Leppoisasti

Joulun jälkeistä aikaa on eletty hyvin leppoisasti. Ollaan ulkoiltu, luettu, katsottu leffoja, syöty ja vain oltu. Ollaan leppoisteltu. Toiset tykkäävät ohjelmoida koko lomansa vierailuilla ja tekemisellä, me olemme aina tykänneet joulun aikaan vain olla.

Keho ja aivot ovat saaneet leppoistelun kautta tilaa ja energiaa. Olen saavuttanut flow-tiloja, uusia visioita on alkanut syntyä. Minä tarvitsen tällaista leppoisaa eloa ihan säännöllisesti, en vain loma-aikoina. Siksi en varmaan koskaan pystyisi täyteen työaikaan ja sen myötä tulevaan kiireeseen. En vaan jaksaisi sitä, en henkisesti enkä myöskään fyysisesti. Tästä myös soimaan itseäni ihan säännöllisesti: miksi minä en pysty sellaiseen, johon suurin osa ihmisistä pystyy. Minä tarvitsen valtavasti omaa tilaa ja rauhallista aikaa. Onneksi elämässä pystyy tekemään sellaisia valintoja, että nämä ovat mahdollisia. On mahdollista downshiftata. Yrittäjyys ei kaikille ole downshiftaamista vaan monille ihan toista äärilaitaa. Minulle se on keino tehdä sellaista työtä, josta pidän sellaisella viikkotuntimäärällä, jonka jaksan hyvin.

Leppoisa elomme jatkuu joulunpyhien jälkeen myös arkena. Minä pidän vielä pari viikkoa lomaa, toki vähän teen myös yrityksen hommia eteenpäin. Aina silloin kun on hyvä fiilis voin tehdä markkinointia, katsoa joulukuun kuitit valmiiksi kirjanpitoa varten, suunnitella ensi vuoden ryhmiä. Kirjoittaa referaatti ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihin. Myös muutamat kaveritreffit on sovittu. Käymme leffassa katsomassa Madagascarin pingviineitä ja itse olen menossa ystäväni kanssa Viattomien lasten päivän konserttiin. 

Yhden asian suhteen en ole ollut kovin leppoisa. Olen siivonnut lähes kaikki joulukoristeet jo pois. Perinteisesti laitan joulukoristeet varhain, viimeistään ensimmäisenä adventtina. Ja saman perinteen mukaan alan siivota niitä Tapaninpäivänä pois. Nyt on jäljellä enää talolyhdyt, joulukuusi ja jouluvalot. Joulukuusen laittanen viimeistään ylihuomenna pois, talolyhdyt ja jouluvalot saavat jäädä vielä hetkeksi esille. 

Rakastan leppoisaa elämää! Entä sinä, pidätkö sinä enemmän siitä, että on jatkuvasti säpinää ja kalenteri täynnä vai kaipaatko vapaata aikaa, jota ei ole kalenteroitu täyteen?

Keskikesän poika 11 v

Keskikesän poikamme täyttää tänään 11 vuotta. Minusta tuli äiti 23.6.2003 klo 22.02. Laskettu aika oli ylitetty jo reilusti, se oli 14.6. Sinäkin vuonna syntymäpäivä oli juhannuksen jälkeinen maanantai. Se oli toooosi pitkä juhannus, pää meinasi hajota siihen odotukseen. Käynnistyykö synnytys, miksi mitään ei tapahdu. Puhelin pirisee, sukulaiset kysyvät, "eikö se ole vieläkään syntynyt". No ei ole. Sitten aamuyöllä viiden pintaan heräsin unesta, jotakin napsahti. Loikkasin ylös sängystä (vai voiko loikasta puhua, jos ollaan menossa rv 41+) ja lapsivesi holahti lattialle. Vihdoinkin synnytys oli käynnissä, pääsimme lähtemään Jorviin (asuimme silloin Espoossa). Siitä meni vielä tosi monta tuntia ennen kuin poika lopulta oli rinnallani. Haaveilin luomusynnytyksestä, mutta loppupeleissä käytössä oli oksitosiinia ja epiduraalia. Pääsin sitten kuopuksen kanssa kokemaan toisenlaisen synnytyksen, erittäin nopean ja takuulla luomun (mutta siitä lisää sitten hänen syntymäpäivänään eli 4.8.)

Esikoisen synnyttyä alkoi yöttömät yöt, "tuhannen yötä kanssasi valvon", soi mielessäni, kun hänen kanssaan valvoin milloin vatsakipujen, milloin allergiaoireiden ja milloin korvatulehduskierteen takia. Viime vuodet hän on ollut tosi terve poika. Vähäuninen tosin. Heräilee siinä kuuden pintaan joka ainut aamu, oli sitten arki, viikonloppu tai loma.

Esikoinen syntyi 10 kuukautta häidemme jälkeen. Hän oli todella toivottu lapsi. Olin vielä opiskelija esikoisen syntyessä, palasin elokuun lopulla opintojeni pariin ja Kirppunen oli myös jonkin verran luennoilla mukana. Onneksi opintoja oli enää tosi vähän jäljellä, valmistuin toimintaterapeutiksi jouluna esikoisen ollessa puolivuotias. Sitä ennen oltiin ehditty juhlia jo miehen väitöstilaisuutta, hän väitteli esikoisen ollessa viisikuinen. Pikku frakki päällä oli Kirppunen mukana kuuntelemassa väitöstilaisuutta ja myöhemmin myös iltajuhlassa. Myönnän olleeni aika helpottunut, kun opintoni olivat ohi ja pääsimme viettämään ihan normaalia vauva-arkea äiti -vauvakerhoineen ja jumppineen. Nykyiseen kotiimme muutimme esikoisen ollessa kymmenkuinen, joten hänen vauvavuoteensa mahtui paljon merkittäviä tapahtumia.

Nyt 11-vuotiaana esikoinen on matikkanero ja lukutoukka. Hänen vahvuutenaan on looginen päättelykyky. Hän on uskomattoman taitava matematiikassa. Ja ohjelmoinnissa. Hän on pienikokoinen, kirppu. Ketterä ja nopea. Esikko on pedantti ja säntillinen. Hän haluaa että asiat tehdään sääntöjen mukaan. Hän tykkää siitä, että aikuinen on vain hänen kanssaan. Juttelee, pelaa lautapelejä, tekee yhdessä ruokaa. Hän nauttii siitä, että hänen selkäänsä tehdään hierontasatuja. Siinä missä akateemiset taidot ovat hänen vahvuutensa, sosiaaliset taidot eivät sitä ole. Hän viihtyy mieluummin yksin kuin porukoissa. Hän on pikemminkin juro kuin seuramies. Hän on aivan ihana poika, joka on opettanut minulle paljon. Onhan hän meidän esikoinen, jonka kanssa ollaan käyty läpi myös vanhempana olon harjoittelua.

Tänään on esikoisen Toivontai. Hän saa päättää mitä syödään ja mitä tänään teemme. Tähän mennessä esitettyjä toiveita ovat aamukahvi, päiväkahvi (meillä ei juoda yleensä kahvia ollenkaan), suklaakeksit, jäätelökakku ja Cluedo - lautapelin pelaaminen hänen kanssaan. Nämä kaikki toiveet toteutuvat.

Ja ajatelkaapa, puolen vuoden päästä on jouluaatonaatto.

Synnyit tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
isän ja äidin haaveesta.

Pääsiäispuuhia

Pääsiäisen ajalta toivoin rakkautta ja rauhaa, hieman normaalia pidempiä yöunia ja leppoisaa aikaa perheen parissa. Lautapelejä, uimahalli- ja leffareissuja. Pihahommia.

Pääsiäisen lomailun aloitimme kotiseudullani Mikkelissä. Huonoksi onneksemme esikoinen alkoi valittaa vatsakipua heti kun saavuimme Mikkeliin. Perjantai meni häneltä mummilassa lähinnä vain maatessa sohvalla ja uimahallireissu jäi häneltä (ja minulta) väliin. Mies ja kuopus kävivät uimassa Rantakeitaassa.

Lauantaina kävimme leffateatterissa katsomassa elokuvan Rio 2. Ihan hyvä elokuva. Arvostin erityisesti sitä, että leffassa oli luonnonsuojeluteemaa. Suuri plussa siitä. Poikien kommentti oli "ihan kiva".

Toiveeni hieman normaalia pidemmistä yöunista toteutui yhtenä aamuna. Lauantaina meillä nukuttiin kello 6.58 asti, muina aamuina meillä aloitettiin aamut siinä kuuden pintaan. Eilen ja tänään klo 5.45. Eipähän tule ongelmia palata loman jälkeen töihin, kun pysyy heräämisajat lomallakin samoina kuin arkena.

Kuopus 8 v osoitti jälleen kerran suurta tahdikkuutta ja tilannetajua ilmoittamalla pääsiäisen ruokapöydässä, että "nuoret koirat ovat kovia panemaan. Se paneminen on samaa kuin seksiminen". Mitä nyt tuohon voi vastata? Laitettakoon nyt sekin muistiin, että menneellä viikolla kuopukselle selvisi, mitä tarkoittaa "fak". Tähän mennessä on riittänyt selitys, että se on usein kysytyt kysymykset (= faq). Nyt sitten joku luokkakaveri oli osannut selittää, että kyseessä on fuck, joka onkin ihan jotain muuta. Nykyään noille lapsille selviää jo tokaluokkalaisina asiat, joista itse alkoi tietää jotain vasta yläasteella.

Lauta- ja korttipelejä pelattiin. Perinteinen Monopoly vie minut kärsivällisyyden äärirajoille, en vaan jaksa pelata yhtä lautapeliä tuntitolkulla. Mutta Monopoly pelin hotelliversio on minun makuuni juuri sopiva: peli kestää noin  15- 20 minuuttia ja säännöt ovat simppelit. Pelasimme myös Djecon korttipelejä Piratatak ja Zabifuzz. Tykkään Djecon peleistä tosi paljon ja noissa peleissä toteutuu ne kaksi asiaa, jotka mun mielestä ovat lauta/korttipeleissä suurta plussaa: peli on simppeli oppia eikä se kestä tuntikausia. Lisäksi Djecon pelit ovat kivan näköisiä. Molemmat Djecon korttipelit olen onnistunut löytämään kirpparilta.

Kotona aloittelin pihahommia. Haravoin, kitkin, lisäsin multaa kukkapenkkeihin. Rakastan pihaamme. Sen kukkia, puita, pensaita. Tunnelmaa. Vähitellen kukkapenkeissä alkaa vihertää. Ja kukkia nousta ylös.

Lisäksi olen leikannut kuvia aarrekarttaan. Unelmia ja tunnelmia. Aarrekartasta kirjoitan ihan oman postauksen.

Aurinkoa ja lämpöä viikkoosi!

Pääsiäinen

Meillä pääsiäiseen liittyy muutama perinne. Pääsiäismunajahdin olen järjestänyt pojille jo monena vuonna peräkkäin. Kartan ja vihjeiden avulla he seikkailevat kotonamme ja etsivät munia. Mämmiä meillä maistellaan (kukaan muu ei siitä kyllä tykkää paitsi mies), lammasta meillä ei syödä (kuten ei mitään muutakaan lihaa). Rahkapiirakkaa tehdään ja keitettyjä kananmunia. Pääsiäiset on meillä perinteisesti pyhitetty perheen kesken oloon. Ollaan jo vuosia käyty pääsiäisenä uimahallissa ja leffassa. Pelattu lautapelejä ja luettu kirjoja. Aloitettu pihahommia (riippuen pääsiäisen ajankohdasta) ja nautittu myös laiskoista hetkistä.

Tänä vuonna pääsiäisloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Pääni on aika pyörällä kaikkien koulutusten ja tulevien muutoskuvioiden keskellä. Itse odotan pääsiäiseltä rauhaa ja rakkautta. Lepoa ja voimaantumista. Toivon sitä että edes yhtenä aamuna saisin nukkua pidempään kuin kuuteen. Kiitos aamuvirkkujen lasten ja oman herkkäunisuuteni ihanan pitkät aamu-unet ovat meillä todella harvinaisia, enemmän kuin luksusta.

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!

ps. Lumiomenan Katja tarttui haasteeseeni ja kirjoiti lapsuuden suosikeistaan. Käykääpä lukemassa, mainio kirjoitus ja ah kuinka tutulta kuulostavat kaikki kreppiraudat, elektroniikkapelit, Dallasit, Dirty Dancingit ja Mintut ja Villet.