Neljäs kevät yrittäjänä

Turussa hieman ennen Mindfulness lapsille - kurssipäivän alkua

Takana on jo neljäs kevät yrittäjänä. Teen töitä vielä tämän viikon loppuun, aika kevyesti ja lähinnä viimeistellen toimistotöitä ja valmistellen jo ensi syksyä.

Millainen oli neljäs kevääni yrittäjänä? Mitä uutta kevät toi ja millaisin fiiliksin olen aloittamassa kesälomaa?

Vanhaa ja uutta

Keväällä minulla jatkui tutut vanhat kurssit kuten Lasten Tunnetaitoryhmät, Villipedon naamarit - tunnetyöpajat ja Ceeston kautta ohjaamani Mindfulness lapsille - kurssit. Yhden uuden tunnetyöpajan kehitin, Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpajan. Olen myös jatkanut Vipeltävän Siilin liikunnallisten ryhmien ohjaamista.

Kevään aikana tein kaksi uutta e-opasta vanhemmuuden materiaalikirjastoon: "Hyvä itsetunto - parhaat keinot lapsen itsetunnon vahvistamiseen" ja "Lapsen tunnetaitojen tukeminen arjessa". Olen kirjoittanut voimapostissa kaksi kertaa kuussa vinkkejä myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen.

Pelastakaa Lapset ry:n adoptioperheiden tapaamisessa olin ohjaamassa satuhierontaa, teemana oli meri

Haasteita tilojen kanssa

Minulla alkoi jo viime syksynä haasteet tilojen - ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Ohjasin viime syksyn tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat kivassa pienessä tilassa Pikku Huopalahdessa - se tila jäi pois käytöstä alkuvuodesta, kun tilan päävuokralainen jäi äitiyslomalle. Olin myös kouluttajana Ipanaisen kursseilla. Ipanainen lopetti koko kurssitoiminnan vuodenvaihteeseen, joten siinä minulta jäi samalla iso yhteistyökumppani pois.

Olen nyt keväällä ohjannut ryhmiä vähän vaihtelevissa tiloissa. Löysin viime syksynä kivan Salt Cityn - tilan, jossa olen luennoinut useamman luennon kevään aikana. Toki sekin tila menee putkiremonttiin ensi syksynä. Nyt minulla on taas uusi kiva tila käytössäni ensi syksynä, toivon, että se säilyisi pidempään.

Loppuvuodesta palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä, mutta tänä keväänä hän ei pystynytkään tekemään minulle juurikaan hommia. Nyt minulla on mietinnässä, etsinkö uuden assistentin ensi syksylle.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Ristiriitaisia ajatuksia

Huomasin muutama viikko sitten miettiväni, kuinka kauan jaksan tätä "puskemista". Yrittäjänä pitää olla niin paljon koko ajan näkyvillä somen eri kanavissa, kirjoittaa blogia ja jakaa tapahtumia, jotta kursseilla ja ryhmiin tulee osallistujia.

Ei ole ihan helppoa olla yrittäjänä kasvatuksen ja tunnetaitojen saralla, sillä nämä ovat vielä aika uusia yrittäjyyden muotoja. Siinä missä vaikka laihduttamiseen ja liikuntaan liittyviä kursseja on ollut saatavilla niin kauan kuin ikinä muistan, kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen ei ole. Eikä varsinkaan maksullisia kursseja. Olen siis uranuurtaja monella tavalla eikä se aina ole tuntunut helpolta.

Sen verran ristiriitaisissa ajatuksissa olin, että kävin katsomassa pari viikkoa sitten mol:n sivuilta työpaikkoja. En osannut käyttää järjestelmää, en siis löytänyt kohtaa, mistä olisin löytänyt oman alan töitä. Se jäi siihen. Enkä tietäisi, mitä ylipäänsä haluaisin tehdä. Olen niin tottunut yrittäjän vapauteen, että aika vaikea olisi palata palkkatyöhön. Vaikka se välillä ajatuksena houkuttelee, erityisesti silloin, kun klo 21 istun tietokoneen ääressä jakamassa kurssejani johonkin lastentapahtumat-ryhmään.

Tosi moni yrittäjä, joka on aloittanut samaan aikaan kuin minä yritystoiminnan, on lopettanut yrittäjyyden ja siirtynyt palkkatyöhön. Enkä ihmettele tätä yhtään. Yrittäjyys ei ole ihan helppoa, varsinkaan silloin, kun sitä tekee aika uudella alalla.

Ensi syksynä on tulossa uusi verkkovalmennus, jota teen yhdessä pilottiperheiden kanssa

Kohti tulevaa syksyä

Ensi syksyn kurssit, työpajat ja luennot ovat pitkälle jo aikataulutettu. Minun on tarkoitus elokuussa aloittaa uuden verkkovalmennuksen tekeminen, se liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Teen verkkovalmennuksen yhdessä muutaman pilottiperheen kanssa. Olen saanut heiltä jo aivan loistavia ajatuksia valmennuksen sisältöön liittyen.

En ehtinyt kevätkauden aikana tehdä ihan kaikkia asioita, joita ajattelin ehtiväni tehdä. Mieli helposti soimaisi itseä, mutta osaan ottaa myös realiteetit huomioon. Esikoisella todettiin keliakia tammikuussa ja sen tiimoilta on ollut uuden opettelua, mies on tehnyt useamman työmatkan ulkomaille ja arki on ollut pitkälti vastuullani, nytkin mies on työmatkalla (tosin nyt ihan vain Suomessa).

Minun kehoni ilmoittaa tosi helposti, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja olen oppinut kunnioittamaan kehoni rajoja ja hiljentämään silloin kun on vauhdin hidastamisen aika.

Ohjasin kevätkauden aikana seitsemän Villipedon naamarit - tunnetyöpajaa. Misse oli minulla monesti "apuna" kun piirtelin naamareitten pohjia

Vaikka mieliala on välillä heilahdellut äärilaidasta toiseen, niin silti tosi paljon hyvääkin on tänä keväänä tapahtunut. Olen ohjannut loppuunmyytyjä kursseja ja työpajoja. Toisaalta on ollut myös kursseja, jotka eivät ole toteutuneet liian vähäisen osallistujamäärän takia. Enkä kait silti ole ihan turha tyyppi, jos eri verkkovalmennuksiini on osallistunut parin vuoden aikana lähes 1000 vanhempaa ja kasvattajaa? Lisäksi tästä on tulossa myös taloudellisesti paras vuoteni koko yrittäjyyden aikana.

Elokuussa kun yritykseni Kasvun Taika täyttää neljä vuotta, teen vielä katsauksen koko neljänteen yrittäjyysvuoteen. Heinäkuun lomailen ja pyrin pitämään myös somelomaa mahdollisimman paljon, jotta saan aivoni tuulettumaan ja itseni irti töistä ja voisin suunnata syksyyn taas ihan uudella innolla.

Tiedän jo, ettei ole ihan helppoa irrottautua heinäkuuksi yritysasioiden miettimisestä ja otankin vastaan vinkkejä sekä siihen, kuinka irrottautua työasioista ja myös siihen, kuinka viettää somelomaa niin ettei vilkuile koko ajan kännykästä, mitä yrityksen fb-sivulla tai instassa tapahtuu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Päätöksentekoväsymystä

Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.

Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

Tipsu tuo lempeyttä ja myötätuntoa kasvatustyöhön

Siitä on nyt reilut viisi vuotta, kun tutustuin mindfulnessiin ensimmäisen kerran. Olin Sari Markkasen kurssilla, jossa käsiteltiin unettomuutta ja mindfulnessia. Ostin kurssilta itselleni Sarin kirjoittaman kirjan "Tipsu ja oivallusten opus". Ihastuin Tipsu-kirjan tarinoihin ja kuviin. Olen käyttänyt kirjaa paljon, myös aikuisten kursseillani. Tipsu-sadut avaavat hyvin mindfulnessia sekä lapsille että aikuisille. Kun kuulin viime vuoden lopulla, että uusi Tipsu-kirja ilmestyy, olin innoissani. Ilokseni sain Tipsun temppukirjan arvostelukappaleeksi.

Tipsun temppukirja tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Harjoituksiin edetään Tipsu-satujen kautta. Pienissä saduissa Tipsu hämmästelee hengitystä ja omaa hyppelehtivää mieltään. Tipsu pohtii ystävyyden voimaa, soimaavia sanoja ja ärripurripäivää.

Jokaisesta sadusta pystyy luomaan mindfulness-tuokion, johon kirjassa on ideoita ja ohjeita. Lisäksi Sari on liittänyt kirjaan lasten kokemuksia harjoituksista ja näitä kokemuksia oli kiva lukea. Itse pidin myös reflektiivisistä kysymyksistä, jotka auttavat lasta linkittämään sadun ja harjoitusten tuomia oivalluksia omaan elämäänsä.

Kirjassa on sekä mindfulness- että itsemyötätuntoharjoituksia. Itse pidin erityisesti Ossi oravan onnen piiristä, Sisäinen kalliosi - ja juuresi - vakauden ja turvan löytäminen ja Sydämeni huvipuisto ja muut ihanat paikat - harjoituksista. Kirjassa korostui kauttaaltaan hyvin lempeä ja myötätuntoinen ote ja itse sain hyviä oivalluksia, miten lasten levottomuutta voi käsitellä ryhmässä.

Kirjasta tulee hyvin esille, ettei mindfulness-harjoittelu lasten kanssa ole aina seesteistä ja rauhallista, vaan kerrat ja päivät ovat erilaisia. Tuolloinkin on hyvä vaalia mindfulness-asennetta: ystävällisyyttä, avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Se ei aina ole helppoa ja siksi aikuisen oma mindfulness-harjoittelu onkin tärkeää.

Pieni miinus Tipsun temppukirjalle tulee mustavalkokuvituksesta. Kaipasin värillisiä kuvia, joihin totuin Tipsu ja oivallusten opus - kirjassa. Kirjassa puhuttiin negatiivisten tunteiden kohtaamisesta. Itse käytän mieluummin termiä mielipahan tunteet. Sanasta negatiivinen tulee helposti mieleen, että ne ovat kiellettyjä tunteita, joita ei saisi olla.

Kirjassa tuodaan hyvin esille, että mindfulness-harjoittelun painopiste on aikuisen omassa mindfulness-harjoittelussa. Lapset tarvitsevat lämpöistä, turvallista ilmapiiriä kasvaakseen tasapainoisiksi ja he tarvitsevat aikuisten apua ja mallia tunteiden säätelyyn. Siirrämme lapsiimme myös taitamattomat tapamme. Kun aikuisina ensin työskentelemme itsemme kanssa, voimme toimia oppaana lapsillemme. Siksi harjoitus lähtee aikuisista. Tätä itsekin korostan omilla kursseillani.

Tipsun temppukirjassa on yksi kasvattajille suunnattu satu: "Tiitu-täti ja kiireen kummastus tai sanottaisiinko hopun hämmästys". Luulen, että sadussa oleva kiiren pohdiskelu on tuttua ihan kaikille. "Tiitu pysähtyi miettimään. Milloinkas hän olikaan viimeksi pysähtynyt ja antanut itselleen aikaa vain olla? Aina tuntui olevan niin kiire. Niin ja että kiire. Mitä se oikeastaan olikaan? Tiitu pysähtyi maistelemaan sanaa. Kiire, kiire, k-i-i-r-e. Hän huomasi, miten jo ajatus ja sanan mutustelu jännittivät hänen kehonsa ja saivat sydämen pamppailemaan puseron alla hieman nopeampaan tahtiin kuin sanoen, on juostava, on riennettävä, aikaa on vähän ja elämä kiitää ohi". Tarinan lopussa Tiitu oivaltaa, ettei kiirettä ole oikeasti olemassakaan. Se on vain hänen mielessään. "Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan luomasta lisää kiirettä ja muistan pysähtyä. Koko keho rauhoittui ja rentoutui".

Tipsun temppukirjan viehätys piilee sen ihanissa tarinoissa ja vinkeissä, miten tarinoita voi käsitellä lasten kanssa. Pidin kirjan myötätuntoisesta ja lempeästä sanomasta.

Katso myös Minduflness lapsille - verkkokurssi!

Seuraa blogiani facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Avain). Kirjassa on 134 sivua. 

Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita

Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.

Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Lapsimessut lähestyvät - tärppini Lapsimessuille (+ lippuarvonta)

Lapsimessut lähestyvät. Tänä vuonna Lapsimessut ovat 20.-22.4. Messukeskuksessa. Meidän perheelle Lapsimessut on ollut lähes jokavuotinen koko perheen yhteinen tapahtuma. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen vuosi, kun pojat eivät enää innostuneet lähtemään messuille mukaan. Olen ollut messuilla sekä esittelijänä (parina vuonna olin mukana Kestovaippayhdistyksen tiimoilta ja kolme vuotta sitten olin esittelemässä satuhierontaa) että messukävijänä. Tänä vuonna olen mukana bloggaajapassilla.

Itseäni kiinnostaa erityisesti luentotarjonta ja toki tsekkaan myös, mitä kaikkea uutta on tarjolla lapsiperheille. Itse olen menossa perjantaina messuille ja se näyttää olevan ihan huippupäivä luentotarjonnan suhteen. Itse aion osallistua seuraaviin luentoihin / tietoiskuihin:


Perjantaina 20.4.

klo 10.30-11.00 Pää edellä - näin tuet lapsen aivojen kehitystä (Neuvola lava)
klo 11.30-12.00 Aktiivinen ja itseensä luottava lapsi - työkaluja kasvattajalle (Neuvola lava)
13.00-14.30 "Tunteet näkyviksi!"  Lapsen tunnetaitojen tukeminen (Kokoustamo 103)
14.30-15.00 Mindfulness-harjoituksia lapsiperhearkeen (Neuvola lava)

Jos menisin lauantaina messuille, kävisin kuuntelemassa ainakin nämä:

klo 14.00-14.30 Keynote: Tue lapsen itsetuntoa ja hyvinvointia (Neuvola lava)
klo 15.00-15.30 PIKIstä apua kun lapsi kiusaa tai tulee kiusatuksi (Neuvola lava)

Ja sunnuntaina voisin käydä kuuntelemassa nämä:

klo 11.00-11.30 Perheen ja pienten sanataide yhdessä lukemisen ja lukuinnon edistäjänä (Neuvola lava)
klo 14.00-14.30 Pienen lapsen seksuaalikasvatus (Neuvola lava)

Kuva vuoden 2014 Lapsimessuilta

Näytteilleasettajista tsekkaan ainakin seuraavat:

Minusta kiinnostaa Allomaarin, Leikkien ja Iloisen Hepun laadukkaat pelit ja lelut, lastenkirjauutuudet (mukana esim. Lasten keskus ja Kirjapaja, Otava ja AdLibris), vaatebrändit kuten Paapii Design, Nokian Neulomo, Verson puoti, Vimma, Melli ja Mainio. Lisäksi tutustun seuraaviin arkea helpottaviin ratkaisuihin: Sannan ruokakassi, Ruokaboksi ja Freska.

Messuilla näyttää olevan mukana myös useampi virolainen lastenvaatefirma. Olemme käyneet monena vuonna Virossa kesälomalla ja messuilla on osasto: Itä-Viro on seikkailumaa! ja luulen, että käyn tsekkaamassa, mitä kohteita siellä esitellään. Tunteiden kirjasto on minulle tuttu ja käyn tsekkaamassa messuosaston. Näytteilleasettajien listasta löytyi useampi minulle ennestään tuntematon yritys. Kiinnostavilta kuulostaa ainakin Siluettiverstas ja Starline Dancewear.

Olin esittelemässä satuhierontaa vuonna 2015 Lapsimessuilla

Lapsiperheille Lapsimessuilta löytyy vaikka mitä puuhaa, temppuradoista muskareihin ja poliisiautoon tutustumiseen. Kouluikäisille on tänä vuonna Hupicon-tapahtuma, jossa voi tutustua esimerkiksi lautapeleihin, videopeleihin ja tubettamiseen. Samaan aikaan on myös OutletExpo ja Eläinystäväni (la ja su).

Sain arvottavaksi lipun Lapsimessuille. Messulippuarvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (bloglovin, facebook, blogger - liity sivupalkista). Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 15.4. klo 21.00.

Mukaan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta joko täällä blogissa tai facebookissa. Toimitan lipun sähköpostitse.

Onnea arvontaan!

* arvottavan lipun sain Messukeskuksen kautta

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.

Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?

Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?

Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.

Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Lasten tunnetaitojen ja keskittymiskyvyn tukeminen

Olen viime kuukaudet tehnyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia. Nyt kurssi on vihdoinkin myynnissä. Teen töitä kouluttajana Ceestolle ja viime keväänä Ceeston Veli-Pekka kysyi, tekisinkö verkkokurssin lasten mindfulnessista. Tiesin heti, että tämä on aika iso kakku, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Koen aiheen supertärkeäksi, koska niin paljon puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä ja tunnetaitojen tukemisen tärkeydestä. Sekä vanhemmat että ammattilaiset kaipaavat keinoja lapsen keskittymiskyvyn, rauhoittumisen ja tunnesäätelyn tukemiseen. Ja noihin haasteisiin tämä verkkokurssi vastaa.

Itse uskon, että jos lapset jo pienenä oppivat keinoja stressinhallintaan, tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn ja rauhoittumiseen, sillä on isoja vaikutuksia koko myöhempään elämään ja laajemmin ajatellen koko yhteiskuntaan. Mindfulness tarjoaa juuri sitä, mitä tämän päivän maailma tarvitsee. Läsnäoloa, myötätuntoa, ajatusmallien tiedostamista ja tunnetaitojen harjoittelua jo pienestä pitäen.

Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa, mutta en käytännössä tiedä, miten tunnetaidot ja niiden opetteleminen näkyy tällä hetkellä koulun arjessa. Tietoisuustaitoja, mindfulnessia on tutkittu pilottikouluissa ja päiväkodeissa ja näissä tutkimuksissa mindfulnessin hyödyt ovat olleet vakuuttavat. Terve oppiva mieli – hankkeessa on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan ja stressinhallintaan. Tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä mm. kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Myös lasten arvosanat paranivat. Aika merkittävää, eikö totta?

Monesti kuulen, että aikuinen sanoo lapselle, että "rauhoitu nyt". Se ei auta lasta rauhoittumaan, sillä tuo lause ei anna lapselle keinoja siihen, mitä hänen pitäisi tehdä tai että mikä häntä voisi tukea rauhoittumaan. Lapsi tarvitsee itselleen keinovalikoimaa. Kuten myös aikuinen. Sekä rauhoittumiseen että tunteiden säätelyyn.

Silloin kun itse olen ollut pieni, ei tiedetty mitään tunnetaitojen tai rauhoittumisen tukemisesta. Nyt tiedetään ja on mahtavaa, kun tieto alkaa levitä sekä ammattilaisten että vanhempien joukkoon. Mindfulness lapsille - verkkokurssi on minun yksi tapani levittää sitä tietoa lasta arvostavasta, empaattisesta ja myötäelävästä kasvattajuudesta ja lapsen tunnetaitojen, rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemisesta, jota olen vuosien varrella opiskellut eri koulutuksissa (esim. toimintaterapeutti, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja) ja käytännössä testannut omien lasteni kanssa ja lukuisissa tunnetyöpajoissa, tunnetaitoryhmissä ja mindfulness-kursseillani.

Mindfulness lapsille - verkkokurssi on nyt lanseeraustarjouksessa  Ja hei, jos en jo kertonut, niin tää kurssi on hyvä. Verkkokurssin tekeminen on vienyt minut kohti omia pelkoja ja epävarmuutta. Sisäinen ääneni on välillä (ööh, aika usein...) hokenut, ettei susta ole tähän. Olen iloinen, että olen käynyt tuon kaiken läpi, olen kohdannut itseäni ja omaa epävarmuuttani ja päässyt siitä yli  ja nyt kurssi on valmis. Ja on kuulkaas hieman jäätävää katsoa itseään videolta, kun en kuulu siihen tubettajasukupolveen, jolle se on luontevaa. Samoin oma ääni mindfulness-äänitteissä kuulostaa vähän vieraalta. Mutta nyt se on valmis! Kuukausien työ on takana ja nyt voin ostaa itselleni kukkakimpun ja kakun ja onnitella itseäni tästä isosta ponnistuksesta!

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.

Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

Tunnetaitoja kirjoista

Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.

Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.

Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen

Olen viime vuosina lukenut paljon kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja ja nettiartikkeleita. Osa näistä on ollut todella hyviä, osa aivan ala-arvoisia ja vanhakantaisia. Tämän päivän kasvatus korostaa tunnetaitoja ja empaattista, lasta kuuntelevaa vanhemmuutta. Tämän päivän kasvatus ei ole uhkailua, lahjomista, kiristämistä eikä lapsen muokkaamista sellaiseksi kuin vanhempi toivoisi hänen olevan.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen". Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys ja mindfulness. Ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Nämä kaikki ovat juuri niitä asioita, joita myös itse haluan edistää sekä vanhempana että työssäni vanhemmuuden tukijana.

Kirjassa korostuu myönteinen vanhemmuus: "Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, se kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle". Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.

Kirjassa korostuu, että lapsi on peili meidän käytöksestämme - hän reagoi siihen, millä tuulella me tänään olemme tai mitä kautta lähdemme ratkomaan tilannetta. Lapsi ottaa meistä myös mallia, hän tutkii miten me teemme asioita. Lähtökohtana on se, että jos lapselle on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.

Kirjassa käsitellään myös tottelemista. Moni vanhempi toivoo, että lapsi tottelisi nopeasti, jopa kerrasta. Tämä ehdottoman tottelemisen vaatiminen on kuitenkin hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia. Tällöin meissä puhuu ikiaikainen perinne, joka vaatii lapsen totteluvaisuutta. Voi olla kysymys siitä, että vanhempi on epävarma ja keinoton, ei ole toista tapaa toimia. Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaa ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa - ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.

Kirjassa oli kivoja vinkkejä myös myönteisyyden ja läsnäolon lisäämiseen arjessa. Pidin kirjan vankasta teoriaperustaisesta tekstistä, jota siivittivät myös käytännön esimerkit. Erityisen paljon pidin luvun lopussa olleista kysymyksistä, joiden avulla pystyi itse pohtimaan, miten luvun teemat näkyvät omassa elämässä. Kirjassa oli myös kivasti koostettuja yhteenvetolaatikoita, joissa oli tiiviissä muodossa lukujen teemoja ja esim. vinkkejä arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille ja kasvattajille!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kiitos Kirsi Consulting!

Hyvien rutiinien luominen arkeen

Omenatuorepuuroa - olen kokeillut uusia aamupaloja

Loman päättyessä on hyvä miettiä, millaista arkea haluan elää töiden ja arjen alkaessa? Mitä ajatuksia tai toimintatapoja haluan napata mukaan lomalta? Moni elää odottaen lomaa. Mielestäni tärkeämpää olisi miettiä, millaista on hyvä ja palauttava arki. Itsellekin tämä on tärkeä kysymys, sillä huomasin viime keväänä pudonneeni työ- ja remppasuppiloon niin, että suppilo koko ajan kaventui ja kaikki virkistävä ja hyvä meinasi jäädä pois elämästä.

Meidän perheessä on monta toimivaa asiaa, jotka ovat arjessa hyvin. Luin reilu viikko sitten Hesarista mielenkiintoisen artikkelin kodeista, arjesta ja onnellisuudesta. Artikkelissa todettiin, että rutiineja kotonaan noudattavat ovat kaikkein tyytyväisimpiä sekä elämäänsä että koteihinsa. "Ne, joilla on säännölliset siivous- sekä pyykkipäivät ja jotka tekevät ruokaa yhdessä ja saavat vielä viikonloppuisin väkeä kylään, ovat tyytyväisimpiä", toteaa asiantuntija artikkelissa. Rutiinit siis kunniaan! Meillä on käytössä viikkoruokalista, siivouspäivä ja pyykkipäivä. Olen joskus ajatellut, että arkemme on liiankin rutinoitua. Mutta artikkelin luettuani aloin arvostaa noita rutiineja ihan uudella tavalla. Ne eivät ole tylsyyttä, vaan askel tyytyväiseen, toimivaan ja onnelliseen arkeen!

Banaanilettuja ja vaniljaskyriä - myös uusia iltapaloja on tullut kokeiltua

Minun omassa elämässäni on muutama viilattava asia. Itse haluan tulevana syksynä kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin asioihin: tehokas työnteko ja jooga ja mindfulness osana arkea. Tehokkaalla työnteolla tarkoitan sitä, että silloin kun teen töitä, teen töitä enkä selaile somea, vaihda tekemisestä toiseen enkä lopulta saa mitään aikaiseksi.

Joogan ja mindfulnessin haluaisin saada osaksi normaalia arkea, niin että ne voisivat toimia virkistävinä asioina vaikka keskellä työpäivää tai sitten rauhoittajina illalla. Käyn joogatunneilla, mutta toivoisin motivoituvani joogaamaan myös kotona.

Huomaan, että minä aloitan monia asioita innolla, mutta minulla on haasteena, että siitä muodostuisi tapa elämääni. Olin esimerkiksi reilu vuosi sitten hortakurssilla ja sinä kesänä käytin muutaman kerran nokkosta ja vuohenputkea ruuanlaitossa. Olenko tänä kesänä tehnyt niin? En ole. Näitä esimerkkejä olisi aika monta vuosien varrelta.

Minulla on blogiyhteistyönä mahdollisuus osallistua Vapauta oma voimasi - verkkovalmennukseen.  Valmennus on alkamassa maanantaina. Valmennusesittelyssä kysytään: "Kaipaatko keinoja pysähtyä, hiljentyä, rentoutua, päästää irti kaikesta ympärillä olevasta edes hetkeksi, ja keskittyä vain itseesi?" Kaipaan. Juuri tätä kaipaan. Ja tästä toivoisin itselleni rutiinia. Valmennus sisältää joogavideoita, kirjoittamisharjoituksia, meditointia, visualisointiharjoituksia ja mikä ihanaa - myös resepteja ja vinkkejä kasvisruokiin. Ihan huippua! Toivon valmennuksen kautta saavani itselleni hyvän olon rutiineja arkeeni. Sellaisia, joista tulisi tapoja.

Mitkä ovat oman arkesi peruspilareita? Millaisia hyviä rutiineja sinulla on arjessasi? Mitä toivoisit lisää arkeesi?

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?

Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.

Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.

Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä. 

Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Havahduin alkuvuodesta huijarisyndroomaan. Sain isompia työkeikkoja luennoimaan ja pitämään kursseja. Toki olin iloinen näistä mahdollisuuksista, mutta samalla mieleeni heräsi tunne huijaamisesta. "Osaanko minä tämän asian? Mut on palkattu pitämään tämä kurssi, joten kurssin ostaja siis ajattelee, että mä osaan tän homman. Mutta entä jos kurssin aikana joku huomaakin, että mähän vaan huijaan. Esitän osaavani tän homman". Kun kirjoitin näistä kummallisista ajatuksistani erääseen suljettuun fb-ryhmään, siellä lähes kaikki tunnistivat itsessään saman ilmiön. Kyse on huijarisyndroomasta. Totesin, että tämä on asia, johon mun pitää perehtyä enemmän. Ilokseni sain arvostelukappaleeksi Tiina Ekmanin kirjan "Huijarisyndrooma - miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)".

Huijarisyndrooma on sellainen tapa ajatella, jossa ihminen ei usko, että on osaava ja pätevä. Ihminen ajattelee, että hän on täysin epäpätevä ja jotenkin vaan onnistuu huijaamaan muita uskomaan, että on hyvä. Huijarius on samaa juurta ja sukua kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko. Näiden kaikkien taustalla on epävarmuus itsestä, minuudestaan ja kelpaamisestaan sellaisena kuin on. Täytyy todeta, että tutulta kuulostaa. Perfektionismi, itsekriittisyys, epävarmuus itsestä.

Huijarisyndroomasta voi opetella eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia siedettävään yhteiseloon. Ensimmäinen ja tärkein askel on oivaltaa, että kyseessä on ajatustapa, ei aukoton totuus. Itsensä tunteminen ja kielteisten ajattelutapojen muuttaminen vie aikaa. Luultavasti huijarisyndrooma-ajattelumalli on omaksuttu jo omassa lapsuudessa. Omaa sisäistä puhettaan kannattaa kuunnella: haukutko ja soimaatko itseäsi jatkuvasti? Et puhu muillekaan niin, miksi siis itsellesi?

Itse pidin kirjassa siitä, että siinä oli tosi paljon erilaisia tapoja, joilla voi lähteä työstämään omaa huijarisyndroomaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi itsen äärelle pysähtyminen, omien toimintatapojen tarkastelu ja sen pohtiminen, millä tavalla ne palvelevat tällä hetkellä elämässä, oman arvokkaan elämän  miettiminen, myötätunto itseä ja toisia kohtaan ja kiitollisuuden harjoittaminen. Kirjassa on paljon hyviä harjoituksia, esim. kiitollisuuteen, hyväksynnän harjoitteluun ja ajattelun eriyttämiseen liittyen.

Mitä kuuluu minun huijarisyndroomalleni? Tunne huijariudesta pienenee koko ajan. Olen jo vuosien ajan käsitellyt omaa sisäistä puhettani itselleni lempeämpään suuntaan. Olen tunnistanut, että huijarisyndrooma juontaa juurensa lapsuudestani. Saamani hyvä palaute kursseista ja luennoista auttaa koko ajan enemmän uskomaan, että olen hyvä ja osaan tämän oikeasti. Joskus niin hetkinä, kun epäilen omaa ammattitaitoani, saatan kaivaa esille jostakin kurssista saamani hyvän palautteen. Tsemppaan itseäni omilla ajatuksillani. "Puhun" niiden ajatusten päälle, jotka alkavat epäillä omaa ammattitaitoani ja omaa itseäni. Yksi voimabiisini on ollut Mikko Harjun "Sinä riität", jonka sanat ei ihan osu omaan elämäntilanteeseen muuten, mutta kertosäkeistö on loistava. Minä riitän, olen kaunis, olen täydellinen näin.

Minua helpotti paljon myös se, kun kirjoitin asiasta sinne fb-ryhmään ja siellä moni muukin kertoi ajattelevansa samoin kuin minä. En ole ainut. Muutkin tuntevat näin. Jopa ne, jotka ovat nimekkäitä kouluttajia ja kirjoittavat kirjoja, myös heillä käy nämä huijariajatukset mielessä. Olen ylipäänsä huomannut sen, että kun asiasta puhuu ja sen nostaa esille, asia alkaa pienentyä ja normalisoitua omassa mielessä. Monesti myös hävettäville asioille käy näin. Olen nyt esim. ihan tietoisesti julkaissut sellaisia fb-päivityksiä, jotka ovat herättäneet minussa pientä häpeän tunnetta (mitähän nyt kaikki minusta ajattelee), mutta näin siedätän itseäni sille, että elämässä voi olla rosoisia puolia ja niistä voi myös kertoa muille. "Mitähän toisetkin/naapuritkin ajattelee" on ollut se toimintatapa, jonka olen oppinut ja kaikki vähänkin hävettävät asiat on pitänyt lakaista maton alle.

Huijarisyndrooma - kirjan lukeminen avasi minulle enemmän huijasiryndroomateemaa ja oivalsin, että olen ollut oikealla tiellä tehdessäni esim. mindfulness-, myötätunto- ja kiitollisuusharjoituksia.Erityisen paljon olen käyttänyt kirjassa olevaa ajatusta siitä, että huijariajatuksia voi kuunnella rauhassa ja rennossa olotilassa ja sanoa itselleen, ettei tilanteessa ole mitään vaarallista. "Tämä on huijariajattelua, se ei ole objektiivinen totuus".

Onko sinulla huijarisyndrooma? Mitä ajatuksia blogitekstini herätti sinussa?

ps. Seuraatko blogiani jo facebookissa?

Työn imu

Minulla on ollut viime aikoina paljon töitä. Paljon mielekkäitä töitä. Olen ollut onnekas. Olen saanut hyödyntää yrittäjyydessä kaikkea osaamistani. Olen kouluttanut Mindfulness lapsille - kursseja, ohjannut yhden neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin, luennoinut pienten lasten uniasioista ja tunnetaidoista. Olen ohjannut satuhierontatuokioita ja lasten liikunnallisia ryhmiä. Ja ohjasin myös viiden kerran Lasten Tunnetaitoryhmän.

Välillä on tuntunut, että nyt mennään aika äärirajoilla. Enempää en jaksaisi, mutta juuri nämä työt jaksan. Minulla on ollut valtava flow ja työn imu.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla  yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun kuuluu kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tärkeä osa työn imua on kokemus siitä, että työ on mielekästä. Tuntuu, että tänä keväänä olen löytänyt työn imun, sillä olen saanut tehdä sellaisia töitä, jotka koen hyvin mielekkääksi itselleni. Viime syksynä tein päätöksen, että lopetan iltatyöt liikuntaryhmien osalta. Ja tämä oli hyvä päätös. Kun kalenteriin tuli väljyyttä, sain heti uutta elämään. Sain yhteydenoton Ceestolta ja olen kouluttanut tänä keväänä Mindfulness lapsille - kursseja, jotka ovat ihan unelmatyötä itselleni. Kun uskalsin luopua jostakin, elämä toi heti uutta tilalle.

Pienen väsymyksen hetkillä olen tsempannut itseäni. Minä riitän. Olen hyvä. Olen ihana. Annan valoni loistaa. Toivon, että se, että nautin työstäni, välittyy myös ulospäin.

Minulla on vähenemässä ohjaustyöt todella radikaalisti ensi viikon jälkeen ja menen vähitellen kohti kesälomaa. Uusia projekteja on vireillä ja kunhan kalenteriin tulee väljyyttä, alan edistää niitä.

Eilen illalla ajattelin, että pidän nyt reteesti neljän päivän vapaan ja vasta maanantaina teen seuraavan kerran töitä. Mutta enpä sitten ihan malttanutkaan. Aamulla kirjoitin yritykseni blogiin kolme blogitekstiä valmiiksi odottamaan julkaisemista. Mutta en soimaa itseäni siitä, etten malttanutkaan pitää täyttä vapaapäivää. On ihanaa, kun saa tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, mitkä osaa hyvin ja mitkä kokee mielekkääksi!

(kuvissa on Papellian kortteja, jotka ostin pari viikkoa sitten myyjäisistä)

Tubettajat koulun kevättapahtumassa

Kuulun paikallisen alakoulun vanhempainyhdistykseen. Olen ollut toiminnassa siitä alkaen, kun esikoinen aloitti koulun. Ja hän on nyt siis jo seiskalla eli ei enää alakoulussa. Kuopus on viidennellä eli vielä vuoden verran olen mukana tässä vanhempainyhdistykseessä. Keräämme tapahtumilla rahaa esimerkiksi koulun välituntivälineisiin (jalkapallot, hyppynarut jne), stipendeihin ja osa tapahtumien tuotosta menee luokkien retkirahastoon. Perinteisiä tapahtumiamme meillä ovat marrasmarkkinat, kevättapahtuma ja lisäksi vanhempainyhdistys on mukana koulun ja kodin yhteistyöpäivässä pitämässä buffetia.

Kevättapahtumassa meillä on ollut välillä mukana myös esiintyjiä. Tänä vuonna kysyimme oppilaiden toivetta esiintyjän suhteen. No, tulihan niitä toiveita. Oli Robin ja Anna Abreu listalla. Ja tosi monta tubettajaa. Saimme idean, josko tänä vuonna kysyisimme mukaan paria tubettajaa. Lopulta saimme paikalle Roni Backin ja Ilonan. Alun perin PinkkuPinsku oli buukattu tapahtumaamme, mutta hän joutui aika viime tipassa perumaan tulonsa ja tilalle saatiin Ilona. Onneksemme saimme tapahtumaan taloudellista tukea aluetoimikunnalta, muuten näitä esiintyjiä ei olisi ollut mahdollista buukata.

Roni Back ja Ilona olivat paikalla reilut 1.5 tuntia. Ensin he kertoivat vähän itsestään, sitten kaksi oppilasta kyseli heiltä kysymyksiä, jotka olivat pohdituttaneet koulun oppilaita. Näitä kysymyksiä olivat esimerkiksi: mikä oli haaveammattisi pienenä, miksi sinusta tuli tubettaja, miten suhtaudut negatiivisiin kommentteihin, kuinka kauan yhden videon tekemiseen ja editoimiseen menee aikaa ja milloin olet viimeksi syönyt vaahtokarkkia. Tähän meni noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli mahdollisuus päästä "fanitapaamiseen" tubettajien kanssa eli jokainen pääsi vuorollaan kuvaan Roni Backin ja Ilonan kanssa ja lisäksi he jakoivat nimmareita. Osa lapsista halusi nimmarin omaan paitaan tai lippikseen, osa perinteisesti paperille. Jotkut toivat myös lahjoja tubettajille mukanaan. Ilona oli herttainen ja Roni hauska.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla tubettamisesta. Minusta on niin siistiä, että on paljon sellaisia tapoja tehdä työtä ja ansaita elantonsa, joista ei tiennyt vielä mitään vaikkapa 6-7 vuotta sitten. Näitä ovat vaikkapa tubettaminen, bloggaaminen ja verkkovalmennusten tekeminen.

Tapahtumassa oli lisäksi erilaisia toimintapisteitä, esim. paikalliset harrastusseurat olivat esittelemässä toimintaansa. Suunnistusseura oli järjestänyt rastiradan koulun ympäristöön, jalkapalloseura erilaisia toimintapisteitä, joissa pystyi pallottelemaan. Paloauto oli paikalla (kunnes se joutui lähtemään hälytysajoon - olihan se näyttävää kun paloauto lähti paikalta pillit vinkuen). Lisäksi kirpparipöytiä, arvontaa, buffet, hattaroita.

Harmikseni kuopus ei jaksanut jonottaa fanitapaamiseen, niin meiltä jäi saamatta Roni Backin ja Ilonan nimmarit. Oikein symppis olo tuli molemmista tubettajista ja päivä oli varmasti ikimuistoinen monelle fanille, joita tuntui olevan koululaisissa paljon.

Huomenna onkin sitten taas täysin erilainen päivä, olen Espoossa kouluttamassa Mindfulness lapsille - kurssia. Mukavaa viikonlopun jatkoa!