Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Jääveistosten ja leffojen hiihtoloma

Tämä teos voitti Mikkelin Jääfestivaalit 2017

Vietin poikien kanssa muutaman päivän Mikkelissä. Mikkeliin sattui visiittimme ajalle Jääfestivaalit ja kävimme katsomassa jääveistoksia monena päivänä. Erityisesti pojat pitivät torille tehdystä jääliukumäestä, jossa kävimme laskemassa monta kertaa. Seisoessani torstaina torilla katselemassa poikien laskemisriemua tapasin sattumalta myös lukioaikaisen luokkakaverini. Emme olleet nähneet sitten ylioppilasjuhlien eli siitä on aikaa yli 20 vuotta.

 

Lisäksi kävimme uimahallissa uimassa ja leffassa. Minä kävin katsomassa kaksikin leffaa, ensin itsekseni leffan "La La Land" ja poikien kanssa "Lego Batman" - elokuvan. Pidin molemmista. "La La Land" on elokuva unelmien tavoittelusta, sitkeydestä ja unelmien toteutumisesta. Upea, musikaalimainen elokuva. Ainut, mikä jäi kaivelemaan mieltäni, oli leffan loppuratkaisu.

"Lego Batman" - elokuvassa oli menoa ja räiskintää, mutta erityisesti pidin leffan sanomasta. Kukaan ei pärjää yksin. Toisia tarvitaan. Yhteisöllisyys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yhdessä kaikki ovat vahvempia.

Tänään olen palaillut arkea kohden. Käynyt ruokakaupassa, siivoillut kotia, lajitellut pyykkejä. Tulipa monen vuoden tauon jälkeen katsottua myös hiihtoja telkkarista ja mikä hieno hetki olikaan penkkiurheilla, kun Krista Pärmäkoski hiihti Suomelle hopeaa. Huomenna olisi tarkoitus vielä suunnata Keravan Taidemuseoon "Näkyväksi neulottu" -  näyttelyyn ja sitten on lomaviikko ohi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hetkessä: Satayksivuotias ja Sing leffassa

Vietin poikien kanssa pari päivää lomaillen Mikkelissä. Käymme usein leffassa Mikkelissä, koska äitini asuu ihan keskustan tuntumassa ja leffateatterille pääsee kävellen - toisin kuin meillä kotona.

Omaksi leffaelämyksekseni valikoitui "Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi". Elokuva on jatko-osa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneelle leffalle "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Katsoin tuon satavuotiaan pari kuukautta sitten Netflixistä ja minulla on muistikuva, että olisin lukenut sen myös kirjana. Jatko-osa on yhtä hillitön kuin ykkösosa, kummallisista tapahtumista toiseen siirtyvä hyvän mielen leffa. Aika samanlainen kuin ykkösosakin. Täytti tehtävänsä eli lähdin leffasta mummilaan askel keveänä ja mieli virkeänä.

Poikien kanssa kävimme katsomassa elokuvan "Sing". "Sing" on musikaalinen elokuva, jossa päähahmona on koala Buster Moon. Moonilla on teatteri, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Hän keksii järjestää laulukilpailun. Elokuvan teemoina on omien pelkojen voittaminen, oman tien löytäminen ja uskominen itseen ja unelmiin. Sinnikkyys. Pohjalta on tie vain ylöspäin. Mottona elokuvassa on ”Älä anna pelon estää sinua tekemästä mitä todella rakastat”. Ihan viihdyttävä lastenleffa ja se on aina plussaa, kun elokuvassa on muutakin kuin päätöntä kaahailua.

Luultavasti nyt talven ja kevään aikana käyn leffoissa useammin kuin syksyllä. Teatterien ohjelmistossa ei ole juurikaan minua kiinnostavia esityksiä ja näin leffat täyttäköön minun viihteen nälkäni. Seuraavaksi haluaisin nähdä leffan "Isäni Toni Erdmann".

Leffaliput (huomaattekos, Mikkelissä ei ole paikkanumeroita vaan siellä voi mennä ihan  mihin paikalle vaan) ovat Unelmakarttakirjan päällä, jonka ostin Mikkelistä kirjakaupasta. Ehkä kirjoittelen tuon tehtäväkirjan tuomista ajatuksista, jahka sitä alan täytellä.

Vuosi Hetkiä

Aloitin vuosi sitten postaussarjan Hetkessä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Aika monta Hetkeä vuoteen on sisältynyt. Olen kokeillut erilaisia hemmotteluhoitoja intialaisesta päähieronnasta hermoratahierontaan. Olen käynyt teatterissa niin lasten kanssa kuin ystävieni kanssa. Teatterireissuista erityisesti mieleeni on jäänyt Billy Elliot - musikaali, Äitikortti, Saiturin joulu ja Momo. Olen käynyt leffoissa myös sekä lasten kanssa että itsekseni tai ystävieni kanssa. Olen myös kokenut tavallisessa arjessa näitä hetkiä esimerkiksi haravoinnin merkeissä. Erityisesti vuoden varrelta mieleeni on jäänyt mindfulness-ohjaajakoulutukseeni kuulunut hiljaisuuden retriitti. Se, jos mikä oli Hetkessä olemista.

Olin maanantaina Voimakorukurssilla ja siellä syntyi tämä koru krysopraasista.

Selatessani Hetkessä - postauksia läpi mietin, että olen aika monta kertaa vuoden aikana kokenut hyvää oloa ja elänyt hetkessä. Noiden postausten lisäksi on ollut muutama muukin hetki, teatteriesitys tai kurssi, joka on jäänyt taltioimatta. Mutta muistoissa ja sydämessä ne ovat.

Tämä on ollut hyvä postaussarja. Joten nyt alkaa toinen vuosi hetkiä. Tämän toisen vuoden Hetkessä tunnisteena tulee olemaan Hetkessä vol 2. Luultavasti postaussarja tulee jatkumaan aika saman tyylisenä. Teatteria, leffoja, arjen hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Toivon kirjoittavani entistä enemmän arjen pienistä hetkistä - aina ei tarvitse lähteä teatteriin tai kodin ulkopuolelle kokeakseen hetken. Lisäksi minun tekisi mieli myös kokeilla jotain ihan uutta. Kuten nyt vaikka suklaahierontaa, metamorfista hoitoa ja sointukylpyä. Miltäs kuulostaa?

Kiasma, Päivälehden museo ja Iso kiltti jätti

Olemme viettäneet Viron reissun jälkeistä aikaa kotosalla ja pieniä retkiä tehden. Kuopus huitelee aamusta iltaan kavereidensa kanssa ja häntä hädin tuskin näkee. Esikoinen sen sijaan on kotosalla koko ajan.

Olen käyttänyt sadepäivinä aikaa kaappien läpikäymiseen ja nyt on tehty eräs iäisyysprojekti. Eli kävin läpi lasten koulukirjat, vihkot ja kuvistyöt monen vuoden ajalta ja otin talteen muutaman jutun ja loput on viety kierrätyspisteisiin. Tulipa kaappeihin tilaa! Myös omia lehtivarastojani olen pienentänyt aika lailla.

Tiistaina vietin esikoisen kanssa äiti-poika-päivää Helsingissä. Kävimme ensin syömässä sushia, sitten suuntasimme Päivälehden museoon ja sieltä Kiasmaan. Matkalla söimme pehmikset.

Päivälehden museossa on Somecity-näyttely, joka on aika pieni ja vaatimaton. Odotin siltä näyttelyltä enemmän. Sen näyttelyn läpikäyminen ei vienyt pitkään, mutta itse Päivälehden museo on kokenut uudistumisen ja siellä vietimme aikaa sitten pidempään.  Ukkoskuurokin ehti olla juuri tuon museovisiittimme ajan.

Päivälehden museosta suuntasimme Kiasmaan, jossa on nyt kaksikin lapsiperheille sopivaa näyttelyä: Ernesto Neto ja Choi Jeong Hwa. Paikalla oli paljon pikkulapsiperheitä. Moniin teoksiin sai koskea ja yksi huone oli varattu kokonaan rakentelupaikaksi, jossa pienillä "atomeilla" sai rakennella.

Esikoinen, teini 13 v, ihmetteli, missä ovat ne teokset, joissa on maisema- tai henkilökuvia. Olemme käyneet aikaisemminkin Kiasmassa ja puhuneet nykytaiteesta, mutta enemmän hän tuntuu mieltävän taiteeksi sen perinteisen tyylilajin eli maisemat ja henkilöpotretit.

Kiasmassa nyt olevia näyttelyjä voin suositella lapsiperheille. Esikoinen on jo sen verran teinii, ettei hän siellä innostunut leikkimään, mutta monet pienemmät lapset näyttivät olevan innokkaana touhuamassa nykytaiteen parissa.

 

Tänään kävimme katsomassa leffateatterissa Ison kiltin jätin ja se on hyvä elokuva. Olen lukenut sen pojille iltasaduksi jo vuosia sitten ja näin juoni ei ollut enää muistissani. Elokuva on aika jännittävä, hauska ja myös supersympaattinen. Pidimme! Poksutuhnut ja perskurkkanat naurattavat edelleen.

Mansikat saimme pakastettua tiistaina ja olen myös päässyt kesäkirjoissani vauhtiin. Nyt luen Liane Moriartyn kirjaa "Mustat valkeat valheet" ja kirja on koukuttanut minut ihan täysin. Innostuin kirjasta niin paljon, että laitoin samantien kirjastoon varaukseen kirjailijan pari muutakin teosta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hetkessä: Pikku prinssi - elokuva

Luin joskus murrosiässä ekaa kertaa Pikku prinssi - kirjan ja se kolahti jo silloin."Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä". Vuosien varrella olen aika ajoin palannut kirjan pariin. Kun kuulin, että Pikku prinssi on tulossa elokuvana, päätin heti, että menemme katsomaan sen.

Elokuvan keskiössä on pieni tyttö, jota äiti valmistaa aikuisten tiukkaan ja tehokkaaseen maailmaan. Tyttö tutustuu naapurin omaleimaiseen ja hyväsydämiseen vanhukseen, lentäjään, ja tämä kohtaaminen muuttaa paljon tytön elämässä. Lentäjä esittelee tytölle maailman, jossa kaikki on mahdollista. Maailman, jossa hän aikoinaan tutustui Pikku prinssiin. Tytön taianomainen ja tunteikas matka Pikku prinssin maailmaan voi alkaa. Elokuvassa vuorotellaan nykyaikaan sijoittuvan kehystarinan ja vanhuksen tarinan (siis Pikku prinssi-kirjan tapahtumien) välillä. Nykyaikaan sijoittuva tarina on tehty 3D-animaatiolla ja kirjan tapahtumista tehdyt osuudet ovat tehty stop-motion-nukkeanimaationa.

Minä niin tykkään elokuvista ja tarinoista, joissa on syvällisempi elämänfilosofinen sanoma. Pikku prinssissä todettiin: elämän arvo on jossakin muualla kuin jatkuvassa raadannassa ja talouskasvun tavoittelussa. Elämän todellinen merkitys on toisen ihmisen kohtaamisessa ja kyvyssä rakastaa lähimmäistä. Elämässä pitää aina olla tilaa leikille ja taikuudelle. Lasten pitää saada olla leikkiviä lapsia ja myös aikuisten olisi hyvä säilyttää leikkisyys elämässä.

Olen tässä vuosien varralla ehtinyt nähdä jos jonkinlaista lastenleffaa. Tämä oli yksi kauneimmista lastenleffoista, jonka olen nähnyt. Tuttuun tyyliini itkin tässä(kin) leffassa. Pikku prinssi on sekä lapsille että aikuisille sopiva satumainen elokuva. Esikoisen (kohta 13 v) mielestä leffa oli vähän tylsä ja hidastempoinen, kuopuksen (kohta 11 v) mielestä leffa oli ok. Minusta on hienoa, että tehdään myös muunlaisia lastenleffoja kuin sellaisia, joissa pääteemoja ovat kohellus, vauhti ja räjähdykset.

Minä en ole lukenut pojille vielä Pikku prinssiä kirjana, mutta luulen, että se luetaan meillä kesän aikana iltasaduksi.

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä taitaa olla vasta tämän kevään toinen Viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tällä kertaa erittäin rauhallisesta ja lungista viikosta. Sellaisiakin viikkoja välillä on. Sellaisia, jolloin ehtii istua ulkona auringonpaisteessa ja miettiä kuinka niin moni asia on hyvin omassa elämässä. Toisaalta alkuviikon ajan mieltäni hallitsi uuden tilitoimiston etsiminen.

Maanantai 2.5.

Viikko alkoi omassa mielessä vähän sekavasti. Perjantaina sain tiedon tilitoimistostani, että he purkavat sopimukseni yhteistyöhaluttomuuteni ja tyytymättämyyteni takia. Olin laittanut sinne viestiä ja ihmetellyt selvästi normaalia isompaa laskua. Tästä lähti sitten sellainen lumivyöry liikkeelle, että sitä olisi vaikea uskoa todeksi ellei olisi itse ollut siinä mukana. Maanantaiaamu alkoi siis sillä, että laitoin tarjouspyyntöjä tilitoimistoihin ja vähän kuin tulisilla hiilillä odotin koko päivän, saanko tarjouksia ja millaisia.

Aamupäivällä kävin puhumassa pienten lasten uniasioista lähellä olevassa perhekahvilassa. Lähes koko iltapäivän istuin takapihallamme ulkona, luin kirjaa ja välillä suunnittelin tulevia Lasten Tunnetaitoryhmän kertoja.

Iltapäivällä sain ihanan yhteydenoton yhdestä tilitoimistosta. Minua viehätti kovasti se, että kirjanpitäjä oli käynyt tutustumassa nettisivuihini ja hän ilmaisi haluavansa minut asiakkaakseen. Viestissä oli laskettu tarjous juuri minun tarpeisiini niiden tietojen perusteella, joita laitoin tarjouspyynnössä. Olen nimittäin saanut myös sellaisia tarjouksia, joissa tulee vain viesti: "Liitetiedostona hinnastomme. Terveisin xxx".

Illalla oli kauden viimeiset jumpparyhmät MLL:n jumpissa. Edellisellä viikolla päättyi jo viisi päiväryhmääni, joten nyt oma työmäärä on huomattavasti vähentynyt viimeisen viikon sisällä.  Illan jumppien aikana oli tullut meiliä eräältä asiakkaalta, joka on jo käynyt vauvahierontakurssini ja uniluentoni. Hän on ilmoittautunut kesän vauvasirkuskurssille ja kertoi mainostaneensa kurssia (ja ylipäänsä koko minun toimintaani) jollakin äitien fb-listalla. Hän kertoi, että sinne ketjuun oli tullut useampi suositus minun kursseilleni. Tämä niin lämmitti mieltäni. Ja illan aikana tuli useampi ilmoittautuminen sirkuskursseille.

Tiistai 3.5.

Päivän ainut työkeikka oli perhekahvilaan pitämään satuhierontaesittelyä. Tällä kertaa matkustin vähän kauemmas. Pidin pienen keväisen satuhierontatuokion ja kerroin satuhieronnasta. Yksi äiti jäi kiinnostuneena juttelemaan pitkäksi aikaa kanssani koskettamisen ja rauhoittumisen merkityksestä.

Iltapäivällä päätin, että valitsen uudeksi kirjanpitäjäksi juuri sen, jolta eilen sain ihanan tarjouksen. Laitoin viestin hänelle. Tuli helpottunut olo. Ehdin jo pelätä, etten löydä tarpeeksi nopeasti uutta tilitoimistoa.

Illalla oli mindfulness-ohjaajaopintojeni (joista valmistuin tammikuun puolivälissä) "jälkitapaaminen". Tapasimme pienryhmäni kesken ja olipa mukavaa kuulla itse kunkin kuulumisia. Tuli voimaantunut olo illasta.

Päivän aikana tuli useampi ilmoittautuminen kesän sirkuskursseille ja yksi kysely uniluentokutsuista. 

Keskiviikko 4.5.

Sain aamupäivällä puhelun uudelta kirjanpitäjältäni ja olen edelleenkin niin onnellinen siitä puhelusta ja koko tilitoimiston muutoksesta, vaikka se aika yllättäen tapahtuikin.

Katsoin läpi Lasten Tunnetaitoryhmän suunnitelman ja lähdin fillaroimaan Tikkurilaan pitämään tunnetaitoryhmää. Kyseessä on Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini liittyvä harjoitteluryhmä. Tällä kertaa puhuimme aivoista ja miten aivojen vahtikoira (= mantelitumake) saa meidät joskus räksyttämään. Silloin pitää kutsua vanha viisas pöllö apuun, jotta aivojen etuotsalohko ja järki saadaan taas käyttöön. Lapsia tuntuu viehättävän tämä vahtikoira - pöllö - tarina ja näin lapsille jää helposti mieleen, mitä aivoissa voi tapahtua esim. kiukun hetkellä. Teimme myös liikennevalot tunteiden hallintaan ja hengitysharjoituksia.

Illalla ohjasin kolme lasten jumpparyhmää. Näissä ryhmissä kauden päätös on ensi viikolla. Näiden ryhmien kohdalla minulla on vähän haikea olo. Olen tehnyt päätöksen, että näitä ryhmiä en enää jatka ensi syksynä. Jostain on luovuttava, että uutta voi tulla tilalle. Haluan kalenteriini tilaa Lasten Tunnetaitoryhmiä ja lasten ja vanhempien tunnetyöpajoja varten.

Päivän aikana tuli taas useampi ilmoittautuminen kesäkursseilleni. Moni ryhmä alkaa olla jo täynnä tai yhtä osallistujaa vaille täynnä. Niin huippua!

Torstai 5.5.

Helatorstai. Aamulla muistin, etten eilen iltapäivällä laittanut tunnetaitoryhmään osallistuvien lasten vanhemmille kuulumisia tunnetaitoryhmästä, joten aamulla meilasin lyhyesti mitä teimme ryhmässä.  Muuten päivä oli pyhitetty vapaalle, puutarhahommille, kirjoille ja kässäkerholle. Kässäkerhossa teimme tämän kevään käsityöhittiä, turvalonkeroa. Olipa kiva ilta kerholaisten kanssa. Kun tulin kotiin, ilmeni että kuopus on mennyt kaverilleen yökylään. Laitoin yritykseni fb-sivuille päivityksen Tiede-lehden artikkelista "Lapsen raivo talttuu hyvällä" ja siitä näytti tulleen hitti. Seuraavana aamuna kun avasin tietokoneen, huomasin että sitä oli jaettu kymmeniä kertoja ja yritykseni fb-sivuille oli tullut yli 30 uutta tykkääjää.

Perjantai 6.5.

Pojat olivat vapaapäivällä koulusta. Kuopus oli koko päivän kaverinsa kanssa,  minä ja esikoinen siivosimme kodin ja kävin paikallisessa keskuksessa hoitamassa asioita, mm. ostamassa lisää allergialääkkeitä ja viemässä ison pinon kirjoja kirjastoon.

Iltapäivällä tein yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Kotiin palattuani kirjoitin unisuunnitelman puhtaaksi ja lähetin sen perheelle. Illalla istuin vielä ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Lauantai 7.5.

Kävin aamupäivästä ystäväni kanssa brunssilla Mokossa. Näimme viimeksi Viattomien lasten päivän konsertissa ennen vuoden vaihdetta, joten kuulumisia olikin paljon vaihdettavaksi. Brunssin jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla. Allergiaoireeni ovat nyt kasvaneet potenssiin kymmenen eli tukkoisuuden lisäksi aivastelen nyt aika paljon. Ulkona on ihan mahtava sää ja siellä haluaisi olla koko ajan, mutta samalla tietää, että tukkoisuus ja aivastelu lisääntyy.

Iltapäivällä meillä kävi kylässä tuttavaperhe 7-kuisen vauvansa kanssa. Olen niin iloinen, että heille suotiin vauva pitkän odottamisen jälkeen. Fillaroin vielä illalla kaupalla ja se oli virhe, siitepölykiintiöni ylittyi ja sen jälkeen olin todella tukkoinen ja myös uupunut.

Sunnuntai 8.5.

Äitienpäivä. Herättyäni sain pojilta äitienpäiväkortit ja lahjat. Aamupäivällä järjestelin työhuonettani. Se on ollut aika kaaoksessa viimeiset pari-kolme kuukautta, ensin kodissamme olleen ison remontin takia ja remontin valmistuttua en ole vain saanut siirrettyä kaikkia tavaroita paikoilleen. Nyt minulla on tavoitteena saada toukokuun aikana huone kuntoon ja paljon myös tavaraa pois.

Kävimme syömässä ravintolassa ja katsomassa elokuvissa leffan "Soppalinnan salaseura". Olen halunnut nähdä leffan jo pitkään, sillä se on kuvattu Tartossa, jossa kävimme pari kesää sitten (postaus reissusta täällä) ja lisäksi olemme lukeneet kirjan, johon leffa perustuu (postaus kirjasta Hopeinen aarrearkku). Leffa oli hyvä ja ruoka maittavaa. Muuten tosi kiva äitienpäivä, mutta siitepölyallergiaoireet vaivaavat nyt niin paljon, että on pakko viettää aikaa sisällä.

Kaikkiaan tämä oli hieno viikko. Alkuviikon pienestä epätoivosta, mistä löydän uuden tilitoimiston, kaikki kääntyi täysin toiseen suuntaan. Kursseilleni tuli yli 10 ilmoittautumista viikon aikana, yritykseni fb-sivuille tuli n. 50 uutta tykkääjää, sain ihanan uuden kirjanpitäjän ja olen saanut levätä, lukea kirjoja, tavata ystäviä ja tehdä puutarhahommia. Tällaiseen löysään ja rentoon työntekoon voisi tottua, mutta eihän tällaisestä viikosta niin hirveästi rahaa tule. Nyt alkava työviikko onkin paljon täydempi, minulla alkaa muutama uusi kurssi, esim. mindfulness-kurssi vanhemmille.

Hyvää viikkoa kaikille blogini lukijoille! Blogini on saanut muutaman uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa mukaan!

Hetkessä: Leffareissuja (Äkkilähtö, Onnenonkija, Kung Fu Panda 3)

Pääsiäisen aikaan minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa useampi leffa. Mikkelissä on niin helppo lähteä leffaan, kun äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja leffaan pääsee ihan vain kävellen. Lisäksi Mikkelissä harvoin on leffat loppuunmyyty eli päätöksen leffaan lähdöstä voi tehdä vaikka puoli tuntia ennen leffan alkua. Minä käyn suht harvoin katsomassa muita kuin perheleffoja, nyt minulla oli ihana mahdollisuus nähdä myös kaksi ihan aikuisten elokuvaa,

Äkkilähtö kertoo lapsettoman uranaisen, Katrin, ja laiminlyödyn tytön, Annan, karkumatkasta kohti tytön mummolaa. Viedessään tyttöä mummolaan Katri joutuu pitkin hampain epämukavuusalueelle lapsen kanssa. Matkantekoa mutkistaa takaa-ajoon lähteneet Mikko ja Tero. Kuviota sekoittaa myös kirpputoria pitävä Johannes. Hieman epärealistista juonen kulkua, liikaa tupakointia ja kiroilua. Ihan ok leffa, mutta ei noussut minun suosikkieni joukkoon.

Onnenonkija on ensimmäinen blogimaailmasta tehty elokuva. Itse en juurikaan samaistunut bloggaajaan enkä muutenkaan seuraa trendikkäitä muoti- ja kauneusteemaisia blogeja. Silti tarina vei minut mukanaan. Onnenonkijan päähenkilöt ovat bloggaaja Marja ja rikkaan suvun poika Olavi. Bloggaaja Marja kuvaa arkeaan hehkeäksi. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Hän asuu vanhempiensa luona, kuvaa vaatteita ja meikkejä lapsuudenkodin huoneessaan ja elää pikavipeillä. Olavi on syntynyt kultalusikka suussa, mutta hän haluaa olla ihan tavallinen. Marja ajattelee, että Olavi olisi ratkaisu hänen bloginsa nousuun ja rahapulaan.

Pidin elokuvasta. Siinä oli muutama tosi hauska kohtaus. Toteutus oli mielestäni raikas. Hehkeän siloitellun blogielämän kuvauksesta päästiin myös elämän realismiin ja postauksiin, jotka kertoivat muustakin kuin siitä, miten hyvin menee ja mitä uutta on hankittu tai saatu.

Kung Fu Panda 3 käytiin katsomassa koko perheen voimin. Leffa yllätti minut. En ole nähnyt aikaisempia osia (esikoinen oli nähnyt ykkösen ja kertoi kyllä, että leffan pääsanoma on, että itseen pitää luottaa). Ajattelin, että leffa on yhtä päätöntä kaahailua ja taistelua alusta loppuun, mutta elokuvassa olikin syvää elämänfilosofiaa ja sanomaa. Tutustu itseesi, tule siksi mitä olet ja kun olet tasapainossa itsesi kanssa, voit löytää sisäisen rauhan ja chin. Yhteisöllisyys on voimaa. Elämä on positiivista iloittelua. Kaikki elämän suuret viisaudet saatu samaan leffaan.

Sattumalta samana iltapäivänä telkkarista tuli myös Kung Fu Panda 2 ja se katsottiin sitten telkkarista. Sanoma oli sama. Itse pidin enemmän kolmososasta, vaikka kakkonenkin oli hyvä. Nyt tuli tarve nähdä myös ykkönen. 

Oletko sinä käynyt viime aikoina katsomassa elokuvia? Mitä olet nähnyt?

Hetkessä: Levon, leffojen ja kirjojen pääsiäinen

Takana on rentouttava pääsiäinen. Tuntuu, että koko pääsiäinen oli yhtä Hetkessä - elämistä. Lepoa, ravintoa sielulle ja keholle. Perheen kesken olemista, omaa aikaa, lukemista. Välillä meinasi kaaos tulla mieleeni (kaikista tulevista työ- ja opiskelutekemisistä ja remontin keskeneräisyydestä), mutta sain taltutettua kaaoksen rauhoittamalla itseäni ja tekemällä listoja siitä mihin toimiin tartun heti pääsiäisloman jälkeen.

Kiirastorstaina tuli mieleeni, että mitä jos ei lähdettäisikään Mikkeliin ja oltaisiin kotona ja laitettaisiin kodinhoitohuonetta kuntoon. Pitkäperjantaina kuitenkin lähdimme Mikkeliin ja tämä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisimme olleet kotona, pääsiäinen olisi taatusti ollut erilainen. Luulen, että kodinhoitohuoneen laittamisen lisäksi olisin myös muuten huhkinut kotona ja pahimmillaan tehnyt myös opiskelu- ja työhommia. Nyt kun olimme äitini luona, ei ollut huolta ruuanlaitosta, ei tarvinnut tehdä kotihommia ja oli mahdollisuus käydä useammassa leffassa. Äitini kun asuu Mikkelissä aivan keskustan tuntumassa ja on niin helppoa kun voi vain kävellä leffateatteriin.

Pääsiäinen pois kotoa ja keskeltä remonttia teki hyvää myös parisuhteelle. Tajusin jo viime viikonloppuna Parenting Happiness  - seminaarissa, että remontin takia minun ja miehen yhteinen aika on jäänyt ihan minimiin. Nyt on sitten halittu ja kuljettu käsi kädessä. On myös vietetty perheaikaa pelaten lautapelejä ja uimahallissa käyden. Ainut harmillinen asia tässä pääsiäisessä on se, että tämän pääsiäisen hitit, töhnämunat, jäivät minulta saamatta. Saiko joku töhnämunaa? Oliko se hitti vai huti?

Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa peräti kolme leffaa elokuvateatterissa (Äkkilähtö, Kung Fu Panda 3 ja Onnenonkija) ja yhden katsoimme myös telkkarista (Kung Fu Panda 2). Näistä leffoista kirjoitan vielä ihan oman postauksen. Kirjojakin ehdin lukea. Olo on rentoutunut. Nyt olenkin palannut jo kotihommien ja töiden pariin, huomenna on taas temppuilutunnit ohjattavana ja tuntisuunitelmat tehty ja musiikit ladattu kännykkään. Huomenna palautan myös Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen etätehtävän ja sen viimeistely on vielä edessä. Pyykkikone pyörii ja hahmottelen mielessäni tulevan viikon ruokalistaa ja ostoslistaa.

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille!

Katsaus vuoteen 2015 - heinäkuusta joulukuuhun

Heinäkuussa olimme lomalla. Alkukuusta kävin poikien kanssa katsomassa Kätyrit-leffan ja itselläni oli olo, että se olisi voinut jäädä näkemättäkin. Lapset kyllä pitivät. Kävimme Berliinissä ja siitä reissusta kirjoitin useamman postauksen. Berliiniin sattui superhelle reissumme aikana. Berliinissä kävimme monta mukavaa kohdetta, lapset muistavat erityisesti Tietokonepelimuseon.

Kävin lasten kanssa Mikkelissä. Sain myös kaipaamaani omaa aikaa . Kävin lasten kanssa Tempputemmellyksessä ja entisten naapureidemme luona Kotkassa. Aloitin uuden postaussarja Hetkessä ja postaussarjan ensimmäinen postaus liittyi Intialaiseen päähierontaan.



Elokuun alussa kuopus täytti 10 v. Myin tavaroita ja vaatteita kirpparilla ja kauppa kävikin hyvin. Palasin taas töiden pariin ja yritykseni Kasvun Taika täytti vuoden. Kirjotin vuodestani yrittäjänä. Kirjoitin myös tavoitteestani päästä kohti parempia työskentelytottumuksia. Nyt kun luen tuon tekstin uudelleen, voin sanoa, etteivät kaikki asiat ole toteutuneet. Parannettavaa riittää edelleenkin. Kuun lopussa kävin sirkus-virikekoulutuksen.

Kävimme Lähiöfestareilla ja katsomassa huikeaa Shanghai Acrobatic - esitystä Helsingin Juhlaviikoilla. Olin mukana Lasten Festareilla Leluteekin Emilian kanssa. Starttirahani loppui. Sain sitä vuoden ja olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus saada sitä niinkin pitkään. Kuun lopussa oli taas mindfulness-ohjaajakoulutusta ja pidin esitelmän teemalla "mindfulness ja vanhemmuus". Syys-lokakuun vaihteessa mies oli työmatkalla Intiassa ja esikoinen leirikoulussa.



Syyskuussa alkoivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni. Ohjasin viikottain n. 14 ryhmää, josta osa kesti koko kauden, osa oli lyhytkursseja. Kävin katsomassa lasten kanssa Inside out - mielen sopukoissa leffan ja se oli kyllä lastenleffojen aatelia. Olin Messukeskuksessa puhumassa sadoille kuulijoille toimivasta vuorovaikutuksesta ja se oli aikamoinen itseni ylittäminen. Kävin Turussa perhesirkuksen ideapäivässä.

Tein oivalluksen, että marja-aroniaa voi käyttää vispipuuron tekemiseen ja teinkin aika monta kertaa herkullista vispipuuroa. Mindfulness-ohjaajaopintoni jatkuivat hiljaisuuden retriitillä. 

 

Lokakuussa kävin katsomassa lasten kanssa Sirkus Finlandian tämän vuotisen esityksen. Syyslomalla vietin pari päivää lasten kanssa Mikkelissä käyden leffoissa ja taidenäyttelyssä.

Aloitin opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Huomasin, että bloggaamiseni oli mennyt suorittamiseksi ja pohdin rennompaa bloggaamista. Pyhäinpäivänä muistelin muutama vuosi sitten kuollutta isääni.

Lokakuun loppupuoli ja marraskuun alku oli todella täyteliään työlästä työrintamalla. Kalenteria kun katsoo, niin töitä oli todella paljon sekä päivisin että iltaisin.



Marraskuu oli blogihistoriani hiljaisin kuukausi. Keskityin työntekoon ja kaksiin päällekkäisiin opintoihin. Kirjoitin valmiiksi mindfulness-ohjaajaopintojen referaatin ja heti perään Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen laajan etätehtävän perustunteista.

Isänpäivänä kävimme syömässä herkullista vietnamilaista ruokaa My Sevenissä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa Billy Elliot-musikaalin.
Toisen ystäväni kanssa kävin katsomassa musiikkiteatteriesityksen "Neljä pientä annosta". Pilotoin Mindfulness-kurssin vanhemmille ja käytin aika paljon aikaa sen kurssin valmisteluun. Sain kurssista hyvää palautetta.

Lasten koululla oli marrasmarkkinat ja olin niissä talkoolaisena. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajaopintojen toiseksi viimeinen jakso. Katsoin koko Downshiftaajat-sarjan Elisa Aitiosta muutamassa päivässä, koukutuin siihen ihan täysin.

Joulukuun alussa oli toinen jakso Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutusta. Teemana koulutusjaksolla oli lapsen tunnekehitys ja itseilmaisun tasot ja oman itsen tarkastelu sisäinen lapsi - teeman kautta.

Joulukuun alkupuolella loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni ja joulukuussa minulla oli jonkin verran yksittäisiä tunteja esim. tonttusirkusta ja useampi uniluento. Kävin katsomassa Äitikorttia ja Saiturin joulua teatterissa. Jäin joululomalle vähän uuvahtaneena, mutta eipä se ihme ole. Aikamoinen syksy takana. Joulua vietimme kotosalla. Joulun jälkeen kävimme katsomassa Talvisirkusta. Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä olin ystäväni kanssa jo meille perinteeksi tulleessa Viattomien lasten päivän konsertissa. Huikean hieno ilta ja mahtavinta on se, että konsertin tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Vuosi vaihtui kamalan pms-päänsäryn kourissa.

Syksyynkin mahtui siis paljon. Töitä ja opintoja, teatteria ja lasten kanssa olemista. Välillä oli tosi tiiviitä jaksoja, oli jopa liian paljon töitä. Kahdet opinnot päällekkäin aiheuttivat myös haasteita. Toivon, että nämä kiireiset jaksot toimivat minulle hyvänä oppiläksynä  ja jatkossa osaan aikatauluttaa työni paremmin.

Vuosi 2015 oli runsas ja opettavainen vuosi. Opin paljon itsestäni ja yrittäjyydestä ja sain kehitettyä yritystoimintaani eteenpäin. Aloitin uusia opintoja ja näin sain paljon uutta sekä itselleni että työhöni. Lapset ovat kasvaneet ja voin sanoa, että ruuhkavuodet ovat nyt ohi perheessämme.

Katsaus vuoteen 2015 - tammikuusta kesäkuuhun

Tein koosteen kuluneesta vuodesta 2015. Ensimmäisessä postauksessa on alkuvuosi tammikuusta kesäkuuhun ja toisessa loppuvuosi heinäkuussa joulukuuhun.
  
Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 15 vuotta mieheni tapaamisesta ja tästä kirjoitin blogitekstin. Aloitin työt hyvillä mielin lomani jälkeen. Toivoin siinä vaiheessa uusia avauksia työn suhteen ja uusia verkostoja ja niitä todellakin sain vuoden aikana. Kirjoitin blogitekstin omista vahvuuksistani. Kävin lasten kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, joka kyllä oli yksi vuoden parhaista lastenleffoista. Samaan syssyyn luin myös iltasaduksi Paddingtonia ja pojat kuuntelivat Paddingon-äänikirjoja.

Kävin Tanssitan vauvaa - ohjaajakoulutuksen. Niitä ryhmiä en ole missään vaiheessa pitänyt, koska minusta se ohjelma on auttamattomasti vanhanaikainen. Mutta jotain hyvääkin oli siinä viikonlopussa. Koulutuksessa tapasin Leluteekin Emilian ja sittemmin olemme tavanneet myös yrittäjien tapaamisissa.

Helmikuussa kävin teatterissa katsomassa Dreamteamia ja helmikuussa näin myös kolme leffaa. Minulla oli flunssa, joka hidasti työtahtiani muutamaksi päiväksi. Helmikuussa minulla oli  synttärit ja kävimme hiihtolomalla Mikkelissä, jossa oli jääfestivaalit. Hiihtolomalla vietin molempien poikien kanssa äiti-poika-päivät. Esikoisen kanssa kävin Kansallismuseossa ja ravintolassa syömässä ja kuopuksen kanssa lasten mindfulness-kurssilla ja kävimme myös ravintolassa syömässä.

Palautin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyön ja tein vielä viimeiset harjoitusvalmennukset helmikuun aikana. Luennoin ensimmäistä kertaa pienten lasten uniasioista Ipanaisella ja siitä alkoikin todella hedelmällinen yhteistyö Ipanaisen kanssa.

Maaliskuussa kävin Teatterimuseossa poikien kanssa ja se oli kiva päivä. Oli viimeiset jaksot ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihin liittyen ja ne olikin mahtavat kaksi päivää. Valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Blogini täytti vuoden.

Kävin poikien kanssa katsomassa Cirque du Soleilin esityksen Quidam Hartwall Arenalla. Se oli huiman hieno. Ystäväni kanssa kävin brunssilla Mokossa. Osallistuin Ihana äiti- haasteeseen. Kirjoitin blogitekstin Suorittaja minussa ja tästä sain paljon hyvää palautetta.

Huhtikuussa vietimme pääsiäistä Mikkelissä. Kirjoitin yrittäjyyden haasteista. Olin mukana Lapsimessuilla esittelemässä satuhierontaa.

Minusta otettiin kuvia yritykseni nettisivuille. Kirjoitin tästä myöhemmin Ilokuvaus-tekstin. Kävin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Uusioperh(s)e - esityksen, ja se oli tosi hyvä. Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen ja heti ensimmäisellä koulutusjaksolla totesin, että meitä on ihan mahtava naisporukka koolla.



Toukokuussa olin mukana Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC-kurssilla ja tein oivalluksia itsestäni ja läheisistäni. Ensimmäiset kevätkukat nousivat esiin mullasta. Kävin Lahdessa kässäkerhon porukalla. Äitienpäivän aikaan pohdin sitä millainen äiti olen.

Kävin vauva/taaperosirkusohjaaja-koulutuksen ja se oli yksi parhaimmista jutuista, mitä koko vuoteeni sisältyi. Olen saanut aivan valtavasti uusia työmahdollisuuksia sen koulutuksen myötä. Alkusyksystä kävin vielä kaksi lisäkoulutusta sirkukseen liittyen.

Kävin entisten työkavereideni kanssa keilaamassa ja olin mukana järjestämässä koulun vanhempainyhdistyksen kevätriehaa. Olin Mandala-workshopissa. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajakoulutuksen toinen jakso. Toukokuussa loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni.



Kesäkuussa tein töitä jo kevennetysti. Minulla oli muutama kesän lyhytkurssi ja luennoin pari uniluentoa.  Pojat olivat jo lomalla ja tein heidän kanssaan joitain retkiä. Kävimme Musiikkia - näyttelyssä ja vanhoilla kotisijoilla Leppävaarassa mm. seikkailupuisto Huipussa.  Pojat osallistuivat Pikkuyrittäjät - leirille. Esikoinen täytti 12 vuotta.

Kävin Mindfulnessia lapsille - kurssin. Olin mukana talkoolaisena MLL:n Liiku ja leiki - tapahtumassa. Vietimme kaupunkijuhannusta. Olin flunssainen juhannuksena aikaan. Suunnittelimme Berliinin matkaa. Turhauduin yrittäjänä laskujen naputteluun, niiden maksamisen seuraamiseen, maksumuistutusten lähettämiseen ja päätin, että heti lomani jälkeen automatisoin kurssi-ilmoittautumiset ja maksuliikenteen. Ja näin teinkin.

Nyt kun olen koostanut alkuvuotta blogin ja kalenterini avulla, niin onpa kuuteen kuukauteen sisältynyt paljon. Olen tehnyt lasten kanssa kivoja juttuja ja myös itse olen käynyt katsomassa useamman teatteri / muun esityksen, nähnyt ystäviäni ja kouluttautunut koko ajan lisää. Töitä oli koko ajan enemmän. Enpä ihmettele että jossain vaiheessa pää tuntui olevan täynnä.

Ja se täytyy todeta, että tämä blogi on kyllä hyvä tapa palata muistoihin. Loppuvuoden kooste on tulossa myös pian.

Oi valoa!

Pääkaupunkiseudullekin on satanut lunta. Vähän. Sen verran, että se on tuonut valoa pimeyteen. Pitkään olikin todella synkkää, harmaata ja sateista. 

Olen viikonlopun aikana miettinyt paljon kiitollisuutta. Eilen oli ohjaamani Mindfulnessia vanhemmille - kurssin toiseksi viimeinen kerta ja teemana oli myönteiset tunteet ja kiitollisuus. Olen viikonlopun aikana tuntenut suurta kiitollisuutta monista asioista.

Lauantaina olin poikien koulun marrasmarkkinoilla talkoolaisena onnenpyörä - pisteessä koko päivän. Oli mahtavaa nähdä yhteisöllisyyttä tapahtumassa. Tunsin onnen suorastaan läikkyvän rinnassani. Eilen katsoimme leffan "Big Hero 6" ja se oli mukava hetki oman perheen kanssa. Taas läikähti sydämessä. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jonka koen merkitykselliseksi. Ja kaiken lisäksi työni on itseluomani.

Kiitollisuutta tunnen myös lähestyvästä joulusta, ensimmäisiä koristeita on  nyt laitettu esille. Joulu on ihanaa levollista yhdessä olon aikaa. Aikaa perheelle, aikaa itselle.

Tällä hetkellä olen myös onnellinen siitä, että syksyn suurin työsuma on nyt ohitettu ja minulla on nyt aikaa myös opinnoilleni ja ajatuksilleni. Työt vähenevät pikku hiljaa joulua kohden ja edessä on pitkä loma.

Tällaisia ajatuksia minussa herätti lumi, valo ja kiitollisuus. Mukavaa viikkoa sinulle!

Hetkessä: Leffoja ja taidetta Mikkelissä

Vietin lasten kanssa Mikkelissä muutaman päivän. Odotin lomaa paljon. Olin flunssassa ja odotin parantuvani täysin loman aikana. Odotin omaa aikaa. Odotin leffareissuja. Odotin ehkä myös sitä, että pääsisin hetkeksi irti yrityksen asioista ja aivoihini tulisi tilaa uuden suunnitteluun. Muistan kuinka vuosi sitten ollut syysloma oli todella hyvä. Tuntui, että sain valtavasti uutta virtaa muutamassa päivässä ja aivan uusia visioita yritykseni suhteen. Silloin otin syyslomalla yhteyttä pariin tahoon, joista onkin tullut minulle hyviä yhteistyökumppaneita. Ehkä nytkin toivoin, että saisin jonkun aivan loistavan vision. No, tällä kertaa ei niin käynyt. Toki loma sinällään oli hyvä ja tuli tarpeeseen.

Kävin lasten kanssa katsomassa leffan "Onnelin ja Annelin talvi". Pidimme siitä. Tosin itse tykkäsin enemmän ekasta Onnelista ja Annelista, vaikka monessa arvostelussa tämä toka on todettu paremmaksi. Onnelin ja Annelin maailma on pastellinen ja yhteisöllinen. Leffassa oli myös ripaus jännitystä mukana. Itsekseni kävin katsomassa leffan "Äidin toive". Se oli semihyvä. Ajattelin etukäteen, että se saattaa mennä hyvinkin ihon alle, mutta niin ei käynyt. Ehkä tarinoita oli vähän liikaa mukana. Leffa oli visuaalisesti kaunis, mutta tarinat jäivät ehkä vähän irrallisiksi. Silti olen iloinen että näin sen leffan. Niin harvoin käyn katsomassa muita kuin lastenleffoja.

Kävimme Mikkelin taidemuseossa koko poppoon voimin, myös äitini oli mukana. Siellä oli kaksi näyttelyä, Jussi Tukiaisen Arte Povera (kierrätystaidetta) ja erityisesti lapsiperheille suunnattu Saareen-näyttely. Molemmissa näyttelyissä riitti myös lapsille katsottavaa. Saareen-näyttely on varmasti sopivampi vähän pienemmille lapsille. Hienoa, kun taidemuseoissa huomioidaan myös pienet kävijät.

Kiertelin myös vähän kaupoilla ja kävin istumassa rannassa ottamassa valokuvia. Nukuin hyvät yöunet ja olihan se ihanaa syödä äitini ruokia eikä pariin päivään tarvinnut miettiä ruokahuoltoa. Loma päättyi vähän ikäviin tunnelmiin, kun lähtiessämme kohti Onnibussia ja paluumatkaa ajelin äitini autolla linja-autoasemalle ja auton konepellin alta alkoi tulla savua ja myöhemmin huomasimme myös tulta. Paloauto ja poliisi käväisivät paikalla, jonkun oikosulun myötä joku johto (huomaatteko kuinka paljon tiedän autoista?) paloi. Onneksi kenellekään meistä ei sattunut mitään ja onneksi emme olleet lähdössä ajamaan pitkää matkaa autolla. Mutta sen auton kanssa kyllä on sattunut ja tapahtunut. Se on varastettu, se on ajettu tolppaan ja nyt vielä tämäkin.

Syysloma on ohi, alkaa taas normaaliarki töineen. Seuraavan kerran minulla on useampi vapaapäivä peräkkäin joulukuussa. Silloin pidänkin pitkän loman.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Olethan huomannut korttiarvonnan, joka on menossa blogissani?