Hetkessä: Housut pois Lahdessa

Vietin eilen ystäväni kanssa mukavan päivän Lahdessa. Rentouttava päivä tuli todella tarpeeseen. Minulla on takana tiivis työviikko, jota sävytti myös pieni flunssa, joka parani vasta ihan loppuviikosta. Päivä Lahdessa muistutti taas ystävien, teatterielämysten ja hyvän ruuan tärkeydestä.

Matkan päätarkoitus oli Lahden kaupunginteatterissa esitettävä Housut pois - musikaali. Olen nähnyt Housut pois - esityksen leffateatterissa joskus iäisyys sitten ja esityksen juoni oli suunnilleen tiedossa. Housut pois on railakas musikaalikomedia miehistä, joilla ei ole muuta menetettävää kuin housunsa. Esitys oli samalla hauska ja myös koskettava. Minä pidin! Luin etukäteen Lahden Housut pois - musikaalista kahdenlaisia arvioita: toiset pitivät paljon, toiset haukkuivat kaiken, niin esiintyjät, musiikin kuin lavastuksenkin. Minusta esitys oli sympaattinen ja toi hyvän mielen. Juuri sitä odotan teatterilta.

Ei niin edustava selfie, mutta paras niistä viidestä, jotka otin

Teatterin lisäksi kävimme syömässä Santa Fe - ravintolassa ja minun annoksessani oli herkullinen burgeri tofulla ja avocadolla ja bataattiranskikset. Pyörähdimme pienen kierroksen kaupoilla ja ostin pojille pyjamat joululahjaksi, sattuivat olemaan - 40 % alennuksessa.

Kotiin palasimme illansuussa junalla. Mieleen tuli ajatus, että näitä maakuntamatkoja teatteriin tai vaikka taidenäyttelyihin voisi tehdä enemmänkin. Päivä Lahdessa irtaannutti täysin kotiarjesta ja olin kuin uusi ihminen kotiin palattuani.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hetkessä: Shrek - musikaali

Kun näin viime keväänä, että Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon tulee Shrek-musikaali, tiesin heti, että haluan nähdä sen. Rakastan teatteria, musikaaleja ja satuja. Kävin katsomassa esityksen poikieni kanssa. Kesällä katsoimme elokuvan Netflixistä, joten tarinan juoni oli meille tuttu etukäteen.

Esitys on Linnanmäen Peacockissa ja siellä olen aiemmin käynyt katsomassa esimerkiksi Luolamiehen, Risto Räppääjä ja Elvin paluu - musikaalin ja Billy Elliot-musikaalin.

Shrek on hienosti tehty musikaali, jossa on värikkyyttä, hienoja lauluesityksiä ja hyvä tarina. Hieman minua välillä häiritsi puskafarssimaiset vitsit. Totesin, että ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla, sillä monia näytti naurattavan paljonkin pieru- ja röyhtäilykohtaukset ja viittaukset vaikkapa Salkkareihin.

Esitystä suositellaan kouluikäisestä ylöspäin, mutta ainakin siinä näytöksessä, missä me oltiin, oli selkeästi pienempiä lapsia mukana. Esitys on aika pitkä (2h40 min) väliajan kanssa ja kyllä siellä aika monen pienen peppua alkoi pyöriä hyvin levottomasti näytöksen loppuajalla. Itse olen ollut aika tarkka ikärajojen kanssa ja itseäni mietityttää kovasti vanhempien halu viedä selkeästi pienempi lapsensa isommille suunnattuun esitykseen. Kun niitä pienemmille suunnattuja esityksiä on myös paljon pitkin pääkaupunkiseutua. Kieppuva ja "milloin tämä esitys loppuu" - kysymyksiä toistava lapsi voi aika lailla häiritä muiden musikaali/teatterikokemusta.

Minä sain kuitenkin esityksestä virkistävän ja voimia tuovan Hetkessä - kokemuksen. Shrek - musikaali on saanut monilta todella ylistäviä kommentteja. Minusta musikaali oli hyvä ja tarina ihana, mutta mieleeni nousee muutama muu musikaali, jonka nostan visuaalisuudeltaan ja toteutukseltaan tämänkin yli. Esimerkiksi Tarzan-musikaali nousee muistoissani upeaksi esitykseksi. Voin kuitenkin suositella Shrekiä kaikille, jotka haluavat kokea sadun ja rakkauden taikuutta syksyn keskellä.

Monta rautaa tulessa

Eilen illalla mietin, miten minulla on näin uupunut olo enkä ole oikeastaan mitään tehnyt viikon aikana. Sitten kun aloin tarkemmin miettiä, löysin kyllä syyn väsymykselle ja aika montakin asiaa, joita olen tehnyt viikon aikana.

Olin viime viikonlopun Mikkelissä kurssilla ja palasin sieltä kotiin sunnuntaina illalla aika myöhään. Maanantaiaamu tuntuikin vähän kaaokselta. Kirjoitin facebookiin tällaisen päivityksen:  "Tämä viikko alkoi vähän tukkoisesti. Tulin eilen illalla myöhään kotiin Mikkelistä, jossa olin "Itsemyötätunnon perusteet" - kurssilla. Mielessäni kävi, että kuopuksella on koulukuvaus, esikoisella liikuntaa ja jotain oli wilmaan tullut kuopuksen valinnaiskurssistakin. Aamulla esikoinen ihmettelee, mitä hänellä on liikunnassa. Kurkistus wilmaan: ulkoliikkaa, tapaaminen pallosalin ulko-oven edessä. Esikoinen kysyy: missä se on? Ei aavistustakaan. Niin, kuopuksellakin on lukkarin mukaan liikuntaa. Onko sitä tänään? Ei kait, kun on se koulukuvaus. Ne kuvausvaatteet. Kokeile näitä farkkuja. Nää kinnaa. Kokeile näitä. Ne on lyhyet. Kokeile vielä näitä. Nääkin on pienet. Tuota, käydääs hakemassa pyykkikorista viime viikkoiset farkut, ne oli sopivat ja ei kait ne liian likaiset ole. Mitäs siitä valinnaiskurssista siellä wilmassa olikaan? Piti olla eväät mukana, kun on pitkä päivä. Laitetaas sämpylät. Pitikö kirjoja päällystää, oliko tiedotteita allekirjoitettavaksi? Ja mitäs mun pitikään ottaa mukaan niille taapero- ja vauvasirkuskursseille ja vauvahierontakursseille, joita olin lähdössä vetämään? Onks muilla koskaan tällaista vai takkuaako arjen aloitus vain meillä?"

 
Olen istunut lähes koko viikon tietokoneen ääressä. Maanantaina palautin melkein 50 sivuisen päättötyön Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihin. Muina päivinä olen kirjoitellut materiaaleja tuleviin verkkovalmennuksiini ja näistä valmennuksista ensimmäisen aion lanseerata pian, toivottavasti jo tulevan viikon aikana. Olen tehnyt mindfulness-äänitteitä ja valmistellut alkavia lasten liikuntaryhmiäni. Olen ollut paikallisen MLL:n kokouksessa (kuulun halitukseen) ja käynyt myös hierojalla. Perjantaina luennoin uniasioista. 

Eli aika monta rautaa minulla on ollut tulessa, vaikka oma mieli alkoi vähätellä, että "Mitä sä nyt muka oot tehnyt? Et oikeastaan mitään". Arvostus tehtyä työtä kohtaan meinasi hävitä, kun mitään tulosta ei ole vielä syntynyt. Olen tehnyt paljon työtä, joka ei näy tällä hetkellä missään, mutta on valmistelevaa tulevaa varten. Tälle tuotekehittelylle olen kaivannut aikaa ja nyt olen sitä saanut.

Koska minun työni on ohjaamista, luennoimista ja ihmisten tapaamista, en ole tottunut istumaan kahdeksaa tuntia tietokoneen ääressä. Se on aika uuvuttavaa. Siksi olin eilen väsynyt. Eilisen illan vietinkin sohvalla maaten ja telkkaria katsellen. Katsoin Netflixistä paljon puhutun dokumentin "Tony Robbins - I am not your guru" ja sen jälkeen katsoimme esikoisen kanssa vielä "Meidän perheen tähdet" - ohjelman. 

Tänään olin poikien kanssa katsomassa Shrek-musikaalin, tästä kirjoitan vielä oman postauksen. Sillä aikaa kun minä olin lasten kanssa musikaalissa, mies oli tehnyt ensimmäisen version verkkovalmennukseni sivupohjasta. En ole paljoakaan kertonut miehestäni blogissani, mutta kerrottakoon sen verran, että hän on ohjelmoija. Ja tästä on ollut suuri hyöty minulle yrittäjänä.

Tänään tein syksyn ensimmäisen kerran vispipuuroa marja-aroniasta, johon ihastuin viime syksynä. Omenoita saamme tänä vuonna taas aikamoiset määrät ja mies varasi tiistaille ajan mehuasemalle. Mehu omista omenista on huippuhyvää.

Ensi viikolla minulla alkaa kausiryhmät, joita ohjaan Vipeltävässä Siilissä. Luennoin keskiviikkona teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Ja ensi viikoloppuna valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Ja toivon, että saan ensimmäisen verkkovalmennukseni siihen pisteeseen, että pääsen kertomaan siitä myös teille, ihanat blogini lukijat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hetkessä: Billy Elliot - musikaali

Muistan edelleenkin Billy Elliot elokuvan, jonka näin vuonna 2000. Elokuva teki minuun vaikutuksen ja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Ostin myös elokuvan soundtrackin. Ja muistan ajatelleeni, että jos joskus saan pojan, olisi kiva jos hän alkaisi harrastaa tanssia. Nyt on kaksi poikaa eikä kumpikaan tanssi. Esikoinen kävi breakdancessa puoli vuotta ja olisi varmasti jatkanut sitä, jos tanssikoulu olisi jatkanut toimintaa tässä lähellä. Harrastus kuitenkin loppui siihen, että tanssikoulu muutti kauemmaksi eikä täällä päin ole breikkiä ollut tarjolla muualla.

Viime keväänä näin mainoksen Billy Elliot-musikaalista ja heti päätin, että haluan nähdä tämän musikaalin. Sain seurakseni ystäväni ja viime lauantaina kävimme katsomassa esityksen Peacock-teatterissa.

Musikaali perustuu elokuvan tarinaan. Tarina kertoo pojasta, joka tanssin keinoin murtautuu pois kotipaikkansa ahdistavasta ilmapiiristä. Tarina sijoittuu 1980-luvun brittiläiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivoslaiset taistelevat lakkoilemalla Margaret Thatcherin politiikkaa vastaan.

Esitys oli hieno. Taidokkaat näyttelijänsuoritukset, hyvää musiikkia ja kaunista tanssia. Pidin paljon. Myös lapsinäyttelijät vetivät hyvin roolinsa. Billy Elliot tarjosi myös liikuttavia hetkiä ja ainakin minä tarvitsin nenäliinaa. Esitys oli oikein mukava elämys tähän harmaaseen marraskuuhun.

Yksi asia minua ihmetytti ja vähän myös häiritsi. Katsomossa oli aika paljon myös lapsia. Pieniä lapsia. Musikaalin ikäraja on 10-vuotta. Meidän edessämme istui äiti kolmen pojan kanssa, joista kukaan ei ollut 10-vuotias, pienin oli arviolta 4-vuotias. Esitys ei millään tavoin ole suunnattu noin pienille. Se on pitkä (2 h 45 min väliajan kanssa), siinä on kiroilua, panokeskustelu ja myös tappelua ja kovia ääniä. Saman aikaisesti pääkaupunkiseudulla menee paljon hyviä lastenteatteriesityksiä, miksi tuoda lapsi katsomaan Billy Elliotia, joka ei ole lastenmusikaali? Sillä nämä pienet sitten häiritsevät muiden musikaalielämystä. Hokevat vanhemmilleen, "milloin tämä loppuu", "kestääkö tämä vielä pitkään", "en jaksa enää", he seisovat tuoleilla (ja näin estävät takana olevaa näkemästä esitystä), vääntyilevät ja kääntyilevät. Myös Billy Elliotin ohjaaja sanoo: Musikaalia ei ole tarkoitettu lapsille. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Billy Elliot menee vain tämän syyskauden ajan Peacockissa. En ole seurannut onko lisänäytöksiä keväälle tulossa myyntiin. Jos lippuja on vielä jäljellä, suosittelut!