Maailman eläinten päivä

Tänään on Maailman eläinten päivä. Tästä päivästä alkaa myös Eläinten viikko. Tänä vuonna Eläinten viikon teemana on vastuullinen lemmikin omistajuus ja hankinta. SEY haluaa muistuttaa Eläinten viikolla lemmikkien hyvästä kohtelusta ja eläinsuojelun tärkeydestä.

Merkityskirjat​ lahjoitti minulle eläintenpäivän kunniaksi kirjan "Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana". Seitsemänvuotias Helga rakastaa kissoja, mutta hänen äitinsä on allerginen kissoille. Isä vie Helgan tutustumaan Kehräkummun kissatalon asukkaisiin. Kissatalossa saa alkunsa Helgan ja Hugo-kissan ystävyys. Hugo tutustuttaa Helgan kissamaisuuksien maailmaan ja kertoo samalla ystäviensä, löytökissojen tarinan. Itse olen suuri kissojen ystävä ja ihastuin kirjaan.

Helga Hidalmiina on maailman ensimmäinen Merkityskirja. Se on yhteisöllinen lastenkirja, eli tehty yhdessä lukijoiden kanssa ja yhteistyökumppanien tuella. Jokainen myyty kirja tukee peräti seitsemällä eurolla suomalaista eläinsuojelutyötä. Ihan mahtavaa! Löytöeläintalot pullistelevat näin syksyisin kissoista (kun kesäkissat jätetään heitteille) ja valitettavasti kaikki kissat eivät saa kotia ja hoivaa edes löytöeläintalosta.

Meillä on kissa, Misse. Ennen kuin Misse muutti meille reilu vuosi sitten, mekin kävimme monta kertaa katsomassa löytöeläintalossa kissoja. Misse on valloittava ja persoonallinen kissa, joka saa meidän koko perheen lepertelemään. Itse olen niin valtavan kiintynyt Misseen, että minun on tosi vaikea ymmärtää kesäkissailmiötä, jossa kissa otetaan kesän ajaksi ja sitten hylätään syksyn tullen omille teilleen.

Uskon, että kun lasten tunne- ja empatiataitoja vahvistetaan, he oppivat kunnioittamaan myös eläimiä eivätkä potki siilejä, revi linnuilta pois siipiä tai jätä kissaa kesän jälkeen pärjäämään itsekseen. Lemmikistä huolehtiminen opettaa lapsille empatiaa ja myötätuntoa. Itse ajattelen, että lemmikki toimii myös stressin lievittäjänä. Kissan kehräämisessä on jotain maagisen rauhoittavaa. Lemmikki tarjoaa varauksetonta rakkautta ja kiintymystä.

Pidetäänhän huolta myös eläimistä!

Tykkää blogistani myös facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi

Päätöksentekoväsymystä

Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.

Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

Kevättalven kuulumisia

Lukemista pääsiäislomalle

Minä tykkään lukea toisten kuulumispostauksia, vaikka kuulumispostaukset ovat blogivalmentajien mielestä juuri niitä, jota kukaan ei lue eivätkä ne kiinnosta ketään. Silti, tässä on nyt kuulumisia, sekä minun, yrityksen, lasten ja kissan. Ehkä mieskin vilahtaa jossakin sivulauseessa.

Minä itse

Kuten olen kirjoitellut, olen viime viikolla pari päivää aika väsynyt ja se laittoi pohtimaan omaa itseä ja voimavaroja. Nyt olen jaksanut paremmin, mutta yllätykseksi totesin muutama päivä sitten, että minulla on alkanut jo siitepölyallergiaoireet. Yllätyksenä siksi, kun ulkona on vielä pakkasta ja lunta.

Alkuvuodesta laitoin omiksi tavoitteekseni lisätä liikuntaa arkeen. Olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa ja sitten teen 2-3 treeniä viikossa Treenaa kotona.com-palvelun kautta (alekoodin tuohon palveluun löydät Villasukkatreeni-postauksesta). Minulla oli myös tavoitteena tehdä enemmän käsitöitä ja olen tosi iloinen, kun sain valmiiksi muhkean froteepörrökuteesta tehdyn torkkupeiton. Olen paljon pohtinut omaa ajankäyttöni ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kännykän selailun sijaan luen kirjoja. Tai teen käsitöitä. Tai teen kotitreenin.

Sain pääsiäisen alla Jukka Hukka - tunnekortit ja kirjat esiteltäväksi blogiini. Näistä kirjoittelen myöhemmin vielä lisää

Yrittäjyys ja tulevat työkuviot

Olen jo suunnannut katsetta ensi syksyyn ja ensi syksyn töihin. Mitä haluan tehdä, millaisia määriä, siirränkö painopistettä johonkin toiseen suuntaan vai onko nykyinen työn sisältö hyvä. Tunnetaitoryhmäni ja tunnetyöpajani ovat suosittuja ja tunnetyöpajoja on tulossa lisääkin, kaksi uutta teemaa on suunnitteilla.

Minulla on idea kahteen seuraavaan verkkovalmennukseen, mutta en osaa sanoa, milloin aloitan niiden tekemisen.

Koti ja remontointi

Meillä on ollut kahtena edeltävänä keväänä isot remontit. Kaksi vuotta sitten putkiremontti ja samalla uudistettiin kylppäri, kodinhoitohuone ja alakerran katot. Viime keväänä oli keittiöremontti, jossa pistettiin koko keittiö uusiksi. Olen haaveillut koko sen ajan, kun olemme kodissamme asuneet, uusista ikkunoista (tai lähinnä uusista ikkunanpeilistä - nykyiset ovat ruskeat - yök). Alkukesästä haaveestani tulee totta eli kotiimme vaihdetaan uudet ikkunat ja ikkunanpielet. Sen pitäisi kestää 1.5 päivää eli se on pikkuremppa verrattuna kahteen aiempaan vuoteen.

Ulkoilutreenejä

Kissamme Misse


Misse täyttää pian vuoden. Olemme vieneet nyt häntä enemmän ulos (valjaissa). Ulkoilu on jees, valjaat ei niinkään. Ulkona on ollut paljon hämmästeltävää. Paljon erilaisia ääniä ja tuoksuja. Osa äänistä on tosi pelottavia kuten autojen äänet.

Pojat ja mies

Olemme tottuneet hyvin esikoisen keliakiaan. Kaupassakaan ei mene enää tolkuttomasti aikaa, kun tiedän, mistä löytää gluteenittomia tuotteita. Kuopuksella on menossa viimeinen kevät ihanassa alakoulussamme ja hän siirtyy syksyllä samaan yläkouluun, kuin missä isoveli nyt on. Siihen kouluun, joka on niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata edes alkaa remontoida, vaan koulu puretaan muutaman vuoden päästä. Mutta kuopus ehtii käydä siellä vielä yläkoulunsa. Laitetaan vielä se mieheenkin liittyvä lause: mies oli New Yorkissa työmatkalla  ihan hetki sitten ja huhtikuussa hän lähtee Kiinaan.

Mitä sinulle kuuluu? Kiinnostaako sinua lukea kuulumispostauksia?

Missen kuulumisia

Misse junassa matkalla Mikkeliin

Kissamme Misse on pian jo 10-kuinen. Hän on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja on kiinteä osa perhettämme. Misse on seurallinen, silloin kun se hänelle itselle sopii. Jos häntä menee väärään aikaan silittelemään tai ottamaan syliin, hän ilmoittaa kyllä selvästi, että sitä hän ei nyt halua. Misse tietää hyvin, mistä ruuasta hän pitää ja mistä ei. Lähtökohtaisesti aika moni ruoka on pahaa. Raksut menevät parhaiten kaupaksi.

Misse kastroitiin vuoden alussa. Hän ei ehtinyt aloittaa merkkailua sitä ennen. Tammikuussa Misse teki myös ensimmäisen pitkän junamatkansa, kun kävimme Mikkelissä ja hän oli mummilareissulla mukana. Matka meni yllättävän hyvin. Vielä bussimatkalla kohti juna-asemaa hän mourusi koko matkan, mutta junassa hän oli täysin tyynesti omassa kuljetuskopassaan. Mikkelissä ensimmäiset tunnit menivät haistellessa mummilan nurkkia ja ihmetellessä, missä hän oikein on. Nopeasti hän sieltäkin löysi pellettilaatikon ja "raapimispuut".

"Wau, mulle on laitettu tänne pöydälle juomakuppi. Onkin ollut tympeetä aina syödä ja juoda lattianrajassa. Ai, eiks tää ollutkaan mua varten??"

Kuopuksellamme on koulussa valinnaisaineena lemmikkieläinkurssi ja Misse kävi kanssani kissapäivän tiimoilta koululla reilu viikko sitten. Vähän meitä jännitti, miten Missellä menee ensimmäinen koulupäivä. Se meni hyvin. Vielä koulun pihalla Misse miukui aika kovastikin kuljetuskopassaan, mutta kun pääsimme kouluun ja luokkaan sisälle, hän rauhoittui. Toki hän ihmetteli, kun ympärillä oli paljon lapsia. Hauskasti hän löysi sieltä heti ne lapset, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja silitelleet Misseä. Misse meni heti ekana heidän luokseen haistelemaan heitä.

"Kun olin koululla käymässä, ne sanoivat että mun häntä on kuin majavalla. Siis häh, olenko minä majava vai kissa? Mitä te sanotte, onks mun häntä kuin majavalla?"

Misse nukkuu paljon päivisin ja hän nukkuu myös yöt hyvin. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana aamuyöstä n. klo 5-6 herätä miukumaan saadakseen seuraa itselleen, mutta se vaihe on mennyt ohi. Onneksi.

Misse on ihana, rakas ja supersuloinen. Pehmeä kuin mikä. Silkkiturkki. Näpönenä. Karvatassu. Mamin kulta. Huomaan, että olen alkanyt lässyttää Missen myötä.

Elokuun alussa postasin Meille tuli kissanpentu - postauksen. Voi kun Misse näyttää pieneltä niissä kuvissa.

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.

Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.

Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.

Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.

Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Hiljaiseloa

Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

Meille tuli kissanpentu

Blogiani facebookissa (heh, ja yritystäni instagrammissa) seuraavat tietävätkin jo, että meille tuli viime viikon tiistaina kissanpentu. Kuopukselle oli kissakuume jo pitkän aikaa ja vähitellen me muutkin lämpenimme ajatukselle kissasta. Minulla oli kissa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kyllä Misse oli minulle hurjan tärkeä ja rakas.

Kävimme pääsiäisenä aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa ja kesäkuun alussa kuopus kävi siellä uudelleen äitini kanssa. Heinäkuun alussa kävimme siellä tekemässä varauksen kissanpennusta. Sieltä luvattiin soitella minulle. Soittoa ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa....Aloin etsiä kissaa nettipalstojen kautta. Löysinkin aika läheltä kotiamme myynnissä olevan kissanpennun. Kävimme ensin katsomassa pentua ja jo seuraavana iltana menimme kuljetuslaatikon kanssa hakemaan pentua kotiin.

Hän on Misse, ikää hänellä on n. 14 viikkoa. Eikö olekin mielikuvitusrikasta? Minulla oli pienenä kissa nimeltä Misse, kuopus halusi nimetä kissanpentumme myös Misseksi. Kaiken lisäksi tämä meidän pentumme on tosi samannäköinen kuin minun Misseni oli.

Ensimmäisenä iltana Misse lähinnä istui kuljetuslaatikossa. Hän ei uskaltanut liikahtaa sieltä juuri mihinkään. Yöllä hän miukui monta tuntia. Ymmärrän, hänellä oli ikävä emoa, siskoa, vanhaa perhettä. Seuraavana päivänä Misse uskalsi vähän jo liikkua, mutta lähinnä hän liikkui seinän vieriä pitkin ja säpsähti jokaista ääntä. Hän myös miukui paljon. Ensimmäisen kerran hän söi oltuaan meillä noin vuorokauden ja siitä alkaen ruoka onkin maistunut hyvin. 

Misse on koko ajan enemmän tottunut meihin ja nyt hän jo istuu sylissä, kellittelee lattialla ja on vähän ehkä liiankin villi. Eli pomppii pöydälle, roikkuisi verhoissa jne. Koko ajan pitää vahtia, missä hän menee ja mitä puuhaa.

Ensimmäinen kehrääminen tapahtui viikko sittten torstai-iltana. Misse oli kuopuksen huoneessa ja silittelimme häntä ja kysyin: "Milloin sinä kehräät ekan kerran?". Ja sitten se kehrääminen alkoi. Se kuulosti ihanalta.

Nyt Misse on jo rohkea ja kehrää paljon ja meille on tullut tutuksi myös käsite iltavilli, jolloin Misse juoksentelee ja sekoilee pitkin yläkertaa.

Mietin, ovatko kissat jotenkin muuttuneet siitä, kun minun Misseni oli pieni. Silloin hänelle syötettiin ihan tavallista kotiruokaa. Nyt on penturuokaa, kuivaruokaa, märkäruokaa, senioriruokaa ja ties mitä. Vai onko tässä sama kuin lastenkin kanssa, että ennen sama kaurapuuro kävi kaikkiin ikävaiheisiin, nyt on erilaisia puuroja eri suutuntumalla ja optimaalisilla ravinteilla eri ikävaiheisiin. Misseä kiinnostaa kovasti, mitä me syömme ja olenkin tässä googlaillut viime päivinä: saako kissalle syöttää juustoa / perunaa / paistettua kananmunaa / pastaa.

Ja myönnän, olen vähän höpsähtänyt kissan myötä. Huomasin lässyttäväni hänelle ja eläinkaupassa käydessäni mietin kissojen saippuakuplien ostamista. Vielä en niitä ostanut. Mutta oikeesti, onko ne kivoja?

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti

Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.

Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.

Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.