan huomannut, että blogissani on menossa jo uusi arvonta, lastenkirjasta nimeltä Väpä Sorsa

Hetkessä: Aikuista voimauttava satuhieronta

Kävin reilu vuosi sitten satuhierontaohjaaja-koulutuksen ja olen pitänyt satuhierontatunteja sekä lapsille ja vanhemmille että pelkästään vanhemmille. Lisäksi olen käyttänyt satuhierontaa myös esimerkiksi Voimavaroja vanhemmuuteen - päivissäni. Moni on yllättynyt satuhieronnan mahdollisuuksista. Siitä, miten se on voimakkaasti rentouttava tunnekokemus omalle itselle ja miten sitä kautta voi löytää aivan uuden väylän myös haastavan tai vaikkapa murrosikäisen lapsen kohtaamiseen.

Nyt käyn pidempää satuhierontakoulutusta, 2-tasoa, jossa syvennetään satuhieronnan mahdollisuuksia esimerkiksi vanhemmuuden ja parisuhteen tukemisessa. Satuhieronta ei ole enää vain päiväkoti-ikäisille lapsille sopiva menetelmä vaan sen mahdollisuudet halutaan hyödyntää paljon laajemmin. Eräs koulutuksessa oleva osallistuja kertoi, että hän käyttää satuhierontaa työhyvinvoinnin tukemisessa omalla työpaikallaan. Jotta työkavereille olisi lepohetki kiireisessä työarjessa, he saisivat kosketusta ja satuhieronnan sanoista voimaa jaksamiseen.Lepo ja rentoutuminen ovat meille itsellemme kullanarvoisia hetkiä. Rentoutuminen palvelee myös ympärillämme olevia: rentoutuneina pystymme kohtaamaan ihmiset ystävällisemmin ja rennommin.

Satuhieronta ei ole vain lapsen hyvinvoinnin tukemista, vaan aikuisetkin saavat siitä voimaa ja apua omaan jaksamiseensa. Monet aikuiset ovat kertoneet, että satuhieronnan kautta tulleet rentoutumisen hetket ovat opettaneet heitä itseäänkin ottamaan rauhallisemmin. Kiireen kierteessä olevat aikuiset saattavat kylvää levottomuutta myös lapsiin. Kun aikuinen rentoutuu ja rauhoittuu, se peilautuu myönteisesti lastenkin käytökseen.

Satuhieronta voi olla yksi tapa harjoittaa tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia. Pysähtymistä on hyvä harjoitella säännöllisesti, sillä juuri toiminnan ja levon tasapaino luo hyvinvointia. Satuhieronta voi avata portin rauhoittumisen polulle ja läsnäolon maailmaan.

Satuhieronnassa on monta voimauttavaa tekijää. Yhteys, läheisyys, kosketus, satu, pysähtyminen, läsnäolo. Itse koin viime sunnuntain koulutuksessa erittäin voimakkaasti myrsky-satuhieronnan, jossa ensin on kova myrsky, tuuli ja ukkonen. Kunnes tulee aurinko ja myrsky laantuu. Satuhieronnan lopussa todetaan, että sinä olet vahva ja olet kestänyt myrskyt ja tulet ne kestämään jatkossakin. Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Myönteinen kosketus hoitaa niin kehoa kuin mieltäkin. Kriisitilanteessa oikein valitut satuhieronnan sanat voivat voimaannuttaa. Selviän tästäkin. 
 
Minulle satuhieronta on yksi työväline, jota haluan entistä laajemmin ottaa käyttöön omassa työssäni. Itselleni satuhieronta on antanut voimaa, upeita kokemuksia ja käytän sitä jatkuvasti kotona omien lasteni kanssa, jotka ovat molemmat jo murrosiän kynnyksellä. Olen kuullut sanottavan, että satuhieronta on vain sormella piirtämistä toisen selkään. Se on paljon enemmän. Satuhieronnan ydin on syvemmällä. Läsnäolevassa myönteisessä kosketuksessa, voimaannuttavissa saduissa, yhteydessä. Satuhieronta on sydämen kieltä.

Suhde omaan itseen on kaikista ihmissuhteista tärkein. Oman itsen kuuntelu, arvostaminen ja rakastaminen ovat asioita, joita on hyvä harjoittaa joka päivä. Pienet positiiviset hetket ja ajatukset voivat olla käänteentekeviä omalle hyvinvoinnille ja oman voiman löytymiselle.

ps. voit seurata blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Beige tappaa - teatteriesitys

Kävin eilen teatterissa ja tapasin ystävääni. Päivä oli Hetkessä - elämistä monessa mielessä. Beige tappaa on Aleksanterin teatterin tämän kevään uutuuskomedia. Olen aikaisemmin käynyt katsomassa Aleksanterin teatterissa esimerkiksi esitykset "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja "Uusioperh(s)e" ja pitänyt niistä paljon.

Beige tappaa - esityksessä ystävyys ylittää ikärajat ja ennakkoluulot. Aktiivinen eläkeläisrouva ja pätkätöitä tekevä ylikuormittunut yksinhuoltajaäiti tapaavat toisensa kuntokeskuksen pukuhuoneessa ja siitä alkaa kaverisuhde. Kaveruus laittaa jalan vipattamaan ja laulut raikamaan. Voiko nainen tappaa beigenvärisen arjen vanhanakin? Näytelmän nimi viittaa siihen, ettei tapettiin pidä sulautua. Naisen elämässä tulee olla väriä ja iloa.

Esityksessä tarkastellaan humoristisesti naisen ikääntymistä. Keskiössä on ystävyys ja elämänilo. Eläminen isolla E:llä. Ettei arki olisi liian beigejä ja mössöä. Esityksessä vuorottelevat naisten dialogi ja laulut. Mieleen jäi erityisesti viimeisenä kuultu laulu "Kaunis rietas onnellinen".

Tämä oli Hetki monella tapaa. Siksi, että sain nähdä hyvän ja hauskan teatteriesityksen ja myös siksi, että näin esityksen ystäväni, entisen työkaverini kanssa. Vaikka enää ei olla samassa työpaikassa, ystävyys on säilynyt ja näemme aika ajoin esim. teatteriesitysten merkeissä. Viime syksynä kävimme katsomassa yhdessä Billy Elliot-musikaalin.

Olo oli voimaantunut esityksen jälkeen. Kun lähdimme teatterista, ulkona alkoi sataa räntää, mutta mieli oli aurinkoinen.

ps. Luulen nähneeni Pinkit korkokengät - blogin Maijun samaisessa näytöksessä, missä itse olin.  Ja toinen peeässä. Tänään Hetkessä olo jatkuu, sillä istun junassa matkalla Tampereelle satuhieronnan syventävään koulutukseen. Kosketusta, läsnäoloa itselle ja toiselle. Tällaiset päivät ovat niin tärkeitä omalle hyvinvoinnilleni.

Lapsimessut 2015

Lapsimessut alkavat Helsingin Messukeskuksessa huomenna perjantaina. Satuhieronta on mukana Lapsimessuilla, yhteisellä osastolla Suomen Lastenhoitoalan Liiton kanssa (6f179). Olen mukana esittelemässä satuhierontaa perjantaina koko päivän ja sunnuntaina iltapäivästä. Mukanani on myös uudet Kasvun Taian esitteet. Jos olet käymässä messuilla, tule moikkaamaan!

Satuhierontahuppari ehti tulla postin matkassa juuri sopivasti perille. Hupparin väri on keväisen raikas. Itselläni oli kuvanottohetkellä vähän räjähtänyt olo, kuva on otettu keskiviikkoiltana ohjattuani neljä jumpparyhmää päivän aikana. Ja fillaroituani jumppasalilta hurjassa tuulessa kotiin.

Ehdin voittaa arvonnassa yhden lipun Lapsimessuille ennen kuin minulle selvisi, että saan näytteilleasettajakortin. Mies ja lapset ovat tulossa sunnuntaina messuille kiertelemään varsinkin pienoismallipuolta läpi.

Tänään käyn tapaamassa mahdollista uutta yhteistyökumppania ja illalla olen menossa "Kuka olet, kun uskallat" - valmennukseen. Voitin paikan tuohon valmennukseen arvonnan kautta. Lauantaina on ilokuvaus, minua kuvataan Kaivopuistossa nettisivujani varten. Ja lauantaina illalla olen menossa ystäväni kanssa teatteriin. Kaikkea kivaa siis tulossa.

Oletko sinä menossa Lapsimessuille? Millaisia suunnitelmia sinulla on loppuviikolle?

Viikko yrittäjän elämästä: Maanantaista sunnuntaihin

Taas on aika kirjoittaa muistiin yksi viikko elämästäni yrittäjänä. Nyt kirjoitan viikosta, joka on ollut yrittäjyyteni kiireisin viikko. Mutta taas jälleen kerran  niin antoisa viikko.

Maanantai 16.3.

Aamupäivällä minulla oli Mommy&Me:ssa vauvahierontakurssi. Kurssilaiset ovat tulleet jo tutuiksi keskenään ja kurssilla jutellaan niin vauvojen yöelämästä kuin viikonlopun tapahtumistakin.

Kotona ehdin olla kolmisen tuntia, katsoin vielä illan luennon kerran läpi. Fillaroin Keravalle, jossa minulla oli Keravan opistossa Myönteisiä keinoja kasvatukseen - kurssi. Kurssiryhmä on hyvin keskusteleva, mikä on hyvä asia. Illan teemana oli vuorovaikutus lapsen kanssa. Olin kotona puoli yhdeksän maissa illalla.

 Tiistai 17.3.

Päivällä tutut tunnit eli Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi vauvoille. Tunneista jäi hieno fiilis, taas jälleen kerran.

Kotiin ja kotona ehdin olla ruhtinaallisesti vajaan tunnin. Söin, juttelin poikien kanssa kuulumiset läpi ja lähdin takaisin Helsinkiin, kohti Ipanaista pitämään uniluentoa. Vauvojen uniasiat ovat selvästi kiinnostava aihe, tämä oli kolmas luento lyhyen ajan sisällä. Alun perin sovin yhdestä luennosta. Luennolla ihmisillä näyttää olevan viikosta toiseen aika samanlaiset kysymykset: miten saan vauvani nukkumaan kokonaisen yön? Tai edes neljä tuntia putkeen? Miten voin opettaa vauvan nukahtamaan itsekseen? Mitä teen kun lapseni nukkuu vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa?

Olin kotona vähän ennen puolta yhdeksää. Katsoin seuraavan päivän jumppakamat valmiiksi ja kävin nukkumaan.

Keskiviikko 18.3.

Samanmoinen työpäivä kuin joka keskiviikko. Aamupäivällä Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen vauvoille. Kotiin reiluksi kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen kohti Rekolan Raikkaan tanssiliikuntaryhmää ja kimppajumppaa. Olin illalla kotona puoli kahdeksan maissa ja itsellä oli lähes voittajafiilis. Olin hienosti selvinnyt alkuviikon työurakasta.

Torstai 19.3.

Toimistopäivä. Lähes vapaapäivä. Kolmen kaksiosaisen työpäivän jälkeen tämä tuntui vapaapäivältä, vaikka ei sitä tosiasiassa ollutkaan. Olin sopinut aamupäivälle tapaamisen ilokuvauksen suunnittelun merkeissä. Meille tuli Anna ja kävimme voimakorttien avulla läpi, mitkä ovat vahvuuteni äitinä ja naisena. Suunnittelimme tulevaa kuvausta. Anna kyseli, millaisia kuvia haluan ja millaisia voimapaikkoja minulla on. Päädyimme siihen, että kuvaus on huhtikuun puolivälissä Kaivopuistossa. Luultavasti tulen kirjoittamaan tästä ilokuvauksesta enemmän kunhan se varsinainen kuvaus on ohi.

Kuvaussuunnittelun jälkeen lähdin fillaroimaan kohti lähipostia (viemään blogin 1 v arpajaisvoittoa postiin) ja lähineuvolaa (jonne vein toukokuussa olevan vauvahierontakurssin mainosta). Minulle tuli siinä fillaroidessa mieletön puhelu. Minua kysyttiin luennoijaksi ensi syksylle Messukeskukseen yhteen isoon tapahtumaan. Pyysin laittamaan lisätietoa sähköpostiini ja sitten menikin iltapäivä miettiessä millaisen tarjouksen teen tuosta luennosta. Laitoin tarjouksen menemään viestiteltyäni ensin parin ystäväni kanssa.

Illalla oli SC Vantaan perheliikuntatunti huivileikkien merkeissä. Tämän jälkeen kävin vielä Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa hakemassa avaimen sunnuntain satuhierontakurssia varten.

Perjantai 20.3.

Aamulla minulla oli sähköpostissani viesti, että tarjoukseni meni läpi ja olen sitten ensi syksynä Messukeskuksessa puhumassa noin tuhannelle kuulijalle toimivasta vuorovaikutuksesta. Wau ja kääk!

Aamupäivällä minulla oli vauvahierontakurssi Kalliolan opistossa. Iltapäivällä valmistelin tulevan maanantain myönteisiä keinoja kasvatuksen kurssia. Pidin viime syksynä kurssin Järvenpään Opistossa neljän illan mittaisena, nyt Keravalla kurssi on kolmen illan mittainen ja näin minun on pitänyt vähän miettiä uudelleen kurssikokonaisuutta, mitä jätän pois ja miten tiivistän luennot. Tein myös laskutuksia iltapäivällä. Illalla kävimme saunassa koko perheen voimin ja suunnittelimme kesälomamatkaa. Se taitaa suunnata Berliiniin tänä vuonna. (Otan vastaan vinkkejä lapsiperheen Berliiniin).

Lauantai 21.3.

Kotipäivä. Vieraita kylässä. Ennen vieraiden tuloa siivosimme kodin koko perheen voimin. Tulipahan siivottua myös yksi paperipino, mikä oli ollut jo pitkään läpikäymättä. Sieltä löytyikin ihania ideoita loppukevään jumppatunneille. Viestittelin nämä ideat Vipeltävän Siilin Inkerille. Meillä on ihana tapa suunnitella tunteja yhdessä ja tämä on ollut itselle todella mukavaa. Vuosia kun olen tehnyt jumppasuunnitelmani itse ja näin sitä helposti jumiutuu omaan tapaansa.

Iltapäivällä sain loistavan idean yritystoiminnan suhteen ja tämä piti kirjoittaa muistiin. Pojat olivat monta tuntia ulkona lähes samanikäisten vieraina olleiden poikien kanssa. Grillasimme ja söimme yhdessä. Vieraat lähtivät vasta vähän vaille yhdeksän kotiin. Tosi hyvä mieli jäi tästä päivästä. Sopivasti rentoilua, joka tuotti sitten myös hyvän idean loppukevään yritystoimintaan.

Sunnuntai 22.3.

Aamupäivällä vilkaisin sähköpostit ja siellä oli vielä yksi ilmoittautuminen tämän päivän satuhierontakurssille, hienoa! Katselin tulevan viikon jumppa- ja liikuntaleikkisuunnitelmia läpi, tein tuntisuunnitelmista muistilaput itselleni (opettelen tunnit aina ulkoa, mutta matkalla tunneille kertailen vielä ohjelman läpi aina muistiinpanoistani).

Fillaroin Tikkurilaan viileässä säässä. Kurssiporukka oli ihana ja kurssi oli antoisa myös itselle. Satuhieronnassa todella on taikaa. Kurssi oli hyvin voimaannuttava sekä kurssilaisille että myös minulle ohjaajana. Hienoa, että satuhieronnan sanoma lähtee leviämään, se vaan on niin ihanaa.

Takana työntäyteinen viikko. Todellakin, yrittäjyyteni tähän asti kiireisin viikko. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, että saan tehdä niin erilaisia asioita yhden viikon aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että kun välillä on näitä kiireisiä viikkoja, niin sitten on vuorostaan rauhallisempia viikkoja, jolloin on aikaa itsekin rauhoittua, lukea kirjallisuutta ja antaa ajatusten virrata ja tuoda uusia ideoita.

ps. koska nämä minun "viikko yrittäjän elämästä" postaukset taitavat aina kuulostaa tosi positiivisilta, niin minun pitäisi varmaan kirjoittaa joskus postaus sellaisesta päivästä, jolloin meinaa oma usko loppua ja tulee olo, ettei kukaan halua ilmoittautua minun kursseilleni ja miksi meninkään tämän yrityksen perustamaan. Niitäkin päiviä nimittäin on ollut tämän seitsemän kuukauden aikana kun olen ollut yrittäjänä.

Lasten mindfulness - kurssilla

Osallistuin kuopuksen kanssa eilen Lasten mindfulness - kurssille. Tiesin jo etukäteen, että rauhoittuminen ei ole kuopuksen vahvimpia puolia. Ja näinhän se oli. Kuopus kommentoi ja osallistui aktiivisesti, välillä asiaan liittyen, välillä aasinsiltoja tehden ja mennen asian viereen. Jokainen varmaan tietää sen tilanteen, kun oma lapsi käyttäytyy eri tavoin kuin itse toivoisi. Kurssilla olin siinä tilanteessa. Muut lapset olivat rauhallisia harjoitusten äärellä, hengittelivät kaikessa rauhassa ja ehtivät hengittää kuusi syvää hengitystä siinä ajassa, missä kuopus ehti vetäistä 22 hönkäisyä.

Kurssin vetäjällä Elinalla oli ihanan rauhallinen ote ja hienosti hän huomioi myös minun lapseni kommentit ja aktiivisen osallistumisen. Harjoittelimme kurssin aikana rauhallista hengittämistä, myös pehmokaverin avulla. Olimme etukäteen saaneet ohjeeksi ottaa mukaan villasukat ja pehmolelun. Kuopus valitsin kotoa mukaansa Marion. Mario oli hänen vatsansa päällä, kun hän pumppasi vatsaansa ylös alas. Kotimatkalla kyllä tuli oivallus, että syvään hengittäminen on muutakin kuin vatsan pullistelua.

Kurssilla oli myös kellohengitystä äänimaljan avulla, rusinan maistamista ajatuksella, että saat kätesi jotain, jonka näet ekan kerran ja tutustut tähän asiaan aistiesi avulla, kuin avaruusolento, joka saa tämän ihmeellisen asian ensimmäistä kerta eteensä (rakas lapseni kommentoi, että "nämä ovat ihan tavallisia S-kaupan rusinoita"), eläinjengin leikkimistä (tähän lapset heittäytyvät hienosti) ja loppurentoutus. Elina kertoi mindfulnessista ja siitä, miten hän omien 3- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa tekee mindfulness harjoituksia.

Keskustelimme kotimatkalla, mitä kurssista jäi mieleen. Poika vastasi näin: "Pitää muistaa hengittää, hengittää syvään. Hengitys on muutakin kuin massun pullistelua".

Kurssi oli Onni&hoivassa, jossa Elina järjestää myös esim. Toimiva perhe - koulutuksia. Tutustuin Elinaan Toimiva perhe - ohjaajakoulutuksessa viime syksynä. Totesimme, että olimme aiemmin tavanneet jo lasten mindfulnessin, aistien rauhaa -koulutuksen äärellä.

Ja pieni mainospala: Minulla on tulossa Onni&hoivassa tämän viikon lauantaina 28.2. klo 15.30-18.00 satuhierontakurssi vanhemmille. Kurssille mahtuu vielä mukaan. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan satuhieronnan ihanaan maailmaan!

Satuhierontatunteja ympäri Suomea

Satuhieronta on rentoutumista ja rauhoittumista ilon ja leikin kautta. Satuhierontatunneilla pääsee löytöretkeilemään lapsen kanssa satujen ja myönteisen kosketuksen polulle. Se on satujen ja mielikuvien yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Satuhieronta on läsnäolevaa vuorovaikutusta ja lapsen itsetunnon tukemista. Satuhieronta mahdollistaa jakamattoman huomion hetkiä ja nähdyksi tulemista.

Tällä lapsilähtöisellä ja luovalla menetelmällä on myönteisiä vaikutuksia niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvointiin. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa: satu ja hyvä kosketus.

 

Satuhieronnan ydinasioita:

Olet arvokas ja tärkeä.

Minulla on aikaa sinulle.

Olen tässä sinua varten.

 

Satuhierontatunteja on alkamassa ihan ympäri Suomea talven ja kevään 2015 aikana. Tiedot alkavista kursseista tulevat Satuhierontatunnit - nettisivulle. Suosittelen lämpimästi satuhierontaan osallistumista, se on ihanaa ja voimauttavaa sekä lapsille että aikuisille. Minulla on tulossa satuhierontatunteja sekä pelkästään vanhemmille että lapsille ja vanhemmille yhdessä. Tiedot minun kursseistani löytyy täältä. 

Olen aiemmin kirjoittanut  Satuhierontakirjasta. Se on ihana! Kasvun Taika - blogissani on kirjoitukset Vanhemmille suunnatuista satuhierontatunneista ja Satuhierontatunneista lapsille ja vanhemmille

Tonttu joulusaunassa - satuhieronta

Satuhieronta on ihana tapa tukea lapsen rauhoittamista ja yhteyttä lapsen kanssa. Satuhieronta sopii hyvin rauhoittamaan myös joulun ajan kiireistä tunnelmaa. Tämä Tonttu joulusaunassa - satuhieronta syntyi satuhierontaohjaajakoulutuksessa joulukuussa 2014 yhdessä Marikan ja Minnan kanssa.

TONTTU JOULUSAUNASSA- Satuhieronta

Tekijöinä Satuhierontaohjaajat Heli Mäkelä, Marika Evikoski ja Minna Kantoniemi

(Pidä hetki käsiä selän päällä aloittaaksesi satuhieronnan).
Tänään tonttu on menossa joulusaunaan (sormilla tontun askeleita).
On mukava istua saunan lämpöön.
Lämpö tuntuu varpaista päähän saakka (painellaan kehon eri osia pehmeästi kämmenellä).
Tonttu heittää vettä kiukaalle. Kiukaasta kuuluu ”Tshhh”.
Vesi pirskahtelee kiuasta vasten (tehdään selkään, ensin sormet yhdessä ja avataan sormet selkää vasten).
Tontulle tulee kuuma ja tonttu päättää siirtyä pesulle (sormilla tontun askeleita).
Tonttu ottaa piparin tuoksuista shampoota ja hän alkaa pestä hiuksia (hiuksia hierotaan sormilla).
Tonttu kaataa lämpöistä vettä hiuksiin ja vesi valuu vartaloa pitkin (sormilla veden valumista ylhäältä alas).
Sitten tonttu ottaa suklaan tuoksuisen saippuan ja pesee itseään pyörivin liikkein (kämmenellä pyörivää liikettä) käsiin, jalkoihin ja joka puolelle.
Lopuksi tonttu huuhtelee lämpöisellä vedellä saippuasta tulleen vaahdon pois (veden valumista sormilla ylhäältä alas).
Tonttu hakee pyyhkeen (sormilla tontun askeleita) ja kietoo pyyhkeen lämpimästi ympärillensä (painellaan kämmenellä eri puolelle kehoa ja lopuksi jätetään kädet yläselkään).
Tontulla on nyt puhdas ja raukea olo.
Sen pituinen se (kädet selän päälle lopetuksen merkiksi).

ps. Kuva on napattu Maija Baricin kirjasta "Ihana joulu".

Ensimmäinen syksy yrittäjänä

Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa

Ennakkotilasin Satuhieronta-kirjan ja se tuli meille muutama päivä sitten. Heti selasin kirjan läpi ja totesin, että kirja on ihana. Lumoava. Kuvat ovat kauniita, kirjassa on ihana fiilis. Kirjassa on sekä teoriatietoa että paljon satuhierontoja.

Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronta luo aitoja yhdessäolon hetkiä ja auttaa aikuistakin rentoutumaan.

Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, sanoo näin:

"Satuhieronta avaa oven kauniiseen maailmaan. Se yhdistää hienosti monia arvokkaita perinteitä: tarinankerronnan ja hieronnan, hyväksyvän läsnäolon ja rentoutumisen, kehitystieteet ja kokemuksellisen ymmärtämisen"

Kirjassa on perustietoa satuhieronnasta, helppoja satuhierontaohjeita ja niiden lisäksi tietoa kosketuksen ja läsnäolon voimasta sekä lempeitä neuvoja päivähoitoon ja lapsiperhearkeen.

 " Satuhieronta on lyhin tie rakkauteen. Siihen kokemukseen mitä rakkaus on." -

- Kaija Virho, tunnevalmentaja, Rosen-terapeutti -

Itseäni viehätti se, että kirjassa huomioitiin myös aikuiset, kasvattajat. Luvussa "Kosketus omaan itseen" käydään läpi aitoa läsnäoloa, satuhieronnan vaikutusta aikuiseen, voimalauseita ja kiitollisuutta elämässä. Juuri niitä teemoja, joista olen kirjoittanut paljon tänne blogiini.

Kirjassa on myös hyviä kysymyksiä aikuisille:

Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin?
Mitkä asiat tuovat sinulle iloa?
Milloin sinä rentoudut?

"On tärkeää muistaa, että sinä olet tärkeä. Sinun hyvinvointisi on tärkeää. Kun alat sallia enemmän hyviä asioita itsellesi, puhkeat kukkaan"
- Pirjo Isorinne, voimavaravalmentaja -

Olen lumoutunut ja ihastunut. Kirja on kertakaikkisen ihana ja toivon, että tämä kirja hankitaan jokaiseen päiväkotiin ja myös koteihin. Itse olen hieronut jo vuosia omia lapsiani ja varsinkin esikoinen rakastaa satuhierontaa. Nyt kirjan kautta sain monta uutta satua hierottavaksi. Ja paljon myös ajateltavaa.

"Jakamaton huomio ei ole mitään sellaista, mitä on mukava antaa lapselle, mikäli aikaa liikenee; se on lapsen kipeä tarve"
- Ross Campbell, lastenpsykiatri-

Satuhieronnan nettisivut ovat täällä
Satuhieronnan fb-sivut ovat täällä
Uutiskirjeen tilaajaksi liittymällä saa ilmaisen Taikapuu-satuhieronnan

ps. Olen menossa  joulun alla satuhieronta -ohjaajakoulutukseen ja ensi vuoden puolella olisi tarkoitus aloitella satuhierontaryhmiä lapsille ja vanhemmille.