tiistai 23. helmikuuta 2016

Keskeistä juuri nyt: Omat rajat



Minulle näytetään nyt joka puolelta, että minun on tärkeää tunnistaa omat rajani ja myös osata ilmaista ne. Olen aina ollut joo-joo-ihminen. Minun on ollut vaikea kieltäytyä asioista. Tämä on johtanut siihen, että olen unohtanut omat rajani ja oman hyvinvointini ja itseni kustannuksella olen venynyt ja paukkunut. Oli kyse vaikkapa henkilöstä, jota tarvitaan vapaaehtoiseksi yhdistyshommiin. "Joo, kyllä minä voin. Ilomielin". On monia asioita, joita olenkin tehnyt ilomielin. Pääasiassa esimerkiksi yhdistyshommat ja talkootyöt ovat olleet tätä. Tuoneet mielenvirkistystä, iloa ja uusia ystäviä. Mutta sitten olen huomannut, että on asioita, joita en ole enää tehnytkään ilomielin, vaan siitä on tullut pakkopullaa. Sisällä ei ole kuplinutkaan iloa vaan ahdistava möykky. Päässä onkin pyörinyt, "miksi tulinkaan lupautuneeksi tähän?".

Töiden suhteen olen osannut asettaa kokonaisaikarajat usein aika hyvin. Rajasin vuosia työaikaani olemalla osittaisella hoitovapaalla enkä juurikaan suostunut tekemään ylitöitä. Hyvä minä! Myös yritykseni perustaminen syntyi halusta rajata jatkossakin työaikaani reilusti normaalia lyhyemmäksi. Tosin tunnistan itsessäni, että siellä lyhyenkin työajan sisällä olen tehnyt aikamoisia joustoja ja rajojen ylittämisiä. Vaikka kalenteri on ollut täynnä, olen buukannut silti aikoja asiakkaille joihinkin "väleihin" omien ruokataukojen ja oman jaksamisen kustannuksella. Olen ollut töissä täysin puolikuntoisena enkä myöskään isäni kuoltua tajunnut pitää tarpeeksi pitkää sairauslomaa. Kun olin niin velvollisuudentuntoinen. En osannut ajatella tarpeeksi itseäni ja omia voimavarojani.


Minulle rajojen asettamisen haasteita on tuonut miellyttämisen haluni. Olen halunnut miellyttää kaikkia. En ole uskaltanut sanoa ei, koska olen pelännyt jonkun suuttuvan minulle. Samalla olen sallinut sitä, että minun ylitseni on kävelty ja minua on kohdeltu huonosti. Ja olen kohdellut itseäni huonosti halutessani miellyttää muita. Samalla kun olen kumartanut muille, olen pyllistänyt itselleni. Olen vastannut "kyllä" silloinkin, kun samalla olen sanonut itselleni ja omille tarpeilleni ja hyvinvoinnilleni ei. On ollut tilanteita, että olen ollut enemmän muita varten ja samalla olen sivuuttanut omat tärkeät tarpeeni.

Yrittäjänä huomaan jatkuvaa tasapainoilua rajojeni kanssa. Mitä töitä teen ja mihin hintaan? Vastaanko meileihin myös iltaisin ja viikonloppuisin? Osaanko rajata työaikaani, kun toimistoni on kotona vai teenkö töitä tavallaan koko ajan? Joitain hyviä rajauksia olen onnistunut tekemään kuten esimerkiksi se, että yritykseni ei ole kaikissa mahdollisissa some-kanavissa mukana. Facebook ja twitter (joka ei ole kovin aktiivisessa käytössä) riittää. Ja yrityksen blogi. Huomaan, että helposti ajaudun täysin päämäärättömään nettiselailuun helposti.

Itsen ja oman tilan suojeleminen on tärkeää.Terveet rajat ylläpitävät hyvinvointia, auttavat toteuttamaan itselle tärkeitä päämääriä ja tukevat tasapainoisia ihmissuhteita.


Nyt tutkailen tosi paljon omia rajojani. Missä menee rajani? Osaanko sanoa ei? Teenkö asioita, joita en oikeasti haluaisi tehdä? Mitä sanoo sydämeni? Kuuntelen itseäni ja mietin, uskallanko asettaa rajani, entistä paremmin, entistä enemmän ajatellen itseäni, perhettämme ja omaa ja perheemme hyvinvointia. Se on samalla oman arvon tuntemista. Mikä tuottaa minulle iloa? Milloin asiasta tuleekin pakkopullaa ja ilo katoaa?

Onko sinun helppo tunnistaa ja ilmaista omat rajasi? Osaatko sinä sanoa ei? Osaatko asettaa itsesi, hyvinvointisi ja perheesi esim. töiden edelle? Miten rajaat työtäsi?

ps. kuvat ovat viime viikonlopulta, Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta, jossa pohdiskelin paljon omia rajojani. Se tuntui keskeiseltä teemalta myös monen muun koulutuksessa olevan elämässä.


4 kommenttia:

  1. Monta kysymystä, joita voisi pidempäänkin pohtia. Mutta melko hyvin osaan tänä päivänä asettaa rajojani ja sanoa eikin. Ja kylläkin. Ennen en osannut kovin hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tullut koko ajan paremmaksi asettamaan rajoja. Kaukana on se Heli, joka ei uskaltanut ilmaista itseään ja mielipiteitään. Silti, edelleenkin rajojen asettaminen on minulle haaste. Nyt erityisesti yrittäjänä huomaan, että tämä on läsnä elämässä vahvasti.

      Poista
  2. Hei! Minä olen myös oppinut sanomaan EI harjoituksen tuloksena, ja osaan sanoa KYLLÄ omille haluilleni ja toiveilleni, mutta yrittäjänä hapuilen tässä tai opettelen sitä. Uskon, että palkkatyössä on helpompi vetää omat rajat, vaikka toki varmasti sielläkin joutuu harjoittelemaan Ei:n sanomista, ellei tämä tule luonnostaan. Mutta työt siellä useimmiten voi jättää työpaikan sisälle ja työt eivät lopu (useimmilta aloilta ainakaan), vaikka viettäisi pitkääkin pidemmän talviloman. Jos yrittäjänä sanoo paljon ei, kolkuttelee takaraivossa ajatus suljenko ovia mennessäni. Ja yrittäjänä on niin kovin helppoa olla "aina töissä", ihan vain pikaisesti vastailla illalla sähköposteihin ym. ajatuksella, ettei huomenna tarvitse niitä tehdä. Mutta aikaa vierähtää huomaamatta kuin varkain johonkin. Ja toisaalta yrittäjä itse on kävelevä mainoslause, että yrityksen kannalta olisi siis hyvä ottaa osaa milloin mihinkin kissanristiäisiin. Ja tässä onkin nimenomaan kyse sitten niistä omista rajoista... eli ymmärrän rajojen vetämisen vaikeuden. Taitaa jo tämä kommenttikin paljastaa minkä asioihin suhteen itsekin hieman kamppailen :).

    Mutta harjoitus tekee mestarin. Sinä onnistut kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että palkkatyössä on niin paljon helpompi asettaa rajat. Ainakin minun oli. Nyt kun yritystoiminta on kuitenkin suht alkuvaiheessa eikä tulot vielä vakiintuneet, niin kyllä sitä joutuu miettimään, kuinka pitkään esimerkiksi asiakkaan voi antaa odottaa sähköpostia. Tai missä olisi hyvä olla mukana jne.

      Harjoittelu on käynnissä koko ajan, toivon, että jossain vaiheessa voin sanoa että nyt osaan myös yrittäjänä huomioida omat rajani hyvin.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!