Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita

Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.

Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Tunnekasvatuksen tueksi

Tunnetaidot ovat olleet paljon pinnalla viimeisen parin vuoden ajan. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot ihmisellä on, sitä paremmassa suhteessa hän on sekä itsensä että muiden kanssa. Hän pystyy säätelemään omia tunteitaan niin, ettei hän esimerkiksi paisko ovia tai huuda toisille. Hyvät tunnetaidot omaava ihminen pystyy suhtautumaan empaattisesti sekä itseensä että toisiin.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, sääteleminen, käsitteleminen ja purkaminen. Kaikki lähtee siitä, että osaa tunnistaa tunteita itsessä ja toisissa. Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa auttaa lasta oppimaan tunnesanoja. Lapsen kanssa on tärkeä keskustella arjessa tunnetasolla - ei vain toiminnan tasolla.

Mirja Könkään tuoreessa väitöskirjassa  "Eihän lapsil ees oo hermoja" (etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa) todettiin, että aikuiset keskustelevat lasten kanssa liian usein sääntöjen ja tilanteen näkökulmasta: Kuka teki väärin? Kuka teki oikein? Mikä tuon leikin nimi on? Onko se sopiva leikki? Sen sijaan aikuiset eivät välttämättä kysy tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä sinusta tuntui? Miten sinä koet? Mistä tuo tilanne voisi johtua? Ja nimenomaan nämä tunteisiin liittyvät kysymykset olisivat tärkeitä tunneälyn kehittymisen suhteen.

Meidän aikuisten vastuulla on lisätä tunnepuhetta ja huomata käytöksen takana olevia tunteita ja tarpeita ja sanoittaa niitä lapsille. Vaikeus ymmärtää kanssaeläjien tunteiden taustalla vaikuttavia syitä voi johtaa ongelmiin, esimerkiksi kiusaajan tai syrjäytyjän asemaan. Tunteiden ymmärtäminen on keskeistä, ja lapselle pitää antaa tukea. Lapsen olisi tärkeä pystyä ymmärtämään, että miksi joku toinen tuntee niin kuin hän tuntee.

Lasten kanssa voi keskustelujen apuna käyttää myös tilannekuvia. Picemoi​ - tilanne- ja tunnekuvat voivat toimia hyvänä keskustelunaloituksena. Mitä luulet, mitä kuvan tilanteessa on tapahtunut? Miltähän tuosta lapsesta nyt tuntuu? Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa? Miltä sinusta silloin tuntui? Mikä auttaisi kuvan tyttöä / poikaa, jotta hänelle tulisi parempi mieli? Jne.

Sain Picemoi Emotion - tuotepaketin blogiyhteistyön kautta. Tuotepaketti sisältää 20 tunnekuvaa ja 20 tilannekuvaa. Kuvamateriaali, ohjeet ja vinkit sekä kuviin liittyvät tarinat on tarkoitettu 0-12-vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutuskasvatuksen välineiksi ja tueksi. Tunnekuvia on A4 ja A6 kokoa, nämä minun saamani ovat A4-kokoiset. Tuotepaketissa on vinkkejä kuvien käyttämiseen ja jokaiseen kuvaan liittyen on myös tarina, joka kertoo mitä kuvassa on voinut tapahtua lapsen näkökulmasta.

Itse tykkään näistä korteista tosi paljon. Minulla on ryhmissäni käytössä monenlaisia tunne- ja tilannekuvia, näissä korteissa plussaa on kuvat oikeista lapsista. Kuvat ovat selkeitä ja niistä on helppo tunnistaa tunnetiloja. Huomaan, että kuvien tekemiseen on paneuduttu huolella. Voin lämpimästi suositella näitä! Itselläni kortit ovat käytössä tunnetaitoryhmissäni, tunnetyöpajoissani ja mindfulness-kursseillani.

Picemoi - tunnekorttikuvia on myös blogiteksteissäni:

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Ujo jännittäjä vai rohkea esiintyjä?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.

Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.

Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

Kolmas vuosi yrittäjänä

Yritykseni Kasvun Taika täyttää tänään kolme vuotta. Kolme vuotta sitten oli liiketoimintasuunnitelma tehty, saatu starttirahapäätös ja perustettu yritys. Aloitettu tulevan suunnittelu. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä onnellisen pihalla kaikesta. Intoa oli, mutta tietoa ja taitoa aika lailla vähemmän. Siihen yrittäjyyteen liittyen nimittäin.

Nyt kun yrityksen kolmas vuosi tuli täyteen, on jo jotain yrittäjyystaitojakin hallussa. Olen tämän kolmannen vuoden aikana panostanut aika lailla siihen, että olen opiskellut esimerkiksi markkinointia, myyvää kirjoittamista ja miten lanseerata uusia tuotteita. Sen olen todellakin näinä kolmena vuonna oppinut, ettei riitä, että on hyvä tuote tai palvelu. Asiakkaan pitää ensin löytää tuote. Ja kun tuote on löydetty, se pitää osata myös myydä asiakkaille. Pitää osata kertoa tuotteen tai palvelun hyödyistä. Opiskeltavaa yrittäjyystaidoissa vielä riittää ja pitäisi myös vielä viedä käytäntöön moni sellainen asia, jonka olen teorian tasolla ymmärtänyt, mutta jota en ole vielä saanut vietyä käytäntöön.

Kolmas vuosi yrittäjänä on ollut monella tapaa hyvä. Olen tehnyt useamman verkkovalmennuksen (Voimavaroja vanhemmuuteen, Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit ja Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen). Nyt kesän aikana olen valmistellut kahta seuraavaa verkkovalmennusta. Näistä toisen lanseeraus on tulossa ihan pian, toisen sitten loppuvuodesta. On ollut ilo huomata, että moni vanhempi haluaa satsata omaan vanhemmuuteensa ja kehittää omia vanhemmuustaitojaan verkkovalmennusten (ja myös luentojen ja kurssien) kautta.

Viime syksynä valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja keväällä pidin ensimmäiset tunnetaitokurssini lapsille. Tänä syksynä näitä lasten tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja on tulossa enemmän. Kolmannen yrittäjyysvuoteni aikana aloitin yhteistyön Ceeston kanssa ja ohjaan Ceestolle Mindfulness lapsille - kursseja.

Uuden kännykän myötä vein Kasvun Taian viime vuoden lopulla myös instarammiin ja kesällä sain perustettua sähköpostilistan ja tehtyä Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen - ilmaisoppaan. Ihan pian sähköpostilistalaiset tulevat saamaan itselleen ilmaisen"Myönteisiä keinoja kasvatukseen" - miniverkkovalmennuksen.

Olen ohjannut ryhmiä, luennoinut, tehnyt kotikäyntejä, ollut läppärin ääressä vastaamassa meileihin ja verkkovalmennuslaisten kysymyksiin. Olen lukenut kirjoja, opiskellut lisää. On ollut suuria hetkiä, on ollut surkeita hetkiä. Olen kasvanut taas valtavasti ihmisenä ja myös yrittäjänä tämän vuoden aikana.

Ainut asia, mikä minua harmittaa on se, etten päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mitä kolmantena vuonna tavoittelin. Ei minun tulos huono ollut, olen saanut nostettua palkkaa joka kuukausi, mutta tavoitteeni oli korkeammalla. Kun tästä kirjanpitäjälleni viestittelin hän vastasi, että hänen mielestään minulla on mennyt loistavasti, myös taloudellisesti. Silti neljännen vuoden selkeänä tavoitteena on nostaa taloudellista tulosta.

Luin jostakin, että 80 % yrittäjistä lopettaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Minulla on nyt kolme vuotta takana, hyvät yhteistyökumppanit löydetty ja olen saanut luotua loistavia tuotteita. Erityisen ylpeä olen Villipedon naamarit - tunnetyöpajasta, joka on täysin minun luomani, oma tuotteeni ja näihin tunnetyöpajoihin tullaan tosi kaukaa. Olen luonut jotain sellaista, mikä koetaan niin tarpeelliseksi omalle perheelle, että Helsingissä olevaan tunnin työpajaan tullaan Lahdesta ja Riihimäeltä asti. Ja voin jo nyt sanoa, että mun tänä syksynä lanseerattavat verkkovalmennukset ovat huikean hyvät. Vielä muutama vuosi sitten olisin vähätellyt itseäni, että "eihän nää nyt mitään, nää on vaan tällaisia". Nyt huomaan, että itseluottamukseni on kasvanut valtavasti ja osaan antaa arvoa myös omalle osaamiselleni ja tekemiselleni.

Tästä jatketaan. Nokka kohti neljättä yrittäjyysvuotta. Neljäntenä yrittäjyysvuonna aion lisätä tunnetaitoryhmien ja mindfulness-kurssien osuutta liiketoiminnassani. Satsaan verkkovalmennusten markkinointiin enemmän. Jatkan yrittäjyystaitojen opiskelua. Ja toivon, että vuoden päästä olen siinä taloudellisessa tavoitteessa, minkä tälle vuodelle asetan.

Työn imu

Minulla on ollut viime aikoina paljon töitä. Paljon mielekkäitä töitä. Olen ollut onnekas. Olen saanut hyödyntää yrittäjyydessä kaikkea osaamistani. Olen kouluttanut Mindfulness lapsille - kursseja, ohjannut yhden neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin, luennoinut pienten lasten uniasioista ja tunnetaidoista. Olen ohjannut satuhierontatuokioita ja lasten liikunnallisia ryhmiä. Ja ohjasin myös viiden kerran Lasten Tunnetaitoryhmän.

Välillä on tuntunut, että nyt mennään aika äärirajoilla. Enempää en jaksaisi, mutta juuri nämä työt jaksan. Minulla on ollut valtava flow ja työn imu.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla  yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun kuuluu kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tärkeä osa työn imua on kokemus siitä, että työ on mielekästä. Tuntuu, että tänä keväänä olen löytänyt työn imun, sillä olen saanut tehdä sellaisia töitä, jotka koen hyvin mielekkääksi itselleni. Viime syksynä tein päätöksen, että lopetan iltatyöt liikuntaryhmien osalta. Ja tämä oli hyvä päätös. Kun kalenteriin tuli väljyyttä, sain heti uutta elämään. Sain yhteydenoton Ceestolta ja olen kouluttanut tänä keväänä Mindfulness lapsille - kursseja, jotka ovat ihan unelmatyötä itselleni. Kun uskalsin luopua jostakin, elämä toi heti uutta tilalle.

Pienen väsymyksen hetkillä olen tsempannut itseäni. Minä riitän. Olen hyvä. Olen ihana. Annan valoni loistaa. Toivon, että se, että nautin työstäni, välittyy myös ulospäin.

Minulla on vähenemässä ohjaustyöt todella radikaalisti ensi viikon jälkeen ja menen vähitellen kohti kesälomaa. Uusia projekteja on vireillä ja kunhan kalenteriin tulee väljyyttä, alan edistää niitä.

Eilen illalla ajattelin, että pidän nyt reteesti neljän päivän vapaan ja vasta maanantaina teen seuraavan kerran töitä. Mutta enpä sitten ihan malttanutkaan. Aamulla kirjoitin yritykseni blogiin kolme blogitekstiä valmiiksi odottamaan julkaisemista. Mutta en soimaa itseäni siitä, etten malttanutkaan pitää täyttä vapaapäivää. On ihanaa, kun saa tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, mitkä osaa hyvin ja mitkä kokee mielekkääksi!

(kuvissa on Papellian kortteja, jotka ostin pari viikkoa sitten myyjäisistä)

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Ajatuksia kolmanteen yrittäjyysvuoteen

Yritykseni Kasvun Taika täytti elokuun puolivälissä kaksi vuotta. Itse ajattelin etukäteen ennen yrityksen perustamista, että käytän kaksi vuotta aikaa yrityksen brändäämiseen, omaan lisäkouluttautumisen ja yrittäjyyden opiskeluun. Näin olen tehnytkin. Toinen vuosi oli jo monella tapaa hyvä, kurssit ja luennot keräsivät osallistujia ja myös taloudellisesti vuosi oli ihan hyvä.

Mietin viime keväänä paljon, mitä haluan elämältä ja yritystoiminnaltani jatkossa. Päätin, että lähden nostamaan yritystoimintaani uudelle tasolle eli kehittämään verkkopohjaisia valmennuksia. Tämä on ollut tavoitteeni jo yritystoiminnan alusta alkaen, mutta milloin oma aikaansaamattomuus, milloin omat uskomukset ("en minä mitään verkkokursseja osaa tehdä") ja milloin kiire muiden töideni kanssa ovat estäneet tämän prosessin etenemistä. Kesällä päätin, että loman jälkeen alan tosissani luoda verkkokursseja. Kävin läpi uskomuksiani ja työstin pelkojani. Onko minusta siihen? Onko minulla annettavaa toisille? Miten verkkovalmennusten tekniikka hoituu? Millaisia haluan verkkovalmennuksistani tulevan?

Käytin elokuun siihen, että kirjoitin valmiiksi Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojeni päättötyön ja tein kaksi verkkovalmennusta niin pitkälle kuin ehdin ja kolmannesta verkkovalmennuksesta oli demoryhmä, jonka kanssa testasin erään uudenlaisen verkkovalmennuksen toteutusta. Tästä demoryhmästä on tulossa opinnäytetyö, jota eräs sosionomiopiskelija viimeistelee tällä hetkellä. Ensimmäinen verkkovalmennukseni "Voimavaroja vanhemmuuteen" on nyt ohi ja sain siitä hyvää palautetta. Se valmennus alkaa seuraavan kerran tammikuussa. Toivon saavani toisen verkkovalmennukseni myyntiin loka-marraskuun vaihteessa. Ja sen kolmannen sitten kun siitä tehtävä opinnäytetyö on valmis ja olen saanut kuulla demoryhmään osallistuneiden palautteet valmennuksesta. Ideoita on vielä ainakin kahteen muuhunkin verkkopohjaiseen valmennukseen.

Tarkoitus on verkkovalmennusten kautta tavoittaa uusia asiakkaita ympäri Suomea ja pystyä tarjoamaan palveluitani laajemmin kuin vain pelkästään pääkaupunkiseudulle.

Toinen iso asia verkkovalmennusten lisäksi tähän kolmanteen yrittäjyysvuoteen on se, että yhteistyökumppanini Ipanainen on saamassa uudet ja isommat tilat ensi vuoden alkupuolella. Ipanaiselle tulee myös erillinen kurssitila. Tänä syksynä Ipanaisella ei ole kurssitarjontaa tilan ahtauden takia. Aiemmin olen pitänyt Ipanaisella uniluentoja ja mindfulness-kursseja. Nämä varmasti jatkuvat ja toivon, että pääsen pitämään ensi kevätkaudella ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni Ipanaisen tiloissa. Ideoita on monenlaiseen kurssi- ja luentotoimintaan.

Loppukeväästä liityin Yhdessäonnistujat digiyhteisöön, joka kautta olen saanut kuukausittaista koulutusta yrittäjyyteen liittyen (teemoina on tähän mennessä ollut esimerkiksi "Verkosta virtaa bisnekseen", "Yrittäjä ja hyvinvointi" ja "Tehoa talouteen"). Lisäksi olen ollut mukana pienimuotoisissa yrittäjätapaamisissa Yhdessäonnistujien tiimoilta. Tuntuu, että yrittäjyydessä on vielä monia asioita, joista olen aika pihalla. Markkinointia ja myyvää kirjoittamista on otettava haltuun vielä enemmän.

Kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että olen kahdessa vuodessa saanut vietyä yritystoimintaani siihen suuntaan, mikä on ollut alkuperäinen ajatukseni. Olen yrittäjyyteni aikana valmistunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, mindfulness-ohjaajaksi ja Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Lisäksi olen käynyt lukuisan määrän erilaisia lyhytkursseja. Kahdessa vuodessa olen saanut luotua konseptin, jossa pääsen käyttämään hyvin monipuolisesti ammattitaitoani ja olen saanut tavata satoja perheitä kursseillani ja luennoillani. Fiilis on hyvä. Olkoon tämä kolmas vuosi kasvun vuosi. Yritystoimintani laajenee verkkovalmennuksiin ja sitä kautta pääsen palvelemaan koko Suomea.

ps. valokuvissa on inspiraatiokortteja, jotka ovat aivan uunituoreet ja jotka sain blogini kautta esittelykappaleiksi. Sain myös toisen pinkan arvontakappaleeksi eli ihan pian on blogissani alkamassa ihana arvonta!

Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness

Sain arvostelukappaleeksi Elina Kauppilan kirjan "Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness". Kamalan ihana päivä on kaksiosainen kirja. Kirjassa on ensin tarina Meinistä, joka on temperamenttinen pieni ihminen. Meini ja hänen vanhempansa heräävät päivään, jossa aamiainen ei maistu, pukeminen hirvittää ja tavaroita menee rikki. Tunteet räiskyvät päivänä aikana, mutta päivä päättyy kuitenkin ihanasti yhteiseen satuhierontahetkeen sängyssä. Päivän päätteeksi äiti voi sanoa: "Kiitos, kulta, ihanasta päivästä". Miten päivän haastavista tilanteista selvittiin?

Tarinassa Meinin äiti sanoittaa hienosti Meinin tunteita. Hän on empaattinen ja todella kärsivällinen. Hän osaa ohjata Meinin huomiota pahasta puurosta aistikokemuksiin ja Meini huomaakin haluavansa syödä puuroa, jos hän ei ajattele jäätelöä. Kiukun hetkellä äiti osaa kysyä, onko heillä kiukkueläin kylässä ja mitenkähän sen kiukkueläimen saisi lähtemään pois. Pukemistilanteessa Meinin kädet luikertelevat hihankoloihin kuin käärmeet. Harmin hetkellä äiti sanoo, että saa harmittaa ja saa olla vihainen. Illalla äiti ja Meini miettivät yhdessä viisi ihanaa ja kiitollisuutta tuovaa asiaa päivästä. Vaikka päivän aikana on sattunut monta itkua ja harmia tuovaa tilannetta, Meini löytää lukuisan määrän kiitollisuuden aiheita päivästä. Ilta päättyy satuhierontaan. Jo tarina sinällään antaa paljon hyviä toimintamalleja lapsiperhearkeen.

Kirjan tarinaa lukiessa huomaa, että Elina on vuorovaikutuskouluttaja. Tarinassa yhdistyvät hienosti vuorovaikutustaidot, tunteiden sanoittaminen ja myös mindfulnessin maailma. Kirjan johdannossa on lyhyesti tietoa tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisestä ja merkityksestä. Johdanto antaa hyvää teoriatietoa tarinaan ja harjoituksiin.

Kirjan toinen osa sisältää mindfulness-harjoituksia yhdessä lapsen kanssa tehtäviksi. Mindfulness-harjoitukset liittyvät esimerkiksi aistikokemuksiin (esim. värit, tuoksut, äänet, vieras esine, maistaminen, taikahajut), hengittämiseen (esim. kellohengitys, aaltohengitys, saippuakuplat), kiitollisuuteen (esim. kiitollisuusharjoitus, onnen rasia) ja kehokokemuksiin (esim. karhun herääminen, magneettikeho). Harjoitukset on selitetty hyvin ja ne sopivat lasten maailmaan. Itse olen kokeillut muutamaa harjoitusta Lasten Tunnetaito - ohjaajaopintoihini kuuluvassa tunnetaitojen harjoitteluryhmässä.

Olen käynyt molempien lasteni kanssa Elinan Lasten mindfulness-kurssilla (kuopuksen kanssa käymästäni kurssikerrasta kirjoitin blogikirjoituksen
Lasten mindfulness-kurssilla) ja pojistani oli hauska etsiä kirjasta niitä harjoituksia, joita tehtiin heidän kurssikerroillaan.

Minulle kirja tulee erityisesti työkäyttöön. Luin tarinan myös omille lapsilleni (kohta 13 v ja kohta 11 v), mutta he ovat jo vähän yli-ikäisiä kirjan tarinaan. Esikoisen mielestä kirjan tarina oli vähän epärealistinen, hän on sitä mieltä, ettei kukaan lapsi voi oikeesti "rageta" niin monta kertaa päivän aikana kuin Meini. Kuopus pohti lähinnä, onko Meini tytön vai pojan nimi.

Kiva kirja, lämpimät suosittelut sekä pienten lasten vanhemmille että lasten parissa työtä tekeville!

ps. Muistuttelen blogissani menossa olevasta kivasta Väpä Sorsa - lastenkirjan arvonnasta

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä taitaa olla vasta tämän kevään toinen Viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tällä kertaa erittäin rauhallisesta ja lungista viikosta. Sellaisiakin viikkoja välillä on. Sellaisia, jolloin ehtii istua ulkona auringonpaisteessa ja miettiä kuinka niin moni asia on hyvin omassa elämässä. Toisaalta alkuviikon ajan mieltäni hallitsi uuden tilitoimiston etsiminen.

Maanantai 2.5.

Viikko alkoi omassa mielessä vähän sekavasti. Perjantaina sain tiedon tilitoimistostani, että he purkavat sopimukseni yhteistyöhaluttomuuteni ja tyytymättämyyteni takia. Olin laittanut sinne viestiä ja ihmetellyt selvästi normaalia isompaa laskua. Tästä lähti sitten sellainen lumivyöry liikkeelle, että sitä olisi vaikea uskoa todeksi ellei olisi itse ollut siinä mukana. Maanantaiaamu alkoi siis sillä, että laitoin tarjouspyyntöjä tilitoimistoihin ja vähän kuin tulisilla hiilillä odotin koko päivän, saanko tarjouksia ja millaisia.

Aamupäivällä kävin puhumassa pienten lasten uniasioista lähellä olevassa perhekahvilassa. Lähes koko iltapäivän istuin takapihallamme ulkona, luin kirjaa ja välillä suunnittelin tulevia Lasten Tunnetaitoryhmän kertoja.

Iltapäivällä sain ihanan yhteydenoton yhdestä tilitoimistosta. Minua viehätti kovasti se, että kirjanpitäjä oli käynyt tutustumassa nettisivuihini ja hän ilmaisi haluavansa minut asiakkaakseen. Viestissä oli laskettu tarjous juuri minun tarpeisiini niiden tietojen perusteella, joita laitoin tarjouspyynnössä. Olen nimittäin saanut myös sellaisia tarjouksia, joissa tulee vain viesti: "Liitetiedostona hinnastomme. Terveisin xxx".

Illalla oli kauden viimeiset jumpparyhmät MLL:n jumpissa. Edellisellä viikolla päättyi jo viisi päiväryhmääni, joten nyt oma työmäärä on huomattavasti vähentynyt viimeisen viikon sisällä.  Illan jumppien aikana oli tullut meiliä eräältä asiakkaalta, joka on jo käynyt vauvahierontakurssini ja uniluentoni. Hän on ilmoittautunut kesän vauvasirkuskurssille ja kertoi mainostaneensa kurssia (ja ylipäänsä koko minun toimintaani) jollakin äitien fb-listalla. Hän kertoi, että sinne ketjuun oli tullut useampi suositus minun kursseilleni. Tämä niin lämmitti mieltäni. Ja illan aikana tuli useampi ilmoittautuminen sirkuskursseille.

Tiistai 3.5.

Päivän ainut työkeikka oli perhekahvilaan pitämään satuhierontaesittelyä. Tällä kertaa matkustin vähän kauemmas. Pidin pienen keväisen satuhierontatuokion ja kerroin satuhieronnasta. Yksi äiti jäi kiinnostuneena juttelemaan pitkäksi aikaa kanssani koskettamisen ja rauhoittumisen merkityksestä.

Iltapäivällä päätin, että valitsen uudeksi kirjanpitäjäksi juuri sen, jolta eilen sain ihanan tarjouksen. Laitoin viestin hänelle. Tuli helpottunut olo. Ehdin jo pelätä, etten löydä tarpeeksi nopeasti uutta tilitoimistoa.

Illalla oli mindfulness-ohjaajaopintojeni (joista valmistuin tammikuun puolivälissä) "jälkitapaaminen". Tapasimme pienryhmäni kesken ja olipa mukavaa kuulla itse kunkin kuulumisia. Tuli voimaantunut olo illasta.

Päivän aikana tuli useampi ilmoittautuminen kesän sirkuskursseille ja yksi kysely uniluentokutsuista. 

Keskiviikko 4.5.

Sain aamupäivällä puhelun uudelta kirjanpitäjältäni ja olen edelleenkin niin onnellinen siitä puhelusta ja koko tilitoimiston muutoksesta, vaikka se aika yllättäen tapahtuikin.

Katsoin läpi Lasten Tunnetaitoryhmän suunnitelman ja lähdin fillaroimaan Tikkurilaan pitämään tunnetaitoryhmää. Kyseessä on Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini liittyvä harjoitteluryhmä. Tällä kertaa puhuimme aivoista ja miten aivojen vahtikoira (= mantelitumake) saa meidät joskus räksyttämään. Silloin pitää kutsua vanha viisas pöllö apuun, jotta aivojen etuotsalohko ja järki saadaan taas käyttöön. Lapsia tuntuu viehättävän tämä vahtikoira - pöllö - tarina ja näin lapsille jää helposti mieleen, mitä aivoissa voi tapahtua esim. kiukun hetkellä. Teimme myös liikennevalot tunteiden hallintaan ja hengitysharjoituksia.

Illalla ohjasin kolme lasten jumpparyhmää. Näissä ryhmissä kauden päätös on ensi viikolla. Näiden ryhmien kohdalla minulla on vähän haikea olo. Olen tehnyt päätöksen, että näitä ryhmiä en enää jatka ensi syksynä. Jostain on luovuttava, että uutta voi tulla tilalle. Haluan kalenteriini tilaa Lasten Tunnetaitoryhmiä ja lasten ja vanhempien tunnetyöpajoja varten.

Päivän aikana tuli taas useampi ilmoittautuminen kesäkursseilleni. Moni ryhmä alkaa olla jo täynnä tai yhtä osallistujaa vaille täynnä. Niin huippua!

Torstai 5.5.

Helatorstai. Aamulla muistin, etten eilen iltapäivällä laittanut tunnetaitoryhmään osallistuvien lasten vanhemmille kuulumisia tunnetaitoryhmästä, joten aamulla meilasin lyhyesti mitä teimme ryhmässä.  Muuten päivä oli pyhitetty vapaalle, puutarhahommille, kirjoille ja kässäkerholle. Kässäkerhossa teimme tämän kevään käsityöhittiä, turvalonkeroa. Olipa kiva ilta kerholaisten kanssa. Kun tulin kotiin, ilmeni että kuopus on mennyt kaverilleen yökylään. Laitoin yritykseni fb-sivuille päivityksen Tiede-lehden artikkelista "Lapsen raivo talttuu hyvällä" ja siitä näytti tulleen hitti. Seuraavana aamuna kun avasin tietokoneen, huomasin että sitä oli jaettu kymmeniä kertoja ja yritykseni fb-sivuille oli tullut yli 30 uutta tykkääjää.

Perjantai 6.5.

Pojat olivat vapaapäivällä koulusta. Kuopus oli koko päivän kaverinsa kanssa,  minä ja esikoinen siivosimme kodin ja kävin paikallisessa keskuksessa hoitamassa asioita, mm. ostamassa lisää allergialääkkeitä ja viemässä ison pinon kirjoja kirjastoon.

Iltapäivällä tein yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Kotiin palattuani kirjoitin unisuunnitelman puhtaaksi ja lähetin sen perheelle. Illalla istuin vielä ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Lauantai 7.5.

Kävin aamupäivästä ystäväni kanssa brunssilla Mokossa. Näimme viimeksi Viattomien lasten päivän konsertissa ennen vuoden vaihdetta, joten kuulumisia olikin paljon vaihdettavaksi. Brunssin jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla. Allergiaoireeni ovat nyt kasvaneet potenssiin kymmenen eli tukkoisuuden lisäksi aivastelen nyt aika paljon. Ulkona on ihan mahtava sää ja siellä haluaisi olla koko ajan, mutta samalla tietää, että tukkoisuus ja aivastelu lisääntyy.

Iltapäivällä meillä kävi kylässä tuttavaperhe 7-kuisen vauvansa kanssa. Olen niin iloinen, että heille suotiin vauva pitkän odottamisen jälkeen. Fillaroin vielä illalla kaupalla ja se oli virhe, siitepölykiintiöni ylittyi ja sen jälkeen olin todella tukkoinen ja myös uupunut.

Sunnuntai 8.5.

Äitienpäivä. Herättyäni sain pojilta äitienpäiväkortit ja lahjat. Aamupäivällä järjestelin työhuonettani. Se on ollut aika kaaoksessa viimeiset pari-kolme kuukautta, ensin kodissamme olleen ison remontin takia ja remontin valmistuttua en ole vain saanut siirrettyä kaikkia tavaroita paikoilleen. Nyt minulla on tavoitteena saada toukokuun aikana huone kuntoon ja paljon myös tavaraa pois.

Kävimme syömässä ravintolassa ja katsomassa elokuvissa leffan "Soppalinnan salaseura". Olen halunnut nähdä leffan jo pitkään, sillä se on kuvattu Tartossa, jossa kävimme pari kesää sitten (postaus reissusta täällä) ja lisäksi olemme lukeneet kirjan, johon leffa perustuu (postaus kirjasta Hopeinen aarrearkku). Leffa oli hyvä ja ruoka maittavaa. Muuten tosi kiva äitienpäivä, mutta siitepölyallergiaoireet vaivaavat nyt niin paljon, että on pakko viettää aikaa sisällä.

Kaikkiaan tämä oli hieno viikko. Alkuviikon pienestä epätoivosta, mistä löydän uuden tilitoimiston, kaikki kääntyi täysin toiseen suuntaan. Kursseilleni tuli yli 10 ilmoittautumista viikon aikana, yritykseni fb-sivuille tuli n. 50 uutta tykkääjää, sain ihanan uuden kirjanpitäjän ja olen saanut levätä, lukea kirjoja, tavata ystäviä ja tehdä puutarhahommia. Tällaiseen löysään ja rentoon työntekoon voisi tottua, mutta eihän tällaisestä viikosta niin hirveästi rahaa tule. Nyt alkava työviikko onkin paljon täydempi, minulla alkaa muutama uusi kurssi, esim. mindfulness-kurssi vanhemmille.

Hyvää viikkoa kaikille blogini lukijoille! Blogini on saanut muutaman uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa mukaan!