Liiketoimintasuunnitelmaa

Meikäläinen on tässä kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa. Oma liikeidea on ollut jo pitkään selvillä, samoin tunnistan omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olen tuotteistanut osaamistani. Sitten meneekin jo hankalammaksi. Markkinat ja kilpailijat. Kirjanpito ja talouden suunnittelu. Ei ihan mun vahvuuksia. Mutta homma etenee. Yrityksen nimeä olen pyöritellyt pitkin kesää. Täytyy myöntää, että Taikasaappaat - nimikin tuli tsekattua, mutta totesin sen olevan jo salolaiselle kenkäliikkeellä. Ja ehkä se sopiikin paremmin kenkäliikkeen nimeksi kuin nimeksi yritykselle, joka tarjoaa vanhemmuutta tukevia palveluja.

Mitä minun yritykseni tarjoaa? Kotikäyntejä vanhemmuuden tukemiseksi, unikouluohjauksia sekä kotikäynteinä että puhelinohjauksina, uniluentoja lapsiperheille ja alan ammattilaisille, erilaisia vanhemmuutta tukevia kursseja (esim. Myönteisiä keinoja kasvatukseen ja Voimavaroja vanhemmuuteen), ratkaisukeskeistä valmennusta, vauvahierontakursseja, aarrekarttakursseja  ja erilaisia koulutuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Näitä ammattilaisille suunnattuja koulutuksia tulen tarjoamaan kahden yrittäjätuttavani kanssa. Lisäksi ohjaan erilaisia lasten / lasten ja vanhempien liikuntaryhmiä kahdelle eri taholle. Toinen taho, jolle ohjaan liikuntaryhmiä on Vipeltävä Siili. Kyseessä on uusi yritys ja nettisivut avautuivat ihan juuri. Ohjaan Vipeltävässä Siilissä tiistaisin ja keskiviikkoisin vauvajumppaa ja taaperotunteja. Vipeltävän Siilin tunteja on Länsi-Helsingissä (Haaga, Huopalahti ja Ruskeasuo). 

Vanhemmuuskursseja tulee olemaan neljässä eri kansalais/työväen/aikuisopistossa täällä pääkaupunkiseudulla / lähikunnissa. Luultavasti linkkaan nekin jossain vaiheessa myös tänne blogiin.

Laskelmia en osaa tehdä yhtään. Rahoituslaskelma, kannattavuuslaskelma, myyntilaskelma...WHAT?  Onneksi minulla on yrittäjäystäviä, joilta olen saanut jo paljon apua. Nyt tiedän, mikä on alv-tili, että pankista saa viitenumerolistan laskuja varten, tiedän mistä voi tilata käyntikortteja.  Nyt selvittelen mitä kautta kotisivut kannattaisi hankkia (vinkkejä?), mitä nettikuvia saa käyttää vapaasti (onko sellaisia?), missä kannattaisi mainostaa ja mistä hankin kirjanpitäjän. Paljon on mietittävää, mutta olen enemmän kuin innoissani! Huomaan, että vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen ja työn tekeminen - ei maksuliikenteen tai kirjanpidon miettiminen.

Tänään on viimeinen päivä kun olen virallisesti Keravan kaupungin työntekijä. Viimeinen palkka tupsahti heinäkuun puolivälissä tilille. Seuraavasta palkasta ei vielä tietoa. Seuraavista menoista on kyllä tietoa, vaikka mitä ihania koulutuksia ja kursseja tulossa pitkin syksyä.

Koko kesän olen nauttinut siitä että olen lomalla. Nyt on vähitellen tullut olo, että on ihanaa palata töiden pariin elokuun loppupuolella. Vanhaa työtä ei ole ikävä, odotan uusia tuulia jo innolla.

Itsellä on valtavan suuri luotto tulevaisuuteen. Elämä kantaa ja uskon, että ne asiakkaat löytävät palveluni, keiden kuuluukin ne löytää. Nyt eletään hetki pienemmillä tuloilla, mutta suuremmilla vapauksilla oman elämän suhteen.

Ole itseäsi varten

Olen lukenut Rick Hansonin kirjaa Kehitä buddhan aivot. 52 helppoa harjoitusta. Heti ensimmäinen luku pysäytti. Ole itseäsi varten. Monille tämä on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Meistä monet on kasvatettu ajattelemaan, ettei omalla itsellä ole niin suurta merkitystä kuin muilla.

Kuvittele, millaista on olla hyvä ystävä jollekin toiselle ihmiselle. Mieti sitten, olenko minä sellainen ystävä itselleni?

Minä en ainakaan ole ollut. Olen ollut aivan liian ankara itselleni. Olen vaatinut itseltäni paljon, pitänyt itseäni puutteellisena ja vähätellyt sitä, mitä saan aikaan. Edelĺeenkin näin tapahtuu. En aina huomaa niitä 20 asiaa, jotka olen saanut aikaiseksi. Huomaan sen yhden, joka jäi tekemättä. Välillä soimaan ja sätin itseäni mielessäni niin paljon etten kenellekään muulle tekisi samoin. Mutta omalle itselleni teen. Tällä hetkellä sentään tiedostan tämän asian, on myös ollut elämän vaiheita etten ole tajunnut tätä ollenkaan.

Rick Hanson pyytää jokaista kysymään itseltään useaan kertaan päivän mittaan: "Olenko nyt itseni puolella? Pyrinkö toimimaan oman etuni mukaisesti?" Hyviä tilanteita näille kysymyksille ovat esimerkiksi kun itsellä on paha olla tai kun joku painostaa itseä tekemään jotain. Itseltään voi kysyä: "Mitä nyt olisi parasta tehdä, kun olen itseni puolella?". Ja tehdä sitten se niin hyvin kuin osaa.

Itseä varten oleminen tarkoittaa sitä, että välittää itsestään. Kun pitää hyvää huolta itsestään, on myös enemmän annettavaa toisille.

Kiitos Rick Hanson kun taas palautit mieleeni nämä asiat. Olen itseäni varten. Olen omalla puolellani. Pidän huolta itsestäni.

ps. kuvat ovat  Tartosta

Päivän mindfulness - harjoitus

Tämän kesäpäiviin sopivan mindfulness-harjoituksen löysin kirjasta "Lapsen ja nuoren mieli":

Keskity pilveen meditaatio

Tämä on hyvä harjoitus kesäisiin auringonotto tai loikoiluhetkiin. Valitse pilvi taivaalta, johon keskityt täysin seuraavien muutaman minuutin ajaksi. Hengitä rauhallisesti ja syvään sisään. Uloshengityksellä puhalla kohti pilveä. Toista muutama kerta ja voit huomata miten hengityksellä muutat pilven muotoa. Hengitä ja keskity pilveen kunnes se on kadonnut kokonaan tai sitä ei enää tunnista samaksi pilveksi. Voit opettaa tämän "taikatempun" myös lapsillesi.

Mukavia kiireettömiä kesäpäiviä sinulle lukijani! Läsnäoloa, tilanteessa elämistä, rauhoittumista! 

ps. suosikkikukkani syysleimu on aloittanut kukintansa. 

Lapsiperheen Tartto

Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki. Se on Viron vanhin ja Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Tartto on kaunis ja sympaattinen. Siellä on mukava rauhallinen tunnelma, kauniita vanhoja rakennuksia ja kivoja lapsiperhekohteita. Tässä kootusti meidän perheen vinkkejä Tarton matkalle. Matkailijoina siis äiti, isä ja pojat 11 v ja kohta 9 v.

Matka Tarttoon ja majoittuminen:

Tarttoon pääsee Suomesta lentäen tai Tallinnasta bussilla, junalla tai omalla autolla. Me matkustimme bussilla Tallinnasta. Matka-aika oli n. 2.5 tuntia. Bussit ovat nykyaikaisia ja hyvin ilmastoituja eikä mitään neuvostoaikaisia rotiskoja. Matkoja on vähän eri hintaisia, me matkasimme 6 euron vuoroilla. Eli halpaa matkantekoa.

Meillä oli yösijana Hotelli Tartu. Hotelli oli sijainniltaan tosi hyvä, aivan keskustassa, bussiaseman vieressä. Ahhaa-tiedekeskus näkyi hotellimme ikkunasta, joten sinne oli tosi lyhyt kävelymatka. Muutenkin kaikki oleellinen oli kävelymatkan päässä. Lõunakeskus oli ainut paikka, johon menimme bussilla ja sinnekin kulki ilmaisbussi - aivan hotellimme vierestä. Perhehuone oli tilava. Aamupala ei ollut niin runsas kuin monissa muissa hotelleissa, mutta kyllä me mahat täpötäyteen saimme. Dorpat hotelli on aivan lähellä Tartu-hotellia. Toki Tartossa on paljon muitakin hotelleja, hostelleja ja majataloja.

Lapsiperheiden matkakohteita:

Ahhaa-tiedeskus lienee Tarton suurin vetonaula lapsiperheille. Siellä oli paljon toiminnallisia juttuja, joissa itse pääsi kokeilemaan ja tekemään. Oli ajosimulaattoria, vesileikkejä, muistitestiä, peililabyrinttiä, sijoituspeliä, maanalaista seikkailua. Luonnonsalissa pystyi seuraamaan muurahaisten elämää ja vastakuoriutuneita tipuja. Siellä oli myös iso akvaario. Tiedekeskuksessa on myös tiedeteatteriesityksiä ja planetaario.

Ahhaa-tiedekeskuksen lippu on koko päivän voimassa. Sinne voi mennä uudelleen samana päivänä. Mekin kävimme välillä syömässä hotellilla ja mies ja pojat lähtivät vielä uudelleen tiedekeskukseen minun suunnatessa Lelumuseoon. Tiedekeskus on kiva kohde, johon kannattaa varata aikaa useampi tunti.

Vastaavanlaisissa paikoissa olemme käyneet aiemminkin. Tutuksi ovat tulleet Södertäljessa Tukholman lähellä oleva Tom Tits Experiment, Kööpenhaminassa oleva Experimentarium ja tietenkin kotikaupunkimme Heureka.

Batuudikeskus Up on trampoliinikeskus, jossa on trampoliinien lisäksi kiipeilypaikkoja, pomppulinna ja muutama peli. Poikia viehätti se, että sai luvan kanssa pomppia trampalta toiselle ja myös seinillä oleville trampoille ja paikassa oli myös volttimonttu, johon sai tehdä voltteja / muuten vain hyppiä sinne. Suomessa hoplopeissa yms. on kielletty kaikki tramppatemput ja tämä on välillä pänninyt poikia. Tunnin pomppiminen maksoi 2.5 euroa, kolmen tunnin lipun olisi saanut 6 eurolla ja koko päivän pomput olisi saanut 8 eurolla.

Lelumuseossa kävin itsekseni. Mies ja pojat halusivat mennä vielä uudelleen Ahhaa-tiedekeskukseen ja minä kävelin vanhan kaupungin läpi lelumuseoon. Lelumuseossa oli esillä leluja "aikojen alusta" tähän päivään saakka. Oli nukkeja, nalleja, autoja, lentokoneita, junia. Ulkona oli pieni leikkialue ja myös sisätiloissa vintillä oli leikkialue, jossa voi pukeutua rooliasuihin, leikkiä leluilla tai vaikkapa esittää nukketeatteria. Oli ehkä hyvä, että menin lelumuseoon itsekseni, luulen ettei tämä kohde olisi osunut poikien suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin, vaikka kiva olikin. Pienemmille lapsille / lapsille, joita kiinnostaa tutkia ja katsoa vanhoja leluja, lelumuseo on varmasti kiva perhekohde.

Toomemäki oli kaunis. Istuin siellä puistonpenkillä ja mietin, että jos syksyn aikana tulee väsyneitä hetkiä, silloin kun on synkkää ja pimeää, silloin muistelen niitä hetkiä kun istuin täällä. Kun ympärillä oli kaikkea kaunista, sää mitä parhain ja oma mieli lepäsi. Lapsille Toomemäellä oli pieni leikkipuisto. Toomemäeltä on upeat näköalat ja goottilaistyylisen kirkon rauniotornit näyttivät hienoilta.

Lõunakeskuksessa on seikkailupuisto  ja Ahhaa-tiedekeskuksen 4D-elämyskino. Pojat kävivät molemmissa. Seikkailupuiston radat kulkivat kauppakeskuksen katonrajassa (sisätiloissa olevan luistelukentän yläpuolella). Tasoja oli kolme: helppo, keskitaso ja vaikea. Vaikea taso oli suunnattu yli 13-vuotiaille. Meidän 11 v esikko suoritti vaikeimmankin tason tosi näppärän tuntuisesti. Pienemmältä pojalta jäi vaikeimmasta tasosta menemättä kaksi radanpätkää, mutta muuten hänkin selvisi siitä hyvin. Lopussa oli pitkä vaijeriliuku yli koko luistelukentän (tämä oli lisämaksusta). Viime kesänä kävimme Pärnun lähellä Valgerannan seikkailupuistossa, jossa oli vastaavia ratoja, mutta ulkona. Myös Tartossa olisi ollut ulkoseikkailupuisto, mutta sinne emme nyt tällä reissulla ehtineet.

Lõunakeskukseen pääsee ilmaisbussilla, joka kulkee Tasku-kauppakeskuksen (ja Tartu- ja Dorpat-hotellien) vierestä noin puolen tunnin välein.

Kasvitieteellinen puutarha oli tosi kiva. Kyseessä on Baltian kasvitieteellisistä puutarhoista vanhin. Puutarhassa kasvaa yli 6000 eri lajia. Siellä oli polkuja, joiden varrella pystyi ihastelemaan kukkaloistoa. Pienemmille lapsille jo varmaan pelkkä puutarhassa kulkeminen on elämys, osa kukista kun on isompia kuin lapset itse ovat. Puistossa oli pieni leikkipuisto ja toki poikien piti kokeilla myös puiston muurille kiipeämistä ja sieltä pois tuloa (sitä en tiedä, kuinka sallittua tuo oli...). Ulkopuutarhassa liikkuminen on ilmaista, sisälle kasvihuoneisiin meno olisi maksanut. Me ei tällä kertaa ehditty sisälle. Minulle kasvitieteellinen puutarha oli yksi Tarton parhaimmista kohteista. Pojat nostivat Ahhaan, Batuudikeskuksen ja Lõunakeskuksen paremmiksi.

Leikkipuistoja:

Leikkipuistoja oli ainakin Kaubamajan vieressä, Toomemäellä ja Kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaubamajan vieressä ollut oli isoin, kasvitieteellisessä puutarhassa tosi pieni, mutta silti pojat saivat siellä aikaan ihan hyvät leikit. Tartossa on varmaan muitakin leikkipuistoja, mutta nuo ehdimme löytää meidän suht lyhyen visiittimme aikana.

Meidän perhe suosittelee Tartto-lomaa kaikille lapsiperheille! Aurakeskus vesipuisto jäi meiltä kokematta, koska se oli suljettu heinäkuussa. Muuten luultavasti kävimme ne kohteet, joissa lapsiperheet yleisimmin Tartossa käyvät. Toki fiilistelimme myös vanhaa kaupunkia ja kävelimme Emajoen rantaa. Oli niin kaunista ja niin kesäistä.

ps. ennen matkaa kannattaa lukea Mika Väyrysen kirjat Oranssi polkupyörä ja Hopeinen aarrearkku.

Myös edellisessä postauksessa on kuvia Tartosta.

Terveisiä Virosta!

Meillä on takana onnistunut reissu Tallinnaan ja Tarttoon. Tallinna on meille jo kovin tuttu, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta. Tämän kertainen kohteemme oli Sky park - trampoliinikeskus. Tallinnasta jatkoimme bussilla Tarttoon. Tartto oli juuri niin ihana, sympaattinen ja tunnelmallinen kuin olin etukäteen kuullutkin. Ja kuinka paljon siellä onkaan kivoja kohteita lapsiperheille. Näistä teen vielä ihan oman postauksen.



Nyt on taas paluu lomalaisen arkeen. Laukkujen purkamista, pyykkien pesemistä, kukkien kastelua, lehtien ja sähköpostien lukemista. Helteiset säät ovat vähän kohdelleet pihakukkiamme kaltoin. Tänään pyörii sadettaja pihallamme.

Aktiivisen loman jälkeen on aika olla seuraava lomaviikko kotona. Tehdä ehkä pieniä retkiä lähiseudulle. Nyt on tämän kesän pidemmät reissut tehty ja niistä jää taas mahtavia muistoja mieliin ja kuviin.

Olin reissumme ajan (4 päivää) nettipimennossa, ihan tietoisesti. Päätin etten ota läppäriä mukaan enkä lue myöskään kännykkäni kautta sähköpostia, facebookia tai blogeja. Täytyy myöntää että ihan en neljää päivää ollut nettipaastossa. Torstai-iltana kävin hotellihuoneen koneelta katsomassa että onko ajastamani postaus tullut blogiini. Oli se tullut. Huomasin, että kahtena ekana päivänä oli kova hinku päästä nettiin. Aika karua huomata kuinka riippuvainen ihminen onkaan netistä.

Perusteellinen Tartto - postaus tulossa lähipäivinä. Luin matkan aikana myös havahduttavan kirjan, Sydänmagneetin. Siitäkin postailen kunhan ehdin jäsentää ajatuksiani kirjan suhteen.

Ole positiivinen!

Sain vihdoinkin tehtyä asian, joka on ollut jo vuosia to do - listalla. Heitin pois sosionomiopintojeni muistiinpanot. Niitä oli useampi mapillinen. Opinnoista on jo aikaa, valmistuin jouluna 1996. Olen minä niitä aika pitkään kyllä marinoinut. Ei enää kovin ajankohtaiselta tunnu vaikkapa vuoden 1994 ravitsemussuositukset eikä lastensuojelulaki 1980- 1990-luvuilta. Aika on mennyt eteenpäin paljon.

Mutta kyllä minä jotain ihan hauskaakin löysin käydessäni läpi monistenippuja. Olin käsin kirjoittanut paperiin näin:

Ole positiivinen!

Sano itsellesi joka aamu:

* tästä päivästä tulee hyvä

* selviän paremmin kuin luulen

* mikään ei parane huolestumalla

* en voi tehdä enempää kuin parhaani

* aina löytyy jotain ilon aihetta

* tänään teen jonkun iloiseksi

* elämä on ihanaa

Alla luki ryhmänohjaajani nimi. Hän oli ilmeisesti jaellut näitä elämänohjeiksi uusille opiskelijoille. Ja ihan hyviä ohjeita, eikö vain?

ps. jos joku muistelee, että olen maininnut olevani toimintaterapeutti, niin olen myös sitä. Ensin opiskelin sosionomiksi ja muutaman työvuoden jälkeen kutsuivat amk - opinnot uudelleen ja opiskelin toimintaterapeutiksi

Jenniemilia: Rakastan, siis olen

Luin Jenniemilian kirjan Rakastan, siis olen. Kirja kertoo elämän tärkeimmästä ihmissuhteesta - suhteesta omaan itseen. Itsensä rakastaminen on sitä, että antaa itsensä olla juuri sellainen kuin on. Kun lakkaa tappelemasta omia ajatuksiaan ja tunteitaan vastaan, vapauttaa energiaa, josta käsin todellinen muutos on mahdollinen. Koko keho ja olemus korjaavat itsensä aivan luonnostaan, kun niille antaa riittävästi tilaa. Elämän tarkoitus ei ole tehdä, saada aikaan ja saavuttaa jotakin arvokasta. Syvin tarkoitus on löytää ja luoda todeksi se, kuka todella on ja mitä elämään tuo oman olemisen kautta.

Kirja avaa itsetutkiskeluprosessia tekstien ja harjoitusten avulla. Päivittäisten harjoitusten avulla lukijaa johdatetaan kohti itsensä rakastamista ja elämänvoimaa. Kun palauttaa yhteyden omaan sisimpäänsä, avaa maailman, jossa kaikki on mahdollista juuri nyt. Kirja auttaa näkemään todellisia tarpeita ja tavoitteita joista käsin voi elää itsensä näköistä, täyttä elämää. Elämää, joka kumpuaa rakkaudesta käsin, ei peloista käsin.

Kirjassa on hengitysharjoituksia, kiitoskirjettä itselle, aarrekarttaa, omien puolustusmekanismien ja pakokeinojen kartoittamista, omien ajatusten kyseenalaistamista, kiitollisuuspäiväkirjaa, omien syvimpien tarpeiden kirjaamista, elämäntarinan kirjoittamista. Paljon erilaisia harjoituksia oman todellisen itsen löytämiseksi. Harjoituksia on viidelle viikolle, eri teemoilla. Teemoja ovat esimerkiksi sisäänpäin kääntyminen (työkaluna hengitys), haasteiden tunnistaminen (työkaluna salliminen) ja näkyväksi tuleminen (työkaluna kyseenalaistaminen).

Kirja osui ja upposi. Kolahti kovaa. Kirjassa on juuri niitä teemoja, joita olen pohtinut viimeisten vuosien (erityisesti viimeisten kuukausien) aikana. Luin kirjan aika lailla läpilukaisuna, en vielä alkanut paneutua tehtäviin. En vielä, sillä olen ilmoittautunut syyskuussa alkavalle Jenniemilian Rakkauskurssille, jossa pääsen syvemmin tutustumaan kirjan teemoihin ja pääsen myös keskustelemaan niistä ryhmässä.

Suosittelen kirjaa. Varsinkin jos olet valmis menemään vähän syvemmälle itsetutkiskelussasi ja kohtaamaan omia pelkojasi, haavojasi  ja varjojasi. Omia haasteita on helpompi paeta kuin kohdata. Totuus on kuitenkin se, että niistä voi päästä yli vain kohtaamalla ne. Siihen tämä kirja antaa paljon ajatuksia ja työkaluja.