Näytetään tekstit, joissa on tunniste flunssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste flunssa. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Tehokkaasti sairastettu flunssa
Sairastin tässä syyslomalla erittäin tehokkaan superflunssan. Se tuli päälle rytinällä ja yhtä nopeasti kuin se tulikin, se lähti myös pois.
Viime sunnuntaina tunsin kuinka pienet vilunväreet menivät kehoni läpi. Maanantaina tunsin pari kertaa useammin noita vilunväreitä. Mielessäni kävi ajatus, että taidan saada flunssan syyslomani kunniaksi. Ja näinhän siinä kävi. Tiistaina kun olin ohjannut viimeiset ryhmät ennen lomaani, nenä alkoi valua solkenaan, järkyttävät vilunväreet valtasivat minut ja päätä alkoi särkeä. Superflunssa selätti minut. Painuin kahden peiton alle nukkumaan. Siellä vällyjen alla olin sitten suunnilleen vuorokauden, kunnes oli pakko nousta ylös. Olin varannut itselleni ja lapsille bussiliput keskiviikkoillalle syysloman Mikkelin reissua varten. Se bussimatka oli aika uuvuttava kipeänä.
Seuraavana päivänä minulla oli ääni painuksissa, mutta muuten kaikki flunssan oireet olivat jo poissa. Perjantaina olin täysin terve. Superflunssa vei minut hetkessä täysin sängyn pohjalle, mutta yhtä nopeasti kuin se tuli, se meni myös pois. Tuli mieleen, että tämä(kin) taitaa olla sitä yrittäjän tehokkuutta.
Valitettavasti minulla ei ole antaa mitään vinkkilistaa "kolme keinoa kuinka selätät flunssan alle kahdessa vuorokaudessa". En ole ottanut tupla-annoksia c-vitamiinia, en käytä nenäkannua enkä auringonhattu-uutetta. En höyryhengittele enkä käytä rohdosvalmisteita. Tämän kertaiseen flunssaan en ehtinyt edes juoda mustaviinimarjamehua, sitä meidän perheessä usein juodaan kipeänä.
Syyslomaan kuului tehokkaasti sairastetun flunssan lisäksi leffareissu Tatun ja Patun merkeissä ja uimahallissa käyminen poikien kanssa. Eilen illalla palasimme kotiin.
Mukavaa alkavaa viikkoa! Olethan muistanut osallistua ihanien Inspiraatiokorttien arvontaan?
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Flunssassa (+ omista rajoista)
Olen ollut flunssassa viime perjantaista alkaen. Jo torstai-iltana tunsin itseni tosi voimattomaksi ja mietin, mikä nyt on. Perjantaiaamuna nenä jo valui ja vilunväreet menivät pitkin kehoa. Flunssa. Esikoinen oli jo flunssassa, kuten mieskin, joten hyvin tauti siirtyi perheen sisällä. Aikaisemmin en ole napannut kaikkia lasten tauteja itselleni, mutta nyt kehoni näyttää aika herkästi nappaavan taudit. Perjantain tein kotona pieniä toimistohommia ja myös lepäilin. Lauantaina olin lasten liikunnan ohjaajien ideapäivässä, jossa lähinnä istuin patjalla ja katselin, kun muut jumppaavat. Sunnuntaiaamupäivänä jouduin tekemään ensimmäistä kertaa yrittäjyyteni aikana päätöksen, että minun on peruttava maanantaina oleva satuhierontatunti ja siirrettävä iltapäivällä olevaa vauvahieronnan ohjausta. Yrittäjälle tämä on aina rahallinen menetys, palkallisia sairastelupäiviä ei ole. Mutta en halua tehdä töitä kipeänä, en itseni ja oman terveyteni vuoksi enkä myöskään siksi, että tartuttaisin asiakasperheisiin tauteja.
Eilisen ja tän päivän olen tehnyt töitä kevennetysti. Olen ohjannut aamupäivätuntini, mutta illan hommat (laskiaisrieha, kokous, tänään olisi ollut satuhierontatunti iltaperhekerhossa) olen jättänyt väliin. Huomenna on vauvahierontakurssi ja illalla perheliikuntatunti. Näin kevennetyllä ohjelmalla olen jaksanut viikon. Flunssa alkaa olla ohi, mutta päätä vielä särkee. Iltaisin olen vain lepäillyt.
Minä olen ollut suorittajatyyppiä ja edelleenkin se puskee minussa esiin. Läpi harmaan kiven! On heikkoutta olla sairaana. Sovitut työt pitää hoitaa. Näitä uskomuksia olen purkanut parin-kolmen viime vuoden aikana. Vähän vajaa kolme vuotta sitten sairastin keuhkokuumeen ja se oli aika pysäyttävää. Maata kolme viikkoa sängyssä. Todeta, että nyt mun on keskityttävä lepäämiseen ja paranemiseen sen sijaan, että palaan kolmen sairastelupäivän jälkeen töihin. Koska enhän minä voi olla pois töistä. Perua asiakkaita. Perua ryhmiä. Olen korvaamaton. Tai ehkä en sittenkään.
Minä olen elämässäni keskittynyt myös paljon toisten hyvinvointiin unohtaen omani. Ei se mitään, vaikka itse on väsynyt, kunhan lapsilla on kaikki priimasti. Tai vaikka kuinka olen väsynyt, kunhan saan sovitut hommat tehtyä. Vaikka pää kainalossa. Omat tarpeet ovat jääneet täyttymättä (edes vähäisiltä osin), kun aika ja puhti on mennyt kaikista muista huolehtimiseen. Omien rajojen ja terveen itsekkyyden oppiminen ovat olleet minulle isoja asioita. Voin olla sairaana. Voin kieltäytyä asioista. Voin sanoa ei. Minulla on oikeus myös omaan hyvinvointiin.
Eilisen ja tän päivän olen tehnyt töitä kevennetysti. Olen ohjannut aamupäivätuntini, mutta illan hommat (laskiaisrieha, kokous, tänään olisi ollut satuhierontatunti iltaperhekerhossa) olen jättänyt väliin. Huomenna on vauvahierontakurssi ja illalla perheliikuntatunti. Näin kevennetyllä ohjelmalla olen jaksanut viikon. Flunssa alkaa olla ohi, mutta päätä vielä särkee. Iltaisin olen vain lepäillyt.
Minä olen ollut suorittajatyyppiä ja edelleenkin se puskee minussa esiin. Läpi harmaan kiven! On heikkoutta olla sairaana. Sovitut työt pitää hoitaa. Näitä uskomuksia olen purkanut parin-kolmen viime vuoden aikana. Vähän vajaa kolme vuotta sitten sairastin keuhkokuumeen ja se oli aika pysäyttävää. Maata kolme viikkoa sängyssä. Todeta, että nyt mun on keskityttävä lepäämiseen ja paranemiseen sen sijaan, että palaan kolmen sairastelupäivän jälkeen töihin. Koska enhän minä voi olla pois töistä. Perua asiakkaita. Perua ryhmiä. Olen korvaamaton. Tai ehkä en sittenkään.
Minä olen elämässäni keskittynyt myös paljon toisten hyvinvointiin unohtaen omani. Ei se mitään, vaikka itse on väsynyt, kunhan lapsilla on kaikki priimasti. Tai vaikka kuinka olen väsynyt, kunhan saan sovitut hommat tehtyä. Vaikka pää kainalossa. Omat tarpeet ovat jääneet täyttymättä (edes vähäisiltä osin), kun aika ja puhti on mennyt kaikista muista huolehtimiseen. Omien rajojen ja terveen itsekkyyden oppiminen ovat olleet minulle isoja asioita. Voin olla sairaana. Voin kieltäytyä asioista. Voin sanoa ei. Minulla on oikeus myös omaan hyvinvointiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

