Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

On perinteisen vuosikatsauksen aika. Ensimmäisessä osassa muistelen aikaa tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Testasimme yhdessä rakkauskalenteria. Esikoisellamme todettiin keliakia ja edelleenkin olen kiitollinen niistä kaikista vinkeistä, joita sain gluteenittomuuteen liittyen teiltä lukijoiltani.

Misselle tehtiin kastraatio, minulla oli töitä useampana viikonloppuna ja käväisimme myös kotiseudullani Mikkelissä reilun vuorokauden verran, kun kävimme serkkuni 50 v synttäreilä.

Helmikuu 

Töiden tiimoilta pyöri normaalit viikkoryhmät ja kävin kouluttamassa Lahdessa Mindfulness lapsille - kurssin. Osallistuin Saa mitä haluat - valmennukseen. Kuopus oli leirikoulussa ja mies oli työmatkalla ulkomailla.

Vietimme hiihtolomaa Mikkelissä ja siellä oli taas upeita Jääfestivaalien jääveistoksia. Pohdin blogissa esimerkiksi tavoitteita loppuvuodelle ja omien aikasyöppöjen tunnistamista. Osallistuin Blogisisarten ystävänpäiväkorttivaihtoon. 

Maaliskuu

 

Kävin kouluttamassa Kotkassa mindfulnessia opettajille. Kävin ystäväni kanssa näyttelykierroksella. Tein villasukkatreenejä. Osallistuin Temperamentit ja kiintymyssuhdemalli - koulutukseen. Pääsiäistä vietimme tuttuun tyyliin Mikkelissä.

Blogini täytti neljä vuotta. Minulla oli aika hiljainen blogivuosi, erityisesti syksyn aikana. Maaliskuussa olen kirjoittanut kaikkein eniten blogitekstejä, 9.

Huhtikuu 

 

Mies oli työmatkalla Kiinassa ja äitini oli meillä muutaman päivän ajan, kun samaan syssyyn sattui myös oma työmatka (kävin kouluttamassa Turussa Mindfulness lapsille - kurssin)  ja koulutuspäivä, jolla opiskelin myyvää kirjoittamista.

Osallistuin Lapsimessuille ja olin myös huippuhyvällä Nuoren myrskyävät aivot - luennolla. Sen luennon anti on jatkuvasti käytössäni omien teinieni kanssa. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa. Huhtikuussa minulla oli myös vuoden erikoisin koulutuskokemus, kun osallistuin eräälle hengittämiseen liittyvälle kurssille. Mielessäni ajattelin, että se on rauhallinen päivä, jossa hengitellään ja ollaan läsnä omassa kehossa. Kurssi olikin aika fyysinen ja siellä huudettiin, potkittiin, nyrkkeiltiin ja tätä piti tehdä niin tosissaan (muuten kouluttaja ei ollut tyytyväinen), että välillä ajattelin olevani piilokamerassa. Hyvin erikoinen kokemus.

Toukokuu

 

Toukokuussa tein enää aika vähän töitä. Kuvittelin saavani aikaiseksi vaikka mitä seuraavan syksyyn liittyvää, mutta en sitten saanut tehtyä juuri mitään töihin liittyvää. Mihin minun aika mahtoi mennä, sitä ihmettelen.

Kävin tutustumassa Kansallismuseon Barbi-näyttelyyn, olin mukana satuhierontaohjaajien tapaamisessa Tampereella ja osallistuin Parisuhdekeskus Katajan Työkaluja parisuhteen ristiriitoihin - koulututukseen. Kuun lopussa osallistuin Röyhkeyskouluun. Kuopuksen alakoulun päättyminen herätti tunteita.

 

Kesäkuu

 

Kuopuksen alakoulu päättyi tunteikkaassa kevätjuhlassa. Kävin ystäväni kanssa brunssilla ja samalla reissulla kävimme katsomassa Haagan Alppiruusupuiston kukkaloistoa.

Juhannuksena esikoinen täytti 15 v ja kävimme Heurekassa. Juhannuksen aikaan luin Jani Toivolan kirjan "Kirja tytölleni" ja kirja teki minuun ison vaikutuksen.

Aloin suunnitella seuraavaa verkkovalmennustani ja keräsin pilottiryhmän sitä varten. Keräsin pilottiryhmältä toiveita ja kysymyksiä valmennukseen teemaan liittyen (ja näiden pohjalta aloin elokuussa rakentaa verkkovalmennusta). 

Meillä oli ikkunaremontti eli kotiimme vaihdettiin kaikki ikkunat. Mies oli vielä yhdellä työmatkalla kesäkuussa ja minä aloittelin lomaani kuun lopussa.

Lähipäivinä kirjoitan postauksen, jossa on koostetta heinäkuusta joulukuuhun. Olipa mukavaa nostaa esille muistoja!

Perhereissulla Jyväskylän seudulla

Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto

Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo

Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka

Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.

Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Pääsiäisenä luettua ja katsottua

Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.

Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.

Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.

Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.

Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.

Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.

Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Meille tuli kissanpentu

Blogiani facebookissa (heh, ja yritystäni instagrammissa) seuraavat tietävätkin jo, että meille tuli viime viikon tiistaina kissanpentu. Kuopukselle oli kissakuume jo pitkän aikaa ja vähitellen me muutkin lämpenimme ajatukselle kissasta. Minulla oli kissa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kyllä Misse oli minulle hurjan tärkeä ja rakas.

Kävimme pääsiäisenä aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa ja kesäkuun alussa kuopus kävi siellä uudelleen äitini kanssa. Heinäkuun alussa kävimme siellä tekemässä varauksen kissanpennusta. Sieltä luvattiin soitella minulle. Soittoa ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa....Aloin etsiä kissaa nettipalstojen kautta. Löysinkin aika läheltä kotiamme myynnissä olevan kissanpennun. Kävimme ensin katsomassa pentua ja jo seuraavana iltana menimme kuljetuslaatikon kanssa hakemaan pentua kotiin.

Hän on Misse, ikää hänellä on n. 14 viikkoa. Eikö olekin mielikuvitusrikasta? Minulla oli pienenä kissa nimeltä Misse, kuopus halusi nimetä kissanpentumme myös Misseksi. Kaiken lisäksi tämä meidän pentumme on tosi samannäköinen kuin minun Misseni oli.

Ensimmäisenä iltana Misse lähinnä istui kuljetuslaatikossa. Hän ei uskaltanut liikahtaa sieltä juuri mihinkään. Yöllä hän miukui monta tuntia. Ymmärrän, hänellä oli ikävä emoa, siskoa, vanhaa perhettä. Seuraavana päivänä Misse uskalsi vähän jo liikkua, mutta lähinnä hän liikkui seinän vieriä pitkin ja säpsähti jokaista ääntä. Hän myös miukui paljon. Ensimmäisen kerran hän söi oltuaan meillä noin vuorokauden ja siitä alkaen ruoka onkin maistunut hyvin. 

Misse on koko ajan enemmän tottunut meihin ja nyt hän jo istuu sylissä, kellittelee lattialla ja on vähän ehkä liiankin villi. Eli pomppii pöydälle, roikkuisi verhoissa jne. Koko ajan pitää vahtia, missä hän menee ja mitä puuhaa.

Ensimmäinen kehrääminen tapahtui viikko sittten torstai-iltana. Misse oli kuopuksen huoneessa ja silittelimme häntä ja kysyin: "Milloin sinä kehräät ekan kerran?". Ja sitten se kehrääminen alkoi. Se kuulosti ihanalta.

Nyt Misse on jo rohkea ja kehrää paljon ja meille on tullut tutuksi myös käsite iltavilli, jolloin Misse juoksentelee ja sekoilee pitkin yläkertaa.

Mietin, ovatko kissat jotenkin muuttuneet siitä, kun minun Misseni oli pieni. Silloin hänelle syötettiin ihan tavallista kotiruokaa. Nyt on penturuokaa, kuivaruokaa, märkäruokaa, senioriruokaa ja ties mitä. Vai onko tässä sama kuin lastenkin kanssa, että ennen sama kaurapuuro kävi kaikkiin ikävaiheisiin, nyt on erilaisia puuroja eri suutuntumalla ja optimaalisilla ravinteilla eri ikävaiheisiin. Misseä kiinnostaa kovasti, mitä me syömme ja olenkin tässä googlaillut viime päivinä: saako kissalle syöttää juustoa / perunaa / paistettua kananmunaa / pastaa.

Ja myönnän, olen vähän höpsähtänyt kissan myötä. Huomasin lässyttäväni hänelle ja eläinkaupassa käydessäni mietin kissojen saippuakuplien ostamista. Vielä en niitä ostanut. Mutta oikeesti, onko ne kivoja?

Ummikko asuntomessuilla

Ensinnä varoitus: Jos etsit upeita kuvia asuntomessukodeista ja analyyseja sisustustrendeistä, mene johonkin toiseen blogiin. Tässä postauksessa asuntomessu-ummikko esittelee omia havaintojaan ja ihmetyksen kohteitaan. Ajattelen itseni kohderyhmään kuulumattomaksi messuilijaksi. Meillä on kyllä remontoitu viime vuosina, mutta emme ole hakeneet remonteissa uusimpia trendejä. Emme havittele pihalle porea-allasta tai kotiimme mustaa saunaa. Minun sisustustyylini on enemmänkin kierrätyshenkinen ja värikäs "mummolatyyli"  eikä niin moderni ja pelkistetty kuin asuntomessukodeissa on.

Messuilla kuitenkin kävin, koska ne ovat tänä vuonna minun synnyinkaupungissani (ja nykyisessä mummilakaupungissamme) eli miun Mikkelissä. Satuin saamaan ilmaisliput messuille, joten pitihän minun käydä äitini kanssa vilkaisemassa messualue ja kodit.

Asuntomessualue on Saimaan rannalla hulppealla näköalalla eli onhan se upeinta Mikkeliä. Siksi minua ihmetyttikin, miksi ihmeessä niin monen kodin pihalla tai terassilla on poreallas tai uima-allas, kun Saimaa on ihan vieressä. Ymmärrän, että Saimaa on eri asia kuin poreallas, mutta mietin kyllä, kuinka usein siellä porealtaassa tulee lojuttua. Mieleeni tulee ne muutamassa tuttavaperheessä olevat kuntopyörät ja muut kuntoilulaitteet, joilla on kuntoiltu pari-kolme kertaa ja sen jälkeen ne toimivat lähinnä vaateripustimina. Poreallas ei toimi edes vaateripustimena.

Monissa taloissa oli tosi isot ikkunat ihan lattiasta kattoon. Näytti upealta, mutta mietin ikkunanpesun hankaluutta ja myös lapsiperheitä. Kivoja sormenjälkiä jää ikkunoihin kyllä, kun pikkulapsiperhe tupsahtaa kylään. Jotain ehkä minusta kuvaa sekin, että minusta kaikkein kivoimpia olivat ne ihan tavalliset talot ilman mitään ulokkeita tai erikoisia ratkaisuja.

Talojen sisustuksessa vallitsevat värit olivat joko musta tai valkoinen. Väriä oli  vähän lastenhuoneissa ja joidenkin kotien tekstiileissä ja verhoissa. Monissa kodeissa sisustukset olivat ainakin nyt messuaikaan aika pelkistettyjä ja selkeitä. Näin jo mielessäni kaikki ne lehti- ja vaatekasat kotien nurkissa ja likaiset astiat keittiön tasoilla, mikä on arkirealiteettia sitten kunhan asukkaat pääsevät muuttamaan koteihin. Lastenhuoneetkin tulevat aika lailla muuttumaan niistä harmonisista parin lelun huoneista kunhan oikeat lapset pääsevät tositoimiin. Makuuhuoneet olivat pieniä ja varsinkin aikuisten makkareissa oli lähinnä vain pelkkä sänky.

En tiedä, jäikö minulta näkemättä vai oliko tuulikaapit piilotettu jonnekin tai kuljettiinko taloihin jotenkin eri kautta kuin normaalisti, mutta suurimmassa osassa messukodeista astuttiin suoraan käytävään tai halliin. Itse koen, että tuulikaappi on ainakin lapsiperheessä aika oiva ratkaisu.

Piha-alueilla näytettiin suosivan kunttaa eli metsänpohjamattoa, siirtovarvikkoa. Kuntta sopikin hyvin alueelle, jossa muutenkin on jo puita ja kalliomaastoa. Perinteistä nurmikkoaluetta kukkapenkkeineen näkyi aika vähän. Istutukset olivat monissa kodeissa laatikoissa. Muutama kukkapenkki kotien pihoilla näkyi ja niissä oli kekseliäästi esim. kukkia, persiljaa ja mansikkaa samassa kukkapenkissä. Terassit olivat isoja ja ne kiersivät koko talon.

Muutama vinkki: Messualueelle pääsee kätevästi bussilla, joka menee sekä parkkeerausalueelta että Mikkelin keskustasta (torin vierestä) non-stoppina. Asuntomessuille pääsee myös laivakyydillä Mikkelin satamasta.

Me lähdimme kiertämään messualuetta viimeisestä talosta käsin ja näin säästyimme suurilta ruuhkilta, kun suurin osa näytti aloittavan kierroksen toisin päin.

Lapsiperheille: Mikkelissä on nyt tivoli Kirkkopuistossa. Torilla on Gastroviikot ja niihin liittyen torilta löytyy myös pomppulinna ja trampoliini, jossa pystyy pomppimaan valjaissa jättipomppuja ja voltteja. Ja vielä yksi vinkki Mikkeliin mänijöille: Kesäteatterissa menee mainio Metsolat - Urjanlinna esitys. 

Näin asuntomessu-ummikolle messut olivat ihan myönteinen kokemus. Järjestelyt toimivat ja vaikka asuntomessuilla on käynyt paljon ihmisiä, ruuhkan tunnetta ei ollut ainakaan sinä päivänä, jolloin minä messuilla kävin. Joihinkin taloihin piti jonottaa ja kulkea jonossa talon läpi, mutta suurimpaan osaan taloista olisi pystynyt tutustumaan ihan rauhassa, jos niin olisi halunnut tehdä. Minulla ei vertailukohteita ole muista asuntomessuista, mutta luulen, että Mikkelin asuntomessualue on sijainniltaan aika ainutlaatuinen ja siksi upea alueena.

Hetkessä: Metsolat kesäteatterissa

Kuinka moni muistaa katsoneensa Metsoloita telkkarista? Sarja on esitetty alun perin vuosina 1993-1995. Sarja kertoo kuvitteellisessa kainuulaisessa Hoikan kunnassa elävän pienviljelijäperheen elämästä. Minä katsoin Metsoloita ja muistan pitäneeni paljon sarjasta. Kiinnyin sarjan hahmoihin ja elin mukana sekä heidän ilon- että surunhetkiään.

Minulla oli vuosien tauko, etten käynyt kesäteatterissa. Syynä oli huono ja mukahauska esitys, jonka nimeä en edes enää muista. Mutta voitteko kuvitella, olin vuosia käymättä kesäteatterissa yhden huonon esityksen takia. Viime kesänä kävin katsomassa Mikkelin kesäteatterissa esityksen "Tankki täyteen" ja pidin siitä paljon. Sekin sarja liittyy lapsuusmuistoihini.

Tänä kesänä Mikkelin kesäteatterissa on "Metsolat - Urjanlinna", joka pohjautuu Metsolat tv-sarjan 20 ensimmäiseen jaksoon. Olin vähän kahden vaiheilla, menenkö katsomaan esityksen. Sitten luin Naisyrittäjien fb-palstalta tekstin, jossa eräs kesäteatteria pyörittävä henkilö hädissään kirjoitti, että sateinen kesä syö katsojamääriä ja kesästä on tulossa tappiollinen (tämä teksti ei koskenut Mikkelin kesäteatteria). Päätin, että menen katsomaan Metsolat.

Olin katsomassa esitystä äitini kanssa. Mikkelin kesäteatteri on Naisvuorella ja katsomo ja näyttämö on katettu. Tällä kertaa ei kuitenkaan satanut, mutta ilta oli aika viileä ja ehkä olisi voinut olla enemmän vaatetta päällä.

Heti kun tuttu alkutunnari pyörähti soimaan, alkoi muistua mieleen sarjan tapahtumia. Leppävaaran tila ja Antti ja Annikki. Erkki, joka on sortunut juopotteluun, mutta jolla on idea, jota hän vie sitkeästi eteenpäin. Lääkäriksi opiskeleva Eeva ja Stig, joka liehittelee häntä. Ja mitä ikävää häämatkalla sitten tapahtuikaan. Ilkeä Kari Kaukovaara. Ja monet muut hahmot, jotka tuntuivat niin tutuilta. Teatteriesityksessä oli paljon lyhyitä kohtauksia ja kun toinen kohtaus oli loppumassa, toinen jo alkoi. Pidin esityksen rakenteesta paljon. Ja siitä, että esityksen aikana sai kokea monenlaisia tunteita. Sai nauraa ja minä myös itkin.

Minä pidin esityksestä ihan hurjasti! Suosittelut. Jos satut liikkumaan Mikkelissä vaikkapa asuntomessuilla, niin mene katsomaan Metsolat. Viimeinen esitys on pe 18.8.

Oletko sinä käynyt viime vuosina kesäteatterissa? Mitä olet käynyt katsomassa ja mitä pidit? Katsoitko sinä Metsoloita telkkarista?

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

Jääveistosten ja leffojen hiihtoloma

Tämä teos voitti Mikkelin Jääfestivaalit 2017

Vietin poikien kanssa muutaman päivän Mikkelissä. Mikkeliin sattui visiittimme ajalle Jääfestivaalit ja kävimme katsomassa jääveistoksia monena päivänä. Erityisesti pojat pitivät torille tehdystä jääliukumäestä, jossa kävimme laskemassa monta kertaa. Seisoessani torstaina torilla katselemassa poikien laskemisriemua tapasin sattumalta myös lukioaikaisen luokkakaverini. Emme olleet nähneet sitten ylioppilasjuhlien eli siitä on aikaa yli 20 vuotta.

 

Lisäksi kävimme uimahallissa uimassa ja leffassa. Minä kävin katsomassa kaksikin leffaa, ensin itsekseni leffan "La La Land" ja poikien kanssa "Lego Batman" - elokuvan. Pidin molemmista. "La La Land" on elokuva unelmien tavoittelusta, sitkeydestä ja unelmien toteutumisesta. Upea, musikaalimainen elokuva. Ainut, mikä jäi kaivelemaan mieltäni, oli leffan loppuratkaisu.

"Lego Batman" - elokuvassa oli menoa ja räiskintää, mutta erityisesti pidin leffan sanomasta. Kukaan ei pärjää yksin. Toisia tarvitaan. Yhteisöllisyys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yhdessä kaikki ovat vahvempia.

Tänään olen palaillut arkea kohden. Käynyt ruokakaupassa, siivoillut kotia, lajitellut pyykkejä. Tulipa monen vuoden tauon jälkeen katsottua myös hiihtoja telkkarista ja mikä hieno hetki olikaan penkkiurheilla, kun Krista Pärmäkoski hiihti Suomelle hopeaa. Huomenna olisi tarkoitus vielä suunnata Keravan Taidemuseoon "Näkyväksi neulottu" -  näyttelyyn ja sitten on lomaviikko ohi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Synttärilahjat itselle

Tänään on syntymäpäiväni. Syntymäpäivieni ajankohtaan liittyy vuosittain myös penkkarit ja vanhojen tanssit. Aiemmin tuli mietittyä, että eihän siitä nyt kovin kauaa ole kun itsekin tanssi hienossa puvussa ja riekkui naamiaisasussa abirekan kyydissä. Tänä vuonna mietin ensimmäistä kertaa, ettei siihen nyt ihan hirveän kauaa ole, kun esikoinen on tanssimassa vanhojen tansseissa. Aika käsittämätön ajatus.

Meillä ei ole miehen kanssa tapana ostella lahjoja toisillemme ja ainut keltä saan jotain lahjaksi on äitini. Ja hän antaa minulle aina rahaa sanoen: "osta jotain tarpeellista itsellesi". Tänä(kin) vuonna ostin itse itselleni synttärilahjat.

Joululahjaksi tilasin itselleni Anelmaiset - sukat ja alkuvuodesta alkoi säärystimet houkutella. Laitoin tilaukseen säärystimet, joissa olisi vihreää, ruskeaa tai muita luonnonsävyjä. Ne valmistuivat juuri sopivasti syntymäpäiväkseni, perjantaina hain ne itselleni. Ystäväni kaverin äiti on näitä Anelmaisia minulle neulonut.

Inspirational Medleyn kaulakoru "Tyylilyyli" on tehty käsityönä kutistemuovista. Näin korut ensimmäistä kertaa viime syksynä käydessäni Korson aseman puodissa ja ihastuin niihin. Kun aloin miettiä itselleni syntymäpäivälahjaa, koru palasi mieleeni. Yhdessä esikoisen kanssa valitsimme "Tyylilyylin" koruksi minulle. Toisena vaihtoehtona mietin "Satuseppoa".

Syntymäpäiväni tienoille ajoittuu myös hiihtoloman alkaminen. Meillä on edessä lomaviikko, josta vietämme muutaman päivän Mikkelin mummilassa. Tiistaina suuntaan Mikkeliin poikien kanssa, mies jää kotiin tekemään töitä, sillä hänellä ei ole lomaa (koska hän vaihtoi työpaikkaa viime syksynä eikä lomia näin ole vielä kertynyt).

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

Hetkessä: Satayksivuotias ja Sing leffassa

Vietin poikien kanssa pari päivää lomaillen Mikkelissä. Käymme usein leffassa Mikkelissä, koska äitini asuu ihan keskustan tuntumassa ja leffateatterille pääsee kävellen - toisin kuin meillä kotona.

Omaksi leffaelämyksekseni valikoitui "Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi". Elokuva on jatko-osa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneelle leffalle "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Katsoin tuon satavuotiaan pari kuukautta sitten Netflixistä ja minulla on muistikuva, että olisin lukenut sen myös kirjana. Jatko-osa on yhtä hillitön kuin ykkösosa, kummallisista tapahtumista toiseen siirtyvä hyvän mielen leffa. Aika samanlainen kuin ykkösosakin. Täytti tehtävänsä eli lähdin leffasta mummilaan askel keveänä ja mieli virkeänä.

Poikien kanssa kävimme katsomassa elokuvan "Sing". "Sing" on musikaalinen elokuva, jossa päähahmona on koala Buster Moon. Moonilla on teatteri, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Hän keksii järjestää laulukilpailun. Elokuvan teemoina on omien pelkojen voittaminen, oman tien löytäminen ja uskominen itseen ja unelmiin. Sinnikkyys. Pohjalta on tie vain ylöspäin. Mottona elokuvassa on ”Älä anna pelon estää sinua tekemästä mitä todella rakastat”. Ihan viihdyttävä lastenleffa ja se on aina plussaa, kun elokuvassa on muutakin kuin päätöntä kaahailua.

Luultavasti nyt talven ja kevään aikana käyn leffoissa useammin kuin syksyllä. Teatterien ohjelmistossa ei ole juurikaan minua kiinnostavia esityksiä ja näin leffat täyttäköön minun viihteen nälkäni. Seuraavaksi haluaisin nähdä leffan "Isäni Toni Erdmann".

Leffaliput (huomaattekos, Mikkelissä ei ole paikkanumeroita vaan siellä voi mennä ihan  mihin paikalle vaan) ovat Unelmakarttakirjan päällä, jonka ostin Mikkelistä kirjakaupasta. Ehkä kirjoittelen tuon tehtäväkirjan tuomista ajatuksista, jahka sitä alan täytellä.

Tehokkaasti sairastettu flunssa

Sairastin tässä syyslomalla erittäin tehokkaan superflunssan. Se tuli päälle rytinällä ja yhtä nopeasti kuin se tulikin, se lähti myös pois.

Viime sunnuntaina tunsin kuinka pienet vilunväreet menivät kehoni läpi. Maanantaina tunsin pari kertaa useammin noita vilunväreitä. Mielessäni kävi ajatus, että taidan saada flunssan syyslomani kunniaksi. Ja näinhän siinä kävi. Tiistaina kun olin ohjannut viimeiset ryhmät ennen lomaani, nenä alkoi valua solkenaan, järkyttävät vilunväreet valtasivat minut ja päätä alkoi särkeä. Superflunssa selätti minut. Painuin kahden peiton alle nukkumaan. Siellä vällyjen alla olin sitten suunnilleen vuorokauden, kunnes oli pakko nousta ylös. Olin varannut itselleni ja lapsille bussiliput keskiviikkoillalle syysloman Mikkelin reissua varten. Se bussimatka oli aika uuvuttava kipeänä.

Seuraavana päivänä minulla oli ääni painuksissa, mutta muuten kaikki flunssan oireet olivat jo poissa. Perjantaina olin täysin terve. Superflunssa vei minut hetkessä täysin sängyn pohjalle, mutta yhtä nopeasti kuin se tuli, se meni myös pois. Tuli mieleen, että tämä(kin) taitaa olla sitä yrittäjän tehokkuutta.

Valitettavasti minulla ei ole antaa mitään vinkkilistaa "kolme keinoa kuinka selätät flunssan alle kahdessa vuorokaudessa". En ole ottanut tupla-annoksia c-vitamiinia, en käytä nenäkannua enkä auringonhattu-uutetta. En höyryhengittele enkä käytä rohdosvalmisteita. Tämän kertaiseen flunssaan en ehtinyt edes juoda mustaviinimarjamehua, sitä meidän perheessä usein juodaan kipeänä.

Syyslomaan kuului tehokkaasti sairastetun flunssan lisäksi leffareissu Tatun ja Patun merkeissä ja uimahallissa käyminen poikien kanssa. Eilen illalla palasimme kotiin.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Olethan muistanut osallistua ihanien Inspiraatiokorttien arvontaan?

Mikä on lomalla tärkeintä?

Luin muutama päivä sitten Meidän Perhe -lehden päätoimittajan kirjoituksen ja nyökkäilin. Parasta perheen lomamatkalla oli se, minkä olisi voinut tehdä kotonakin - koko perheen yhteinen uimareissu. Tyttö oli koko kevään pyytänyt äitiään uimaan, mutta äiti oli keksinyt milloin mitäkin verukkeita. Lomalla perhe sitten ehti uimaan yhdessä. Kivointa ei ollutkaan se, että perhe oli ulkomailla kahdessakin eri maassa vaan se, että he kävivät uimassa yhdessä. Pieni voi olla lapselle suurta.

Aikuiset ajattelevat, että lapset tarvitsevat hienoja ja kalliita matkoja viihtyäkseen ja kehittyäkseen, saadakseen arvokkaita kokemuksia ja ties mitä. Lapsille usein taas riittää aivan tavalliset asiat. Tästä sain oivalluksen jo aikana ennen omia lapsiani. Ohjasin muutamana kesänä seikkailuleikkikenttätoimintaa eri leikkikentillä Mikkelissä. Järjestimme erilaisia ohjattuja seikkailuja leikkikentällä ja sen lähiympäristössä. Viimeisenä seikkailuleikkikenttäpäivänä lapset piirsivät, mikä oli ollut kivointa viikossa. Yksi tyttö piirsi viikon kivoimmaksi jutuksi koiran, joka oli yhtenä päivänä kulkenut leikkikentän ohitse. Muistan ajatelleeni, että "ahaa, aina kivoin juttu ei siis olekaan se järjestetty toiminta, jonka aikuinen on ajatellut kivaksi ja kehittäväksi vaan se voi olla jotain ihan muuta. Aikuisen mielestä vähäpätöistä, mutta lapselle ihanaa ja tärkeää".

Viime kesänä kävimme Berliinissä, Mikkelissä ja pojat kävivät Tampereella. Ja kävimme myös entisten naapureidemme luona Kotkassa. Ja minkä asian lapset nostivat kesän kohokohdaksi? Sen, kun olimme Kotkassa ja he kävivät seikkailemassa metsässä ja maalasivat kasvonsa mustikalla. Muutaman vuoden takaa muistan Tukholman reissumme, jossa kahden päivän ajan kiertelimme useassa eri kohteessa (Junibacken, Vasa-museo ja Tekniikan museo). Lapsista kaikkein kivointa oli pelata laivalla pleikkaa. Sitä he olisivat voineet tehdä naapurissakin.

Uskon, että moni lapsi pitää tärkeimpänä asiana lomalla sitä, että perhe on yhdessä. Sitä, että on aikaa. Sitä, ettei ole kiirettä. Sitä, että aikuinen ehtii paneutua lapseen ja olla hänen ajatustensa äärellä. Sitä, että aikuinen ehtii katsoa sitä muurahaista, joka kiehtoo lasta ja jota lapsi jaksaa tuijottaa pitkät ajat. Tärkeää on se, ettei loma ole suorittamista. Lapsikin tarvitsee lomalla luppoaikaa ja myös tylsyyttä. Itse ajattelen, että tylsyys on hyväksi. Ajattelen myös, että vähemmän on enemmän. Jos kesä on täyteen viritetty erilaisia retkiä, matkoja ja kohteita, mikään niistä ei tunnu erityisen arvokkaalta mielessä. Mutta kun on käyty parissa-kolmessa kohteessa, ne jäävät enemmän lapsen mieleen. Ja sitten jää aikaa myös niille mustikkanaamoille, muurahaisille ja leikkipuiston ohi kulkeville koirille.

Meidän perheen hyvään lomakonseptiin on jo useamman vuoden ajan kuulunut koko perheen yhteinen lomamatka ulkomaille. Matkan optimaalinen pituus on 4-5 päivää, enempää ei lapset jaksa (ja tulee koti-ikävä; jopa Legolandissa tuli mieleen koti-ikävä!) ja myöskään puutarha ei voi olla ilman hoitoa pidempään. Sen lisäksi käymme Suomessa pari reissua, toinen reissuista on aina kotiseudulleni Mikkeliin. Minä käyn lasten kanssa pari päivää jossakin, jotta mies saa omaa aikaa ja mies puolestaan käy lasten kanssa parin päivän reissun, jotta minä saan omaa aikaa. Esikoiselle on tärkeää, että lomalla ollaan myös tarpeeksi kotona. Hän on kotikissa, tykkää olla kotona ja lukea kirjoja. Kuopus taas tykkää olla kavereitten kanssa ja hänellekin on tärkeää, ettei olla liian paljon reissussa - jotta saa olla aamusta iltaan omien kavereittensa kanssa. Meidän perheelle lomalla on tärkeää yhteisen ajan lisäksi myös jokaisen tarpeet ja oma aika. Näin lomasta tulee paras mahdollinen.

Mikä on teidän perheelle lomalla tärkeintä?

* Kuvat ovat parin viikon takaa kesän toiselta Mikkelin reissultamme, tivolista ja keilahallista.

Ajatuksia kiitollisuudesta

Kotiuduimme eilen illalla kesän toiselta Mikkelin reissultamme. Mietin kiitollisuutta paljon tuon reissun aikana. Mikkelissä asuu äitini ja vierailut hänen luonaan ovat aina askelia kohti sitä, mikä kaikki on maailmassa, Suomessa ja Mikkelissä huonosti. Luulen, ettei hän ole omassa ikäluokassaan mikään kummajainen vaan perusnegatiivinen ilmapiiri on aika yleistä yli 70-vuotiaissa suomalaisissa. Kuten varmaan monessa muussakin ikäluokassa. Ehkä jopa perusominaisuus aika monessa ihmisessä?

Olen tiedostanut jo aika varhain, että olen suhteellisen negatiivinen ihminen myös itse. Mikä sinällään ei ole ihme, jos ajattelee omaa kasvuympäristöäni. Olen saanut aika vahvan mallin siitä, miten asioista voi valittaa. Muistan joskus ihailleeni positiivisia ihmisiä ja miettineeni, että voi kun joskus pystyisin ottamaan askelia kohti kiitollisempaa elämää.

Aloin tietoisemmin kiinnittää huomiota kiitollisuuteen muutama vuosi sitten. Ehkä viitisen vuotta sitten. Vaikka moni asia oli elämässäni tosi hyvin, tunsin tyytymättömyyttä ja myös kateutta. Aloin tietoisesti työstää itseäni. Aloin tiedostaa, että omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Aloin tiedostaa omaa "sisäistä puhettani". Aloin tiedostaa, että myös omiin uskomuksiin voi vaikuttaa. Samalla ahmin kirjoja ja kävin kursseilla ja luennoilla. Ahaa, kiitollisuus on asia, jota voi opetella ja sitä voi tietoisesti lisätä elämäänsä.

Aloin miettiä asioita, joista olen kiitollinen elämässäni. Aloin tietoisesti haastaa mieltäni huomaamaan asioita, jotka ovat hyvin. Aloin miettiä joka päivä asioita, joista olen kiitollinen. Alussa se tuntui teennäiseltä. Voiko tämä oikeasti vaikuttaa siihen, että minusta tulee kiitollisempi? Tuntui, että lähes mekaanisesti luettelin asioita, joista ajattelin voivani olla kiitollinen: perhe, työ, terveys. Ehkä vähän hampaat irvessä - tyylillä aloin treenata kiitollisuutta. Kun tarpeeksi pitkään tein töitä itseni ja ajatusteni kanssa, se ei enää tuntunutkaan teennäiseltä ja ulkokohtaiselta. Aloin tuntea syvää kiitollisuutta sisälläni monista asioista juuri sillä hetkellä, siinä tilanteessa missä olin. Kun katselin lapsiani pihaleikeissä, sisälläni läikähti. Kun istuin itse puiston penkillä ja katselin kaunista ympäristöä. Kun kävin nukkumaan miettiessäni päivän tapahtumia. Kiitollisuus alkoi ruokkia itse itseään.

En ole edelleenkään mikään "kaikki hyvin naminami" - tyyppi. Edelleenkin  helposti humpsahdan negatiivisuuteen. Joskus aikaisemmin soimasin itseäni siitä. Kiitollinen, sinun pitää olla kiitollinen eikä saa antaa negatiivisille ajatuksille tilaa. Nyt tiedän, että ihmisen aivot ovat suuntautuneet enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen. Se on aivojen perusominaisuus. Siitä ei kannata soimata itseään. Mutta kiitollisuus on asia, mitä voi oppia ja opetella. Se lisää elämäniloa, tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Se lisää onnellisuutta. Mitä enemmän hyvää havaitsee itsessä ja ympäristössä, sitä paremmin voi.

Mistä asioista sinä olet kiitollinen? Onko sinun aina ollut helppoa olla kiitollinen vai oletko joutunut opettelemaan kiitollisuutta?