Puoletkin riittäisi

Uusin Tatu ja Patu - kirja on ilmestynyt. "Tatu ja Patu etsivänä.Tapaus Puolittaja". Kirja on hyvä. Siinä on loistava sanoma. Puoletkin riittää. Kirjassa nelivuotias Aada ymmärtää, ettei kaikkea tarvita niin paljon. "Liikaa tavalaa. Aata ei tykkää. Liikaa leluja, liikaa lahjoja. Liikaa vaatteita. Liikaa helkkuja. Puolet vähemmän liittäisi". "Aata ei tykkää kun huone on ihan täynnä tavalaa, ei mahlu leikkimään. Aata piilotti lahjat komeloon. Aata antaa ne semmoisille, joilla ei ole yhtään leluja". Ja Aada toteaa myös, että kun tavaraa on vähemmän, tulee myös vähemmän roskia. Miten viisas sanoma tässä lastenkirjassa onkaan!

Olen raivannut tavaraa KonMarin innoittamana. Vähän liiankin ahkerasti. Meinasi nimittäin mennä jo raivaus överiksi ja aloin kihistä kiukusta, kun koko elämä on raivaamista ja siivoamista. Onneksi tajusin pysähtyä. Mistä tämä kiukkukihinä kertoo? Mitä minä oikein olen tekemässä? Siivoamassa hampaat irvessä? Siivoamassa niin tosissani, että kihisen kiukusta? Mikä oma tarpeeni ei toteudu, kun koen tällaista kiukkua?

Kaiken tuo raivaamisen keskellä olen miettinyt paljon tavaraa. Todellakin, puoletkin riittäisi. Olen jo vuosia ostanut aika säästeliäästi. Jo siksikin, että näin yrittäjyyden alkuvaiheessa niitä tuloja ei ole ihan hirvittävän hulppeasti ollut. Olen samalla kyseenalaistanut paljon kulutukseen perustuvaa kulttuuria. Mihin ihmiset tarvitsevat sitä kaikkea tavaraa, mitä he ostavat? Moni lohtushoppailee eli kun elämässä mättää joku asia, lähdetään shoppailun kautta hakemaan hyvää oloa ja iloa elämään. Ehkä se lohtu ja ilo pitäisi kuitenkin etsiä jotain muuta kautta?

Tällä hetkellä minulla on olo, etten osta mitään uutta. Olen kerännyt Muumimukeja ja Mariskooleja, mutta vitriinikaapit hyllyt ovat täynnä. Niitä ei mahdu lisää. Olen kerännyt retroa, esimerkiksi Finelin kahvipannuja ja vanhoja kahvipurkkeja. Niitäkään ei enää mahdu. Kirjoja on enemmän kuin tarpeeksi. Vaatteitakin minulla on. Pojat eivät enää tarvitse leluja. Kaikkea on yllinkyllin.

Aikaa ja hyvinvointia moni sen sijaan tarvitsee. Ehkä sitäkin saisi sitä kautta, kun puolet riittäisi eikä tarvitsisi rahaa niin paljon? Mieleeni tuli keväällä lukemani Sanna Wikstömin kirja "Hyvän elämän resepit. Oivalluksia arjen keskelle". Luku "Rikkaaksi" alkaa viisivuotiaan lapsen kysymyksellä (jonka lapsi kysyi omalta äidiltään): "Miksi te haluatte tulla niin rikkaaksi rahasta, että pitää mennä joka päivä töihin?" Luvussa todetaan, että viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta. Voi elää vapaaehtoisesti vähemmällä (esim. ilman autoa ja televisiota) ja tehdä sen valinnan, ettei tarvitse mennä joka päivä töihin. Itse olen myös tehnyt valintoja tähän suuntaan.

Tämä Uppo-Nallen runo on niin hyvä: 

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. 
Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarvitse tavaraa hankkia, onneen et tarvitse edes pankkia".

- Elina Karjalainen - 

Mitä sinä ajattelet? Riittäisikö puolet? Puolet vähemmän tavaraa? Entä puolet vähemmän palkkaa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kun jemmari kohtasi KonMarin (sis. arvonnan)

Minä myönnän olleeni aikamoinen jemmari. Olen keräillyt kaikenlaista tavaraa ja säilönyt monia asioita vuosikausia ajatuksella "jos näitä vielä joskus tarvitaan". Muistan, kun tyhjensimme lapsuudenkotiani vuosia sitten ja siellä oli ullakko täynnä ties mitä koriste-esineitä, maljakoita, muovipusseja ja muovirasioita. Silloin mietin, että omat tavarat on järjestettävä vuosien saatossa niin, ettei kenenkään tarvitse läpikäydä minun pakastusrasiavarastojani. Olenkin viime vuosina myynyt ahkerasti tavaraa kirppareilla ja myös lahjoittanut tavaroita ja vaatteita kierrätyskeskukseen ja eri keräyksiin. Samalla olen vähentänyt huomattavasti kulutustani ja ostelen aika harvoin ja pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Olen täysin luopunut halpavaatemyymälöiden trikoovaatteiden ostamisesta, koska ne nyppyyntyvät heti. Mieluummin ostan vähän kalliimpaa ja laadukkaampaa, mutta pitempään kestävää. Mutta silti. Kyllä meillä niitä jemmakätköjä on. Jopa sellaisia, ettei viitsisi avata koko kaappia ja laatikkoa, koska tietää sen läpikäymisen olevan niin iso urakka.

Sain KonMari.Siivouksen elämänmullistava taika - kirjan jo kuukausia sitten arvostelukappaleeksi, en kuitenkaan ole ehtinyt lukea sitä kuin vasta nyt. KonMari on ollut julkisuudessa paljon, tuskin kukaan on voinut välttyä kuulemasta tästä metodista. KonMari on japanilaisen järjestäjägurun Marie Kondon kehittämä siivousmenetelmä.

KonMarin olennaiset piirteet voi tiivistää kahteen seikkaan: tavarasta luovutaan fiilispohjalta. Kysymys "tuottaako tämä tavara minulle iloa vai ei?" voi auttaa monet päästämään irti kaappeihin kertyneistä tavaroista ja vaatteista. Toiseksi menetelmä on hyvin kokonaisvaltainen. Siinä missä monissa muissa oppaissa neuvotaan hitaaseen etenemiseen, KonMarissa suositellaan siivouksen tekemistä kertarysäyksellä. Kodin kaaoksen kimppuun käydään oikeassa järjestyksessä. Kaiken A ja O on taito heittää tavaraa pois. Sen jälkeen koti järjestetään kerralla, täydellisen perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti.

Marie Kondo lupaa, että menetelmää noudattamalla koti ei enää palaa koskaan epäjärjestykseen. Kirjassa kerrotaan myös, miten järisyttäviä vaikutuksia menetelmän omaksumisella on ollut ihmisten elämään. Siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Järjestys ja turhasta roinasta luopuminen tuovat energiaa,  joka parantaa elämänlaatua.

Mitä minä, entisenä jemmarina, ajattelen tästä kirjasta ja metodista? Kirja on selkeä ja varmasti motivoi monia ihmisiä aloittamaan kotonaan jonkinlaista siivousprojektia. Minäkin olen tämän kesän aikana siivonnut vaatekaappini tavallista reilummalla kädellä. Samoin kävin läpi lasten vanhat kouluvihkot, kirjat ja piirustukset ja suurin osa lähti kierrätyslaatikoihin. Siivosin työpöytäni, paljon tavaraa lähti kierrätykseen ja  järjestelin kaikki paperit mappeihin ja kansioihin ja se toi paljon selkeyttä. Seuraavaksi olisi edessä kirjojen läpikäynti (kirjahyllyni pursuaa kirjoja ja siellä on myös tosi monta lukematonta kirjaa - auts). Myös keittiössä olevat ruokaohjepinot minun olisi tarkoitus käydä läpi. Minulla on valtava määrä kaupoista napattuja ilmaisia ruokaohjelehtiä. Katsonko minä niistä ruokaohjeita? Tosi harvoin. Ja niitä lehtisiä on monta laatikollista.

KonMarissa minua häiritsee se, ettei kirjassa mainita, mihin  ne pois heitettävät tavarat laitetaan? Kirjassa käytetään useamman kerran termiä "tavarat heitetään menemään". Ei kai vaan kaatopaikalle? Meiltä lähti kierrätyskeskukseen (joka toki on paljon parempi vaihtoehto kuin työntää kamaa sekajätteeseen) monta kassillista vaatetta ja tavaraa ja itselleni tuli vähän olo, että nyt siirrän jonkun toisen vastuulle omia vanhoja vaatteitani ja muita tavaroita.Toki kirppisharrastajana tiedän myös sen, että toisen romu voi olla toisen aarre.

Minusta ei ole niin kokonaisvaltaiseen siivoamiseen ja tavaroiden karsimiseen, mihin KonMari kannustaa. Ja minä haluan alentaa vaatteitani kotivaatteiksi (tämä on siis menetelmän mukaan kiellettyä). Minä nautin siitä, että saan kulkea iltaisin lököverkkareissa. Erityisesti tarvitsen näitä kulahtaneita verkkareita silloin, kun teen pihahommia.

Kirja sai minut inspiroitumaan kodin tavaroiden perusteellisempaan läpikäymiseen, vaikka marittajaa minusta ei tulekaan. Tuntuu, että nyt minulla on intoa tarttua myös sellaisiin "arkeologisiin kätköihin", joihin ei ole vuosiin edes huvittanut tarttua, koska on tiennyt projektin aikaa vieväksi. Olen nauttinut paljon lisääntyneestä tilasta kodissamme. Voin myöntää kurkkivani usein vaatehuoneeseen, koska siellä on nyt tilaa hyllyissä. Ne eivät ole enää tupaten täynnä. Kiitos KonMari innostuksesta.

Koska itselläni on kirjoja yllin kyllin ja seuraavaksi minun pitäisi käydä läpi tupaten täynnä olevat kirjahyllyni ja miettiä, mitä haluan pitää itselläni ja mitkä kirjat laitan eteenpäin, päätin arpoa tämän kirjan blogini lukijoitten kesken. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt  ja päättyy ma 1.8. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Onnea arvontaan!