Kun jemmari kohtasi KonMarin (sis. arvonnan)

Minä myönnän olleeni aikamoinen jemmari. Olen keräillyt kaikenlaista tavaraa ja säilönyt monia asioita vuosikausia ajatuksella "jos näitä vielä joskus tarvitaan". Muistan, kun tyhjensimme lapsuudenkotiani vuosia sitten ja siellä oli ullakko täynnä ties mitä koriste-esineitä, maljakoita, muovipusseja ja muovirasioita. Silloin mietin, että omat tavarat on järjestettävä vuosien saatossa niin, ettei kenenkään tarvitse läpikäydä minun pakastusrasiavarastojani. Olenkin viime vuosina myynyt ahkerasti tavaraa kirppareilla ja myös lahjoittanut tavaroita ja vaatteita kierrätyskeskukseen ja eri keräyksiin. Samalla olen vähentänyt huomattavasti kulutustani ja ostelen aika harvoin ja pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Olen täysin luopunut halpavaatemyymälöiden trikoovaatteiden ostamisesta, koska ne nyppyyntyvät heti. Mieluummin ostan vähän kalliimpaa ja laadukkaampaa, mutta pitempään kestävää. Mutta silti. Kyllä meillä niitä jemmakätköjä on. Jopa sellaisia, ettei viitsisi avata koko kaappia ja laatikkoa, koska tietää sen läpikäymisen olevan niin iso urakka.

Sain KonMari.Siivouksen elämänmullistava taika - kirjan jo kuukausia sitten arvostelukappaleeksi, en kuitenkaan ole ehtinyt lukea sitä kuin vasta nyt. KonMari on ollut julkisuudessa paljon, tuskin kukaan on voinut välttyä kuulemasta tästä metodista. KonMari on japanilaisen järjestäjägurun Marie Kondon kehittämä siivousmenetelmä.

KonMarin olennaiset piirteet voi tiivistää kahteen seikkaan: tavarasta luovutaan fiilispohjalta. Kysymys "tuottaako tämä tavara minulle iloa vai ei?" voi auttaa monet päästämään irti kaappeihin kertyneistä tavaroista ja vaatteista. Toiseksi menetelmä on hyvin kokonaisvaltainen. Siinä missä monissa muissa oppaissa neuvotaan hitaaseen etenemiseen, KonMarissa suositellaan siivouksen tekemistä kertarysäyksellä. Kodin kaaoksen kimppuun käydään oikeassa järjestyksessä. Kaiken A ja O on taito heittää tavaraa pois. Sen jälkeen koti järjestetään kerralla, täydellisen perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti.

Marie Kondo lupaa, että menetelmää noudattamalla koti ei enää palaa koskaan epäjärjestykseen. Kirjassa kerrotaan myös, miten järisyttäviä vaikutuksia menetelmän omaksumisella on ollut ihmisten elämään. Siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Järjestys ja turhasta roinasta luopuminen tuovat energiaa,  joka parantaa elämänlaatua.

Mitä minä, entisenä jemmarina, ajattelen tästä kirjasta ja metodista? Kirja on selkeä ja varmasti motivoi monia ihmisiä aloittamaan kotonaan jonkinlaista siivousprojektia. Minäkin olen tämän kesän aikana siivonnut vaatekaappini tavallista reilummalla kädellä. Samoin kävin läpi lasten vanhat kouluvihkot, kirjat ja piirustukset ja suurin osa lähti kierrätyslaatikoihin. Siivosin työpöytäni, paljon tavaraa lähti kierrätykseen ja  järjestelin kaikki paperit mappeihin ja kansioihin ja se toi paljon selkeyttä. Seuraavaksi olisi edessä kirjojen läpikäynti (kirjahyllyni pursuaa kirjoja ja siellä on myös tosi monta lukematonta kirjaa - auts). Myös keittiössä olevat ruokaohjepinot minun olisi tarkoitus käydä läpi. Minulla on valtava määrä kaupoista napattuja ilmaisia ruokaohjelehtiä. Katsonko minä niistä ruokaohjeita? Tosi harvoin. Ja niitä lehtisiä on monta laatikollista.

KonMarissa minua häiritsee se, ettei kirjassa mainita, mihin  ne pois heitettävät tavarat laitetaan? Kirjassa käytetään useamman kerran termiä "tavarat heitetään menemään". Ei kai vaan kaatopaikalle? Meiltä lähti kierrätyskeskukseen (joka toki on paljon parempi vaihtoehto kuin työntää kamaa sekajätteeseen) monta kassillista vaatetta ja tavaraa ja itselleni tuli vähän olo, että nyt siirrän jonkun toisen vastuulle omia vanhoja vaatteitani ja muita tavaroita.Toki kirppisharrastajana tiedän myös sen, että toisen romu voi olla toisen aarre.

Minusta ei ole niin kokonaisvaltaiseen siivoamiseen ja tavaroiden karsimiseen, mihin KonMari kannustaa. Ja minä haluan alentaa vaatteitani kotivaatteiksi (tämä on siis menetelmän mukaan kiellettyä). Minä nautin siitä, että saan kulkea iltaisin lököverkkareissa. Erityisesti tarvitsen näitä kulahtaneita verkkareita silloin, kun teen pihahommia.

Kirja sai minut inspiroitumaan kodin tavaroiden perusteellisempaan läpikäymiseen, vaikka marittajaa minusta ei tulekaan. Tuntuu, että nyt minulla on intoa tarttua myös sellaisiin "arkeologisiin kätköihin", joihin ei ole vuosiin edes huvittanut tarttua, koska on tiennyt projektin aikaa vieväksi. Olen nauttinut paljon lisääntyneestä tilasta kodissamme. Voin myöntää kurkkivani usein vaatehuoneeseen, koska siellä on nyt tilaa hyllyissä. Ne eivät ole enää tupaten täynnä. Kiitos KonMari innostuksesta.

Koska itselläni on kirjoja yllin kyllin ja seuraavaksi minun pitäisi käydä läpi tupaten täynnä olevat kirjahyllyni ja miettiä, mitä haluan pitää itselläni ja mitkä kirjat laitan eteenpäin, päätin arpoa tämän kirjan blogini lukijoitten kesken. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt  ja päättyy ma 1.8. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Onnea arvontaan!

Elokuun alkua

Elokuu on alkanut ja näyttää siltä, että eletään säiden puolesta kesän parasta viikkoa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että teen yrittäjänä töitä ja tällä viikolla teen pääasiassa suunnittelutyötä ja näin olen voinut siirtää oman toimistoni ulos iltapäiviksi.

Eilen sain avattua yritykseni verkkokaupan, jota kautta myyn kurssit ja luennot jatkossa ja toivon tämän helpottavan paljon omaa työtäni, kun ei enää tarvitse kirjoittaa laskuja ja seurata niiden maksamisia. Sillä tiedättekö, yllättävän moni unohtaa maksaa laskut ja on aikaa vievää muistutella niistä.

Kuopuksen 10 v synttärit juhlittiin sunnuntaina. Kaikki vieraat eivät päässeet paikalle, joten vielä tulevina viikonloppuina pidetään pienimuotoiset juhlat. Lauantaina pääsemme pitkästä aikaa häihin.

Lapsilla on lomaa jäljellä vielä viikon verran ja luulen, että olemme kaikki tyytyväisiä kun arki alkaa. Pojat selvästi jo kaipaavat rytmiä ja rutiinia päiviin ja myös kavereita. Minä kaipaan sitä, että saan tehdä töitä ihan rauhassa ilman jatkuvaa ajatuksen keskeytymistä. Kotitoimistossa on omat haasteensa silloin kun lapset ovat kotona. Aina lasten kesäloman alkaessa tuntuu, että kesä ja loma kestää ikuisuuden ja sitten tässä vaiheessa huomaa, että nyt se loma alkaa olla ohi. Onneksi kesää on vielä jäljellä ja loman tuntua saa pidettyä yllä vielä koulujenkin alettua.

Olen miettinyt paljon tehokkaampia työskentelytapoja ja tähän palaan vielä blogipostauksen muodossa. Minulla on ollut paljon huonoja työskentelytottumuksia, esimerkiksi sähköpostin / facebookin / bloggerin jatkuva seuraaminen pitkin päivää ja tästä opettelen nyt eroon. Huomaan, että se ei ole ihan helppoa.

Vein kirpparille kasan lasten vaatteita, kirjoja, pelejä ja leluja. Nyt toivon hyvää myyntiä, on ollut ihanaa saada kaappeihin tilaa.

Kuopus toivoi 10 v synttärilahjaksi Netflixiä ja nyt meillä on kuukauden ilmaisjakso. Aika vähään on jäänyt telkkarin katsominen. Ylipäänsä meillä katsotaan telkkaria vähän ja nyt hyvillä säillä olemme mieluummin olleet ulkona kuin telkkarin ääressä. Kaksi perheleffaa olemme katsoneet (Frozen ja Robots). Olisiko sinulla suosituksia Netflixiin? Perheleffoiksi tai ihan mun omaksi katsomiseksi?

Ihania elokuun päiviä sinulle!

Muutama päivä Mikkelissä

Vietimme muutaman päivän Mikkelissä, minun kotiseudullani. Tosin nyt olen asunut jo pääkaupunkiseudulla enemmän kuin puolet elämästäni. Silti Mikkeli on minun sydämessäni aina. Tuo minulle vähän pieni kaupunki, jossa "ei ole mitään". Siltä se teininä tuntui. Edelleenkään en tiedä, mitä turistit Mikkelissä tekevät, moni sanoo Mikkelin olevan "kiva kesäkaupunki". Mietin, missä turistit Mikkelissä käyvät? Ehkä torilla, Naisvuorella, Kenkäverossa, lapsiperheet Visulahdessa. (jos olet ollut turistina Mikkelissä, kerro ihmeessä missä olet käynyt). Nyt tänä viikonloppuna Mikkeli on täynnä eloa ja kuhinaa, siellä on St Michel - ravit. Me tulimme ihmismassoja pakoon takaisin kotiin. Mikkeli on kyllä kohottanut päätään, keskustaan on tullut kaksi kauppakeskusta, joiden myötä Mikkelin palvelutarjonta on lisääntynyt paljon. Mikkeliin suunnitellaan Heurekan toista pistettä ja Asuntomessut ovat Mikkelissä vuonna 2017. Mikkelistä selkeästi puuttuu talvikohde lapsiperheille ja siihen tuo Heureka olisi oiva vetonaula.

Mikkelin reissu oli aika perussettiä. Uimarantaa, leikkipuistoja. Minä kiertelin kirppareita läpi ja luin. Torstaina kävimme äitini mökillä Juvalla. Ja taas tuli mieleeni se, miksen ole erityisesti mökki-ihminen. Voi sitä paarmojen, itikoiden ja muurahaisten määrää. Eilen kävimme tivolissa, joka oli parkkeerannut Kirkkopuistoon. Tivoli Seiterän ranneke oli aika hintava (30 euroa / ranneke), mutta kun pojat ovat yli 120 senttisiä molemmat ja uskaltavat mennä laitteisiin yksin / kaksin eikä aikuiset tarvitse enää omia rannekkeita / lippuja, niin ehkä hinta tuli saatua takaisin. Kävimme tivolissa päivällä ja illasta vielä uudelleen ja pojat kävivät Vekkulankin varmaan 10 kertaa läpi, joten ehkä se oli sen arvoista.

Esikoinen sai vielä muutaman synttärilahjan Mikkelistä, kummi oli ostanut Neropatin päiväkirjat sarjaan seuraavan kirjan ja äitini antoi rahaa, jolla kävimme ostamassa kovakantisen akkarin ja 3D-palapelin. Noista 3D-palapeleistä esikoinen tykkää tosi paljon. Mutta olipa sellainen haastava löytää Mikkelistä. Onneksi lopulta löytyi, pienestä kirjakaupasta (K.Räihä nimisestä). Sitä ennen olimme kiertäneet läpi kaikki anttilatprismatscitymarketitbrlelut.

Kotipäivät reissujen jälkeen ovat aina puuhaa täynnä. Nyt ei onneksi ole niin paljon tekemistä kuin Turun reissun jälkeen. Nyt on mansikat pakastettu, matot pesty, terassin laudoitus maalattu uudelleen ja marjapensaiden alukset kitketty. Nyt voi ehkä keskittyä oleiluunkin. Kunhan kukat on kasteltu ja nypitty, laukut tyhjennetty, pyykit pesty. Kunhan kirjastoon on palautettu erääntyvät kirjat ja haettu varaukset ja luettu postit. Päästy taas kiinni myös nettimaailmaan.

ps. Mikkelissä luin Jenniemilian kirjan "Rakastan, siis olen". Kirjan alla oleva vanha peitto on kirpparilöytö Mikkelin Fida-kirpparilta. Kirjasta on tulossa oma postaus lähipäivinä.

Pärekoreja

Syvältä- blogin Pärekiintiö täynnä? -postauksen tiimoilta innostuin minäkin kuvailemaan meidän pärekoreja. Niitä on meillä aika paljon. Eteisessä kenkäkoreina. Kodinhoitohuoneessa puhtaan (ja silitettävän) pyykin koreina. Lankakoreina. Lehtikoreina. Nämä kaikki pärekorit ovat kirppareilta haalittuja.

Tämän korin pohjaan on kirjoitettu koukeroisesti 17/11 1920 TM

Pärekoreja on meillä vielä lisääkin. Kodinhoitohuoneessa, olkkarissa, esikoisen huoneessa, eteisessä on vielä toinenkin kenkäkorina. Minusta tuntuu ettei meidän pärekiintiö ole täynnä. Jos kirpparille tulee sopuhintaan vastaan, ostan vielä lisää. Rakastan pärekoreja!