perjantai 23. maaliskuuta 2018

Itsetutkiskelua + arvonnan voittaja

Neulon tällä hetkellä muhkeaa torkkupeittoa froteepörrökuteesta


Minä olen kuluneen viikon aikana pohtinut paljon itseäni. Taas jälleen kerran. Olin kaksi päivää todella väsynyt.  Mieli haki kovasti syytä sille. Olen käynyt ajoissa nukkumaan ja nukkunut hyvin, töitä ei ole ollut liikaa, vapaa-aikaa on ollut, olen joogaillut kotona, tehnyt käsitöitä. Ja silti olin nuutunut. Koomisesti keskiviikkona olin pitämässä pikkulapsiperheille uniluentoa väsyneenä. Minulla on ollut tällä viikolla myös Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus myynnissä ja itse tosiaan olin viikon aikana kaikkea muuta kuin hehkeä ja elinvoimainen.

Nyt taas olo on hyvä. Vaikka mieli kuinka on hakenut syytä väsymykselle, en ole sitä löytänyt. Väsyneenä kaikki tuntuu mustemmalta, koko yrittäjyys alkaa maistua puulta ja keskiviikkona kuopuksen kotitalouskotiläksykin tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Mies oli tietenkin illan kokouksessa ja minun piti vaan jaksaa leipoa kuopuksen kanssa. Kun olisi tehnyt mieli vaan maata sängyssä.

Eilen luin ystäväni Hennan blogikirjoituksen introverteista ja ekstroverteista ja päässäni alkoi surrata. Tunnistin itseni introvertiksi. Muistin, että minulla on kirjastosta lainassa kirja herkkyydestä ja aloin lukea sitä. Suorastaan ahmin kirjaa. Aika moni asia natsaa minuun. Silloin kun erityisherkkyys nousi pinnalle, en millään tavoin perehtynyt asiaan. Ajattelin, että mitä vouhotusta lieneekään, ei koske minua.

Minulla on lukemisen alla Heli Heiskasen kirja "Herkkyyden voima". Heli on muuten opiskellut samaan aikaan sosionomiksi kuin minä. Sen jälkeen hän on opiskellut vielä psykologiksi.

Kyllähän minä olen sen jo tunnistanut pitkään, että kuormitun helposti ja tarvitsen paljon palautumisaikaa. En jaksa samoja asioita kuin moni muu. En jaksa kokopäivätyötä, en pysty olemaan massatapahtumissa. Päiväkotityötä jaksoin vain 3.5 vuotta, kun en kestänyt sitä meteliä ja henkistä ja fyysistä kuormitusta, mikä työhön liittyi. Olen usein ajatellut, että olen huonompi kuin muut. Kun en vaan pysty enkä jaksa. Edelleenkin mielessäni pyörii usein, että miten "kaikki" muut jaksavat ja pystyvät, mutta minä en. Mikä minussa on vikana?

Nyt parhaillani mietin, onko tämä introverttius ja herkkyys minussa ominaisuus, joka on osa minua ja hermostoani. Olen tällainen. Nyt on näin. Väsyn helposti. Tarvitsen paljon lepoa. Vastaan taistelu, itsen soimaaminen ja puskeminen ei tähän auta. Pohdin, miten pystyn toimimaan ja elämään vielä enemmän kehoani ja omaa hyvinvointiani kuunnellen. Minulle sopisi ihan hirveän hyvin se, että saisin lukea kotona kirjoja, pitää pari-kolme ryhmää / luentoa viikossa, saisin kävellä luonnossa, joogata ja tehdä mindfulness-harjoituksia. Mutta kun tästä ei tule rahaa tarpeeksi ja sitäkin tarvitaan elämiseen. Tasapainon etsiminen siis jatkuu.

Sain suoritettua blogini 4 v synttäriarvonnan. Arvontaan osallistujia oli sekä täällä blogin että facebookin puolella. Vihkon ja kortit voitti Vintagentti. Onnea arvonnan voittajalle" Huomasin, että meiliosoitteesi oli mukana, joten laitan sinulle sähköpostia osoitteesi saamiseksi.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!


4 kommenttia:

  1. Huikeeta, kiitos ihanasta arvontavoitosta!!

    Itse aikuisiällä päiväkotityöhön vaihtaneena tunnistan hyvin tuon kuormiittavuuden. Nykyään työstä kotiin tultuani tarvitsen hetken hiljaisuutta, kotimatkalla ei paljon radiotakaan huvita kuunnella. Eikä todellakaan houkuta vapaa-ajalla lähteä viettämään aikaa minnekään ihmisvilinään kauppakeskuksiin, messuille yms.

    Samoin olen minäkin usein pohtinut, että miten kaikki muut tuntuvat niin mahdottoman aikaansaavilta ja energisiltä, kun itse tarvitsee paljon ihan-vain-oleiluaikaa. Uskon, että elämä kuitenkin hakeutuu tasapainoonsa kun osaa ja malttaa kuulostella oman näköistään elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ai, sinä olet päiväkodissa töissä. Minäkään en juurikaan radiota kuunnellut tai telkkaria pitänyt auki päiväkotipäivän jälkeen.

      Minä tarvitsen tosi paljon aikaa vaan oleilulle. Toisaalta olen aikaansaavakin, mutta myös sitä vapaata oleilua ja mitääntekemättömyyttä tarvitsen paljon.

      Poista
  2. Tuotakohan se on sitten itselläkin, että vaikka ihmisten kohtaamisesta nauttii, siihen myös välillä väsähtää ja mukavan tapaamisen tai hauskojen synttäreiden jälkeen sitä on jotenkin ihan poikki. Näin ei kyllä käy aina, mutta olen itse pohtinut jonkin verran syitä tälle. Kaikille kun ei kuitenkaan vastaavaa kokemusta tunnu tulevan, vaikka useimmat haluavatkin silloin tällöin vetäytyä omiin oloihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aikamoista tasapainottelua sen kanssa, että niin ihanaa kuin onkin nähdä ystäviä ja osallistua tapahtumiin, niin ne eivät aina johda omaan virkistymiseen vaan kuormittumiseen. Osa ihmisistä taas saa voimaa samaisista asioista. Tämä on teema, jonka tutkimista jatkan.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!