Blogini tarina

Sain jo aikoja sitten haasteen mainiosta Pikku Kepponen blogista kertoa blogini tarina. Kiitos Rva Kepponen! Olen seurannut Pikku Kepponen - blogia jo paljon ennen kuin aloitin oman blogini. Pikku Kepponen on mahtava elämänmakuinen blogi.

Blogini tarina - haasteessa kerrotaan, miten blogi sai alkunsa, miten blogi on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Haasteen ohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Miten blogini sai alkunsa?

Olin miettinyt blogin aloittamista jo ainakin kaksi vuotta. Jonkun aloituskokeilunkin taisin tehdä, mutta se tyssähti heti alkuunsa tekniseen osaamattomuuteen. Keväällä 2014 olin tekemässä isoja päätöksiä elämässäni, tiesin että tulen irtisanoutumaan työstäni ja tulen perustamaan yrityksen ja sitten eräänä maaliskuisena iltana päätin, että miksen aloittaisi blogia myös tähän samaan syssyyn. Aloittaessani blogia ajattelin, että kirjoittelen kirppislöydöistäni, käsitöistä, arjestamme ja hyppäämisestäni kohti uutta ja silloin vielä tuntematonta. Kirjoitin ensimmäisessä postauksessani näin: "Minusta parhaita ovat blogit, joissa arki on vahvasti läsnä. Blogit, jotka eivät ole liian siloteltuja. Blogit, joissa on myös aika ajoin villakoiria ja pölyä, epämääräisiä lehti- ja laskupinoja, riitoja, väsymystä. Arkea. Toivottavasti tästäkin blogista tulee sellainen. Tavallisen elämän kuvausta onnen ripauksineen".

Aloittaessani blogia olin aika pihalla blogimaailmasta, mutta sain aika pian ensimmäiset lukijani. Oli mahtavaa, kun blogiin alkoi tulla kommentteja ja itse löysin myös mielenkiintoisia blogeja luettavaksi.

Blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen fiilikseen, mikä minulla oli aloittaessani bloggaamista. Koska tiesin olevani tekemässä suurta elämänmuutosta tunsin tarvitsevani jalkaani taikasaappaat, jotka vievät minua eteenpäin polullani.

Alusta alkaen olen rajannut tiettyjä asioita pois blogistani. Mies ei esiinny täällä millään tavoin ja lapsista on vain sellaisia kuvia, jotka on otettu takaa tai sivultapäin eli pyrin siihen etteivät he ole tunnistettavissa. Yrittäjyyden myötä olen ehkä tullut vähän varovaisemmaksi kirjoituksissani. Nykyään kun tuntuu nousevan someraivo niin monesta asiasta, niin en halua, että olen epähuomiossa ja ajattelemattomuuksissani kirjoittanut jotain sellaista, josta voisi olla vahinkoa minulle yrittäjänä.

Miten blogini on kehittynyt? Mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia?

Edelleenkään blogini ei profiloidu mihinkään tiettyyn asiaan, mutta itse ajattelen kirjoittavani hyvinvoinnista, kouluikäisten lasten vanhemmuudesta, lukemistani hyvistä kirjoista ja yrittäjyydestä. Käsityöt ja kirppislöydöt ovat jääneet aika vähiin. Toivon, että olen kehittynyt kirjoittajana ja myös valokuvaajana. Alkuaikoina mies ja esikoinen ottivat paljon valokuvia blogiini, nyt kuvaan pääasiassa itse.

Nyt kun olen tutustunut sisältömarkkinointiin ja bloggaamiseen yrityksen kannalta totean, että tässä blogissa on moni asia "pielessä". En ole miettinyt tämän blogin kohderyhmää enkä tavoitetta. Blogin aihepiiri ei ole rajattu vaan täyttä sillisalaattia. Visuaalisuuteen ei ole panostettu. En markkinoi tätä blogia missään. Ja silti tämä saa pysyä juuri tällaisena jatkossakin. Kirjoitan myös yritykseni blogia ja sille on mietitty kohderyhmä ja tavoite, ne tekstit pyrin hakukoneoptimoimaan ja niiden tekstien toivon lähtevän laajempaan jakeluun. Tämä blogi saa pysyä minun kotikutoisena harrastuksena.

On ollut hienoa saada lukijoita blogiin, mutta en tavoittele blogillani suuria lukijamääriä tai portaalibloggaamista. Minulle riittää tämän blogin kotikutoisuus. Olen saanut jonkin verran arvostelukappaleita kirjoista ja cd-levyistä ja niistä olen iloinen. Minulla kuitenkin pääpaino on yrityksessä ja sen toiminnan ja yritysblogin kehittämisessä ja tämä blogi on sivuasiana ja harrastuksena. Kirjoitan kun hyvältä tuntuu ja kun kirjoitettavaa on.

Tuntuu mielettömän hienolta, että blogissani on paljon lukijoita, jotka ovat olleet mukana ihan alusta alkaen. Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja tsempeistä, joita olen saanut matkan varrella. Aivan kuin olisin saanut läjän uusia ystäviä tämän blogini kautta, vaikka montaa lukijaa en ole koskaan tavannut.

Haastan mukaan seuraavat blogit:


Luomulaakso
Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Lumiomena

Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)

2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Liebster Award - haaste

Sain Kiljusen Herrasväki - blogista haasteen. Liebster Award - haasteen avulla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa. Ideana on vastata yhteentoista annettuun kysymykseen sekä keksiä itse 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Lopuksi haaste laitetaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.

1. Mistä blogisi nimi tulee?

Blogini nimi Taikasaappaat viittaa siihen elämänvaiheeseen, kun aloitin bloggaamisen. Tiesin, että olen irtisanoutumassa vakituisesta työsuhteesta ja hyppäämässä "tyhjän päälle". Oli olo, että tarvitsen jalkaani taikasaappaat, jotka kuljettavat minua polullani eteenpäin.

2. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Olin haaveillut blogin kirjoittamisesta jo pari-kolme vuotta ennen kuin aloitin bloggaamisen. Esteet aloittamiselle olivat sekä henkisiä että teknistä taitamattomuutta. En halunnut silloisessa työssäni jakaa itsestäni ulospäin asioita, jotka olisivat asiakkaiden luettavissa. Enkä uskonut osaavani myöskään teknisesti bloggaamista ja kaikkea siihen liittyvää (esim. julkaisukelpoisten valokuvien ottamista). Maaliskuussa 2014 lopulta kirjoitin ekan postauksen blogiini. Päätin, että koska olen muutenkin ottamassa isoja askeleita elämässäni, aloitan samalla myös bloggaamisen.

3. Haaveammattisi lapsena ja mikä sinusta tuli?

Haaveilin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Aika lähelle sitä pääsin. Koulutukseltani olen kyllä sosionomi, toimintaterapeutti ja ratkaisukeskeinen valmentaja, mutta lasten liikunnan ohjaamista olen tehnyt parikymmentä vuotta ja tällä hetkellä se on osa työtäni.

4. Kallein aarteesi?

Kliseisesti perheeni. Mies ja lapset. Tavaran tasolla en osaa sanoa. Ehkä kihla- ja vihkisormukset, jotka ovat ainoat korut, joita käytän.

5. Lempipaikkasi kotona?

Sänky, jossa makoilen, rentoudun, luen kirjoja ja nukun. Tai olohuoneessa oleva nojatuoli, jossa monesti istun ajattelemassa asioita tai lukemassa. Joskus vain katselen ulos.

6. Mitä teet aamulla ensimmäisenä?

Käyn vessassa. Juon vitamiiniporejuoman ja keväisin otan samalla myös allergialääkkeen. Aamupalan syön useimmiten vasta pari tuntia heräämisen jälkeen.

7. Onko sinulla omituisia tapoja? Mitä?

Luultavasti on. Nyt ei vaan tule mieleen mitään.

8. Viimeksi lukemasi kirja?

Olen koko alkuvuoden lukenut joko elämäntaito-oppaita tai ammattikirjallisuutta. Viimeksi luin Elizabeth Pantleyn kirjan "The no-cry sleep solution for toddlers and preschoolers. Gentle ways to stop bedtime battles and improve your childs's sleep". Olen päättänyt, että pian alkava kesä on kaunokirjallisuuden aikaa.

9. Mitä teet, kun olet yksin kotona?

Soitan musiikkia kovalla. Tanssin musiikin tahdissa ja laulan. Monesti myös siivoan, koska tykkään siivota silloin kun sitä saa tehdä kaikessa rauhassa. Ja sen jälkeen kun olen siivonnut soittaen samalla musiikkia kovalla, kuuntelen mindfulness-meditaatioita. Luen lehtiä lattialla ja syön samalla (ja tätähän eivät tietenkään lapset saa koskaan tehdä....).

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi?

Sen mitä lupaat, sen teet. Lisäksi työnteon etiikkaa. Työt pitää tehdä hyvin. Läheisistä pidetään huolta, aina ollaan valmiita auttamaan.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?

Lomaa ja rentoutta. Kulunut vuosi yrittäjänä on ollut aikamoinen, olen ollut niin paljon uusien asioiden äärellä ja joutunut väkisinkin opettelemaan paljon uutta. Aivot ovat olleet välillä kovilla. Kesältä toivon kivaa perheaikaa, mutta myös omaa rauhallista aikaa. Kivoja pieniä reissuja lähiseudulle ja myös vähän kauemmaksi. Kiireettömiä hetkiä.

Minun 11 kysymystäni ovat:

1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
2. Miten bloggaaminen vaikuttaa arkeesi?
3. Millaisia blogeja luet itse mieluiten?
4. Mistä saat ideasi blogisi postauksiin?
5. Millaista elämänvaihetta elit kymmenen vuotta sitten?
6. Missä haluaisit nähdä itsesi viiden vuoden päästä?
7. Mikä on paras muistosi lapsuudestasi?
8. Mitkä ovat parhaat keinosi poistaa stressiä?
9. Mitkä ovat vahvuutesi?
10. Millaisia kirjoja luet mieluiten?
11. Mikä on paras asia elämässäsi juuri nyt?

Minä laitan haasteen eteenpäin viiteen blogiin. Olen huomannut, että tämä haaste on liikkunut blogistaniassa jonkin aikaa, mutten ole varma, onko haaste käynyt näissä blogeissa:

Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Pikku Kepponen 
Elsa-Aalia
Löytöjen taika

Haasteen saa toki napata mukaansa kaikki ne, joita houkuttaa vastata kysymyksiini.

Ilahduta bloggaajakaveria - haaste

 

Alkuvuoden ajan blogeissa on kiertänyt Ilahduta bloggaajakaveria - haaste. Minä nappasin haasteen Kädestä pitäen-blogista.

Haastan mukaan Kasvun ilo - blogin Elinan. Olemme kirjoittaneet blogeja suunnilleen yhtä pitkään. Elinan blogi tuottaa valtavasti iloa pohdinnallisilla ja elämänmyönteisillä teksteillä henkisestä kasvusta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää. 
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. 
• Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä. 
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia. 

Omat vahvuudet - haaste

Sain jo alkusyksystä Tanian silmin - blogista haasteen omiin vahvuuksiin liittyen. Mitkä ovat minun vahvuuksiani ja lahjojani? Tania haastoi bloggaajia tunnistamaan omia vahvuuksiaan, hyväksymään ja myöntämään ne sekä uskaltamaan sanomaan ne ääneen. Ilman, että tuntisi olonsa itserakkaaksi. Haaste hukkui syksyllä yrityksen perustamiskiireisiin, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä kaivaa luonnos esille ja kirjoittaa teksti valmiiksi.

Minun, Helin, vahvuuksiani ovat:

Olen rohkea. Tämän olen kuullut aika monta kertaa elämäni aikana. Olen uskaltanut tehdä elämässäni rohkeita ratkaisuja. Olen irtisanoutunut kaksi kertaa vakituisesta työsuhteesta ja lähtenyt kohti toisenlaista tapaa tehdä työtä, vähän epävarmalle, mutta onnellisemmalle polulle. Viimeisin irtisanoutuminen johti yrittäjyyteen.

Olen pohdiskelija. Tykkään pohtia asioita, päästä pohdinnoissani vähän pintaa syvemmälle.

Olen innostunut kehittäjä. Mitä tahansa teenkin, tykkään tehdä sitä hyvällä draivilla, viedä asioita eteenpäin. Visioida uutta.

Olen elämänmyönteinen ja positiivinen. Toki on notkahduksia välillä, mutta yleensä en kovin pitkään ryve negatiivisuudessa, vaan löydän asioista nopeasti sen toisen puolen.

Olen luotettava. En kerro eteenpäin sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi ja juoruttavaksi eteenpäin.

Olen hyvä äiti. Minä olen paljon lasten kanssa. Olen aina tykännyt leikkiä, lukea ja pelata poikieni kanssa. Olen läsnä heidän arjessaan. Tiedän lasteni asioista. Rakastan heitä ja he rakastavat minua.

Sitten on näitä piirteitä, joita voisi kirjoittaa, mutta sitten mieleeni tulee, että meneekö tämä nyt jo kehumiseksi? Olen lämminhenkinen, minun kanssani on helppo olla. Minua on helppo lähestyä. Moni sanoo, että seurassani tuntuu kotoisalta ja luontevalta. Muistan kun entisessä työssäni moni sanoi, että sähän oot ihan tavallinen etkä mikään "virallinen sossuntäti". En ole turhantärkeä.

Minä tein taannoin yrittäjyys -kurssiin liittyen uniikki -minä tehtävän, jossa kysyin viideltä ystävältäni, mitä uniikkeja piirteitä ja vahvuuksia he näkevät minussa. Heidän viestinsä olivat upeaa luettavaa. Siellä oli myös sellaisia piirteitä, joita en itse näe itsessäni. Moni kirjoitti minun kestävän paineen alla työskentelyä uskomattoman hyvin. Itsestäni ei aina tunnu siltä, mutta ehkä minulla on kykyä toimia rauhallisesti stressaavissa tilanteissa ja sietää painetta. Ainakin minulla on paljon kokemusta stressaavista tilanteista. Sekä edellisessä työssäni että nyt yrittäjänä. Elämänmyönteisyys, ilo, rohkeus, innostus itsen kehittämiseen luki myös lähes kaikissa ystävieni viesteissä.

Millaisia vahvuuksia sinulla on? Miltä tuntuisi kirjoittaa ne blogiin? Tuntuisiko se itsen kehumiselta? Nappaisiko joku haasteen mukaansa?

ps. Tanian blogin kirjoitus aiheesta: Omien vahvuuksien sanominen ääneen ei tee kenestäkään itserakasta

Kuvat on otettu ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni voimauttavan valokuvauksen tehtävää varten.

Krääsätön joulu - haaste

Pihi Nainen haastoi minut mukaan Krääsätön joulu - haasteeseen. Mietin ensin, mitä krääsä on minulle. Krääsä on sellaista, mitä ei tarvitse. Sellaista, mikä jää lojumaan käyttämättömänä kaappien perukoille. Tai sellaista, mikä menee heti rikki. Krääsätön tarkoittaa minulle tarpeellista, kestävää, kulutettavaa tai aineetonta lahjaa.

Haasteessa on tarkoitus listata 3-5 aineetonta joululahjavinkkiä. Tässä postauksessa tulee vähän laajemmin vinkkejä ja myös muita kuin aineettomia vinkkejä.

Vinkkejäni krääsättömään jouluun:

1. Tunne lahjansaaja. Kysele lahjatoiveita. Osta sellaista, mitä hän toivoo. Tai mitä tiedät lahjansaajalta puuttuvan. On kivempaa saada se puuttuva paistinpannu tai kumisaappaat kuin kasa sellaisia tavaroita, millä ei tee mitään.

2. Suosi lahjakortteja palveluihin. Kosmetologille, kampaajalle, hierojalle, kiinnostaville kursseille.....Huomasin, että ensi keväänä on tulossa myyntiin Museokortti, mikä mahtava lahjaidea tämä onkaan jatkossa!

3. Itse tykkäisin tosi paljon jos pojat saisivat kummeiltaan esim. lupauksen metsäretkestä, uimahallireissusta tai leffareissusta. Vanhempana tykkäisin siitä, että joku lupautuisi meille lastenhoitajaksi ja minä ja mies saataisiin joku ilta käydä vaikka leffassa. Älä osta mitään - sivustolta löytyy kivoja tulostettavia lahjakortteja.

4. Luulen, ettei pysty menemään kovin paljon pieleen, jos ostaa ruokatuotekorin lahjaksi. Kori, johon on kerätty ruokatarvikkeita kuten hapankorppua, pähkinöitä, suolakeksejä, kuivahedelmiä, suklaata. Mukaan vaikka vielä kynttilä ja serviettejä. Kaikki syötävää tai kuluvaa. Ja korin voi käyttää säilytyskorina jatkossa. Minä saan vuosittain kummipoikani äidiltä taatelikakun lahjaksi ja olen tästä joka vuosi superiloinen. Itse kun en ole kovin kummoinen leipoja.

5. Jos ostat materiaa lahjaksi lapsille, niin osta kestäviä. On mukavampaa saada kestävä ja laadukas puinen lelu kuin muovinen härpäke, joka hajoaa jo joulupäivänä. Meillä on suosittu esim. puisen junaradan osien keräämistä sekä joulu- että synttärilahjoiksi. Lisäksi legot ovat kestäviä. Kirjat ovat myös kiva lahja. Meillä on kerätty tiettyjä klassikkoja, kuopus saa yksiltä kummeiltaan aina lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjoja. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse omistaa, kirjastossa on laajat valikoimat kirjoja (katso kohta 7).

6. Joululahjoja voi ostaa myös kirppareilta. Minä olen ostanut vuosien varrella esim. hyväkuntoisia kirjoja, pelejä ja vaatteita. Mieheni sai yhtenä jouluna neljä kauluspaitaa, maksoin niistä euron kappale. Tänä vuonna kummityttöni tulee saamaan kirpparilta ostetun priimakuntoisen kirjan.

7. Joululahjoja voi lainata myös kirjastosta. Minä olen lainannut nyt monena vuonna peräkkäin miehelle kirjan luettavaksi joulunpyhiksi. Täksi jouluksi kirjastosta on lainattu Alan Weismanin kirja "Maailma täynnä meitä"

8. Minulle käsityöt ovat krääsättömiä lahjoja. Tässä postauksessa on esimerkkinä virkattu piparkakkutalo, jollaisia väkersin muutama vuosi sitten lahjaksi isovanhemmille ja esikoisen kummille. "Lumihiutaleet" on tehty kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Itse tykkään käsityölahjoista paljon, mutta tiedän, etteivät kaikki arvosta käsitöitä. Eli taas tunne lahjansaaja ja hänen toiveensa ja tyylinsä.

9. Kestävät ja harkiten ostetut lahjat kannattaa pakata kangaspusseihin, jotta myöskään paperijätettä ei tule. Minä ompelin nämä lahjapussit jo vuosia sitten ja näissä on vuodesta toiseen kiertänyt perheen omat lahjat. Nämä lahjapussit ovat huomattavasti vähentäneet meidän perheessä lahjapaperijätteen määrää. Toki pojat ovat kummeiltaan saaneet myös ihan lahjapapereissa olevia lahjoja, joten he eivät ole jääneet paitsi käärepaperien rapistelusta ja repimisestä. Aiemmin tässä postauksessa oli kuva kangaskassista, jonka voi ostaa Punnitse ja Säästä - nimisestä liikkeestä. Tänä vuonna isovanhemmille menevä lahja (pähkinöitä, kuivahedelmiä ja poikien askartelemia joulukoristeita) pakataan tuollaiseen kangaskassiin.

10. Erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät joululahjat. Rahaa voi lahjoittaa vaikkapa tukiperhetyöhön, luonnonsuojeluun tai omalla lahjarahallaan voi lahjoittaa pienen osuuden vaikkapa kenttäsairaalaan . Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy vaikkapa täältä.

11. Arvat. Me olemme antaneet esim. luontoarpoja viime vuosina.

Millaisia vinkkejä sinulla on krääsättömään jouluun?

Haluatko napata haasteen mukaasi? Jos otat haasteen mukaasi, laita viestiä kommenttiboxiin!

ps. linkitän tähän vielä hyvän kolumnin Turhuuden joulumarkkinat Kouvolan Sanomista

Vieraalla maaperällä: Päivän asu - postaus

Perillä - blogissa oli vieraalla maaperällä - haaste. Haasteeseen kuului blogata jostain sellaisesta asiasta, joka on omaan blogiin täysin vieras. Josta ei muuten koskaan kirjoittaisi omaan blogiinsa. En ehtinyt varsinaiseen haasteeseen mukaan, mutta näin jälkikäteen osallistun. Heti mietin, että itselleni kaikkein vierainta on Päivän asu - postaukset. Tiedättekö ne, joissa kivannäköiset bloggaajat ovat kivannäköisissä vaatteissaan (joista vielä suurin osa tuotelahjoituksina saatuja) kivoissa asennoissa. Ja sitten postauksessa luetellaan, että housut sieltä (saatu blogiyhteistyön kautta) ja paita täältä (tuote saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan) ja sukat nämä (saatu bloginäkyvyyttä vastaan) ja pikkarit nämä (saatu blogiyhteistyön kautta). Lisäksi silmämeikki sitä ja tätä ja huulipuna tuota (tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta). Postaus sisältää affiliate-linkkejä, joista bloggaaja saattaa hyötyä.

Tässä minä olen. Torstaina 30.10. Kuvauspaikkana meidän keittiömme.

housut: pehmeät resorifarkut, ostettu kaikkien trenditietoisten suosimasta kaupasta nimeltä Ekta. Ja koska tämä kauppa on niin laajalti kaikkien tietämä, sitä ei näemmä löydy edes googlella, jotta olisin sen voinut linkata. Kauppa löytyy ah niin ihanan Korson S-marketin vierestä.
paita: Nanson Paulakukkaa. Minulta löytyy Paulakukkaa pitkähihaisina paitoina, t-paitoina ja tunikoina noin kahdeksassa eri värissä.
sukat: beiget, ei muistikuvaa mistä ostettu ja milloin. Ovat ehjät, joten luultavasti ei kovin vanhat.
meikki: meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä hieman. Meikit taitavat kaikki olla Body Shopin tuotteita.

Takanani näkyvät taulut on tehty Joutomaan postereista. Kehykset ostettu muistaakseni Prismasta.
Lattialla näkyvän räsymaton on tehnyt äitini. Lattia on neliöparkettia, josta en erityisemmin tykkää. Odottelen, että se tulee uudestaan muotiin vielä ja ollaan trendin aallonharjalla.
hajuvesi: ei käytössä kuvaushetkellä.

Liikuntaleikkituntipäivinä päivän asuni on tällainen. Paita la pirouette ja caprit pineapple.  Ovat ohjaaja-asuni ja Vipeltävä Siili on kustantanut nämä minulle. Asun alla on urheilurintaliivit vuodelta yksijakaksi. Valkoiset, merkistä ei muistikuvaa enkä jaksa nyt katsoa, minkä merkkiset ne ovat. Kannattaa huomioida jaloissani olevat mustelmat. Ei tietoa, mistä saatuja. Ei ainakaan blogiyhteistyön kautta eikä bloginäkyvyyttä vastaan.

Haasteen voi napata mukaan! Eli omaan blogiin voi kirjoittaa aiheesta, josta ei muuten koskaan kirjoittaisi blogiinsa. Haasteeseen osallistuneet on lueteltu Perillä-blogin hauskassa askartelupostauksessa (joulun hittikortti!).

Kaikki tuotteet ostettu itse, omalla rahalla. Postaus ei sisällä linkkejä, joista voisin hyötyä.

ps. Toivon, ettei kukaan halua lisää minulta Päivän asu - postauksia, niin vierasta maaperää tämä on minulle. Toivon myös, ettei tästä postauksesta loukkaannu kukaan sellainen, joka tekee Päivän asu - postauksia. Minusta ei luontevasti ole tällaiseen.

Syötyjä sanoja - haaste

Sain Syvältä - blogista haasteen. Syötyjä sanoja. Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi? Kenties vaatetuksessa, sisustuksessa tai kasvatusperiaatteissa?

Aloitettakoon tämä sillä, että minä olen aika lailla periaatteen nainen. Jos päätän, että meillä käytetään kestovaippoja, niin meillä käytetään niitä. Jos päätän, että pärjään ilman autoa, niin pärjään. Piste. Vaikka fillaroisin kaatosateessa tai kinosten keskellä, niin pärjään ilman autoa. Koska olen niin päättänyt.

Mutta ehkä löydän muutamia asioita, joissa olen joustanut / muuttanut mielipidettäni. Otetaan nyt ensimmäiseksi tuo meidän pelikonsoli, Wii. Meille ei pitänyt mitään pelikonsoleja tulla. Ovat täysin turhia eikä niistä ole mitään hyötyä. Nyt meillä se on. Käytettynä ostettu. Ilostuttaa poikia kovin. Mutta myös saa heidät raivostumaan, mankumaan lisää peliaikaa ja riitelemään.

Yrittäjyys. Ei minusta mitään yrittäjää pitänyt tulla. Jos mulle olisi joku vuosi sitten sanonut, että olet vuoden päästä perustamassa yritystä, niin olisin todennut, että en todellakaan. Minähän olen turvallisuushakuinen ihminen, joka ei kykene tekemään mitään paperitöitä, laskutuksia tai edes miettimään mitään liiketoimintasuunnitelmia. Enkä sitä paitsi ole mitään yrittäjätyyppiä muutenkaan. Sitä en muista, olenko tätä ääneen koskaan sanonut. Mutta näin olen ajatellut. Ja nyt olen keskellä yrityksen perustamishässäkkää.

Tofu. Olemme kasvissyöjiä ja kun söin ekan kerran tofua taisin todeta etten tiedä mitään pahempaa. Se oli siis ihan järkyttävän pahaa. Nyt mun suurinta herkkua on grillattu tai rapeaksi paistettu tofu. Kasvissyönnistäkin muistan joskus ajatelleeni, että kummallista viherpiipertäjien ituilua. Ja nyt olen ollut 10 vuotta kasvissyöjä ja minusta se on täysin normaalia.

Leikkokukat. Kuka nyt leikkokukkia maljakkoon ostelee? Nehän nyt kuihtuukin ihan saman tien, kamalaa rahanhukkaa. Noin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Nyt meillä on lähes aina leikkokukkia maljakossa.

Kakkajutut mammakerhoissa. Minä en kyllä puhu mitään kakkajuttuja joissain mammakerhoissa. No, kyllä muutaman kerran tuli ihmeteltyä toisten äitien kanssa lasten kakankoostumusta ja väriä. Tosin ikinä en lähettänyt terveydenhoitajille sähköpostilla kuvia lasteni kakoista. Entiset työkaverit kun kertoivat saaneensa näitäkin ilahduttavia kuvaviestejä.

Minun ei myöskään pitänyt olla se äiti, joka käyttää telkkaria lastenvahtina. On käytetty.  Tosin olen melko varma, että meidän pojat ovat katsoneet telkkaria aika vähän verrattuna moniin muihin lapsiin.

Joskus oli myös aika, jolloin ajattelin etten mene naimisiin (voihan sitä elää toisen kanssa ilman että menee naimisiin) tai ainakaan siinä ei ole mitään järkeä, että lapsi tehdään heti häitten jälkeen. Nimimerkillä 12 vuotta hääpäivästä ja esikoinen 11v2kk ikäinen. Ylipäänsä joskus parikymppisenä standardiperheajattelutapa, että "mennään naimisiin, hankitaan 1.8 lasta ja asutaan omakotitalossa järven rannalla, mutta lähellä palveluja" kuulosti tosi kaukaiselta ja vieraalta. Mutta jo 25-vuotiaana nimenomaan halusin sitä. On ollut myös aika, jolloin ajattelin että joidenkin astiasarjojen kerääminen on extrajunttia tai vilauttaa kassalla nyt jotain plussakorttia, ei ole todellista. Onhan meillä noita astiasarjoja kerätty ja yhden jos toisenkin lafkan etukortti löytyy rahapussista.

Ja sitten tiedättekö ne hihhulit ja hörhöt, jotka käyttävät intian basaareista ostettuja vaatteita, polttavat suitsukkeita, työntävät lastensa korviin valkosipulinkynsiä kun tulee korvatulehdus, imettävät lapsiaan viisivuotiaiksi ja joilla on rastat ja tietty he meditoivat, joogaavat ja käyttävät jotain kristalleja ja kiviä. Ja he käyvät retriiteissä. Harrastavat tantraseksiä. Tosi outoja tyyppejä. Minusta ei tule koskaan sellaista. No, imetin esikoista 1v8kk ja toista lasta 2v2kk. Toisen lapsen synnytin jopa kotona (heh, vahingossa tosin). Olen käynyt retriiteissä ja meditoin. Minulla on onnenkivi, krysokolla.  Teen aarrekarttoja, olen jopa aarrekarttaohjaaja. Tutut hoi, olenko hihhuli ja hörhö, tosi outo tyyppi? Mutta edelleenkin meillä hoidetaan lasten korvatulehdukset lääkärissä. Tantraseksistä en tiedä mitään. Ja minulle saa huomauttaa, jos kotimme alkaa täyttyä suitsukkeen tuoksusta tai jos päätän laitattaa rastat. Homeopatiasta olen kyllä alkanut kiinnostua pms-oireiden hoidossa.

Sen verran periaatteen ihminen olen, että meillä ei edelleenkään ole Crocseja, en käytä kännykkäni kautta nettiä enkä voisi kuvitella pukevani päälleni jotain onepiece-haalariasua. Jos näette mut joku päivä kävelemässä kadulla joku collegehaalari päällä, Crocsit jalassa ja samalla käytän kännykästä facebookia, niin saa huomauttaa. Ja nauraa. Mutta oikeasti, näin ei tule kyllä käymään.

Jatkan haastetta eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kerron sulle tarinan elämästä
Kädestä pitäen
Löytöjen taika
Tanian silmin 


Ja jos  joku muukin haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä! Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi?