Uskallanko taas hypätä?

Minä olen tehnyt muutaman rohkean ratkaisun elämässäni. Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta lähteäkseni lyhyeen sijaisuuteen. Sen lyhyen sijaisuuden aikana kiinnostuin toimintaterapiasta ja seuraavana syksynä polkuni suuntautuikin niihin opintoihin. Ehkä sekin oli rohkea ratkaisu, että jätimme ehkäisyn pois noiden opintojen aikana ja esikoinen syntyi noin puoli vuotta ennen valmistumistani - sain silti opintoni valmiksi muun ryhmän kanssa samanaikaisesti, koska jäjellä oli enää lähinnä päättötyö ja sen esittely. Eli emme varmistelleet, että minulla on ensin vakituinen työpaikka, jossa olen ollut pari vuotta töissä, jotta saisin äitiyspäivärahan hyvälle tasolle. Sitten olinkin kotona vuosia. Pärjäsimme hyvin taloudellisesti, vaikka minä sain minimiäitiyspäivärahaa. Tein vähän töitä koko kotiäitiyteni ajan ja se toi myös mielekkyyttä kotiäitivuosiin.

Kaksi vuotta sitten tein elämäni rohkeimman päätöksen. Päätin irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta ja ryhtyä yrittäjäksi. Sillä tiellä olen nyt. Halusin kuitenkin varmistaa taloudellista toimeentuloani ja hankin muutaman sellaisen yhteistyökumppanin, jonka kautta olen saanut ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Näitä ovat olleet esim. eri työväen/aikuisopistot ja yksi urheiluseura. Olen koko ajan kuitenkin vähentänyt työntekoani opistoilla, yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkaus on aika alhainen.

Jo viime syksynä olin tilanteessa, että minulla oli töitä vähän liikaakin. Toki tulojakin tuli. Nyt on ollut sama tilanne alkuvuodesta. Ryhmiä on ollut paljon. Tykkään ohjata niitä, tykkään valtavasti. Mutta en halua kuitenkaan tehdä töitä liukuhihnalla. Erityisesti viikosta toiseen toistuvat iltatyöt olen alkanut kokea sellaisina, joista haluaisin vähitellen luopua. Kysymys kuuluukin nyt, uskallanko tehdä sen? Luopua säännöllisistä tuloista ja heittäytyä taas entistä enemmän vain yritykseni tuomien tulojen varaan?

Minulla on ollut tärkeää, että saan myös ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Minulla on ollut koko yrittäjyyteni ajan kalliita koulutuksia maksettavana. Ensin ratkaisukeskeinen valmentaja / coach opinnot, sitten mindfulness-ohjaajaopinnot ja nyt lasten tunnetaito-ohjaajaopinnot. Sen lisäksi, että olen saanut maksettua nuo koulutukset yritykseni tuloista, olen halunnut nostaa myös palkkaa. Kukapa ei haluaisi.

Nyt mietin, uskallanko taas hypätä? Jättää tietyt säännöllistä tuloa tuovat työt ja tehdä jatkossa töitä vähemmän. Keskittyä enemmän luennointiin, workshopeihin ja lyhytkursseihin pitkien koko kauden kestävien liikuntaryhmien sijaan. Viedä palvelujani myös verkkoon ja luottaa siihen, että alan saada sitä kautta myös ns. passiivista tuloa.  Uskallanko luottaa siihen, että saan jatkossa mindfulness-kursseilleni suuret määrät osallistujia ja myös Lasten Tunnetaito-ryhmät alkavat saada asiakkaita (kunhan valmistun syyskuussa) ja voin jättää jumpparyhmien osuutta vähemmälle.

Uskallanko taas heittäytyä, luottaa? Uskallanko vai tuleeko pelko? Pidänkö kiinni siitä mitä nyt on vai saanko tietyistä töistä luopumalla jotain uutta tilalle? 

ps. pääkaunkiseudullakin on taas vaihteeksi lunta. Kuvat otti esikoinen omalla takapihallamme.

Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja?

Valmistuin viikko sitten ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksesta. Takana on reilu vuosi opintoja. Opintoihin on kuulunut luentoja ja harjoituksia esimerkiksi ratkaisukeskeisyydestä, narratiivisuudesta, dialogisuudesta, toiminnallisista menetelmistä, mindfulnessista ja positiivisesta psykologiasta. Olen tehnyt joukon harjoitusvalmennuksia, tavannut pienryhmääni, referoinut kirjallisuutta ja tehnyt päättötyön omasta kehittymisestäni ratkaisukeskeisenä valmentajana.

Mitä on ratkaisukeskeisyys? Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja? Ratkaisukeskeisyys on työtapa, jossa hyödynnetään ihmisten voimavaroja, unelmia, tavoitteita ja osaamista. Ratkaisukeskeinen valmentaja ohjaa keskusteluprosessia. Hän ei ole asiakkaan elämänkokemusten ratkaisija ja asiantuntija vaan hänellä on tärkeä osuus keskustelun mahdollistajana ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien etsimisen avustajana. Valmentaminen on prosessi, jossa valmentaja auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä omia voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä ja tilanteiden jäsentymistä.

Tärkeinä elementteinä työskentelyssä ovat arvostava kuuntelu ja haastattelu, unelmakeskeinen ajattelu, tavoitteiden luominen ja konkretisoiminen pieniksi askeliksi, niiden seuraaminen ja kannustaminen.

Valmennustilanteessa valmentaja kyselee ja voi teettää myös erilaisia tehtäviä. Valmentaja ei neuvo eikä ohjaa. Valmentajan kautta et saa vastauksia kaikkiin kysymyksiisi vaan valmentaja auttaa sinua kysymysten avulla löytämään niitä ratkaisuja itse. Lähtökohtana on, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja valmentaja auttaa asiakasta löytämään ratkaisuja ja vastauksia. Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa ihmisiä toimimaan heille luontevalla tavalla heidän omien tavoitteidensa hyväksi.

Valmennukseen voi tulla minkä aiheen kanssa tahansa. Valmennus ei ole terapiaa, eikä valmennukseen tullessa tarvitse olla varsinaista ongelmaa, vaan halu selkeyttää omaa elämääsi tässä ja nyt, sekä hahmotella suuntaviivoja tulevaan. Valmentaja ei analysoi, arvostele tai ratkaise asioita puolestasi. Luomme tilan, jossa valmennettava voi oivaltaa itse.

Toivetila voi olla mikä tahansa. Se voi olla olla uusi suunta työelämässä, jokin henkilökohtaisen elämään tai perhe-elämään liittyvä tilanne tai vaikka kuntoiluun motivoituminen. Valmennus keskittyy tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Ratkaisukeskeinen valmentaminen on jokaisen asiakkaan kanssa ainutkertainen prosessi, johon ei ole valmiita kaavoja. Työskentelyn tapa ja kesto määräytyy käsiteltävän asian ja tilanteen mukaan. Valmennuskertojen määrä on valmennettavan päätettävissä. Yksi tapaaminen kestää noin tunnin.

Ratkaisukeskeisyydestä voi lukea lisää esim. Ratkesin sivuilta artikkelista Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä heli (at)  kasvuntaika.fi

Mitä sinulle kuuluu?

Vuodenvaihteessa on hyvä miettiä omaa elämää. Millainen vuosi 2014 oli?
Mistä tämän vuoden asioista, ihmisistä, kokemuksista ja oivalluksista olet kiitollinen? Mikä tai mitkä tunteet jäivät päällimmäisinä mieleesi? Mitä tunteita, olotiloja, vahvuuksia ja ajatuksia haluat ottaa mukaan vuoteen 2015? Mitä taas et halua kantaa enää mukanasi? Mitä haluat, kaipaat ja tarvitset, jotta sinun arkesi olisi mahdollisimman paljon sinun näköistäsi ja itsellesi sopivaa?

Opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksessa. Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskeisimmät teemat ovat voimavarakeskeisyys, asiakaslähtöisyys, arvostava vuorovaikutus ja luovuus.

Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa kysymyksin ja keskustelua ohjaten valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja etenemään kohti tavoitteita ja unelmia. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä, tilanteiden jäsentymistä ja asiakkaan voimaantumista. Ratkaisukeskeinen valmennus keskittyy nykyhetkeen ja hyvään tulevaisuuteen. Valmennuksessa ongelmia käsitellään tavalla, jossa keskustelujen ja työskentelyn painopiste on tulevaisuudessa, tavoitteissa, ratkaisuissa ja ratkaisuideoissa sekä toivon herättämisessä. Tutkimalla ensin ongelmaa ja miettimällä sitten, miten asioiden toivotaan tulevaisuudessa olevan, luodaan energiaa ja myönteistä intoa löytää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Tässä muutama ratkaisukeskeinen kysymys, joiden avulla voit miettiä omaa hyvinvointiasi. Mitä sinulle kuuluu? 

* Mitä hyvinvointi tarkoittaa omassa elämässäsi?
* Kuinka tyytyväinen olet omaan hyvinvointiisi asteikolla 1-10? 
* Mikä kaikki on jo hyvin tällä osa-alueella?
* Mitä haluat ensisijaisesti muuttaa?
* Millainen on tavoite tai unelmatilasi? 
* Kirkasta vielä itsellesi, miksi haluat muuttaa sen, mitä haluat muuttaa?
* Millaisia tekoja tai tavoitteita ajattelet muutoksen läpiviemiseen ja unelmatilan saavuttamiseen tarvittavan?
* Jos tänään tai viimeistään huomenna lähtisit ottamaan ensiaskelia kohti haluamaasi, mitä tekisit ensimmäiseksi? Mikä olisi ensimmäinen askeleesi kohti muutosta? Entä seuraava? Minkä mahdollisimman helpon ja konkreettisen teon tai muutoksen voit tehdä nyt heti hyvinvointisi parantamiseksi?
* Minkä asian järjestyminen olisi sinulle kaikkein tärkeintä?
* Mitkä asiat tulevat olemaan eri lailla hyvässä, toimivassa tilanteessa?
* Miten haluat toimia jatkossa? Mitä kohti etenet vuonna 2015?


Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat, vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat. Hyvää uutta vuotta!

Ensimmäinen syksy yrittäjänä

Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

Muista itsesi!

Tapasin perjantaina omaa ratkaisukeskeistä valmentajaani. Opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja opintoihini kuuluu sekä harjoitteluvalmennukset että oman valmentajan tapaamiset. Olen tapaamisissa valmentajani kanssa jutellut omasta kehittymisestäni ratkaisukeskeisenä valmentajan.

Nyt perjantaina valmentajani pyysi minua tekemään kirjoitustehtävän voimavaroista. Kirjoitin paperille 25 asiaa, jotka lataavat akkujani. Sen jälkeen sain tehtäväksi miettiä, mitkä noista ovat minulle merkityksellisiä, mitkä miellyttäviä ja mitkä liittyvät hyvään elämään. Tämä olikin jo vähän vaikeampi vaihe.

Merkitykselliset asiat ovat niitä, jotka ovat pelastuslauttoja, kun tapahtuu jotain yllättävää. Ne ovat niitä, jotka auttavat akkua pysymään täydempänä ja jotka ovat tärkeitä muistaa erityisesti silloin, kun elämässä on kiireitä ja paljon asioita menossa. Kuten minulla nyt.

Minulle merkityksellisten asioiden listaan tuli hiljaisuus, lenkkeily, uuden oppiminen, lasten kanssa oleminen, pohdiskelu, ystävät ja nauraminen. Nämä kirjoitan itselleni muistilistaan, jonka laitan jääkaapin oveen. Otsikoksi tulee Muista itsesi! Ja symboliksi sydän. Ne asiat pidän mielessä stressaavina hetkinä. Enkä pelkästään pidä mielessä vaan myös toteutan niitä. Jotta voisin hyvin, olisin itseni puolella. Jotta osoitan rakastavani itseäni ja olevani kaiken hyvän arvoinen. Jotta akkuni pysyy täynnä. Jotta jaksan.

Kuukausi lomaa takana

Olen ollut nyt kuukauden kesälomalla. Mietin, miten kuvaisin mennyttä kuukautta.  Alussa olin aika väsynyt. Itse asiassa aika pitkäänkin. Tuntui helpottavalta lopettaa työt, mutta omat yöuneni eivät heti palautuneet hyviksi. Varhain herääminen jäi päälle. Se oli kamalaa. Olin aika pettynytkin. Oletin, että kun lopetan työt, alan saman tien nukkua paremmin. Näin ei heti käynytkään. Nyt olen nukkunut hyvin ja se on ihanaa. Tällä hetkellä tunnen itseni voimaantuneeksi ja energiseksi.

On olo etten ole tehnyt oikein mitään kuukauden aikana, mutta kun katson kalenteria näen että olen tehnyt paljonkin. Valokuvat ja akkarit eivät ole edelleenkään kansioissaan enkä ole siivonnut vaatehuonetta enkä keittiön astiakaappeja. Suorittaja minussa sanoo, että niiden kyllä pitäisi olla jo tehtynä. On ollut monta sadepäivää aikaa.

Sen sijaan olemme nähneet paljon ystäviä. Olen käynyt poikien kanssa kummityttöni ja kummipoikani perheiden luona. Olemme viettäneet hellepäiviä puistossa, uimarannalla ja pyöräretkellä. Olen käynyt voimauttavan valokuvan seminaarissa ja tavannut ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihini liittyvää pienryhmää. Olen aloittanut ko. opintoihin kuuluvat harjoitusvalmennukset. Olen ollut kaksi jatkopäivää aarrekarttaohjaajakoulutuksessa ja valmistunut aarrekarttaohjaajaksi. Ja olen pitänyt kotona minikurssin aarrekarttaan liittyen. Olen käynyt työhaastattelussa, saanut tuntitöitä, käynyt allekirjoittamassa työsopimuksen ja olen käynyt katsomassa salit, joissa ohjaan ensi syksynä vauva- ja taaperojumppatunteja. Olen tehnyt ko. yritykseen ehdotuksia hankittaviksi jumppamusiikeiksi ja välineiksi. Olen aloittanut liiketoimintasuunnitelman tekemistä omaa yritystäni varten.

Olen käynyt poikien kanssa Kotkassa entisten naapureidemme luona. Perheenä olemme käyneet Linnanmäellä ja Heurekassa. Poikien pikkuserkut ovat käyneet meillä kylässä äitinsä kanssa. Olemme koko perheen voimin käyneet Amerikka-juhlissa.

Olen myös ottanut aikaa itselleni. Käynyt sauvakävelylenkeillä. Olen käynyt Rosen-terapiassa ja tehnyt siellä ison oivalluksen itseeni liittyen. Rosen-terapian jälkeen alkoi minun voimaantuminen, paremmat yöunet, tyhjyyden tunne poistui. Tunteet palasivat elämään.

Kesäkuussa harmittelin koleaa sateista säätä, nyt nautin lämmöstä ja auringosta. Olen polttanut yläselkäni. Olen tehnyt pihahommia ja ihastellut pihakukkiamme. Olen napsinut mansikoita.

Tästä päivästä alkaa koko perheemme yhteinen loma. Mies on lomalla neljä viikkoa. Suunnitelmissa on pari reissua kotimaassa ja Viron matka myös. Blogissa en kerro, milloin matkustamme missäkin. Matkojen jälkeen toki tulee matkaraportteja ja fiilistelyä.

Mukavan helteisiä kesäpäiviä kaikille blogini lukijoille!

Ratkaisukeskeinen valmentaminen

Opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksessa. Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskeisimmät teemat ovat voimavarakeskeisyys, asiakaslähtöisyys, arvostava vuorovaikutus ja luovuus.

Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa kysymyksin ja keskustelua ohjaten valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja etenemään kohti tavoitteita ja unelmia. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä, tilanteiden jäsentymistä ja asiakkaan voimaantumista. Ratkaisukeskeinen valmennus keskittyy nykyhetkeen ja hyvään tulevaisuuteen. Valmennuksessa ongelmia käsitellään tavalla, jossa keskustelujen ja työskentelyn painopiste on tulevaisuudessa, tavoitteissa, ratkaisuissa ja ratkaisuideoissa sekä toivon herättämisessä. Tutkimalla ensin ongelmaa ja miettimällä sitten, miten asioiden toivotaan tulevaisuudessa olevan, luodaan energiaa ja myönteistä intoa löytää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Toivetila voi olla mikä tahansa elämässä, vaikkapa uusi suunta työelämässä, kuntoilun lisääminen, terveellisempi elämäntapa, jokin henkilökohtaiseen elämään liittyvä asia tai vaikkapa joku vanhemmuuteen liittyvä teema. Valmentaja ei neuvo tai anna ratkaisuja vaan pyrkii kysymysten avulla oivalluttamaan valmennettavaa. Valmentaja auttaa valmennettavaa itse oivaltamaan ratkaisuja ja liikkumaan kohti tavoitetta.

Opinnot alkoivat helmikuussa ja juuri olin taas kaksi päivää opiskelemassa aihetta. Opintojaksojen välillä teemme valmennusharjoitteluja, tapaamme pienryhmäämme, luemme kirjoja ja artikkeleja ja teemme etätehtäviä. Koulutuksen sisältöalueita ovat esimerkiksi ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, narratiivisuus, positiivinen psykologia, mindfulness, tiimit ja organisaatiot, arvostava vuorovaikutus, dialogisuus ja haastavat tilanteet.

Valmennusharjoittelun lisäksi saamme myös itse valmennusta. Sekä koulutusjaksojen aikana että omalta valmentajalta. Minä tapasin omaa valmentajaani ensimmäisen kerran toukokuussa ja yhteistyömme jatkuu pian. Saadessani valmennusta olen huomannut kuinka tehokasta se on. Todella voimaannuttavaa ja ajatuksia liikkeelle laittavaa.

Olen aika innoissani näistä opinnoista. Ratkaisukeskeinen valmentaminen on minulle myös yksi tuleva työ, jota alan tehdä valmistuttuani ensi maaliskuussa.  Ratkaisukeskeisen valmennuksen oppeja tulen käyttämään myös kursseillani, joita tulen pitämään ensi syksynä vanhemmuuteen liittyen ("Voimavaroja vanhemmuuteen" ja  "Myönteisiä keinoja kasvatukseen").

Virheistä voi oppia, mutta onnistumisista oppii vielä enemmän!

Arkikuvahaaste 3/5

Arkikuvahaaste jatkuu.

Perjantai. Minun vapaapäiväni. Tänään oli ratkaisukeskeinen valmentaja koulutukseni pienryhmätapaaminen. Esittelin tapaamisessa muutamia kortteja, joita olen tottunut käyttämään omassa työssäni.

 

Viimeistelin tunnelma- ja aarrekartan huomenna alkavaa Aarrekartta-kurssia varten.

Ruuaksi tein tänään tomaattista halloumipastakastiketta.

 

Postiin oli tullut tilaamani kirjat. Pienen selailun perusteella kaikki kirjat ovat todella kiinnostavia.

Orvokit on nyt laitettu emalivatiin (äitiyspakkauksesta vuodelta 1974). Sininen tuoli on pelastettu muutama vuosi sitten jätelavalta.

 

Ja vielä yksi kuva pihaltamme.

 

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille!

Viikkokatsaus

Takana on aikamoinen viikko. Tuntuu, että kaikki tämän kevään ekstrat ajoittuivat menneeseen viikkoon. Tiistaina alkoi mindfulness intensiivikurssini, keskiviikkona olin Juha Tapion konsertissa ja perjantaina olin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Carnagen. Juha Tapio oli mahtava. Jotain hyötyä oli minun edessä olleesta laitapaikasta. Juha Tapio kosketti kättäni. Iik. Olin ihan fiiliksissä konsertin jälkeen. Juha Tapio kosketti siis monella tapaa, sekä fyysisesti että henkisesti.

Carnage oli ihan hauska. Odotin että se olisi ollut tosi hauska kuten monet ovat kehuneet. Esitys käynnistyy siitä, että 11-vuotias Olli on lyönyt luokkakaveriaan Urhoa puistossa. Vanhemmat  kokoontuvat selvittämään asiaa sivistyneesti kakun ja kahvin äärelle. Kohtelias tapaaminen muuttuu, varsinkin siinä vaiheessa kun viski tulee kuvioihin mukaan. Esitteessä todettiin, että "Toimii! Varsinainen naurupommi ja ihmisluonteen kuvaus". Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä, välillä nauratti mutten ulvonut naurusta kuten esittelytekstin luettuani ajattelin. Ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla? Olen miettinyt tätä pitkään, varsinkin silloin kun olin naurujoogassa ja lähes kaikki muut nauroivat katketakseen paitsi minä. Kivaa oli nähdä ystävääni, joka tuli Salosta saakka katsomaan esitystä kanssani.

Torstaina ja perjantaina jatkuivat minun opintoni, opiskelen Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Käsittelimme tällä koulutusjaksolla hyvän valmennustilanteen luomista, arvostavaa haastattelua, teimme valmennusharjoituksia ja katsoimme demovideoita. Päässä surisee taas paljon ajatuksia, kuten aina antoisan koulutusjakson jälkeen. Nämä opinnot jatkuvat vielä lähes vuoden, joten monta koulutuspäivää on vielä edessä.

Muutama asia ensi syksyn suhteen on loksahtanut paikoilleen. Haluaisin jo kertoa enemmän, mutta vielä en uskalla. Muutoksia joka tapauksessa on tulossa minun elämääni. Paljonkin. Nämä muutokset tuntuvat hyviltä ja olen onnellinen siitä, että niin moni asia on lähtenyt menemään eteenpäin. Tällä hetkellä vain tuntuu että nyt on aika monta rautaa tulessa samalla kertaa. Sellaiset 100 ja 1.

Pihalla ei kevät vielä ole paljoa edennyt. Sipulikasveja nousee vähitellen mullan seasta esiin. Selailen innoissani puutarhalehtiä ja kasvikuvastoja, mitähän uutta sitä tulevana kesänä istuttaisi puutarhaan.

Kaiken kiireen keskellä muistin, että tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni kuolemasta.  Kuolinilmoituksessa olleen muistolauseen sanoin:
 "Kaiken kauniin elämässä kun sydämeen tallentaa,
 niin voimaa jokaisena päivänä muistoista ammentaa".
Isä, terveiset sinne taivaaseen. Meille kuuluu hyvää. Ikävä on ja harmittaa että sait olla pappa niin lyhyen aikaa pojille. Lapsenlapset olivat niin tärkeitä sinulle. Halit sinulle, olit rakas isä.