Kuulumisia

Kuulumispostaus. Tämä blogi on nyt ollut hiljainen. Huomaan, että aina kun luon jotain uutta, tämä blogi hiljenee silloin lähes täysin. Olen tehnyt tänä syksynä uutta verkkovalmennusta ja ajatuskapasiteetti on ollut niin paljon siinä kiinni, että tämä blogi on jäänyt sivuun.

Mietin, onko kiire ollut syynä siihen, etten ole tänne kirjoittanut. Ei oikeastaan, sillä aikani on kyllä riittänyt moneen asiaan. Kyse on ollut siitä, ettei tämä blogi ole prioriteettilistallani ykkösenä ja tämä on helpompi jättää päivittämättä kuin vaikkapa yritykseni somekanavat.

Eletään marraskuun loppupuolta. Tämä syksy on ollut täyteläinen. On ollut töitä, uuden verkkovalmennuksen tekemistä, omia harrastuksia, koulutuksia ja normaalin kotiarjen pyörittämistä. Viikot ovat tuntuneet pyörivän kovaa vauhtia eteenpäin. Tänä viikonloppuna aion tehdä kunnon siivouksen ja laittaa joulukoristeita esille.

Töiden tiimoilta on ollut ryhmiä, luentoja, yksilötapaamisia, verkkovalmennusten ja kurssien markkinointia ja uuden verkkovalmennuksen tekemistä. Vuosi sitten kun Mindfulness lapsille - verkkovalmennus valmistui, vannoin etten vähään aikaan tee yhtään uutta verkkovalmennusta. Nyt taas teen. Uusin verkkovalmennukseni liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen ja sen lanseeraan ensi vuoden puolella.

Olen tänä syksynä opiskellut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opintoja ja ne ovat olleet valtavan mielenkiintoiset. Olen oppinut sekä itsestäni että saanut taas syventävää näkemystä myös työhöni. Luulen, että kirjoitan noista opinnoista ihan oman blogipostauksen.

Olen käynyt syksyn aikana useamman lyhytkurssin, joilla olen vahvistanut ammattitaitoani. Olen osallistunut esim. Ajattelun apukäsi - älyä tunteet, Zones of Regulation, Piki - toimintamalli ja Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutuspäiviin. Kaikista on jäänyt jotain uutta mieleen ja myös kursseilleni ja verkkovalmennuksiini. Olin marraskuun alussa mukana Anna Taipaleen "Löydä itsesi lempeästi" - työpajassa ja sen työpajan tuomista ajatuksista olisi myös kiva kirjoitella tännekin blogiin.

Meidän lähikirjastomme suljetaan viikon päästä remontin takia kolmeksi kuukaudeksi. Kirjastosta on nyt saanut lainaan kirjoja (jopa pikalainoja) niin, että eräpäivä on vasta helmikuun lopulla. Olenkin nyt napannut paljon kiinnostavia kirjoja luettavaksi. On sitten joululomalle luettavaa.

Olen pyrkinyt käymään n. kaksi kertaa viikossa jumpassa / joogassa. Perjantai-iltaisin olen käynyt lavis-kuntotanssitunnilla ja toinen viikkotuntini on ollut palauttava tunti eli joko yinjoogaa tai chi ballia. Muutenkin palautuminen ja omasta itsestä huolehtiminen on ollut vahvana teemana tänä syksynä. Hierojalla olen käynyt säännöllisesti ja alkusyksystä kävin muutaman kerran myös tunnevyöhyketerapiassa. Viikon päästä menen kokeilemaan Brain Relief - hoitoa.

Tiistaina oli esikoisen luokan vanhempainilta ja kyllä siellä vanhempainillassa tuli kyyneleet silmiin. Esikoinen on ysiluokalla ja vanhempainilta koski yhteisvalintaa. Mielessä kävi useamman kerran sinä iltana, miten voin olla tilanteessa, jossa esikoiseni on jo ysiluokkalainen. Mihin nämä kaikki vuodet ovat vierineet? Sen sijaan, että googlaan kestovaippoja ja kantoliinoja, googlaan lukioita. Se, että asumme pääkaupunkiseudulla ja esikoinen on hyvä koulussa, tekee sen, että valinnanvaraa on ja minkä tahansa lukion ovat ovat avoinna hänelle (paitsi ehkä joku liikuntalukio tai ilmaisutaidon lukio ei olisi hänelle optimaalisin vaihtoehto). Meillä on siis kovassa pohdinnassa, mihin lukioon esikoinen hakee yhteisvalinnassa.

Minulla olisi kuulumisia paljonkin, mutta ehkä säästän lisää tuleviin postauksiin. Mitä sinulle kuuluu?

Meidän perheen stipendit

Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.

Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!

Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Viimeiset viikot alakoululaisen äitinä

Kuopuksen alakoulu on päättymässä kesäkuun alussa. En tajua, mihin nämä vuodet ovat vierineet. Harvahampaisesta koulun aloittajasta on kasvanut esiteini (ja pian jo teini), joka aloittaa syksyllä yläasteen. Sekin ihmetyttää, miten ihmeessä voin olla kohta 15 v (esikoinen kesäkuussa) ja 13 v (kuopus elokuussa) lasten äiti, sillä minähän olen suunnilleen kolmikymppinen itse. ...

Alakoulumme on ollut tuttu ja turvallinen. Lähikoulu, joka on yhteisöllisen koulun maineessa. Kuin pieni kyläkoulu, vaikka oppilasmäärältään kyse on isosta koulusta. Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja näin tunnen myös paljon vanhempia.

Yläasteemme on kauempana, sinne on matkaa reilut kolme kilometriä. Se on toisella puolella rataa ja sinne tulee paljon oppilaita myös sieltä radan toiselta puolelta. Eli asuinalueilta, joilta en tunne juuri ketään.

Esikoinen on käynyt tätä yläkoulua nyt kaksi vuotta. Koska koulu on sen verran kaukana meiltä, se ei tunnu lähikoululta enkä ole tutustunut yhteenkään esikoisen luokkakaverin vanhempaan, koska ne asuvat juuri siellä radan toisella puolella. Tosin en myöskään ole itse ollut aktiivinen esimerkiksi menemään yläkoulun vanhempaintoimikuntaan mukaan ja se voisi olla paikka tutustua vanhempiin.

Nyt tiedän, että kuopuksen luokalle on tulossa ainakin kaksi poikaa hänen nykyiseltä luokaltaan, joten nyt on sitten joitakin tuttuja lapsia ja vanhempia uudessakin koulussa. Meidän asuinalueelta ei mennä johonkin tiettyyn yläkouluun, vaan oppilaat menevät kolmeen eri yläkouluun. Aikaisempina vuosina jako on tehty osoitteen perusteella, tänä vuonna hieman erilaisin perustein.

Erityisen haikeaksi alakoulun loppumisen tekee se, että kuopuksella on ollut sama luokanopettaja läpi alakoulun. Sama opettaja vastaanotti ne harvahampaiset ekaluokkalaiset ja nyt hän pian lähettää matkaan teineiksi kasvaneet tytöt ja pojat. Tiedän, tämä on haikeaa varmasti hänellekin.

Esikoisen kutosluokan kevätjuhla oli tosi haikea, siellä näytettiin valokuvia isolle kankaalle heijastettuna kouluvuosien varrelta. Lapset lauloivat "Maailman toisella puolen" ja "Lintu" ja opettajat lauloivat laulun lapsille "Maailma on sun". Opettaja luki luokassa kirjoittamansa pienen tarinan, joka päättyi sanoihin "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Todellinen itketysjuhla. Tai eihän siellä tietenkään kaikki itkeneet. Minä itkin sitten monen muunkin edestä.

Olen kuopukselta udellut, mitä lauluja ovat harjoitelleet kevätjuhlaan ja ainut minkä hän on maininnut, on "Sommartider".  Se ei saa minua herkistymään, mutta luulen, että juhla tulee silti olemaan superhaikea.

Nyt ei ole jäljellä enää kokeita eikä läksyjä. Päivittäin tulee kotiin kuvistöitä, vihkoja ja monisteita. Wilma-viesteissä on mainintoja erikoispäivistä, retkistä ja tutustumiskäynneistä yläkouluun. Viimeisellä kouluviikolla on vielä luokkaretki Särkänniemeen.

Tiedän, että kevätjuhlassa la 2.6. klo 8.00 itken jo valmiiksi juhlan alkaessa. Yksi aikakausi on päättymässä. Miten nopeasti vuodet ovatkaan seuranneet toistaan. Seuraavana keväänä on sitten edessä esikoisen yläkoulun päättyminen ja sitä ennen pohditaan jo lukiovalintoja. Vastahan minä mietin kestovaippoja ja kantoliinoja. Aivan kuin minut olisi siirretty aikakoneella pikkulapsiajasta suoraan tähän päivään.

Hämmentävää, niin hämmentävää. Ja haikeaa.

ps. kuopus ei anna kuvata itseään nettiin, ei enää edes takaa- tai sivultapäin. Siksi kuvituksena on omenapuun- ja kirsikankukkia. Ne kukkivat niin kauniisti tällä hetkellä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Suolaista ja makeaa gluteenitonta

Esikoisellamme todettiin alkuvuodesta keliakia. Olen tässä nyt opetellut gluteenittoman ruokavalion perusteita. Ne, ketkä ovat blogiani seuranneet pidempään, tietävätkin etten ole mikään ruuanlaiton superihminen. En erityisemmin pidä ruuanlaitosta, mutta tämä luonnollisesti on osa lapsiperheen perusarkea. Gluteenittomuus vaikuttaa tietenkin ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta olen päättänyt, etten tee tästä liian hankalaa meille. Olen ottanut käyttöön usean puolivalmisteen, esim. valmiita lettujauhosekoituksia.

Pari suosikkia on löytynyt. Heti ensimmäinen peltileipä, jota tulin testanneeksi samana iltana, kun esikoisen keliakia todettiin, osoittautui superhyväksi.

Gluteeniton porkkana-kaurapeltileipä

2 porkkanaa
3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
3/4 tl suolaa
1 1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa
1 kananmuna
3 1/2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl rypsiöljyä

Kuoritaan ja raastetaan porkkanat. Lämmitetään vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (n. 42 asteiseksi). Lisää veteen hunaja, suola, kaurahiutaleet, kuivahiiva, porkkanaraaste ja kananmuna. Sekoita joukkoon tumma jauhoseos ja lopuksi öljy. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle noin 1 cm paksuksi levyksi. Pinnalle voi ripotella kaurahiutaleita ja hienonnettuja aprikooseja (minä en ole näitä laittanut). Kohota peltileipä liinan alla lämpimässä n. 30 minuuttia. Paista peltileipä uunin keskitasolla 225 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Valmista nautittavaksi! Hyvää on.

Ohje on Pirkka tumma gluteeniton jauhoseos - pussista.

Makeaksi herkuksemme on noussut Lidlin valmisaineksista tehtävä suklaabrownie. Jauhosekoitukseen lisätään rasvaa, maitoa ja kananmuna ja sekoitetaan, laitetaan vuokaan ja uuniin. Tätä voin suositella vaikka jos kylään on tulossa joku, jolla on keliakia. On helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä myös niiden mielestä, joilla ei ole keliakiaa.

Mielelläni kuulen vinkkejä nopeisiin ja helppoihin gluteenittomiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin!

ps. Vielä ehdit osallistua blogini 4 v synttäriarvontaan!

Seuraa blogiani myös facebookissa

Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Keliakia. Tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, sitä alamme perheenä harjoitella tästä päivästä eteenpäin. Esikoisellemme todettiin tänään keliakia. Tästä oli jo pieni aavistus, koska lääkäri oli heittänyt ajatuksen keliakiasta ilmaan ja tänään se vahvistui Lastenklinikalla tutkimuksessa.

Esikoisemme on aina ollut pienikokoinen ja kasvanut käyrien alarajoilla. Nyt syksyllä terveystarkastuksessa koululääkäri kiinnitti huomiota siihen, kun kasvua ei ollut juurikaan tullut. Alkoi lisätutkimukset. Esikoista on käytetty mm. luustoröntgenissä. Alkuvuodesta tuli puhelu, että saattaisi olla keliakiaa ja tällöin ajattelimme, että tuskin se sitä on. Esikoisella ei ole ollut mitään tyypillisiä keliakian oireita. Mutta tänään se sitten kuitenkin todettiin.

Töistä tullessani kauhoin kaupasta ensimmäiset näkemäni gluteenittomat tuotteet kassiini ja välipala tehtiin kuvan leivistä ja esikoinen sanoi, että hyviä leipiä. Kohta alan tehdä peltileipä. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa ruuanlaitolle? Mistä voi tehdä lettua tai pannaria? Mitä pastaa voi käyttää? Missä kaikissa tuotteissa voi olla gluteenia? Onko jotain tuotesuosituksia erityisen hyvistä gluteenittomista tuotteista? Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Pääkallokiitäjät ja muita kirjasuosituksia kouluikäisille lapsille

Meillä luetaan iltasatu edelleenkin pojille. Se on tärkeä yhdessäolon hetki. Erityisen tärkeäksi koen sen siksi, ettei kuopus ole kiinnostunut lukemisesta ollenkaan. Tämä on harmillista, sillä itselleni lukeminen on ollut aina tärkeä asia.

Välillä on ollut vaikea löytää sekä lapsille että itselleni mieleisiä kirjoja, sillä aika monta kirjasarjaa on ehditty jo lukea läpi vuosien varrella. Pojat kun ovat jo 14 v ja kuopus kohta 12 v. Onneksi on ahkeria kirjailijoita, jotka julkaisevat vuosittain (tai jopa kahdesti vuodessa) uusia kirjoja.

Kirja "Pääkallokiitäjät" on suunnattu 11-14-vuotiaille nuorille eli suoraan lasteni ikäisille. Kirjan kirjoittaja on yläkoulun opettaja, joten tuon ikäisten lasten maailma on hänelle tuttua. Kirja on seikkailullinen tarina, jossa oli myös jännitystä. Pojat pitivät paljon, myös itselleni se oli kivaa luettavaa. Jossakin vaiheessa tarina vähän junnasi paikoillaan enkä ihan aina pitänyt kirjan kielestä (kirosanoja), mutta kohderyhmään tarina vetosi. Ilokseni huomasin, että syksyllä sarjaan ilmestyy toinen kirja, se tulee taatusti iltasatukirjaksi meille.

Timo Parvela on ahkera kirjailija ja hänen Ella- ja Pate-kirjojaan olemme lukeneet jo vuosikaudet. Keväällä luimme uusimman Ellan, nyt uusimman Paten. Ella- ja Pate-kirjat ovat kevyttä ja vähän absurdia luettavaa. Naurattavat sekä lukijaa että lapsia. Samaan sarjaan menee Supermarsu-kirjat. Huomasin, että Supermarsusta on tekeillä elokuva, saas nähdä ajatteleeko pojat sen liian lapsellisena, vai menemmekö katsomaan leffan jahka se tulee elokuvateattereihin.

Kirjan "Varjoja ja vakoojia" luin jo aiemmin keväällä pojille. Pidin sen lukemisesta paljon. Kivan pituisia lukuja, hyvä seikkailullinen tarina. Myös pojat pitivät kirjasta. Kirjan on kirjoittanut Katarina Mazetti. Tämä "Varjoja ja vakoojia" aloittaa seikkailuserkut - sarjan. Nyt meillä on kirjastosta lainassa sarjan seuraava kirja, "Voroja ja vompatteja".

Kepler 62 on Timo Parvelan ja norjalaisen Björn Sortlandin kirjoittama kirjasarja. Kirjasarja on kuusiosainen, juuri ilmestyi viides kirja ja ostin sen esikoiselle synttärilahjaksi. Tätä sarjaa en ole lukenut pojille ääneen, esikoinen on ahminut kirjat läpi ja tykännyt paljon. Sarjan viimeinen osa on ilmestymässä syksyllä. Muistan kun esikoinen luki sarjan kaksi ekaa kirjaa ja sanoi, että voi kun ne loputkin osat olisivat jo ilmestyneet, jotta saisi lukea saman tien koko sarjan läpi.

Luetaanko teillä vielä iltasatua (ja minkä ikäisille lapsille)? Mitä teillä on luettu viime aikoina?

Hetkessä: Alppiruusupuistossa (ja muita juhannuskuulumisia)

Vietimme tänä(kin) vuonna kaupunkijuhannusta. Etukäteissuunnitelmana meillä oli käydä Heurekassa ja miehen ystävän luona grillaamassa. Esikoinen täytti juhannusaattona 14 vuotta ja meillä lasten synttäripäivät ovat Toivontai-päiviä eli lapset saavat toivoa tekemistä sille päivälle. Esikoisen toiveena oli retki Heurekaan. Aikataulujen puolesta kävi niin, että menimme juhannusaattona Töölöön grillaamaan ja lauantaina sitten Heurekaan.

Olen nähnyt monista blogeista, facebookista ja instagrammista kuvia Haagan alppiruusupuistosta. Kolme vuotta sitten kävin siellä kukinta-aikaan, tänä vuonna kävelin puiston läpi toukokuun viimeisenä päivänä, mutta silloin kukinta ei ollut vielä yhtään alkanut. Ajattelin, etten tänä vuonna ehdi alppiruusupuistoon parhaimpaan kukinta-aikaan, mutta sitten keksin, että koukkaisen alppiruusupuiston kautta kun menemme grillaamaan Töölöön. Ja niin koukkaisin. Alppiruusupuisto on kuin satumetsä. Mielettömän kaunista. Olin yllättynyt, kuinka paljon ulkomaalaisia oli alppiruusupuistossa juhannusaattona.

Lauantaina kävimme Heurekassa. Siellä on nyt uusi Eläinten Body Worlds - näyttely. Jonkin verran oli uudistuksia myös perusnäyttelyn puolella. Käymme Heurekassa 1-2 kertaa vuodessa ja edelleenkin paikka vetoaa poikiin. Helposti siellä saa kulumaan koko päivän. Vähään olimme tällä kertaa pettyneitä Cafe Einsteinin buffet-lounaaseen.

Juhannuksen aikaan myös konmaritin eli kävin läpi lasten vaatekaapit ja sieltä löytyikin valtavasti pieniä vaatteita kirpparikasseihin. Elokuulle pitää varata kirppispöytä, sen verran paljon on kirppiskamaa kodin nurkissa. Sain myös kaappeihin tilaa omille lehdilleni ja kirjoilleni ja vihdoinkin sain makuuhuoneen lattiat tyhjiksi tavarasta.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta, thaimaalaista hierontaa. Sillä ei ole mitään tekemistä thaihieronnan kanssa. Vaan se on kehon painelua ja venyttelyä. Luultavasti kerron tästä kokemuksesta lisää myös blogipostauksen muodossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kesäkasvion kokoamista

Niittyleinikki, valkoapila, hiirenvirna, luhtalemmikki...olen tässä palautellut alkukesän aikana mieleeni kasvien nimiä. Äitini muistelee usein, kuinka heillä oli koulussa kesätehtävänä kasata kasvio. Kasveja kerättiin pitkin kesää ja prässättiin.

Minun kouluaikanani tätä tehtävää ei ollut. Nyt esikoinen (hän on menossa kasille syksyllä) tekee kesäkasviota, mutta kesäkasvio on viety nykyaikaan eli hän ottaa valokuvia kasveista. Kesäkasvioon pitää kuvata kesän aikana 45 kuvaa. Esikoinen on käynyt pari kertaa itsekseen kuvaamassa kasveja ja kerran olemme käyneet yhdessä kävelemässä pienen lenkin ja kuvanneet lähialueen pientareita. Asumme omakotitaloalueella ja myös omalla pihallamme on luonnonaluetta rinteessä ja omalta pihaltakin löytyy monta luonnonvaraista kasvia.

Monet kasvit olen tunnistanut, mutta joidenkin nimiä olemme etsineet myös luontokirjoista. Itselle on palautunut mieleen monen kasvin nimi ja myös ihan uusia tuttavuuksia on löytynyt. Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin tullut huomanneeksi, kuinka valtavan paljon erilaisia kasveja on ihan kilometrin säteellä kodistamme. Nyt kun olemme kävelleet silmät avoinna, niin ihan muutaman metrin sisällä on saattanut olla viittäkin eri kasvia.

Ja nyt jo mietin, miten tämä sitten parin vuoden päästä hoituu kuopuksen kanssa. Esikoinen on niin tunnollinen ja kuvaa taatusti kasviota pitkin kesää. Kuopuksen tyylistä olisi se, että hän siirtää touhua koko ajan eteenpäin ja lopulta sitten päivää ennen koulun alkua kuvaa minkä ehtii ja sitten kiukuttelee, kun ei löydä 45 eri kasvia.

 

Oletko sinä koonnut kesäkasviota kouluaikaan tai ovatko lapsesi sitä tehneet?

Ja kun nyt lähellä juhannusta olemme, niin eikös juhannuksen liity kukkataikoja. Piti poimia seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne tyynyn alle ja unessa näki tulevan puolison, eikös se jotenkin noin mennyt? Onkohan tästä sitten nykyaikainen versio se, että kun olet kuvannut seitsemän erilaista kukkaa ja laitat kännykän tyynyn alle, näet unessa tulevan puolison?

Hyvää juhannusta!

Mitä sä rageet?

"Mitä sä rageet" kysyy kuopuksemme minulta ja mieheltä lähes päivittäin. Vaikka ei me edes rageta. Vaan sanotaan hänelle asioita. Murrosikä on pamahtanut hänelle päälle, aikaisemmin kuin esikoiselle. Vaikka itse olen tunne- ja vuorovaikutustaitojen ammattilainen, tämä vaihe tuntuu sellaiselta, johon tarvitsen tukea. Siksi tuntui kivalta saada kirja "Mitä sä rageet. #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" arvostelukappaleeksi.

"Mitä sä rageet" on nuorille ja varhaisnuorille suunnattu kirja tunnetaidoista ja niiden opettelusta. Kirja antaa tietoa tunteista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi kirjasta saa vinkkejä, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia. Silloin kun ymmärtää tunteita, voi tehdä parhaita mahdollisia valintoja ja rakentaa itselleen sujuvaa arkea. Kirja on selkeä ja hyvä tietopakkaus tunteista. Kun sain kirjan käteeni, se vaikutti paksulta, mutta se oli tosi nopea lukea. Selkeän tekstin ja kivojen harjoitusten lisäksi pidin kirjan kuvituksesta.

Minulla itselläni on kaksi kohderyhmään kuuluvaa poikaa, mutta he eivät nyt ainakaan heti lämmenneet kirjan lukemiselle (esikoinen totesi ykskantaan "en lue, ei kiinnosta" ja kuopus totesi "äitiii, taasko jotain sun tunnetaito- ja mindfulnessjuttuja"). Toivon, että he kuitenkin tarttuvat kirjaan jossakin vaiheessa kesälomaansa. Tai sitten tämä luetaan heille iltasaduksi. "Nyt ei luetakaan mitään seikkailutarinaa tai fantasiaa vaan tarina omista tunteista ja matkasta omaan itseen, sikasiistii!"

Kirja avaa hyvin tunteita, tunteiden takana olevia tarpeita ja antaa keinoja tunteiden säätelyyn. Myös kirjassa mukana olevat harjoitukset ovat hyviä ja aion hyödyntää niitä omissa tunnetaitoryhmissäni.

Kirjassa tulee esille hyvin myös omien ajatusten merkitys - miten omilla ajatuksilla voi kohottaa tai lytätä itseä. Erityisesti pidin kirjassa monta kertaa toistuneesta ajatuksesta, että jokainen on arvokas sellaisenaan eikä ole pienempi eikä suurempi kuin muut vaan tasaveroinen. Voi kun joku olisi sanonut minulle näin nuorena - silloin tunsin olevani tosi paljon huonompi ja pienempi kuin muut. Itse asiassa tunsin olevani huonompi kuin muut tosi pitkään, pitkälle aikuisikään asti.

Luulen, että itse olisin tykännyt nuorena lukea tämän kirjan. Olisin saanut siitä taatusti voimaa itselleni. Koska omia poikiani en ole vielä saanut kirjaa lukemaan enkä näin ole saanut kirjan kohderyhmän kommentteja kirjasta, niin tässä vaiheessa voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työtä tekeville. Ja ylipäänsä kaikille, jotka haluavat oppia lisää tunteista ja itsestään.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus). Kirjassa on 207 sivua ja sen on kirjoittanut Anne-Mari Jääskinen, joka oli kouluttajana Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa, josta valmistuin syyskuussa. Kuvituksen on tehnyt Sanna Pelliccioni.

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Alkukesän kuulumisia

Eilen lauloimme Suvivirttä koulussa ja nyt ovat pojat lomilla. Ensimmäistä kertaa ikinä en itkenyt kevätjuhlissa. Kuopuksen kevätjuhlan teemaksi oli valittu satumaailma ja Muumi- ja Nalle Puh - laulut eivät herkistäneet minua tällä kertaa. Ensi vuonna sitten luultavasti itkenkin taas ihan kunnolla, kun alakoulu on meidän perheeltämme ohi ja on kuopuksen viimeinen kevätjuhla lintukotokoulussamme. Hän onkin siitä harvinaisessa tilanteessa, että sama luokanopettaja on ollut hänellä koko alakoulun ajan.

Esikoinen sai tänä(kin) vuonna stipendejä. Nyt matikasta ja toisena stipendinä tsempparistipendin hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta. Minua jännitti viime syksynä ihan mielettömän paljon esikoisen yläkoulun aloitus. Pelotti, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Hyvin hän tuntuu solahtaneen uuteen kouluun.
 

Itselläkin suurin työrupeama on ohi ja jäljellä on muutama ohjattava ryhmä ja paljon seuraavien verkkokurssien valmistelutyötä ennen kesälomaa. Tämä on se vaihe, mitä olen odottanut. Että voin keskittyä kehittämis- ja suunnittelutyöhön lähes keskeytyksettä.

Toukokuu oli työntäyteinen ja lisäksi toukokuutamme määritteli pitkälti keittiöremontti. Uuni saatiin kuluneella viikolla vihdoinkin paikoilleen (siinä oli sähköongelmia ja sähkömies joutui käymään parikin kertaa ihmettelemässä ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua). Tänään aion paistaa raparperipiirakkaa ja testata uutta uunia. Lupaan laittaa kuvia uudesta keittiöstämme pian. Edelleenkin liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo eikä reklamaatioon ole vastattu. Mutta jotenkin tuohonkin persoonalliseen liesituulettimeen on jo tottunut.

Minulla olisi paljon mielenkiintoista postattavaa. Olin pari viikkoa sitten kiireettömässä aamupäivässä, jossa pääsin itse tekemään mindfulness-harjoituksia ja kuulemaan uudesta tunteisiin ja mindfulnessiin painottuvasta lautapelistä. Perjantaina pääsin blogini kautta TRE-stressinpurkumenetelmä-kurssille. Lisäksi minulla on aika monta arvostelukappaletta luettuna ja tekstit kirjoittamisen alla.

Meidän kesälomamme on vielä täysin suunnittelematta....remontti ja iso työmäärä ovat tehneet sen, ettei ole ollut aikaa miettiä, mitä haluamme lomalla tehdä. Tänään on ehkä aikaa miettiä sitäkin asiaa.

Mukavaa kesäkuuta!

Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)

Meillä on nyt molemmilla lapsilla kotitaloutta koulussa. Esikoinen on seiskalla ja kotitalous kuuluu pakollisena opiskeltaviin aineisiin (ja hyvä niin). Kuopus on viidennellä luokalla ja heillä oli nyt ekaa kertaa saatavilla kotitalous valinnaisena oppiaineena.

Kotitalous oppiaineena on tuonut mukanaan myös läksyjä ja ne ovat olleet mieluisia sekä lapsille että minulle äitinä. Esikoisen kanssa olemme tehneet yhdessä esimerkiksi sämpylöitä, kasvisrisottoa ja pizzaa. Pizza tehtiin alusta alkaen itse eli teimme pohjan ja myös tomaattikastikkeen itse ja oli kyllä tosi paljon parempaa pizzaa kuin sellaiset, jotka tehdään kaupan valmispohjille ja joille laitetaan joku valmis tomaattikastike päälle. Kasvisrisotto oli niin hyvä, että se jää pysyvästi meidän ruokalistallemme.

Kuopuksen kanssa teimme tänään mustikkaista pikapullaa ja lisäksi kuopus on viimeisen viikon aikana tehnyt erilaisia kotihommia. Seitsemän kotityötä pitää olla tehtynä huomiseen mennessä. Listalla on esimerkiksi pyykkien ripustamista kuivumaan, salaatin tekoa, pastan / perunoiden keittämistä ja oman huoneen imurointia. Tällaisia läksyjä voisi olla useamminkin!

Sen lisäksi, että kotitalous oppiaineena tarjoaa lapselle mahdollisuuden oppia tekemään ruokia ja ymmärtämään asioita kodinhoidosta, niin kotiläksyt ja yhteiset ruuanlaitto- ja leipomishetket ovat tarjonneet myös mukavan keskusteluhetken lapsen kanssa. Tykkään!

ps. Loppuviikosta loppui Tenavat tasapainoon - kirjan arvonta, esikoinen suoritti eilen arvonnan ja voittajaksi tuli Katja - Tässä ja nyt. Keitä ei arpaonni suosinut, mutta kirja kiinnostaa: Blogitekstistä löytyy alennuslinkki, jolla kirjan saa - 25 %: alennuksella.

Kasvisruokia viikon varrelta

Esikoisen tekemää kasvisrisottoa

Minulta on jo pitkään pyydetty postausta ruokaviikostamme. Nyt päätin kuvata muutaman päivän ajan tekemiäni ruokia. Kuvista huomaa, etten ole mikään ruokabloggaaja. Meillä syödään kasvisruokaa ja jonkin verran kalaa. Käytän  maito- ja kananmunatuotteita ruuanlaitossa eli emme ole vegejä vaan pesco-lakto-ovo-vegetaristeja. Lihaa meillä ei ole syöty kymmeneen vuoteen.

Alkuvuoden aikana olen huomannut useammankin lehtijutun, jossa perhe kertoo, että päättivät tehdä kasvisruokaa kerran viikossa, mutta sitten kasviskeskiviikko unohtui tai että eivät keksineetkään kasvisruokia ja näin ajatus yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa hiipui unholaan. Ehkä tämä postaus antaa ideoita kasvisruokiin.

Kasvishampurilainen. Pihvinä Apetit Mexican kasvispihvi. Lisäksi erilaisia kasviksia.

Ruuanlaitto ei ole lempipuuhaani ja haluan, että ruoka valmistuu nopeasti. Käytän jonkin verran puolivalmisteita ja myös valmispakastetuotteita ruuanlaitossa. Viime aikojen uudet tuotteet, nyhtis ja härkis ovat tuoneet ihanaa helpotusta ruuanlaittoon.

Olen ollut myös iloinen, kun esikoinen saa kotitaloustunneiltaa kotiläksyksi leipomis /ruuanlaittoläksyjä. Esikoinen teki läksynään kasvisrisottoa meille muutama päivä sitten ja se olikin tosi hyvää. Kasvisrisotto tulee jäämään ruokalistallemme. Siinä on porkkanaa, purjoa, paprikaa, sipulia, risottoriisiä ja mausteita (kasvisliemikuutio, basilikaa, timjamia, valkopippuria).

Perunamuusia, nyhtistä ja suolakurkkua. Näyttää aneemiselta annokselta, mutta maistuu hyvältä.

Pyrin suunnittelemaan viikon ruokalistan sunnuntaisin ja käymään myös ostamassa isommat ruokaostokset sunnuntaisin, jotta viikolla ei tarvitsisi käydä hakemassa kuin pientä täydennystä ruokakaupasta. Inhoan sitä, että joka päivä joutuu miettimään erikseen, mitähän meillä tänään syötäisiin. Kun viikon ruokalista on suunniteltu etukäteen, aivokapasiteettia jää muuhunkin kuin ruuan miettimiseen.

Maailman maukkainta linssikeittoa

Yksi lähes joka viikkoinen ruoka meillä on linssikeitto. Söin ensimmäisen kerran tuota superherkullista linssikeittoa noin vuosi sitten, kun olin luennoimassa elämäni ekoilla uniluentokutsuilla. Pyysin ohjetta ja siitä lähtien meillä on syöty linssikeittoa tosi usein. On hyvää! Suunnilleen samanlainen ohje löytyy esim. täältä.

Soijasuikalewokkia (soijasuikaleita, kesäkurpitsaa, paprikaa, currykastiketta) ja riisiä

Meillä syödään usein myös wokkiruokia, jossa on esim. soijasuikaleita tai tofua ja kasviksia. Lisukkeena on riisiä tai nuudeleita. Kalaruokaa meillä syödään pari kertaa kuussa. Ostimme nieriää isomman satsin kotiovellamme käyneeltä kalakauppiaalta ja muutaman kerran olemme saaneet herkutella nieriällä.

Paistettua nieriää, perunamuusia, kalakastike (Blå Bandin pussista) ja kasviksia (amerikan kasvissekoitus)

Tähän ruokaviikkoon ei osunut muutamaa meidän perheen perusruokaa. Teen usein erilaisia kasvissosekeittoja (aineksina esim. porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, aina vähän eri määriä, milloin mikäkin noista on pääosassa). Härkiksestä olen tehnyt esim. makaronilaatikkoa ja papupihvejä. Yksi perusruokamme on bolognesekastike joko härkiksestä tai soijaruoheesta ja spagetti. Usein teen myös porkkana- tai pinaattilettuja. Myös tortilloja erilaisilla täytteillä syödään meillä aika usein.

Kauppareissulla huomasin, että Härkiksestä oli tullut uusia makuvaihtoehtoja saataville

Ostin testiin myös uudet vege-tuotteet: pizzaa, burgeria ja möttöstä

Syödäänkö teillä paljon kasvisruokia? Kuuluuko teidän ruokaviikkoon samanlaisia vai erilaisia ruokia kuin meillä? Mikä on suosikkikasvisruokanne?

Mukavaa alkavaa viikonloppua. Ihanaa kun aurinko on paistanut monena päivänä, se tuo energiaa lisää.

Helppokäyttöinen ja herkullinen Härkis

Kesällä metsästin innoissani nyhtökauraa pitkin pääkaupunkiseutua ja muistan sen fiiliksen, kun ekan kerran sain ostettua nyhtistä. Siitä valmistui porotonta käristystä, joka oli hyvää. Kasvissyöjänä olin innoissani, että markkinoille tuli uusi ruuanlaittoa helpottava tuote. Kun kuulin Härkiksestä, innostuin siitäkin heti. Wau, suomalainen innovaatio. Härkäpaputuote. Härkistä ei ole tarvinnut samalla tavalla kaupoista jahdata kuin nyhtistä ja olenkin nyt jo useamman kerran tehnyt meille ruokaa Härkiksestä.

Verson Härkis on kotimaisista härkäpavuista valmistettu käyttövalmis tuote, joka on kasviperäinen, laktoositon ja soijaton. Proteiinia valmisteessa on 17 prosenttia. Härkis on maustettu suolalla ja pippurilla. Sitä voi käyttää jauhelihan tapaan pyöryköihin, pihveihin, patoihin, kastikkeisiin ja keittoihin.

Meillä on syöty Härkiksestä tehtyä makaronilaatikkoa, spagettikastiketta ja papupihvejä. Seuraavaksi ajattelin kokeille lasagnea. Härkiksestä on ollut tosi helppo tehdä ruokaa ja ainakin meillä on pidetty Härkiksen mausta. Esikoinen ja kuopus tykkäävät enemmän Härkiksestä kuin nyhtiksestä, nyhtiksen koostumus on vähän sitkoisempi.

Koska meillä ei syödä lihaa, olen ollut näistä uusista kasvisvaihtoehdoista innoissani. Uskon, että monen sekasyöjän on myös helppo innostua kasvispainotteisemmasta ruokavaliosta näiden uusien tuotteiden avulla. Suomessa syödään lihaa todella paljon ja toivon, että nämä uudet innovaatiot vähentävät lihan kulutusta. Sekä ympäristön että eettisten syiden takia.

Myönnän olleeni aika ihmeissäni, kun esikoinen ilmoitti, että heillä tuli kotitalouden tunnilla kotiläksyksi tehdä jauhelihakastiketta. Opettaja ei ollut kuulemma kertaakaan maininnut, että eihän kaikki edes syö lihaa, kun kasvissyöjäperheitä on myös. Opettaja ei myöskään ollut maininnut, että nykyään on olemassa maukkaita tuotteita, joilla pystyy korvaamaan jauhelihaa. Esikoinen on yleensä tosi tarkka siitä, että tekee kaikki kotiläksyt. Mutta tämä kotiläksy häneltä jää tekemättä tai se korvautuu Härkis-kastikkeella.

Joko teillä on kokeiltu Härkistä? Mitä teitte Härkiksestä ja mitä tykkäsitte?

Kaksi sirkuskoululaista

Meillä on nyt perheessä kaksi sirkuskoululaista. Kuopus on käynyt sirkuskoulussa jo useamman vuoden. Esikoinen on käynyt kolmella sirkusleirillä, muttei ole aikaisemmin innostunut viikottaisesta sirkusharrastuksesta. Häntä on houkuteltu sirkusharrastuksen pariin, sillä hän on valtavan taitava. Kesäleirinohjaaja sanoi tänä kesänä, että esikoinen saa yhdessä leiriviikossa kiinni muut, jotka ovat koko vuoden ajan harjoitelleet sirkustemppuja. Nyt esikoinen sitten totesi toisen leiriviikon päätteeksi, että voisi kokeilla sirkusta viikkoharrastuksen.

Nyt pojat käyvät samassa ryhmässä kaksi kertaa viikossa treenaamassa sirkustaitoja. Toinen harjoituskerta on tiistai-iltaisin tässä aika lähellä meitä ja toinen viikkotreeni on lauantai-iltapäivisin pikkaisen kauempana, mutta pojat pystyvät nyt syksyn ajan kulkemaan sinne pyörillä ja sitten kun lunta on sen verran paljon, ettei heitä sinne voi pyörillä lähettää, heidät opetetaan kulkemaan julkisilla harrastuspaikalle.

Olen ollut yllättänyt, kuinka tyttövoittoinen harrastus sirkuskoulu on. Poikien ryhmässä on heidän lisäkseen vain yksi poika, joka sattuu olemaan esikoisen luokkakaveri.

Sirkuskoulussa harjoitellaan sirkusvälineiden käsittelyä, nyt alkusyksystä lapset ovat kokeilleet esimerkiksi kiinalaisia lautasia ja jönglööripalloja. Lisäksi sirkuskoulussa harjoitellaan erilaisia temppuja niin lattiatasossa, trampalla kuin roikkuvissa vanteissa ja liinoissa. Sirkuskouluun kuuluu myös joulu- ja kevätnäytökset. Tähän mennessä kuopus on esiintynyt kevätnäytöksissä, tänä vuonna hän esiintyy ensimmäistä kertaa myös joulunäytöksessä.

ps. kuvat ovat kahdelta viime kesältä sirkusleirin loppunäytöksistä

Seiskaluokan vanhempainillassa (päihteistä ja muustakin)

Meillä oli pari päivää sitten esikoisen koulun vanhempinilta. Eka vanhempainilta yläkoulussa. Vanhempainillassa isona teemana oli päihteet, joista oli luentoa pitämässä Ehyt ry:n työntekijä. Seiskaluokkalaiset olivat edellisellä viikolla käyneet läpi päihdeasioita tämän samaisen työntekijän kanssa.

Saimme kuulla, että nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt. Tupakkaa ja muita nikotiinivalmisteita ja alkoholia käytetään vähemmän kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta kannabiksen käyttö on lisääntynyt ja nuoret eivät koe sitä niin haitalliseksi tai vaaralliseksi. Erityisen huolestuttavana luennoija koki sen, että on muodostunut tosi suuri kuilu niihin nuoriin, jotka käyttävät päihteitä ja niihin, jotka eivät käytä. Ammatillisissa opinnoissa olevat käyttävät moninkertaisesti enemmän päihteitä verrattuna lukiolaisiin. Kysymys kuuluukin, mitä tälle asialle voi tehdä.

Olennaista on se, miten kotona suhtaudutaan päihteisiin. Kodin viestin täytyy olla ehdoton ei. Vanhemmat eivät saa ostaa lapsilleen alkoholia tai tupakkaa. Muistan kun jossakin vaiheessa oli vallalla ajatus, että kotona on hyvä antaa lapsen maistella alkoholia tai ostaa kotibileisiin muutama olut. Mutta tutkimusten mukaan tämä lisää lapsen alkoholinkäyttöä.

Muutama prosentti esikoisen koulukavereista on jo kokeillut alkoholia tai nikotiinivalmisteita ja pieni prosentti käyttää näitä myös säännöllisesti. Minusta tämä on aika huolestuttavaa, kun kyse on 13-vuotiaista lapsista.  Lasta suojaavia tekijöitä ovat ehdottoman ei:n lisäksi hyvät ja rakastavat suhteet vanhempiin, luottamuksellinen keskusteluyhteys, vanhempien oman esimerkin voima ja se, että lapsella on hyviä ihmissuhteita ja myös mielekästä tekemistä arjessaan. Myös hyvä koulumenestys on lasta suojaava tekijä eli lasta kannattaa kannustaa koulunkäyntiin, läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.

ps. Loppukevennys. Keksimme miehen kanssa jättää "esikoisen lokeroon" viestin, kun satuimme muistamaan, että hänen lokeronsa numero on 18 ja sellainen sattui tulemaan vastaamme koulun käytävällä. Kirjoitimme lappuun "Hei. Mitä kuuluu? T. Salainen ihailijasi". Eilen kysyimme, saiko esikoinen lapun. Ei kuulemma saanut. Kovasti ihmettelimme asiaa. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että eihän me edes oltu siellä koulurakennuksessa, missä esikoisen kotiluokka ja lokero on. Taitaa olla aika monta lokeroa nro 18 siellä pitkin koulua. Nyt on joku teini saanut mieleensä kihinää ja kuhinaa viestistämme.