Näytetään tekstit, joissa on tunniste hortoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hortoilu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta (+ arvonta)


Juuri kun kävin hortakurssin ja innostuin kokeilemaan villivihanneksia, huomasin, että Kirjapajalta on tullut tänä keväänä uudistettu painos Raija Kivimetsän kirjasta "Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta". Olen iloinen, kun sain kirjan sekä arvostelu- että arvontakappaleeksi.

Villiinny villivihanneksiin esittelee parhaimmat villivihannekset ja opastaa hortoilun iloon ja kasvien löytämiseen, keräämiseen ja valmistamiseen. Kirjassa on lisäksi paljon villivihannesreseptejä, jotka houkuttelevat käyttämään luonnon antimia monipuolisesti.


Kirjassa kerrotaan ensin aivoista, luonnosta ja hortaliikunnasta. Siitä, miten istuva elämäntyyli, kaupungistuminen, liika digilaiteaika ja roskaruoka ovat yleistyneet. Aika pysäyttävää oli lukea tämä kohta kirjasta: "Vuonna 1999 tietokoneen ongelmakäyttäjänä pidettiin henkilöä, joka käyttää tietokonetta 27 tuntia viikossa. Kyseisellä ruutuajalla kun on selkeä riski sairastua ahdistukseen ja masennukseen. Tänä päivänä valtaosa lasketaan tuohon ongelmakäyttäjien kategoriaan. Monella ongelmakäytön tuntimäärä täyttyy jo muutamassa päivässä".

Hortoilu on vastapainoa digitalisoitumiselle ja istuvalle elämäntyylille. Luonto kutsuu liikkumaan ja elpymään. Hortaa keräämällä ja syömällä jokainen tekee kestävän valinnan maapallon ja oman hyvinvointinsa puolesta.


Kirjassa käsitellään myös lasten luontosuhdetta. Nykylapsista moni jää luontoyhteydestä paitsi. Ulkona ja metsässä ei leikitä kuten ennen ja arjessa suurta osaa näyttää ohjatut harrastukset ja sitten toisaalta älypuhelimet. Kirjasta saa vinkkejä, miten yhdessä voi lähteä hortoilemaan. Lasten luontosuhdetta voi vahvistaa hortahahmojen avulla. Kirjassa on kivat Heli Pukin piirtämät hortahahmot ja lyhyet hauskat esittelyt kustakin hahmosta.

Kirjasta saa tietoa villivihannesten keräämisestä ja niiden hyödyistä. Kirjasta saa säilöntävinkkejä ja tietoa esim. villivihannesten pakastamisesta  ja kuivaamisesta. Lisäksi kirjassa esitellään 12 helppoa ja herkullista villivihannesta. Esiteltyjen villivihannesten joukossa ovat esimerkiksi maitohorsma, nokkonen, poimulehti, puna-apila ja voikukka.


Kirjan lopussa on villivihannesreseptejä  esim. nokkos-feta-bataattipiiraaseen, kesäiseen vuohenputkisalaattiin ja voikukka-ketunleipäpestoon. Kirja on perusteellinen ja innostava opas hortoilun maailmaan. Suosittelen!

Sain kirjasta myös arvontakappaleen ja nyt alkaakin blogissani kirja-arvonta.
Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 22.6. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani ja onko sinulla kokemusta villivihannesten käytöstä.

Arpaonnea!

torstai 9. kesäkuuta 2016

Nokkosta peltileivässä (ja ennakkoinfoa pian alkavasta arvonnasta)


Jatkoin villiruokakokeilujani. Tein peltileipää, johon laitoin nokkosta joukkoon. Ohjeena minulla oli vuosia sitten reseptivihkooni kirjoittama peltileivän ohje ja lisäsin joukkoon keitettyä nokkosta, jonka olin silpunnut.

Keväällä maasta puskevan "vauvanokkosen" voi syödä varsineen ja lehtineen kokonaan, mutta tässä vaiheessa kesää ainakin meidän pihassa olevat nokkoset ovat jo sen verran pitkiä, että niistä on hyvä napsaista käyttöön kärki, n. 7 - 10 cm latvasta, sekä irrallisia heleänvihreitä latvuslehtiä.  Nokkosta keitetään n. 2 - 3 minuuttia. Keittämällä päästään eroon elimistöä kuormittavasta nitraatista.


Uunipellillisen verran peltileipää tein tällaisella ohjeella:

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0.5 dl öljyä

Lisäksi laitoin joukkoon keitettyä ja silputtua nokkosta.

Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauhot ja kuivahiiva. Sämpyläjauhot lisätään vähän kerrallaan sekoittaen. Joukkoon kaadetaan öljy ja nokkoset ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina kaadetaan pellille ja kohotetaan lämpimässä paikassa leivinliinan alla n. 40 minuuttia. Kohonneen taikinan voi leikata veitsellä ruuduiksi. Ruudut voidellaan vedellä. Peltileipä paistetaan 225 - asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia.

Peltileipä oli hyvää, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin joukossa eli tein saman huomion kuin nokkospannaria syödessä. 


Ja arvatkaa mitä, kaiken tämän hortoiluinnostuksen keskellä sain arvostelu- ja arvontakappaaleeksi Raija Kivimetsän kirjan "Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta". Kirjaesittely on tulossa aivan lähipäivinä, heti kun olen sen verran tutustunut kirjaan, että voin siitä kirjoittaa esittelytekstin. Sain kirjaa kaksi kappaletta, joten samalla alkaa myös uusi kirja-arvonta blogini lukijoille.

Hrr....ainakin täällä eteläisessä Suomessa on tällä hetkellä kylmä. Mukavaa ja toivottavasti hieman lämpimämpää loppuviikkoa kaikille blogini lukijoille!

ps. Minä, joka olen blogissani julistautunut keittiötumpeloksi, olen nyt kohtalaisen huvittunut siitä, että olen julkaissut pari ruoka-aiheista postausta ja jopa jakanut reseptin. Seuraavaksi alan varmaan tehdä päivän asu - postauksia. Ehkä en kuitenkaan.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Nokkosta pannarissa ja vuohenputkea fetasalaatissa


Otin heti käyttöön hortakurssilla kerätyt nokkoset ja vuohenputket. Nokkosta pannariin. Maltillisesti, jotta lapsetkin pystyvät sitä syömään. Mielessäni oli ne pari-kolme vuotta sitten tehdyt nokkosletut, joissa oli aika reilusti nokkosta ja poikien tuomio oli: Pahoja. Kamalia. Mitä sä äiti oot näihin laittanut.

Vuohenputkea laitoin salaattiin. Fetasalaattia ja sinne pieniä vuohenputken lehtiä joukkoon. Hortakurssilla opin, että vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet ja nuoret vielä hieman suppuiset lehdet. Kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, kerääminen ei kannata, ominaismaku on kadonnut ja maku on kitkerä.


Pannarin tein täysjyväjauhosta perusohjeen mukaan (maitoa, kananmunia, jauhoja, vähän öljyä ja ripaus suolaa). Nokkoset keitin ja silppusin joukkoon.

Pannarin ja lettujen kanssa meilä on käytössä äitini tekemä "Köyhän miehen lakkahillo" (tehdään porkkanoista ja karviaisista).

Lasten kommentit nokkospannarista olivat: Mautonta. Ei hyvää. Hillon kanssa menettelee. Itselläni samat ajatukset. Vähän mautonta, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin. Salaatista kuopus bongasi heti vuohenputket ja noukki ne pois. Esikoinen maistoi niitä. Itse huomasin vuohenputken maun salaattien joukosta. Ei se nyt ihan herkulta maistunut, mutta kyllä se siellä joukossa meni. Huomasin hieman kitkeryyttä maussa eli luultavasti osa keräämistäni vuohenputkista oli jo liian isoja kerättäväksi.

Vuohenputkessa ja nokkosessa on hyvät ravintoarvot. Nokkonen sisältää runsaasti vitamiineja, rautaa ja paljon eri kivennäisaineita. Vuohenputki on hyvä C-vitamiinin lähde. Koska ravintoarvot ovat hyvä ja villiruoka on ekologista, niin kokeilut jatkuvat. Seuraavaksi ajattelin kokeilla nokkossämpylöiden tekemistä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Villiinny vihreästä - hortakurssilla



Lähellämme järjestettiin Villiinny vihreästä - hortakurssi ja ilmoittauduin epäröimättä mukaan. Kyllä, tiedän, että luonnossa on superfoodeja, mutta en osaa käyttää niitä. Kyllä, haluan oppia käyttämään nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa ruuanlaitossa. Niitä kaikkia löytyy omasta takaa, omalta pihaltamme. Muistan kuinka iloinen olin viime syksynä, kun opin käyttämään marja-aroniaa vispipuurossa. Onhan se kiva, jos omalta pihalta pystyy hyödyntämään muutakin kuin omenat, viinimarjat ja kasvimaan antimet ruuanlaittoon.



Saimme ensin lyhyen alkuopastuksen villiravinnon maailmaan ja saimme vähän maistiaisia. Sämpylöitten päällä oleva levite oli tehty vuohenjuustosta ja vuohenputkesta. Oli muuten hyvää! Saimme maistaa myös villiyrttijuomaa ja raparperi-mustikka-kuusenkerkkäpiirakkaa.

Sen jälkeen lähdimme lähimetsikköön ja pelloille tutustumaan kasveihin. Etsimme ja keräsimme maitohorsmaa, nokkosta, vuohenputkea ja poimulehteä . Saimme tietoa kasvien tunnistamisesta, niiden käytöstä, säilömisestä ja terveyshyödyistä. Opin myös kuinka nokkosta pystyy keräämään niin, ettei se polttele käsiä.



Pihat ja pellot ovat täynnä superfoodia, kuinka mahtavaa! Kaiken lisäksi ne ovat ilmaisia. Ja mikä parasta, meiltä noita löytyy ihan omalta pihalta. Tähän asti olen kitkenyt vuohenputket pois ihan raivoissani, hitsi kun näitä leviää pitkin pihaa. Jatkossakin kyllä nyhdän niitä edelleen pois, mutta osaan hyödyntää myös muulla tavoin.

Huomenna meillä syödään pannukakkua, jossa on nokkosta ja salaattia, jonka joukossa on vuohenputkea. Vuohenputkilevitettä haluan myös kokeilla. Olipa inspiroiva ilta!

ps. vähän vajaa vuosi sitten kirjoitin blogitekstin Pihalla hortoilusta, jossa toivon oppivani hyödyntämään oman pihan antimia ruuanlaitossa. Nyt minulla on himpun verran enemmän tietoa aiheesta. Ja paljon innostusta!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Pihalla hortoilusta ( ja arvonnan voittaja)



Tuntuu, että hyvin monet tuttavani hortoilevat. Siis tekevät vihermehuja, käyttävät nokkosia, voikukkia, vuohenputkia tai muita luonnon antimia ruuanlaitossa. Minä nyt olen vähän muutenkin pihalla ruuanlaitosta, niin tästä hortoilusta olen erityisesti pihalla. Olisi niin kiva kävellä kori kädessä pihalla ja kerätä salaattiainekset oman pihan antimista. Mutta kun en oikein tiedä, mitä sieltä keräisin ja miten sitten niistä keräämistäni kasveista laittaisin ruokaa. Kerran tein nokkoslettuja, mutta poikien tuomio oli: "pahoja". Vuohenputkipiirakan ohjeen näin netissä vähän aikaa sitten ja hetken aikaa olin innoissani siitä, meillä kun aineksia olisi puutarhassa yllin kyllin. Siltikään en ole tullut tehneeksi piirakkaa. Juhannuksen alla oli netissä ohje, miten pihan antimista saa ihanan salaatin juhannuspöytään. Jäi etsimättä ainekset salaattiin. Marjoja sentään minäkin, keittiötumpelo, osaan hyödyntää.

Vihermehujakin olisi kiva kokeilla, mutta siinä tämän hetkiseksi ongelmaksi on tullut mehulingon hinta. En raaski ostaa sitä meille. Huhuu, saisinko mehulingon blogin kautta testattavaksi....



Mutta neuvokaa minut alkuun, mikä olisi varma vinkki tähän vuodenaikaan? Mistä voisin tehdä hyvää ruokaa tai salaattia ilman että koko perheemme saa ruokamyrkytyksen? Joku sellainen aines, jonka tunnistan takuuvarmasti ja josta osaan tehdä ruokaa / salaattia / piirakkaa aika olemattomilla kokkaustaidoillani? (lue tämä postaus, jos olet uusi blogissani). Johon ei kuole? Mitä ei missään tapauksessa saa käyttää ruuanlaitossa?

Vinkkejä? Suosituksia?

ps. Laitanpa nyt samaan postaukseen myös Mindfulness cd-levyn voittajan. Cd:n voitti Judie K. Onnea voittajalle! Laittaisitko minulle meilillä osoitteesi, niin saan cd-levyn matkaan  (heli (at) kasvuntaika.fi)