Rennompaa bloggaamista (ja arvonnan voittaja)

Tarvittiin kirjan pieni tekstinpätkä tämän asian oivaltamiseen. Minä, joka elämässäni pyrin hidastamiseen ja downshiftaamiseen, kuluttamisen vähentämiseen ja elämiseen tässä hetkessä, tajusin bloggaamiseni menneen vaivihkaa suorittamiseksi. Minulla on taipumusta suorittamiseen, siitä olen kirjoittanut jo aiemminkin.

Aloitin bloggaamisen n. 1.5 vuotta sitten. Bloggaamisen aloittaminen oli hyvä päätös. Olin miettinyt sitä jo pari vuotta ja kerännyt rohkeutta. Huomaan, että kun rohkaistuin bloggaamiseen, se on auttanut minua myös olemaan paremmin näkyvillä yrittäjänä. Olen oppinut ottamaan ja käsittelemään valokuvia ja kirjoittamaan tekstejä. Blogini on minulle kuin päiväkirja, voin palata muistoihini vuoden taakse ja yrittäjyyden alkuaikoihin. Koen saaneeni myös tuttavia blogin kautta. Sellaisia, joita en ole tavannut koskaan, mutta jotka säännöllisesti jaksavat kommentoida tekstejäni. Se tuntuu hienolta.

Alkuaikoina luin jostakin ohjeita bloggaamiseen. Ohjeessa suositeltiin uusien tekstien julkaisemista 2-4 kertaa viikossa, jotta lukijoilla pysyy mielenkiinto yllä. Ja tätä tahtia olen noudattanut. Huomasin luoneeni päähäni säännön, että mun on blogattava ainakin kolme kertaa viikossa, jottei blogini unohdu lukijoitten mielestä. Täysin itseluotu ja turha sääntö, jonka huomaan nyt aiheuttaneen stressiä minulle. Kun ei olekaan ollut aikaa tai mielenkiintoa bloggaamiseen, olen soimannut itseäni. Huomasin myös, että aloin elää blogiani varten. Ajatuksissani alkoi pyöriä: "Nyt pitää ottaa kuvia tästä ruuasta tai tästä esityksestä, jotta voin kirjoittaa siitä blogiini". "Nyt kun olen saanut tämän kirjan arvostelukappaleeksi, se pitää lukea nopeasti ja kirjoittaa siitä teksti blogiini". "Nyt mun pitää tavallaan lavastaa joku tilanne ja pyytää esikoinen ottamaan kuvan minusta, jotta saan kuvituskuvaa blogiini" jne jne. Kiva asia, bloggaaminen, menikin vaivihkaa suorittamiseksi.

Lisäksi toki minä, suorittamisen taipuvainen ihminen, helposti sorruin myös vertailuun. Oma blogi alkoi tuntua liian kotikutoiselta. Pitäisikö tästä tehdä tavoitteellisempaa. Jne jne.

Onneksi tajusin tämän. Pieni tauko ja omien ajatusten läpikäyminen teki hyvää. Yritän poistaa päästäni "säännön" siitä, kuinka usein mun pitää blogata. Poistan ajatukset siitä, että jokainen tapahtuma / esitys / ruoka / ties mikä pitäisi kuvata ja blogata siitä vaan jatkossa keskityn enemmän siihen, että olen esityksessä tai läsnä perheelle ja bloggaan siitä, jos se tuntuu kiinnostavalta, mutta mitään en tee vain blogini vuoksi tai saadakseni kuvia jostakin tilanteesta.

Minä en tavoittele suuria lukijamääriä enkä blogigaalakutsuja. Jatkan omaa linjaani, mutta vieläkin rennommalla otteella. Minusta parasta blogissa on kommentit ja niitä huomaan saaneeni nyt vähemmän, kun itse en ole nyt ehtinyt kovinkaan moneen blogiin kommentoida. Luen kyllä edelleenkin montaa blogia. Pitää taas terästäytyä myös kommentoinnissa, kun itsekin tiedän miten mukavaa on saada kommentteja.

Ja mikä teksti sai minut pohtimaan tätä asiaa? Kirja "Rikas elämä", jossa Leila Saarivirta kirjoittaa näin: "Innostun asioista helposti. Se johtaa välillä siihen, että harrastus alkaa viedä eikä toisinpäin. Kerran huomasin ahdistuvani ajatuksesta, etten ollut blogannut moneen päivään. Omaksi virkistykseksi aloittamani harrastus oli muuttunut velvollisuudeksi". Ja toinen pätkä: "Aloin työn asemesta suorittaa vapaa-aikaa. Samalla kun nautin esimerkisi kirjojen lukemisesta, minulla oli suuri tarve listata ja esitellä lukemaani muille blogissani. Luontoretkikohteista tuli paikkoja, jotka halusin merkitä käydyksi. Spontaanius ja tekemisen ilo alkoivat hiipua, tilalle hiipi pakko etsiä uusia tapoja suorittaa". Teksti osui ja upposi.

Rennompaan bloggaamiseen minua ohjaa myös se tosiasia, että olen nyt sekä yrittäjä että opiskelen hetken aikaa kaksia opintoja samanaikaisesti - mindfulness - ohjaajaksi ja Lasten Tunnetaito - ohjaajaksi. Marraskuussa minulla on töitä todella paljon ja lisäksi molempiin opintoihin kuuluu isot etätehtävät, jotka pitää palauttaa marraskuussa. Joten blogin päivittäminen ja nettiselailut ovat nyt toissijaisia jonkin aikaa.

Korttiarvonta on loppunut ja arvoin voittajan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, leikkaa laput irti toisistaan ja vedä sieltä voittajan nimi" - tyylillä ja kortit voitti Katja - Tässä ja Nyt. Onnea ja laitatko minulle sähköpostiini (heli at kasvuntaika.fi) osoitteesi, niin postitan kortit sinulle.

Mukavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!

Leila Saarivirta - Martta Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla.

Minulla oli ilo saada arvostelukappaleeksi kirja "Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla". Kirjan ovat kirjoittaneet Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen. Leila kirjoittaa Pihin naisen elämää - blogia, joten olen seurannut jo pitkään. Sain myös kutsun tämän kirjan julkkareihin (kiitos Leila!), mutten päässyt sinne päällekkäisten työjuttujen vuoksi.

Takakannessa kysytään: "Onko arkesi yhtä paikasta toiseen juoksemista? Läkähdytkö velvollisuuksien alle? Haluaisitko hidastaa tahtia, muttet tiedä, miten?" Kirjassa lähestytään hidastamista hyvin monesta eri lähtökohdasta, esimerkiksi suhteessa työhön, kuluttamiseen, perhe-elämän ja seksiin. Kirjassa on sekä hyvää tietoa että ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Kirjan ehdoton suola olivat mielestäni kirjoittajien omat kokemukset ja kommentit. Ja myös omakohtaiseti läpikäydyt karikot ja kompastuskivet, jotka on kirjoitettu auki. Kirjassa oli myös hidastajien haastatteluja, jossa he kertoivat, millaista on elää itsensä näköistä elämää.

Kirjassa oli paljon tuttua pohdintaa ja tavallaan sain vahvistusta valitsemalleni tielle. Tosin en minä itse mitään vahvistuksia enää kaipaa, tiedän hidastavani koko loppuelämäni. Itse sain oivalluksen blogiin liittyvästä suorittamisesta luettuani Leilan kommentit bloggaamisesta. Kirjoitan tästä myöhemmin ihan oman blogitekstin.

Kirja on helppolukuinen ja selkeä ja luin sen parissa päivässä. Kirjassa on aika vaatimaton kansikuva ja ulkoasu, mutta sisältö on täyttä asiaa. Kirja voisi olla minun kirjoittamani, niin hyvin se osuu yksiin omien ajatusteni kanssa. Tosin minun kirjoittamana kirja tuskin olisi näin hyvä. Suosittelen kirjaa lämpimästi ja toivon, että tämä päätyy myös sellaisten luettavaksi, jotka eivät vielä downshiftaa ja hidasta elämäänsä.

Kirjasta saa monia hyviä ajatuspolkuja oman elämän miettimiseen. "Mikä on sinun unelmasi? Mitä tekisit mieluiten, jos sinulla olisi enemmän aikaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä juuri nyt? Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja mieluista". Niin, mikä on sinun unelmasi? Millaista elämää haluat elää? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi oikeasti tärkeitä?

Kiitos Leila ja Martta hyvästä kirjasta!

Hidastamisen merkitys

Lomalla on ollut aikaa vain olla. Istua viltillä ja katsella pilviä. Lukea kirjoja tai olla lukematta. Huomaan, että aivoni olivat aika jumissa loppukevään ajan. Kun olen antanut luvan itselleni ottaa aikaa ja hidastaa, ideoita on alkanut pulputa. Tunnen itseni taas luovaksi, hyvinvoivaksi ja todella eläväksi.

Olen tiedostanut, että tarvitsen päivittäisiä hiljentymisen ja hidastamisen hetkiä. Tarvitsen aivoilleni lepoa. Olen tiedostanut tämän, mutta käytännössä en ole kuitenkaan sitä toteuttanut tarpeeksi usein. Pitää tehdä tuota ja tuota ja vielä tuotakin ja lepohetki on tuntunut ajalta, joka on pois tärkeiden tehtävien tekemisestä. Vaikka eihän se niin ole. Pikemminkin päinvastoin. Ja kaiken lisäksi monesti se "tärkeiden tehtävien tekeminen" muuttuukin täysin hyödyttömäksi nettisurffailuksi.

Aivoni kaipaavat rauhoittumista. Jatkossa toivon ymmärtäväni tämän hidastamisen tärkeyden minulle myös niinä aikoina kun en ole lomalla. Kiire vie suorittamiseen ja minun kohdallani aivojen jumitilaan. Joka ei tuota uutta ja luovaa, vaan kiertää kehää. Ja vaikka sen tiedostaakin, niin silti on vaikea ottaa sitä hiljentymisen hetkeä arjessa.

Yrittäjänä koen erityisen tärkeäksi sen, että energiani virtaa hyvin ja olen jaksava. Se on kaiken perusta, kun teen työtä omalla persoonallani. Yrittäjyys on silloin terveellä pohjalla, kun se lähtee hyvinvoinnista eikä siitä, että töitä pitää tehdä koko ajan yötä päivää.

Olen vuosia tottunut suorittamiseen, puskemiseen ja kiireeseen. Nyt yrittäjänä haluan opetella ja oppia toisenlaista tapaa elää, olla ja tehdä töitä. Kokeilen sitä, että sijoitan jatkossa jokaiseen työpäivääni rauhoittumishetken. Heti aamuun tai keskelle päivää rentoutuminen tai mindfulness-harjoitus. Minä teen paljon mindfulness-harjoituksia, mutta useimmiten olen sijoittanut ne iltaan. Jatkossa kokeilen tehdä niitä enemmän pitkin päivää.

Millä tavoin sinä pidät hyvinvoinnistasi huolta päivän aikana? Onko sinulle tärkeää hidastaa ja hiljentää?