Suolaista ja makeaa gluteenitonta

Esikoisellamme todettiin alkuvuodesta keliakia. Olen tässä nyt opetellut gluteenittoman ruokavalion perusteita. Ne, ketkä ovat blogiani seuranneet pidempään, tietävätkin etten ole mikään ruuanlaiton superihminen. En erityisemmin pidä ruuanlaitosta, mutta tämä luonnollisesti on osa lapsiperheen perusarkea. Gluteenittomuus vaikuttaa tietenkin ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta olen päättänyt, etten tee tästä liian hankalaa meille. Olen ottanut käyttöön usean puolivalmisteen, esim. valmiita lettujauhosekoituksia.

Pari suosikkia on löytynyt. Heti ensimmäinen peltileipä, jota tulin testanneeksi samana iltana, kun esikoisen keliakia todettiin, osoittautui superhyväksi.

Gluteeniton porkkana-kaurapeltileipä

2 porkkanaa
3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
3/4 tl suolaa
1 1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa
1 kananmuna
3 1/2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl rypsiöljyä

Kuoritaan ja raastetaan porkkanat. Lämmitetään vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (n. 42 asteiseksi). Lisää veteen hunaja, suola, kaurahiutaleet, kuivahiiva, porkkanaraaste ja kananmuna. Sekoita joukkoon tumma jauhoseos ja lopuksi öljy. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle noin 1 cm paksuksi levyksi. Pinnalle voi ripotella kaurahiutaleita ja hienonnettuja aprikooseja (minä en ole näitä laittanut). Kohota peltileipä liinan alla lämpimässä n. 30 minuuttia. Paista peltileipä uunin keskitasolla 225 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Valmista nautittavaksi! Hyvää on.

Ohje on Pirkka tumma gluteeniton jauhoseos - pussista.

Makeaksi herkuksemme on noussut Lidlin valmisaineksista tehtävä suklaabrownie. Jauhosekoitukseen lisätään rasvaa, maitoa ja kananmuna ja sekoitetaan, laitetaan vuokaan ja uuniin. Tätä voin suositella vaikka jos kylään on tulossa joku, jolla on keliakia. On helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä myös niiden mielestä, joilla ei ole keliakiaa.

Mielelläni kuulen vinkkejä nopeisiin ja helppoihin gluteenittomiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin!

ps. Vielä ehdit osallistua blogini 4 v synttäriarvontaan!

Seuraa blogiani myös facebookissa

Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Keliakia. Tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, sitä alamme perheenä harjoitella tästä päivästä eteenpäin. Esikoisellemme todettiin tänään keliakia. Tästä oli jo pieni aavistus, koska lääkäri oli heittänyt ajatuksen keliakiasta ilmaan ja tänään se vahvistui Lastenklinikalla tutkimuksessa.

Esikoisemme on aina ollut pienikokoinen ja kasvanut käyrien alarajoilla. Nyt syksyllä terveystarkastuksessa koululääkäri kiinnitti huomiota siihen, kun kasvua ei ollut juurikaan tullut. Alkoi lisätutkimukset. Esikoista on käytetty mm. luustoröntgenissä. Alkuvuodesta tuli puhelu, että saattaisi olla keliakiaa ja tällöin ajattelimme, että tuskin se sitä on. Esikoisella ei ole ollut mitään tyypillisiä keliakian oireita. Mutta tänään se sitten kuitenkin todettiin.

Töistä tullessani kauhoin kaupasta ensimmäiset näkemäni gluteenittomat tuotteet kassiini ja välipala tehtiin kuvan leivistä ja esikoinen sanoi, että hyviä leipiä. Kohta alan tehdä peltileipä. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa ruuanlaitolle? Mistä voi tehdä lettua tai pannaria? Mitä pastaa voi käyttää? Missä kaikissa tuotteissa voi olla gluteenia? Onko jotain tuotesuosituksia erityisen hyvistä gluteenittomista tuotteista? Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Kasvisruokia viikon varrelta

Esikoisen tekemää kasvisrisottoa

Minulta on jo pitkään pyydetty postausta ruokaviikostamme. Nyt päätin kuvata muutaman päivän ajan tekemiäni ruokia. Kuvista huomaa, etten ole mikään ruokabloggaaja. Meillä syödään kasvisruokaa ja jonkin verran kalaa. Käytän  maito- ja kananmunatuotteita ruuanlaitossa eli emme ole vegejä vaan pesco-lakto-ovo-vegetaristeja. Lihaa meillä ei ole syöty kymmeneen vuoteen.

Alkuvuoden aikana olen huomannut useammankin lehtijutun, jossa perhe kertoo, että päättivät tehdä kasvisruokaa kerran viikossa, mutta sitten kasviskeskiviikko unohtui tai että eivät keksineetkään kasvisruokia ja näin ajatus yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa hiipui unholaan. Ehkä tämä postaus antaa ideoita kasvisruokiin.

Kasvishampurilainen. Pihvinä Apetit Mexican kasvispihvi. Lisäksi erilaisia kasviksia.

Ruuanlaitto ei ole lempipuuhaani ja haluan, että ruoka valmistuu nopeasti. Käytän jonkin verran puolivalmisteita ja myös valmispakastetuotteita ruuanlaitossa. Viime aikojen uudet tuotteet, nyhtis ja härkis ovat tuoneet ihanaa helpotusta ruuanlaittoon.

Olen ollut myös iloinen, kun esikoinen saa kotitaloustunneiltaa kotiläksyksi leipomis /ruuanlaittoläksyjä. Esikoinen teki läksynään kasvisrisottoa meille muutama päivä sitten ja se olikin tosi hyvää. Kasvisrisotto tulee jäämään ruokalistallemme. Siinä on porkkanaa, purjoa, paprikaa, sipulia, risottoriisiä ja mausteita (kasvisliemikuutio, basilikaa, timjamia, valkopippuria).

Perunamuusia, nyhtistä ja suolakurkkua. Näyttää aneemiselta annokselta, mutta maistuu hyvältä.

Pyrin suunnittelemaan viikon ruokalistan sunnuntaisin ja käymään myös ostamassa isommat ruokaostokset sunnuntaisin, jotta viikolla ei tarvitsisi käydä hakemassa kuin pientä täydennystä ruokakaupasta. Inhoan sitä, että joka päivä joutuu miettimään erikseen, mitähän meillä tänään syötäisiin. Kun viikon ruokalista on suunniteltu etukäteen, aivokapasiteettia jää muuhunkin kuin ruuan miettimiseen.

Maailman maukkainta linssikeittoa

Yksi lähes joka viikkoinen ruoka meillä on linssikeitto. Söin ensimmäisen kerran tuota superherkullista linssikeittoa noin vuosi sitten, kun olin luennoimassa elämäni ekoilla uniluentokutsuilla. Pyysin ohjetta ja siitä lähtien meillä on syöty linssikeittoa tosi usein. On hyvää! Suunnilleen samanlainen ohje löytyy esim. täältä.

Soijasuikalewokkia (soijasuikaleita, kesäkurpitsaa, paprikaa, currykastiketta) ja riisiä

Meillä syödään usein myös wokkiruokia, jossa on esim. soijasuikaleita tai tofua ja kasviksia. Lisukkeena on riisiä tai nuudeleita. Kalaruokaa meillä syödään pari kertaa kuussa. Ostimme nieriää isomman satsin kotiovellamme käyneeltä kalakauppiaalta ja muutaman kerran olemme saaneet herkutella nieriällä.

Paistettua nieriää, perunamuusia, kalakastike (Blå Bandin pussista) ja kasviksia (amerikan kasvissekoitus)

Tähän ruokaviikkoon ei osunut muutamaa meidän perheen perusruokaa. Teen usein erilaisia kasvissosekeittoja (aineksina esim. porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, aina vähän eri määriä, milloin mikäkin noista on pääosassa). Härkiksestä olen tehnyt esim. makaronilaatikkoa ja papupihvejä. Yksi perusruokamme on bolognesekastike joko härkiksestä tai soijaruoheesta ja spagetti. Usein teen myös porkkana- tai pinaattilettuja. Myös tortilloja erilaisilla täytteillä syödään meillä aika usein.

Kauppareissulla huomasin, että Härkiksestä oli tullut uusia makuvaihtoehtoja saataville

Ostin testiin myös uudet vege-tuotteet: pizzaa, burgeria ja möttöstä

Syödäänkö teillä paljon kasvisruokia? Kuuluuko teidän ruokaviikkoon samanlaisia vai erilaisia ruokia kuin meillä? Mikä on suosikkikasvisruokanne?

Mukavaa alkavaa viikonloppua. Ihanaa kun aurinko on paistanut monena päivänä, se tuo energiaa lisää.

Mukahauskaa teatteria ja mitäänsanomatonta ruokaa

Olen kirjoittanut 1.5 vuotta Hetkessä-postaussarjaa, johon olen kerännyt  postauksia arjen pienistä ja suurista iloista. Hetkistä, jotka tuovat iloa elämään. Hetkiä, jotka ovat elämyksiä ja tuovat nautintoa. Olin reilu viikko sitten teatterissa, josta ei sitten tullutkaan Hetkeä. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa, mutta esitys ei sitten hurmannutkaan meitä. Olen ollut myös pari kertaa ravintolassa syömässä eikä näistä tullut huippuelämyksiä, vaan ruoka oli aika mautonta ja sellaista, joka ei hivellyt makunystyröitä unohtumattomalla tavalla.

Olin katsomassa Keravan teatteritalolla esitystä "Avomielinen Anneli". Esitystä kehui moni ystäväni ja innostuin hankkimaan liput sinne ystäväni kanssa. Ennen esitystä kävimme katsomassa pinkin pitsitalon, joka ilostutti Keravalla tämän syksyn ajan. Se oli reissun parasta antia. Kävellä ystävän kanssa Keravalla ja jutella kuulumiset läpi. Teatterissa saimme molemmat todeta, ettemme kuulu esityksen kohderyhmään. Siinä missä kaikki muut katsomossa nauroivat ihan hulluna lähes koko esityksen läpi, minä hymähdin pari kertaa. Kliseistä huumoria, osittain alapäätyyliä, joka ei vetoa minuun. Ei se vedonnut myöskään ystävääni. Muihin näytti kyllä vetoavan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut pari siideriä alle, paikalla näytti olevan pikkujouluseurueita ja heillä oli hullun hauskaa. Sen opin, etten mene enää katsomaan Pauliina Hukkasen esityksiä. Tämä oli toinen esitys, jonka häneltä näin enkä ole tykännyt kummastakaan. Moni muu tykkää, mutta minun huumori ei kohtaa hänen tyylinsä kanssa.

Seuraavana päivänä tästä esityksestä olin syömässä erään liikunnanohjaajaporukan kanssa Tikkurilan Chico's ravintolassa. Oli hauskaa, seura oli hyvää, mutta ruuasta en voi sanoa samaa. Aikaisemmat kokemukseni Chico's ravintoloista ovat olleet hyviä, mutta nyt alkuruokana olleet juustotikut olivat rasvaisia, pääruokana ollut lohi oli mautonta ja jälkiruokana olleet pannukakut näyttivät harmailta jauhelihapihveiltä. Maku niissä oli onneksi hyvä. Vatsa tuli täyteen, mutta yksinään pelkkä pääruoka olisi ollut aika pieni annos ja sillä vatsa olisi kyllä jäänyt vajaaksi.

Kuluneella viikolla oli syömässä Vipeltävän Siilin ohjaajien kanssa joululounasta Whitelady- ravintolassa. Alkupalat olivat hyviä ja niitä perinteisiä, lohta, silliä, juustoja ja kinkkua eri muodoissa ja salaatteja. Pääruokana oli joulukinkkua kastikkeella ja sitä en kasvissyöjänä tietenkään syönyt. Valitsin toisen sinä päivänä tarjolla olleen pääruuan, joka oli turskaa. Ja se oli kyllä tosi mautonta. En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt turskaa, joten en osaa sanoa, millaiselta se voisi maistua, jos olisi hyvin maustettua. Mutta taas, seura oli mitä parasta, vatsa tuli täyteen ja istuimme ravintolassa monta tuntia juttelemassa.

Ehkä näistä kaikista voisi olla hetkiksi asti, sillä jokaisen reissun jälkeen minulla oli kyllä hyvä mieli. Aina ei teatteriesitys ole huippuelämys tai ravintolassa suussa sulavaa ruokaa. Mutta silti reissu voi olla ihan onnistunut, kiitos hyvän seuran.

* kuvina pimeässä kuvattuja kännykkäräpsyjä Keravan pitsitalosta

Helppokäyttöinen ja herkullinen Härkis

Kesällä metsästin innoissani nyhtökauraa pitkin pääkaupunkiseutua ja muistan sen fiiliksen, kun ekan kerran sain ostettua nyhtistä. Siitä valmistui porotonta käristystä, joka oli hyvää. Kasvissyöjänä olin innoissani, että markkinoille tuli uusi ruuanlaittoa helpottava tuote. Kun kuulin Härkiksestä, innostuin siitäkin heti. Wau, suomalainen innovaatio. Härkäpaputuote. Härkistä ei ole tarvinnut samalla tavalla kaupoista jahdata kuin nyhtistä ja olenkin nyt jo useamman kerran tehnyt meille ruokaa Härkiksestä.

Verson Härkis on kotimaisista härkäpavuista valmistettu käyttövalmis tuote, joka on kasviperäinen, laktoositon ja soijaton. Proteiinia valmisteessa on 17 prosenttia. Härkis on maustettu suolalla ja pippurilla. Sitä voi käyttää jauhelihan tapaan pyöryköihin, pihveihin, patoihin, kastikkeisiin ja keittoihin.

Meillä on syöty Härkiksestä tehtyä makaronilaatikkoa, spagettikastiketta ja papupihvejä. Seuraavaksi ajattelin kokeille lasagnea. Härkiksestä on ollut tosi helppo tehdä ruokaa ja ainakin meillä on pidetty Härkiksen mausta. Esikoinen ja kuopus tykkäävät enemmän Härkiksestä kuin nyhtiksestä, nyhtiksen koostumus on vähän sitkoisempi.

Koska meillä ei syödä lihaa, olen ollut näistä uusista kasvisvaihtoehdoista innoissani. Uskon, että monen sekasyöjän on myös helppo innostua kasvispainotteisemmasta ruokavaliosta näiden uusien tuotteiden avulla. Suomessa syödään lihaa todella paljon ja toivon, että nämä uudet innovaatiot vähentävät lihan kulutusta. Sekä ympäristön että eettisten syiden takia.

Myönnän olleeni aika ihmeissäni, kun esikoinen ilmoitti, että heillä tuli kotitalouden tunnilla kotiläksyksi tehdä jauhelihakastiketta. Opettaja ei ollut kuulemma kertaakaan maininnut, että eihän kaikki edes syö lihaa, kun kasvissyöjäperheitä on myös. Opettaja ei myöskään ollut maininnut, että nykyään on olemassa maukkaita tuotteita, joilla pystyy korvaamaan jauhelihaa. Esikoinen on yleensä tosi tarkka siitä, että tekee kaikki kotiläksyt. Mutta tämä kotiläksy häneltä jää tekemättä tai se korvautuu Härkis-kastikkeella.

Joko teillä on kokeiltu Härkistä? Mitä teitte Härkiksestä ja mitä tykkäsitte?

Arjen alkamista odotellessa

Meillä on eletty nyt puoliarkea pari viikkoa. Minä ja mies olemme aloitelleet töitä ja pojat ovat olleet vielä lomalla. Tuntuu, että monissa muissa kaupungeissa koulut ovat jo alkaneet, meillä Vantaalla koulut alkavat viimeisimpien joukossa eli ensi viikon tiistaina. Varsinkin tämä viikko on ollut lapsilla vähän nihkeä. Kuopuksella on ollut paljon kavereita pitkin kesää, mutta tällä viikolla hän on ollut pääasiassa kotona ja välillä aika pitkästynyt. Esikoinen on lukenut Nälkäpeli-sarjaa. Tänä kesänä hankittu jättitramppa on ollut kovassa käytössä päivisin.

Minulla on ollut aika hyvä työdraivi eli olen tehnyt paljon asioita eteenpäin. Harmittavaa on ollut se, että poikien kotona ollessa ajatukseni keskeytyvät vähän väliä. Ja ruokaa pitää laittaa kesken työpäivän (harvoin olen tehnyt sitä edellisenä iltana valmiiksi eikä meille myöskään kovinkaan usein jää ruokaa edelliseltä kerralta). Olen kirjoittanut Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön lähes valmiiksi. Olen tehnyt materiaaleja ja mindflness-äänitteitä kahta ekaa verkkokurssiani varten (Juhuu! Uskaltanen nyt ilmoittaa, että julkaisen syksyn aikana ainakin kaksi verkkokurssia liittyen vanhemmuuteen).

Olen käynyt hierojalla kolme kertaa. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kehoni oli. Ensimmäinen kerta oli lähes tuskainen. Nyt niska-hartiaseutuni on jo paljon paremmassa kunnossa, mutta olen varannut vielä useita aikoja syksyn varrelle, jotta saan itseni ja hartiani kuntoon. Minulle on tärkeää, että hieronnat on varattu pitkälle ja ne on kalenterissa, sillä tosi helposti minulle käy niin, että ajan varaaminen vain siirtyy ja siirtyy ja lopulta ehdin täysin jumiin ja niska-hartiasäryn kouriin ennen kuin varaan aikaa. Tuntuu, että samalla kun jumit kehosta ovat lähteneet purkautumaan, myös mieleen on tullut vapautta. Kampaajallakin kävin ja jo oli aikakin, hiukset olivat aivan ylipitkät ja kulahtaneet.

Kuluneen viikon aikana sain postin matkassa Kosketuksessa elämään - voimalausekortit. Nämä ovat osa satuhierontaohjaajakoulutukseni materiaalia. Nostin korttien joukosta tämän viikonlopun teemakortiksi: Annan aikaa itselleni. Anna sinäkin. Mukavaa viikonloppua!

Nyhtökaura testattu

Pitaleipää, nyhtökauraa, avocadoa, halloumijuustoa, paprikaa, kurkkua ja salaatinlehteä

Olen yrittänyt metsästää nyhtökauraa siitä lähtien, kun sitä kauppoihin tuli. Aluksi ajattelin, ettei sitä tänne meidän lähelle pikkukauppoihin edes tule, vaan isompiin kauppakeskuksiin. Sitten selvisi, että kyllä sitä tännekin tulee, mutta vain muutama rasiallinen viikossa ja pitää olla paikalla juuri oikeaan aikaan, jotta saa nyhtistä. Nyt minulla on sitten käynyt jo kolme kertaa nyhtisflaksi ja olen saanut ostettua kaikkia makuja nyhtiksiä. Olen todennut, että meidän lähimpiin K-kauppoihin nyhtistä tulee perjantaisin.

Porotonta käristystä eli nyhtökauraa, perunamuusia, puolukkahilloa ja suolakurkkua. Näyttää aneemiselta annokselta, mutta maistui hyvältä.

Meillä on maisteltu nyhtökauraa pitaleivän sisällä ja porotonta käristystä. Olen ihastunut nyhtökauran helppouteen ja myös makuun. Pahus vain kun kuopus ei ole erityisemmin pitänyt nyhtiksestä. Ehkä hänkin tottuu? Muistan vaiheen kun hän inhosi tofua, mutta nyt hän syö sitä jo innolla.

Koska en ole mikään keittiöiden kuningatar, en ole vielä intoutunut kovin kokeilevaan ruuanlaittoon nyhtiksen kanssa vaan valmistanut nyhtistä tasan niillä ohjeilla, jotka ovat pakkauksessa mukana. Huomasin, että pian on ilmestymässä reseptikirja, jossa on vinkkejä ja ohjeita nyhtökauran käyttöön. Kirja varmasti monipuolistaa nyhtiskokeilujani.

Nyhtökaura on ihan huima innovaatio. Nyhtökaura sisältää runsaasti proteiinia. Rakenne on lihamainen ja toivon, että myös sekasyöjät ottavat nyhtiksen omakseen ja suomalaiset saavat vähennettyä lihan kulutustaan. Kasvispainotteisesta ruokavaliosta ja lihan syönnin vähentämisestä puhutaan paljon, mutta suomalaisten kulutustottumuksissa tämä ei ole näkynyt. Itse en ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen (eikä mieskään). Lapset syövät koulussa sekaruokaa. Esikoinen totesi porottomasta käristyksestä, että "tämä on kuin poronkäristystä, mutta tositosi paljon parempaa maultaan!".

Joko sinä olet onnistunut löytämään nyhtistä? Mitä olet valmistanut siitä? Mitä teillä on pidetty nyhtökaurasta?

Nokkosta peltileivässä (ja ennakkoinfoa pian alkavasta arvonnasta)

Jatkoin villiruokakokeilujani. Tein peltileipää, johon laitoin nokkosta joukkoon. Ohjeena minulla oli vuosia sitten reseptivihkooni kirjoittama peltileivän ohje ja lisäsin joukkoon keitettyä nokkosta, jonka olin silpunnut.

Keväällä maasta puskevan "vauvanokkosen" voi syödä varsineen ja lehtineen kokonaan, mutta tässä vaiheessa kesää ainakin meidän pihassa olevat nokkoset ovat jo sen verran pitkiä, että niistä on hyvä napsaista käyttöön kärki, n. 7 - 10 cm latvasta, sekä irrallisia heleänvihreitä latvuslehtiä.  Nokkosta keitetään n. 2 - 3 minuuttia. Keittämällä päästään eroon elimistöä kuormittavasta nitraatista.

Uunipellillisen verran peltileipää tein tällaisella ohjeella:

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0.5 dl öljyä

Lisäksi laitoin joukkoon keitettyä ja silputtua nokkosta.

Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauhot ja kuivahiiva. Sämpyläjauhot lisätään vähän kerrallaan sekoittaen. Joukkoon kaadetaan öljy ja nokkoset ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina kaadetaan pellille ja kohotetaan lämpimässä paikassa leivinliinan alla n. 40 minuuttia. Kohonneen taikinan voi leikata veitsellä ruuduiksi. Ruudut voidellaan vedellä. Peltileipä paistetaan 225 - asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia.

Peltileipä oli hyvää, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin joukossa eli tein saman huomion kuin nokkospannaria syödessä. 

Ja arvatkaa mitä, kaiken tämän hortoiluinnostuksen keskellä sain arvostelu- ja arvontakappaaleeksi Raija Kivimetsän kirjan "Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta". Kirjaesittely on tulossa aivan lähipäivinä, heti kun olen sen verran tutustunut kirjaan, että voin siitä kirjoittaa esittelytekstin. Sain kirjaa kaksi kappaletta, joten samalla alkaa myös uusi kirja-arvonta blogini lukijoille.

Hrr....ainakin täällä eteläisessä Suomessa on tällä hetkellä kylmä. Mukavaa ja toivottavasti hieman lämpimämpää loppuviikkoa kaikille blogini lukijoille!

ps. Minä, joka olen blogissani julistautunut keittiötumpeloksi, olen nyt kohtalaisen huvittunut siitä, että olen julkaissut pari ruoka-aiheista postausta ja jopa jakanut reseptin. Seuraavaksi alan varmaan tehdä päivän asu - postauksia. Ehkä en kuitenkaan.

Nokkosta pannarissa ja vuohenputkea fetasalaatissa

Otin heti käyttöön hortakurssilla kerätyt nokkoset ja vuohenputket. Nokkosta pannariin. Maltillisesti, jotta lapsetkin pystyvät sitä syömään. Mielessäni oli ne pari-kolme vuotta sitten tehdyt nokkosletut, joissa oli aika reilusti nokkosta ja poikien tuomio oli: Pahoja. Kamalia. Mitä sä äiti oot näihin laittanut.

Vuohenputkea laitoin salaattiin. Fetasalaattia ja sinne pieniä vuohenputken lehtiä joukkoon. Hortakurssilla opin, että vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet ja nuoret vielä hieman suppuiset lehdet. Kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, kerääminen ei kannata, ominaismaku on kadonnut ja maku on kitkerä.

Pannarin tein täysjyväjauhosta perusohjeen mukaan (maitoa, kananmunia, jauhoja, vähän öljyä ja ripaus suolaa). Nokkoset keitin ja silppusin joukkoon.

Pannarin ja lettujen kanssa meilä on käytössä äitini tekemä "Köyhän miehen lakkahillo" (tehdään porkkanoista ja karviaisista).

Lasten kommentit nokkospannarista olivat: Mautonta. Ei hyvää. Hillon kanssa menettelee. Itselläni samat ajatukset. Vähän mautonta, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin. Salaatista kuopus bongasi heti vuohenputket ja noukki ne pois. Esikoinen maistoi niitä. Itse huomasin vuohenputken maun salaattien joukosta. Ei se nyt ihan herkulta maistunut, mutta kyllä se siellä joukossa meni. Huomasin hieman kitkeryyttä maussa eli luultavasti osa keräämistäni vuohenputkista oli jo liian isoja kerättäväksi.

Vuohenputkessa ja nokkosessa on hyvät ravintoarvot. Nokkonen sisältää runsaasti vitamiineja, rautaa ja paljon eri kivennäisaineita. Vuohenputki on hyvä C-vitamiinin lähde. Koska ravintoarvot ovat hyvä ja villiruoka on ekologista, niin kokeilut jatkuvat. Seuraavaksi ajattelin kokeilla nokkossämpylöiden tekemistä.

Villiinny vihreästä - hortakurssilla

Lähellämme järjestettiin Villiinny vihreästä - hortakurssi ja ilmoittauduin epäröimättä mukaan. Kyllä, tiedän, että luonnossa on superfoodeja, mutta en osaa käyttää niitä. Kyllä, haluan oppia käyttämään nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa ruuanlaitossa. Niitä kaikkia löytyy omasta takaa, omalta pihaltamme. Muistan kuinka iloinen olin viime syksynä, kun opin käyttämään marja-aroniaa vispipuurossa. Onhan se kiva, jos omalta pihalta pystyy hyödyntämään muutakin kuin omenat, viinimarjat ja kasvimaan antimet ruuanlaittoon.

Saimme ensin lyhyen alkuopastuksen villiravinnon maailmaan ja saimme vähän maistiaisia. Sämpylöitten päällä oleva levite oli tehty vuohenjuustosta ja vuohenputkesta. Oli muuten hyvää! Saimme maistaa myös villiyrttijuomaa ja raparperi-mustikka-kuusenkerkkäpiirakkaa.

Sen jälkeen lähdimme lähimetsikköön ja pelloille tutustumaan kasveihin. Etsimme ja keräsimme maitohorsmaa, nokkosta, vuohenputkea ja poimulehteä . Saimme tietoa kasvien tunnistamisesta, niiden käytöstä, säilömisestä ja terveyshyödyistä. Opin myös kuinka nokkosta pystyy keräämään niin, ettei se polttele käsiä.

Pihat ja pellot ovat täynnä superfoodia, kuinka mahtavaa! Kaiken lisäksi ne ovat ilmaisia. Ja mikä parasta, meiltä noita löytyy ihan omalta pihalta. Tähän asti olen kitkenyt vuohenputket pois ihan raivoissani, hitsi kun näitä leviää pitkin pihaa. Jatkossakin kyllä nyhdän niitä edelleen pois, mutta osaan hyödyntää myös muulla tavoin.

Huomenna meillä syödään pannukakkua, jossa on nokkosta ja salaattia, jonka joukossa on vuohenputkea. Vuohenputkilevitettä haluan myös kokeilla. Olipa inspiroiva ilta!

ps. vähän vajaa vuosi sitten kirjoitin blogitekstin Pihalla hortoilusta, jossa toivon oppivani hyödyntämään oman pihan antimia ruuanlaitossa. Nyt minulla on himpun verran enemmän tietoa aiheesta. Ja paljon innostusta!

Mitä löytyy kauppakassista, kun perhe ei syö lihaa?

Mitä löytyy kauppakassista silloin, kun perhe ei syö lihaa? Tätä minulta on monesti kyselty. Tulinpa kuvanneeksi ruokaostokset, jotka tein eilen.

Meillä syödään kasvisruokaa ja ruokavaliossa on myös maito, kananmuna ja kala. Olemme siis lakto-ovo-pesco-vegetaristeja. Pyrimme ostamaan mahdollisimman paljon luomuruokaa ja täysjyvävalmisteita. Emme ole syöneet lihaa lähes kymmeneen vuoteen. Lopetimme lihansyönnin ekologisista ja eettisistä syistä. Lapset syövät koulussa myös liharuokia, mutta erityisesti esikoinen on alkanut ilmaista, ettei hän tykkää lihasta yhtään. Kuopukselle sen sijaan maittaa hyvin esimerkiksi makkara, jauheliha ja leikkeleet, joita hän saa koulussa tai äitini luona.

Tykkään tehdä wokkiruokia usein ja niissä käytän monesti tofua. Tofuwokkiin lisään sitten erilaisia kasviksia, esim. porkkanoita, parsakaalia ja paprikaa. Soijarouheella korvaan jauhelihan ja soijarouhetta käytän esimerkiksi spagettikastikkeessa, tacojen ja tortillojen täytteessä ja makaroonilaatikossa. Linssejä meillä käytetään esimerkiksi linssikeitossa, tortillojen ja tacojen täytteenä ja lisukkeena. Keitetyistä linsseistä meillä tykkää koko perhe.

Väli/aamu/iltapaloja varten ostin luomumysliä ja Yosa kaurajogurtteja. Ostin myös ensimmäistä kertaa kokeiluun kasvispiirakoita. Tämä on se paljon puhuttu "vihis", ensimmäistä kertaa löysin niitä käsiini. Hyvältähän tuo maistui. Piti pari kertaa tarkistaa, että onko tässä nyt ihan oikeasti kasvistäyte vai lihapiirakkaako olen tässä syömässä. Mikään terveysruoka se ei tosin ole, vihiksessä on aika reilusti rasvaa. Lisäksi mukaan tarttui jäävuorisalaattia salaatteja ja leivän päälle laittamista varten, kasvisfondia ja taikaruis - leipää, jota tykkään käyttää paahtoleipänä.

Lidl on meidän lähikauppamme ja sieltä ostan aina tiettyjä tuotteita. Paistopisteeltä ostan usein luomukauraleipiä, ne ovat hurjan hyviä. Niitä lähti tälläkin kertaa mukaan. Lidlin hummus on myös hyvää, sitä laitamme leivän päälle. Lisäksi mukaan tarttui couscousia, parsakaali, muutama avokado, kurkku, paprika ja pähkinöitä. Couscousia käytän lisukkeena ja sekaan saatan laittaa kasviksia. Hittiruoka avokadopastaa en ole tehnyt koskaan, mutta meillä tykätään syödä avokadoa leivän päällä. Pähkinöitä meillä on aina ruokapöydässä naposteltavana, lisäksi teen aika ajoin myös pähkinäpastaa cashew-pähkinöistä.

Jostain luin, ettei kukaan käytä nykyään enää perunoita ruuanlaitossa, mutta meillä kyllä käytetään. Meidän perunat tulevat jättisäkeissä eräältä maatilalta, joten niitä ei osteta ruokakaupasta. Poikien mielestä minun tekemäni perunamuussi on paljon parempaa kuin koulussa oleva. Mutta kaikkiaan en ole mikään keittiönhengetär, ruuanlaitto ei ole mitään lempipuuhiani ja siitä olen kirjoittanut aiemminkin blogiini. 

Kuinka samanlaisia tai erilaisia ostoksia on teidän ruokakassissanne?

Mutta mitä tapahtui sokerittomuudelle?

Minulla oli sokeriton vuosi 2014. Sen vuoden aikana söin herkkuja ainoastaan helmikuussa, kun täytin 40 v ja olimme risteilyllä, pääsiäisenä ja muutaman muun yksittäisen kerran jonkun juhlan tai vierailun yhteydessä. Syynä sokerittomuuteen oli halu laihtua. Minulle oli vuosien varrella tullut lisäkiloja. Kilo vuodessa, joka ei sinänsä ollut suuri määrä, mutta sitten huomasinkin painavani kuusi kiloa enemmän kuin olin tottunut painamaan. Liikunnan lisääminen ei auttanut kiloihin. Päätin kokeilla sokerittomuutta. Ja paino lähti välittömästi tippumaan ja tunsin oloni muutenkin hyväksi.

Sokerittomuus loppui vuosi sitten jouluna. Tilanne levisi käsiin. Söin jouluna niin paljon herkkuja, että en saanut enää kaiken sen mässäilyn jälkeen palautettua sokerittomuutta. Vuoden aikana olen välillä vetänyt jopa ihan sokeriövereitä. Olen juonut cokista, ostanut irtokarkkeja ja syönyt suklaata. Olen ostanut irtokarkkeja ja suklaata jopa nälkääni ja saanut nälän niillä hetkellisesti pois - ja hetken sokeriöverin jälkeen on huono olo. Tiedän, että se on huono tapa ja silti olen tehnyt sitä.

Nyt minun olisi tarkoitus palautella sokerittomuutta ja terveellisiä ruokailutapoja elämääni. Ei ehkä ihan täysin ehdotonta sokerittomuutta, mutta ei enää cokiksen lipittämistä tai irtokarkkiövereitä. Minä voin vuoden 2014 hyvin. Silloin sokerittomuus tuntui helpolta. Mikä tapahtui sen jälkeen, sitä en osaa sanoa. Minä en vahdi painoani enkä tutki jokaista suupalaa. Mutta haluan palauttaa elämääni sen kepeyden ja hyvän olon tunteen, jota koin vuoden 2014 aikana. Miten makuaistikin herkistyi sen vuoden aikana. Miten makealta ja hyviltä hedelmätkin maistuivat. Miten hyväksi tunsin oloni. Ja miten hyvältä näytinkään siinä lyhyessä trikoomekossa, jonka ostin kesäksi. Nyt on taas vatsan ympärille tullut vararengasta. Liikaa.

Ajatus oli aloittaa uudet terveelliset ruokatavat heti vuoden alusta. Mutta voin kertoa, että tämä vuosi ei ole alkanut kovin lupaavasti. Olen nyt jo syönyt irtokarkkeja, keksejä, suklaata ja juonut limsaa. Tästä suunta ei voi olla kuin parempaan. Ihmettele, mikä tässä nyt on niin vaikeeta, kun se kaksi vuotta sitten onnistui niin hyvin. Tällä hetkellä ajatus sokerittomuudesta tuntuu lähes mahdottomalta. Olisi niin kiva vaan olla lökäpöksyt jalassa ja juoda cokista, syödä irtokarkkeja ja keksejä. Maata sohvalla ja laiskistua. Paisua kuin pullataikina. Pian käykin niin ellen tee jotakin. Miten se kaksi vuotta sitten onnistui helposti ja nyt tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta?

Hyvinvoivan arjen peruspilareita

Tällä hetkellä koen, että meillä on arki suht hyvin tasapainossa. Minulla on aikaa niihin asioihin, joihin haluan ajan riittävän. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Olen ollut uupunut ja marttyyrimäinen äiti. Oli aika, kun tuntui ettei vuorokaudessa riitä tunnit siihen, että ehtisi tehdä työt ja kotihommat. Myös viime keväänä meinasi lipsahtaa väsymyksen puolelle, kun en osannut rajata työtäni tarpeeksi.

Mistä minun hyvinvoiva arkeni koostuu?

Unesta. Siitä, että saan nukkua riittävästi. Minun unentarpeeni on aika suuri, tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä. Minulle optimaalisin unijakso on klo 22.30-7.30 välillä. Tein vuosia työtä, joka alkoi klo 7.30 ja jouduin heräämään ennen kukonpieraisua. Voin sanoa olleeni usein väsynyt. Nykyisessä elämäntilanteessa herään aikaisintaan klo 7 aamulla. Silti olen monesti aamutahmassa, mun vauhti kiihtyy iltaa kohden.

Ajasta. Siitä, että aikaa on riittävästi. Siitä, että teen töitä sen verran vähän, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Että minulla on aikaa tehdä ruoka rauhassa, katsoa lasten läksyt läpi ja kysellä kokeisiin. Että minulla on aikaa lukea kirjoja ja nähdä ystäviäni. Käydä tapahtumissa, teatterissa ja elokuvissa. Minä en pidä kiireestä.

Töiden rytmittämisestä niin, että minulle jää myös vapaa-aikaa. Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten teen työtäni ja tein tästä jo oman postauksen. 

Toimivasta ruokahuollosta. Tämä on ollut kompastuskiveni vuosia. Nyt olen taas ottanut ruokalistat käyttöön eli suunnittelen sunnuntaina koko viikon ruokalistan ja teen sen perusteella ostoslistan. Helpottaa arkea todella paljon. Meillä syödään kotona tehtyä kasvisruokaa, silloin tällöin käydään ravintolassa syömässä. Mies ei valitettavasti osaa tehdä ruokaa ollenkaan. Olemme jo vuosia puhuneet, että mies tekisi yhden ruuan viikossa, mutta käytäntöön tämä ei ole mennyt. Ja nykyisessä elämäntilanteessani yrittäjänä minulla on myös enemmän aikaa ruuanlaittoon ja näin ongelma ei ole niin akuutti kuin se oli silloin kun olin palkkatyössä ja aikaa oli niin paljon vähemmän.

Mindfulnessista, rentoutumisesta, arkiliikunnasta, lenkkeilystä. Valitsen tietoisesti sen, että lähden lenkille tai että teen rentoutumisharjoituksen. Nämä ovat välillä meinanneet unohtua arjestani eikä lopputuloksena ole ollut mitään hyvää vaan lähinnä äreyttä ja uupumusta.

Rentoudesta. Siitä, että osaan itse relata enkä pingota enää sen kanssa, millaista elämän pitäisi olla. Meillä saattaa olla pölyä vitriinin tasoilla eikä kotimme näytä samalta kuin sisustuslehdissä. Tämä blogikin on kotikutoinen ja niin saa ollakin.

Meillä on myös tietoinen valinta, ettei lapsilla ole harrastuksia joka illalle, jotta meillä on myös perheiltoja, jolloin olemme kaikki kotona.Lisäksi nykyisin, kun pojat ovat jo isoja, he kulkevat harrastuksiina itsekseen. Kuopuksen kaikki harrastukset ovat paikallisessa "keskuksessa" ja hän fillaroi sinne 2.2 km. Esikoisen harrastus on Helsingissä ja olemme opettaneet hänet kulkemaan sinne bussilla ja ratikalla.

Minulla yrittäjänä viikot ovat erilaisia ja välillä on viikkoja, jolloin on hektisempää. Onneksi on sitten vastaavasti ajanjaksoja, jolloin on rauhallisempaa ja aikaa jää vaikka siihen, että pääsen keskellä päivää vyöhyketerapiaan tai kampaajalle. Minun hyvinvoivaan arkeeni kuuluvat tärkeänä osana myös erilaiset rentoutumishoidot (esim. hieronnat), joissa käyn riittävän usein.

Hyvinvoivaan arkeeni kuuluu myös nauru, ilo pienistä asioista ja sosiaaliset kontaktit. Vaikka olen yksityisyrittäjä, en koe olevani yksin. Minulla on paljon ystäviä ja verkostoja ympärilläni ja se on tärkeää minulle.

Samalla kun kirjoitan tätä, tajuan että kyllähän sitä on nyt helppoa olla hyvinvoiva, kun on takana pitkä kesäloma ja monena päivänä aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Entäs sitten kun eletään marraskuun loskaisia päiviä, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja lomastakin on aikaa jo kuukausia. Silloin pitää kaivaa tämä postaus esille ja miettiä, miten siihen hetkeen saisi hyvinvointia ja jaksamista.

Mistä sinun hyvinvoiva arkesi koostuu?

Helin keittiössä: Superhyvä vispipuuro marja-aroniasta

Perjantaina silmiini osui facebookissa yhden tuttavani päivitys. Hän kertoi poimineensa luonnon superfoodia, marja-aroniaa. Minä heti kiinnostuneena kyselin, mihin marja-aroniaa voi käyttää. Meillä kun sitä on yllin kyllin pihallamme eikä koskaan olla keksitty sille mitään käyttöä. Ja kappas, tällä kertaa en ollut edes googlelta kysellyt asiaa. Sain tuttavaltani vinkin herkusta: Marja-aronia vispipuuro.

Tuumasta toimeen ja heti kokeilemaan. Keräsin marja-aronioita, keittelin niitä ja tein vispipuuron spelttimannasta. Ja se tosiaan on hyvää! Olin oikein yllättynyt miten herkullista siitä tuli. Ohjeeni on täältä.

Marja-aronia on terveyspommi, siinä on sekä vitamiineja (mm. C ja E) että flavonoideja. Jäin miettimään myös marjojen kuivaamista, luin jostakin, että kuivaamalla marja-aroniaa saa "vitamiinikarkkeja". 

Luulen, että tämä Helin keittiössä - postaussarja ei kovin laajaksi tule (jos olet uusi blogini lukija, kannattaa lukea tämä postaus Taitava emäntä?). Minä en ole keittiöiden guru, mutta tämä oli niin herkullista ja itselleni on täysin uusi asia, että marja-aroniaa voi todella hyödyntää ruuanlaitossa, niin halusin kirjoittaa tästä oman postauksen.

Onko marja-aronia sinulle tuttu? Oletko sinä osannut hyödyntää sitä?

Kun sain olla yksin (ja arvonnan voittajat)

Sain tilaajalahjaksi vihreää kynsilakkaa ja pitihän sitä kokeilla.

Minulla oli harvinainen mahdollisuus olla itsekseni perjantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Mihin minä käytin vapaata aikaa? Minä siivoilin, pyyhin pölyjä sellaisista paikoista, joihin viikkosiivoukset eivät yllä. Kävin läpi kasan epämääräisiä paperipinoja. Silitin pinon vaatteita. Luin kirjoja. Tein sekä aamuisin että iltaisin rentoutusharjoituksia ja meditaatioita. Kuuntelin nettiluentoja. Ja ajattelin. Pohdin sitä, miten tulevasta syksystä tulisi mahdollisimman keveä ja toimiva.

Meillä on ollut aikaisemmin käytössä ruokalista, mutta se taas unohtui johonkin kuluneen vuoden aikana. Nyt otamme sen taas käyttöön uudelleen. Koska en ole mikään keittiön hengetär, se helpottaa huomattavasti arkea, että ruokahuolto on suunniteltu toimivaksi. Sunnuntaisin teen ruokalistan ja sen perusteella ostoslistan ja ruuat teen sitten listan mukaan. Jossain vaiheessa käytimme myös ruokakassipalvelua, jossa meille tuotiin parin viikon välein kasvisruokakassi kotiin ruokaohjeineen. Se oli kiva ja toi ruokalistallemme uusia ruokalajeja. Ehkä mietimme taas jonkun vastaavanlaisen käyttöönottoa.

Kuka syökään mansikoita? En uskaltanut mennä lähemmäksi valokuvaamaan.

Aion syksyllä panostaa siihen, että oma energiataso pysyy hyvänä. Aloitan myös uuden postaussarjan blogiini tämän asian tiimoilta. Tämä on ollut minulla tärkeä asia aina, mutta nyt vielä entistä enemmän teen tietoisia valintoja sen eteen, että voin hyvin.

Tsekkasin myös syksyn teatteritarjontaa.Pääkaupunkiseudulla monet teatteriesitykset ovat niin suosittuja, että jos haluaa viikonloppuna mennä teatteriin, liput pitää varata kuukausia etukäteen. Toista se on pienillä paikkakunnilla, jossa voi suoraan kävellä esitykseen sisään ja ostaa lipun siinä samalla. Olen jo aikaisemmin varannut liput minulle ja parille ystävälle Äitikortti -esitykseen ja kahden tuttavaperheen kanssa menemme joulun alla katsomaan yhdessä Saiturin Joulua. Tuolle esitykselle isot suosittelut, näin sen muutama vuosi sitten poikien kanssa ja se on hieno!  Syksyisin käymme perinteisesti myös Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa, tänä vuonna Talvisirkuksen teema on matkalla.

Mietin oman ajan tarvettani. Tampereella olisi ollut kiva käydä, tykkään siellä asuvasta tuttavaperheestämme. Visiittiimme ovat aina olleet mukavia ja rentoja. Mutta tämä oli nyt ainut keino saada itselle aikaa tänä kesänä. Ja se tuntui nyt tärkeämmältä. Joillekin riittää omaksi ajaksi se, että he käyvät töissä ja se aika on omaa aikaa. Minä tarvitsen omaa aikaa paljon enemmän. Ja mietin miksi. Ja itselleni tyypillisesti tunsin hetken aikaa jopa lievää syyllisyyttä siitä.

Paljon mieleeni tuli ajatuksia myös yritykseni suhteen. Miten saisin tulevasta vuodesta kevyemmän. Olen ajastanut fb-päivityksiä nyt heinäkuun ajalle ja aion ehdottomasti jatkaa noita ajastettuja päivityksiä myös syksyllä. On helpompaa tehdä yhtenä päivänä suuri määrä päivityksiä ja ajastaa ne, kuin jatkuvasti miettiä, mitä julkaisisi facebookissa. Toki ajankohtaiset asiat aina sitten erikseen. Harkinnassa on myös laskutuksen automatisointi, asiakasmäärät ovat sen verran paljon lisääntyneet että aikaa menee paljon laskujen naputteluun eikä se kuitenkaan ole minun ydintyötäni. Se kaikki aika on pois siitä, että pystyisin kehittämään uusia palveluja. Tai pois omasta vapaa-ajastani. Muitakin ajatuksia on, ehkä postaan niistä myöhemmin.

Paljon siis päässäni pyöri ajatuksia. Mietin myös suorittamista ja tehokkuutta, minun toimintani kun helposti lipsahtaa suorittamisen puolelle. Tästä olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut blogitekstin. Nytkin tuli olo, että Pitäisi tehdä enemmän. Pitäisi siivota enemmän, lajitella kirppistavaroita. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Nythän siihen on aikaa. Mitä sinä vain lojut ja kuuntelet rentoutuksia, kun voisi tehdä jotain hyödyllistä. Onneksi sain mielestäni pidettyä hommassa hyvät mittasuhteet: tein sekä pieniä siivoushommia että otin myös ihan omaa aikaa ilman velvoitteita.

Nautin tosi paljon vapaasta pidennetystä viikonlopustani. Vaikka rakastan myös perhettäni ja nautin ajasta heidän kanssaan, niin tarvitsen myös omaa aikaa. Rakastan rauhaa. Ja perheeni metelöi. Varsinkin kuopus on todella äänekäs, aktiivinen ja energinen. Ja on paljon tilanteita, joissa oma energiataso ei kohtaa hänen valtavan energiamääränsä kanssa. Miten ihanaa olikaan olla vain hiljaa ja kaikessa rauhassa.

Tänä aamuna arvoin Amazonia dvd-levyjen voittajat. Perinteiseen tyyliin kirjoitin osallistujien nimet lapulle ja mies nosti sieltä kolme voittajaa. Ja tättärää, voittajat ovat:

Rva Kepponen
Peekoo
Kati (Ei ihan vielä)

Onnea voittajille ja laitatteko minulle meilillä (heli (at) kasvuntaika.fi) osoitteenne, niin saan postitettua voitot matkaan .

Pihalla hortoilusta ( ja arvonnan voittaja)

Tuntuu, että hyvin monet tuttavani hortoilevat. Siis tekevät vihermehuja, käyttävät nokkosia, voikukkia, vuohenputkia tai muita luonnon antimia ruuanlaitossa. Minä nyt olen vähän muutenkin pihalla ruuanlaitosta, niin tästä hortoilusta olen erityisesti pihalla. Olisi niin kiva kävellä kori kädessä pihalla ja kerätä salaattiainekset oman pihan antimista. Mutta kun en oikein tiedä, mitä sieltä keräisin ja miten sitten niistä keräämistäni kasveista laittaisin ruokaa. Kerran tein nokkoslettuja, mutta poikien tuomio oli: "pahoja". Vuohenputkipiirakan ohjeen näin netissä vähän aikaa sitten ja hetken aikaa olin innoissani siitä, meillä kun aineksia olisi puutarhassa yllin kyllin. Siltikään en ole tullut tehneeksi piirakkaa. Juhannuksen alla oli netissä ohje, miten pihan antimista saa ihanan salaatin juhannuspöytään. Jäi etsimättä ainekset salaattiin. Marjoja sentään minäkin, keittiötumpelo, osaan hyödyntää.

Vihermehujakin olisi kiva kokeilla, mutta siinä tämän hetkiseksi ongelmaksi on tullut mehulingon hinta. En raaski ostaa sitä meille. Huhuu, saisinko mehulingon blogin kautta testattavaksi....

Mutta neuvokaa minut alkuun, mikä olisi varma vinkki tähän vuodenaikaan? Mistä voisin tehdä hyvää ruokaa tai salaattia ilman että koko perheemme saa ruokamyrkytyksen? Joku sellainen aines, jonka tunnistan takuuvarmasti ja josta osaan tehdä ruokaa / salaattia / piirakkaa aika olemattomilla kokkaustaidoillani? (lue tämä postaus, jos olet uusi blogissani). Johon ei kuole? Mitä ei missään tapauksessa saa käyttää ruuanlaitossa?

Vinkkejä? Suosituksia?

ps. Laitanpa nyt samaan postaukseen myös Mindfulness cd-levyn voittajan. Cd:n voitti Judie K. Onnea voittajalle! Laittaisitko minulle meilillä osoitteesi, niin saan cd-levyn matkaan  (heli (at) kasvuntaika.fi)

Arkikuvahaaste 3/5

Arkikuvahaaste jatkuu.

Perjantai. Minun vapaapäiväni. Tänään oli ratkaisukeskeinen valmentaja koulutukseni pienryhmätapaaminen. Esittelin tapaamisessa muutamia kortteja, joita olen tottunut käyttämään omassa työssäni.

 

Viimeistelin tunnelma- ja aarrekartan huomenna alkavaa Aarrekartta-kurssia varten.

Ruuaksi tein tänään tomaattista halloumipastakastiketta.

 

Postiin oli tullut tilaamani kirjat. Pienen selailun perusteella kaikki kirjat ovat todella kiinnostavia.

Orvokit on nyt laitettu emalivatiin (äitiyspakkauksesta vuodelta 1974). Sininen tuoli on pelastettu muutama vuosi sitten jätelavalta.

 

Ja vielä yksi kuva pihaltamme.

 

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille!