Balanssia ja iloa

Leppäkerttu Nekalassa Tampereella

Söin tuossa yhtenä iltana balanssipuuroa ja mietin, että nyt on elämä hyvin balanssissa. Tuntuu, että vihdoinkin olen yrittäjänä saavuttamassa sellaista tasapainoa, mitä olen tavoitellut. Että on töitä juuri sopivan paljon / vähän ja että saan rahaa tarpeeksi. Palkkatyössä kipuilin koko ajan sen kanssa, että työ klo 7.30-16 söi niin paljon voimiani, ettei jaksamista riittänyt oikein muuhun. Yrittäjänä olen kipuillut sopivan työmäärän ja rahan kanssa. Välillä on ollut töitä liikaa, välillä liian vähän. Välillä rahaa on ollut riittävästi, välillä on tuntunut, että vaikka on tehnyt töitä paljonkin, niin samaan kuuhun on tullut paljon laskuja eikä käteen jää juuri mitään.

Olen tehnyt koko ajan ratkaisuja siihen suuntaan, että olen vähentänyt ohjaamieni ryhmien määrää, jotta aikaa itselle ja myös yrityksen kehittämiselle jää enemmän. Nyt vuodenvaihteessa luovuin viimeisistä säännöllisistä iltaryhmistäni ja se tuntuu olleen hyvä ratkaisu. Nyt olen jaksanut tehdä töitä hyvin eikä ole ollut väsynyttä oloa juurikaan, vaikka tammikuun alkuun osui heti kaksi ruuhkaviikkoa. Olen myös kiinnittänyt huomiota työskentelytapoihini ja mielestäni olen onnistunut suhteellisen hyvin ottamaan käyttöön askelia kohti stressivapaata yrittäjyyttä.

Viimeksi luin kirjan "Löydä elämän taika" ja se on ihana kirja. Tänään sain kirjastosta Liane Moriartyn uusimman kirjan, "Tavalliset pikku pihajuhlat"

Sen lisäksi, että olen saavuttanut töiden suhteen balanssia, olen myös saanut arkeeni kaksi omaa harrastusta. Maanantaisin käyn yin joogassa ja olen niillä tunneilla tehnyt isoja oivalluksia itsestäni. Kuinka helposti lähden ylittämään omia rajojani enkä kunnioita itseäni ja tuntemuksiani. Koko ajan opettelen elämäntapaa, joka tukee omaa hyvinvointiani. Perjantaisin olen käynyt Dance mix ja Finnhits - kurssilla, jolla kuntotanssitaan ja samalla lauletaan biisejä. On ollut hauskaa!

Alkuvuoden suurimpia ilonaiheita on ollut se, että sain yhteydenoton Ceeston Veli-Pekka Mälkiäiseltä ja pääsin osaksi Ceeston kouluttajatiimiä. Koulutan jatkossa Mindfulness lapsille - kursseja. Ensimmäinen kurssini on sunnuntaina 26.3. Espoossa. Tämä tuntuu ihan unelmatyöltä! Sitä ennen pääsen pitämään muutaman mindfulness-tunnin varhaismurkku / murkkuryhmille.

Perjantaina laitan postin matkassa menemään muutaman ystävänpäiväkortin

Viime viikonlopun vietin Tampereella sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa. Koulutuksen anti ei ehkä ollut niin suuri kuin mitä odotin, mutta pääsin pitkästä aikaa höpöttelemään kunnolla ystäväni kanssa, jonka kanssa jaoimme hotellihuoneen Tampereella. Juttelimme yli yhteen asti yöllä. Tänään olen menossa hierojalle. Olen käynyt hierojalla viime elokuusta alkaen 2-3 viikon välein ja nyt alkaa tulokset näkyä. Niska-hartiaseudun kipuja ei ole enää ollut. Hartiat tuntuvat keveiltä. Vuosia minun hartiani olivat lähes kivikovat möykyt.

Blogiini on tulossa pian juttua yhdestä ruokaviikostamme. Kuvasin viikon ajan arkiruokiamme. Lisäksi tekeillä on teksti elämän yksinkertaistamisesta.

Mitä sinulle kuuluu? Koetko sinä elämässäsi balanssia? Entä millaisia iloja olet kokenut viime aikoina?

Elokuun alkua ja arvonnan voittaja

Heinäkuu ja loma päättyi ja alkoi elokuu ja elokuu tarkoittaa monissa perheissä arkeen paluuta. Minä ja mies aloittelimme töitä eilen ja pojat aloittavat koulut parin viikon päästä. Koska teen töitä kotoa käsin, minulla on vielä parin viikon ajan haasteita työnteossa. Pojathan ovat jo isoja ja pystyvät olemaan kaksin tai kavereiden kanssa paljon, mutta kyllähän noille ruokaa pitää tehdä aika ajoin.

Eilen tein tosi tehokkaan päivän kirjoittaen monta tuntia Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyötä, mutta tänään on ollut niin paljon kaikkea sälää tehtävänä etten ole kunnolla ehtinyt paneutua oikein mihinkään.

Suosikkikukkani syysleimu kukkii, puutarhavadelmat ja pensasmustikat ovat parhaimmillaan. Löysin itsestäni myös pienen hilloajan, kun sunnuntaina keittelin karviaisista ja porkkanoista "köyhän miehen lakkahilloa",

Eilen illalla loppui KonMari - kirjan arvonta. Esikoinen arpoi voittajan ja hän on Siinatar. Laitatko minulle osoitetietosi heli (at) kasvuntaika.fi. Miten minulla on olo, että olet voittanut minun jossakin aiemmassakin arvonnassa jotain, muistankohan oikein.

Mielessä soi "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä....".
Hyvää elokuuta juuri sinulle!

Oi valoa!

Pääkaupunkiseudullekin on satanut lunta. Vähän. Sen verran, että se on tuonut valoa pimeyteen. Pitkään olikin todella synkkää, harmaata ja sateista. 

Olen viikonlopun aikana miettinyt paljon kiitollisuutta. Eilen oli ohjaamani Mindfulnessia vanhemmille - kurssin toiseksi viimeinen kerta ja teemana oli myönteiset tunteet ja kiitollisuus. Olen viikonlopun aikana tuntenut suurta kiitollisuutta monista asioista.

Lauantaina olin poikien koulun marrasmarkkinoilla talkoolaisena onnenpyörä - pisteessä koko päivän. Oli mahtavaa nähdä yhteisöllisyyttä tapahtumassa. Tunsin onnen suorastaan läikkyvän rinnassani. Eilen katsoimme leffan "Big Hero 6" ja se oli mukava hetki oman perheen kanssa. Taas läikähti sydämessä. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jonka koen merkitykselliseksi. Ja kaiken lisäksi työni on itseluomani.

Kiitollisuutta tunnen myös lähestyvästä joulusta, ensimmäisiä koristeita on  nyt laitettu esille. Joulu on ihanaa levollista yhdessä olon aikaa. Aikaa perheelle, aikaa itselle.

Tällä hetkellä olen myös onnellinen siitä, että syksyn suurin työsuma on nyt ohitettu ja minulla on nyt aikaa myös opinnoilleni ja ajatuksilleni. Työt vähenevät pikku hiljaa joulua kohden ja edessä on pitkä loma.

Tällaisia ajatuksia minussa herätti lumi, valo ja kiitollisuus. Mukavaa viikkoa sinulle!

Kohti parempia työskentelytottumuksia

Olen ottanut loman jälkeen tavoitteekseni paremmat työtottumukset. Tehokkaat työskentelytavat. Minulla on ollut paljon huonoja työskentelytottumuksia. Vaikka olen aikaansaava ja myös tietyllä tapaa tehokas, on minulla ollut paljon täysin tehottomia työskentelytottumuksia. Olen tiedostanut ne ja todennut, että asialle pitäisi tehdä jotain. Minulta on mennyt työaikaa vaikkapa täysin päättömään nettihaahuiluun. Olen saattanut avata aamusta koneen ja käyttää aikaa sähköposti-facebook-blogi-sukkulointiin ties miten pitkään. Ja vielä kerran kierros läpi. Ja vielä kerran. Olen myös saattanut kesken jonkun kurssisuunnittelun työstämisen aloittaa nettiselailun tai meileihin vastaamiseen. Ja hyvä työflow on katkennut täysin. Ja tämä haahuilu on sitten johtanut siihen, että minun on ollut välillä pakko tehdä töitä myös viikonloppuisin, jotta saan kaikki sovitut hommat hoidettua.

Nyt tämä on viimeisen vuoden aikana korostunut, koska olen yrittäjä, oman työni herra ja teen töitä kotitoimistosta käsin. Kukaan ei puuskuta niskaani eikä seuraa tilastojani kuten edellisessä työssäni oli. Yrittäjyyden myötä myös seurattavia somekanavia on tullut lisää ja välillä on tullut olo, että some hallitsee minua enkä minä sitä.

Olen yrittänyt muuttaa tapojani, mutta se on ollut vaikeaa. Joka lomalla teen päätöksen, että nyt muuttuu toimintatapani. Joululomalla tein päätöksen. Hiihtolomalla tein päätöksen. Kuten myös pääsiäisenä. Sainko muutettua toimintatapojani? En. Viime keväänä olin jossakin vaiheessa sen verran väsynyt, että totesin, että syksyyn on ihan pakko lähteä toisenlaisista työskentelytavoista. Kesällä työstin päässäni asiaa ja nyt olen alkanut toteuttaa tehokkaampaa työtapaa.

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että minulla on tehtävälista tietokoneen vieressä. Sieltä valitsen päivän kolme tärkeintä tehtävää (yleensä jo edellisenä iltapäivänä). Ne teen heti aamulla. Teen ne läpi, vaikka kuinka asia tuntuisi vaikealta ja menisi epämukavuusalueelleni. Aikaisemmin nämä asiat ovat jääneet helposti roikkumaan ja olen vitkutellut niiden hoitamista päivästä toiseen. Nämä tekemättömät asiat ovat kuitenkin pyörineet koko ajan mieleni päällä ja vieneet energiaani.

En seuraa pitkin päivää sähköpostia ja somea. Pyrin siihen, että tsekkaan meilit 1-2 kertaa päivässä ja tehokkaasti vastaan viestit läpi. Lähinnä nuo ovat yrityksen viestejä, joihin vastailen. Somessa en tee seikkailuja työpäivän aikana. Illalla olen sitten antanut itselleni luvan käydä somekanavat ja blogit läpi. Mutta nekin pyrin käymään läpi niin, etten jää jumittamaan ja seikkailemaan kanavalta toiselle miljoona kertaa. En vastaile enää iltaisin yrityksen meileihin. Huomaan, että minun on vaikea pysyä erossa päivän aikana meileistä, tekisi koko ajan mieli tsekata, onko ilmoittautumisia kursseille tullut. Huomaan, että myös facebookia tekisi mieleni selata pitkin päivää.

Olen selkeyttänyt myös työympäristöäni eli siirtänyt toimistoni
ruokapöydästämme alakerran työhuoneeseen. Niin tehokas en ole vielä ollut, että kaikki paperit olisivat mapissa järjestyksessä, se on sitten seuraava projekti (ja sitäkin olen siirtänyt kiitettävän monta kertaa eteenpäin....). Olen selkeyttänyt yritykseni maksuliikennettä siirtymällä verkkokauppaan, josta asiakkaat voivat ostaa kurssit ja luennot suoraan. Tämä automatisointi tarkoittaa myös sitä, ettei minun aikani mene enää laskujen naputteluun ja niiden maksamisen seuraamiseen vaan ydintyöhöni. Olen ajastanut yritykseni fb-päivityksiä. Teen aina yhdellä kertaa useamman päivityksen ja ajastan ne tuleville viikoille, näin ei tarvitse käyttää koko ajan aikaa sen miettimiseen, mitä julkaisisi facessa. Minulta on ihan tietoinen päätös, ettei yritykseni ole muissa somekanavissa kuin fb:ssa ja twitterissä. Mun kaikki aikani menisi someen, jos olisi liikaa kanavia päivitettäväksi.  Jo aikaisemmin tein sen päätöksen, ettei puhelinnumeroni näy yrityksen nettisivuilla, annan sen sitten asiakkaille. Näin minun ei tarvitse olla koko ajan valmiudessa vastaamaan puheluihin, nekin kun keskeyttävät tehokkaasti esim. kurssien suunnittelun. Voi olla, että olen menettänyt jonkun asiakkaan tämän päätöksen kautta, mutta itselleni se tuo isomman työrauhan.

Ja miten tämä siirtyminen tehokkaampiin työskentelytapoihin on vaikuttanut? Olen saanut tehtyä ihan valtavasti asioita työpäivieni aikana. Vielä tekisi mieli lähteä nettiselailukierroksille vähän väliä, mutta olen saanut pidettyä itseni aika hyvin kurissa. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen muutokseen ja toivon, että tämä pysyy. Rajaan myös sitä, etten tee töitä enää iltaisin enkä viikonloppuisin, mitä aikaisemmin tein helposti juuri siksi, että olin käyttänyt aikaani työpäivän aikana kaikkeen muuhun paitsi työntekoon. Huomaan, ettei muutos kuitenkaan ole ollut helppo. Vähän väliä tekisi mieli tehdä sometsekkaus. Ikään kuin siellä tapahtuisi jotain ratkaisevan tärkeää koko ajan.

Onko sinulla vinkkejä tehokkaisiin työskentelytapoihin? Saatko sinä pidettyä itsesi irti eri somekanavista ettet selaile niitä pitkin päivää?

ps. jos joku miettii, miten kuvat liittyvät tähän postaukseen, niin ei mitenkään. Kävimme viime viikonloppuna toisen kerran Lähiöfestareilla ja ostin sisustustarvikekirppikseltä ihanan vanhan täkin ja paperisydämen. Lisäksi pari kuvaa on viime viikolta Vipeltävän Siilin ohjaajien virkistyspäivästä (josta kirjoitan vielä oman blogipostauksen myöhemmin).

Tulkoon arki!

Aikaisemmissa töissäni lomalta töihin paluu on aiheuttanut jonkinlaista ahdistusta minulle. Lomalla on ollut ihanaa aikaa perheen kanssa, pidemmälle venyneitä aamu-unia, leppoisia päiviä, ystävien näkemistä. On tuntunut karulta palata työarkeen, joka on aika erilaista kuin loma-aikana koettu leppoisuus.

Huomaan, että nyt tilanne on eri. Olen ollut aika pitkällä lomalla, toki tehnyt pieniä netin kautta tehtäviä yrityshommia. Mutta varsinaisia ryhmänohjaamisia ja asiakastapaamisia en ole tehnyt pitkään aikaan. Nyt tuntuu mahtavalta aloittaa uusi vuosi ja uudet työt. Olen jo vähän kaivannutkin töitä ja arjen rytmiä.

Odotan tältä keväältä inspiroivia töitä, uusia verkostoja, runsautta, aikaa omalle itselle ja pohdinnoille. Mukavia hetkiä perheen parissa. Ehkä myös uusia avauksia töiden suhteen. Vielä en tiedä mihin suuntaan. Aika näyttää.

Pojatkin lähtivät kouluun mielellään. Loma oli heidän mielestään juuri sopivan pitkä.

Tulkoon arki, tulkoon työt. Tulkoon kevät ja valo. Olen valmis!

ps. kuvat on otettu ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojani varten. Meillä on ollut voimauttavaa valokuvasta ja kurssiin liittyvän tehtävän tiimoilta mies otti nämä kuvat

Kotona työskentelystä

Olen tässä harjoitellut työntekoa kotona. Huokaisin helpotuksesta kun poikien koulu alkoi. Vihdoinkin päiviin tuli edes hetki rauhallista työskentelyaikaa. Mutta mitä ihmettä on tämä pehmeä lasku kouluun? Nyt kun oppilaat olisivat innokkaita koulua käymään, tunteja on vähän. No, ehkä tässä on myös oma lehmä ojassa...nyt kun aika on tosi kortilla, toivoisin että minulla olisi rauhallista työskentelyaikaa vähän kauemmin kuin neljä tuntia päivässä.

Liiketoimintasuunnitelman, laskelmat ja starttirahahakemuksen tein vaiheessa, jossa pojat olivat vielä lomilla. Ne kaikki tuli tehtyä muutaman minuutin pätkissä. Olen ollut myös uimarannalla muistivihko kädessä ja pohtinut palveluiden hintoja ja markkinointia. Poikien viimeinen lomaviikko oli jo vähän kireä. Minä olisin kaivannut rauhallista työskentelyaikaa, mutta poikien oli melkein pakko olla kotona. Ulkona oli liian kuumaa puistoiluun ja oma piha oli täynnä ampiaisia. Rannalle en uskaltanut heitä kaksin lähettää - ja sielläkin oli paljon ampiaisia. Kaverit olivat vielä mökeillään. Ah mikä ilo onkaan tehdä vaikka yrityslaskelmia kun ajatus keskeytyy muutaman minuutin välein. Yksi huippuhetki oli se, kun soitin TE-keskukseen ja pojilla alkoi kamala riita samantien kun aloitin puhelun. Lopulta oli kesken puhelun pakko huutaa pojille, että "nyt lopettakaa se riitely ja heti!". Sitten jatkoin selittämistä puhelimeen, että "olen siis perustamassa yritystä vanhemmuuden ja vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseksi. Sellaisia kursseja kuten nyt vaikkapa "myönteisiä keinoja kasvatukseen" (ja prkl, olkaa nyt hiljaa siellä taustalla...)

Ilmeisesti kuitenkin se muutaman minuutin pätkissä työskentely tuotti ihan hyvän tuloksen, koska yritysneuvoja sanoi liiketoimintasuunnitelmani olevan selväjärkisen ihmisen tekemä. Sanoinkin hänelle, että itsellä on ollut välillä aivan päinvastainen olo, selväjärkisyys on tuntunut olevan kaukana.

Aamulla on ihan luksusta, kun voin herätä samaan aikaan kuin pojat heräilevät kouluun. Aikaisemmin olin jo siinä vaiheessa lähtemässä fillaroimaan työpaikalle. Kun pojat ovat lähteneet kouluun, käyn facessa, blogissa ja sitten olen aloittanut päivän hommat. Poikien koulupäivät ovat loppuneet nyt klo 12. Silloin menee ihan ok, jos kuopus on kavereitten luona iltapäivän ja vain esikko on kotona. Silloin pystyn vielä vähän jatkamaan työntekoa iltapäivälläkin. Mutta sitten kun on tilanne, että kuopus tulee koulusta kotiin kera parin kaverin, niin siinä ei enää pysty töitä tekemään. Kotona on härdelli. Tällä hetkellä vaatii myös vähän uutta rutiinia sen miettiminen, milloin teen töitä ja mikä on vapaa-aikaa. Nyt tuntuu, että teen töitä vähän koko ajan. Tosin tässä vaiheessa kun olen perustamassa yritystä ja sitä työtä riittää loputtomasti, niin näin onkin pakko tehdä. Toivon, että tilanne helpottuu kun nämä paperiasiat on saatu valmiiksi. Tällä hetkellä mun työnteko on vielä ihan täysin papereitten pyörittelyä (ja välillä on tuntunut että se nimenoman on sitä pyörittelyä eikä mikään etene)  ja suunnittelua. Ensi viikolla on jo ihan eka työpäivä, jumppien suunnittelun merkeissä. Ja elokuun viimeisellä viikolla alkavat ekat ryhmäni, Vipeltävän Siilin jumpat.

Meillä mies tekee töitä tosi paljon etätyönä ja häneltä se onnistuu hyvin. Hänellä on toimistonurkkaus alakerrassa (meidän elämä keskittyy yläkertaan) ja kun hän sanoo pojille, että hän tarvitsee työrauhan, pojat pääasiassa antavat sen hänelle. Mutta kun minä sanon, että "tarvitsen työrauhaa", niin jo viimeistään 6 minuutin päästä se on unohdettu ja tarvitaan riitojen ratkojaa, tekemisen miettijää, välipalan antajaa, läksyjen tarkistajaa tai tulee jotain äärettömän tärkeää asiaa, joka on sanottava juuri silloin.  Se tärkeä sanominen saattaa olla esimerkiksi: "Äiti, mulla olis asiaa". Kysyn, että "mitä asiaa". Vastaus on monesti "minä unohdin sen jo". Ja taas ajatus keskeytyi, mitä olinkaan tekemässä. Ai niin, käymässä läpi ihan loputonta toimialaluokitusten listaa.

Mutta tiedättekö mitä se mahdollistaa, että sekä minä että mies tehdään töitä kotoa käsin? "Parisuhteen hoitamisen" aamupäivän aikana. Tosin työt eivät kyllä silloin hetkeen etene kummallakaan.

Nyt kun olen käyttänyt tuntikausia aikaa yritysasioiden miettimiseen, rekisteröinnin selvittämiseen, tilitoimistojen läpikäyntiin ja kaikkeen muuhun, löydän netistä tekstin "Perusta yritys 45 minuutissa". Minulla meni vähintään 45 minuuttia jo siihen kun kävin läpi toimialoja ja mietin, mikä on yritykseni päätoimiala.

Tekeekö joku muu lapsiperheellinen töitä kotoa käsin? Miten se teillä onnistuu?

Myös Leluteekin Emilia kirjoitti kotona työskentelystä ja parikin kertaa kommentoin hänen tekstiään.

ps. laitan vielä inspiraatiokuvan kotitoimistostani. Ideaa saa vapaasti hyödyntää oman toimistopisteen sisustamiseen!