sunnuntai 10. elokuuta 2014

Tyhjentämistä

Olen tehnyt tyhjentämistä nyt monella tapaa. Olen tyhjentänyt kotiamme. Kirppisviikko on menossa (ja jo loppumassa). Poikien pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja pelejä on myynnissä SUNkirppiksellä. Kuten myös muutama sisustustavara. Huomenna Kierrätyskeskuksen auto hakee meiltä muutaman isomman tavaran. Mukaan lähtee myös pari kassillista vanhoja verhoja ja muita tekstiilejä ja muutama sellainen matto, jota ei olla käytetty vuosiin. Jos joku ihmettelee, miten olemme tulleet hankkineeksi liian paljon mattoja niin nuo ovat siltä ajalta, kun sekä minä että mies olimme sinkkuja ja asuimme omissa kodeissamme ja kun muutimme yhteen, kaikille matoille ei ollut tarvetta. Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme oli tarvetta isommille matoille ja niitä äitini teki meille. Ihan itse kangaspuilla. Olen myös käynyt läpi vanhoja opiskelumappejani ja heittänyt sieltä pois hurjan määrän ikivanhoja opiskelupapereita. Niin ihanaa saada tilaa hyllyihin. Myös oma mieli rauhoittuu, kun ympäristö tulee hallitummaksi.

Minä en ole ikinä ollut himoshoppaaja. Minua on alkanut jopa vähän ahdistaa kuluttaminen ja kaikki se tavaramäärä mitä kaupoissa on tarjolla. Moni blogi perustuu kuluttamiseen. Esitellään uusia mallistoja ja nehän tietty ovat ihania (tai uhania) - ja lukijoille tulee olo, että tuo on saatava. Se on ihana. Kun mulla on se, olen onnellinen ja kuulun genreen. Nyt nämä tekstit ovat taas ajankohtaisia, kun esim. vaatemallistoihin saapuu uudet syksymallistot ja ne laitetaan myyntiin yöllä. Siellä sitten sadat vanhemmat (tai yleensä kait äidit) ovat klikkailemassa tuotteita puolen yön jälkeen ostoskoreihin, jotta saisi uutuudet ihan tuoreeltaan. Järkevää? Voisiko ihan oikeasti miettiä, tarvitseeko meillä olla koko malliston kaikkia tuotteita? Riittäisikö yksi paita? Tai onko oikeasti tarvetta sillekään? Minusta on aina piristävää, jos blogista löytyy myös kulutuskriittistä tekstiä. Todellakaan, kaikkea ei tarvitse ostaa. Tavara ei tee onnelliseksi. Eräs huonekaluliikkeessä ollut myyjä kertoi, että hän ahdistui työhönsä ja hänen oli vaihdettava työpaikkaa. Häntä alkoi ahdistaa se, että ihmiset tulevat ostamaan sohvaa ja samalla ajattelevat ostavansa sen myötä itselleen myös onnea ja tiettyä statusta. Ja näinhän ei ole.

Minä pyrin ostamaan harkiten ja vain tarpeeseen. Joskus lipsahtaa, mutta onneksi aika harvoin. Moni nainen sanoo, että "ei laukkuja, kenkiä ja koruja voi koskaan olla liikaa". Voi todellakin olla. Itseäni ahdistaa joskus jopa kirppareilla kun katson niitä pöytiä, jotka on ladattu täyteen kenkiä, koruja, hajuvesiä, laukkuja ja vähän käytettyjä vaatteita. Mihin tarpeeseen ne kaikki on ostettu? Ehkä shoppailuterapiaa on tullut aika lailla harrastettua? Ostettu itselle uudet kengät piristämään elämää ja parin käyttökerran jälkeen on todettu, ettei nämä sitten olleetkaan hyvät. Ja sitten on taas ostettava uudet.


Minä pystyn ihan hyvin käymään Ikeassa ostamassa vain sen jutun, jonka olen mennyt sieltä hakemaan. Pystyn tekemään hyvin myös kierroksen Helsingissä ostamatta sieltä mitään. Minulla on ollut samat sandaalit varmaan jo neljä vuotta. Vielä toimivat, joten uusille ei ole tarvetta. Pojille ei todellakaan ole ostettu uutta koulureppua joka vuosi. Esikoinen käytti samaa reppua kaksi ekaa kouluvuotta ja sitten se reppu siirtyi kuopuksen käyttöön kahden ekan luokan ajaksi. Nyt kuopus sai uuden koulurepun, koska tarvitsee isomman repun kolmannelle luokalle.

Sen lisäksi että olen tyhjentänyt kaappeja, olen tyhjentänyt myös omaa mieltäni. Olen käynyt läpi omaa ajattelumaailmaani ja muuttanut uskomuksiani. Tiedättekö sen oman sisäisen puheen, pikku kehnon, joka hokee omassa päässä, että "ei sinusta ole siihen", "mitä sä oikein yrität", "sä kyl näytät ihan kauheelta tänään", "hah, yrittäjäksikö sinä muka luulet rupeavasi, buahhahhaaa...".  Tätä pikku kehnoa, ilkeää pikku ääntä sisälläni, olen nyt kouluttanut toisenlaiseen moodiin. "Sinä osaat", "sinusta on siihen", "näytät tosi hyvältä tänään". Ylimääräisen tavaran lisäksi tyhjennän myös omasta mielestäni kaikki ylimääräiset roinat pois.

Tyhjentämistä siis monella tapaa. Kodin ja samalla koko elämän ylimääräisen roinan tyhjentämistä. Vapauttavaa, kaikin puolin.

Mikä on sinun suhteesi kuluttamiseen? Oletko sinä tyhjentänyt kotiasi? Entä mieltäsi?

ps. kymppitonni täynnä ja jo ylitetty! Blogissani on nyt yli kymmenentuhatta klikkausta. Hienoa! Kiitos teille lukijat.Tämän kunniaksi voisin järjestää lähitulevaisuudessa blogini ekan arvonnan.

18 kommenttia:

  1. Tekstissä oli kyllä taas niin paljon meikäläisen ajatuksia! Olen mietiskellyt myös tuota pintaliito-elämää. Ja kyllä itsekkin ostan silloin tällöin muksuille merkkivaatteita, kylläkin AINA alesta. Panostan myös hyviin talvivaatteisiin ja ostan ne jo edellisenä keväänä valmiiksi. Itselleni hankin vaatteita vähän, yksi syy on se etten yksinkertaisesti löydä mitään mistä tykkäisin. Kolmas kesä samoilla sandaaleilla täälläkin :)

    Vielä muutama vuosi sitten saatoin ostaa jotain vain koska se oli edullinen ja mä ehkä sitä joskus tarvitsisin... Nykyään en osta edes kirppareilta jos en sitä tarvitse (paitsi yhdet lamput pari viikkoa sitten euron kappale...) :D

    Olen miljoona kertaa ajatellut blogiani tästä kulutus vinkkelistä. Sisustusta ja kirppareita, antaako se ihmisille pinnallisen kuvan tai että elän tavarasta, toivottavasti ei. Itse olen vain äärettömän kiinnostunut löydöistä ja sisustamisesta. Asuntomessuilla käppäilessäni totesinkin ystävälleni, että tuskin olisin onnellisempi asuisin näissä missä talossa tahansa.

    Valehtelisin jos väittäisin etten pitäisi kauniista tavaroista tai etteikö minussa asuisi pientä materialistia, mutta sanotaanko näin että osaan pitää jalat maassa tämän asian suhteen (välillä lipsahduksia) ja osaan luopua tavarasta, myöskään kotiäitinä rahallinen tilaanteeni ei mahdollistaisi kaikille kolmelle lapselle uutuus vaatteiden ostoa. Kaksi kertaa vuodessa vien vaatekuorman Karjalaan lähtevään rekkaan ja kirpparipöytää pidän silloin tällöin. Nopeasti kirjoitettua sekavaa tekstiä, ole hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos tekstini kolahti. Kyllä minäkin tykkään kivoista lastenvaatteista ja kauniista sisustustavaroista. Ja kyllä meillä niitä myös on. Mutta aina ostettu alesta ja koko ajan enemmän myös harkintaa käyttäen.

      Ja niitä lipsahduksia sattuu varmaan jokaiselle. Olen minäkin ostanut jotain kirpparilta, koska se oli halpa ja näytti kivalta. Sitten kotona olen todennut, että eihän tälle nyt ole edes paikkaa ja seuraavan kirppispöydän myötä se on saanut lähteä uuteen kotiin.

      Nyt tietenkin myös mun rahatilanne (= tuleva yrittäjyys) tekee sen, ettei ole edes varaa mihinkään heräteostoksiin. Eikä kyllä ole tarvettakaan, ei oikeasti millekään. Poikien syysvaatetilannetta pitää tarkastella, kunhan sen aika on, mutta luulen että nekin ovat kaapeissa valmiina, edellisistä ale-myynneistä ostettuna.

      Poista
  2. Ihania tai Uhania :) - niinpä!

    Tuli tuosta, että äitisi teki teille mattoja, mieleen.. että mietippä entisajan meininkiä. Niin sitä jaksettiin tehdä vanhoista vaatteista matonkuteita. Sinne päätyivät mattojen joukkoon kaikki vanhoista nailonsukkahousuista myöten. Aika hiljaista, että nykyihmiset moista jaksaisivat tehdä. Jos tahdotaan tehdä jotain matonkuteista, käydään kuteet ostamassa kaupasta.

    Mä pystyn tekemään kanssa kevyesti ikean reissun jollain 3 euron budjetilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä olen leikannut vanhoja vaatteitani kuteiksi. Ja virkannut niistä esim. pyöreiden tyynyjen päällisiä meille.

      Minultakin onnistuu Ikean reissu hyvin pienellä budjetilla. Harvoin siellä käyn ja aina menen hakemaan jotain tiettyä, ikinä en lähde vain haahuilemaan ja "etsimään jotain".

      Kiva kun tulit käymään blogissani, tervetuloa toistekin!

      Poista
  3. Oli piristävää lukea ajatuksiasi kuluttamisesta. Tuntuu hyvältä, että on muitakin, jotka ajattelevat samoin. Tunnistan tuon pahoinvoinnin tavarapaljouksien keskellä kauppakeskuksissa. Toki minullakin vaikuttaa rahatilanne pienenä yrittäjänä, mutta todellisuudessa en tahdo kuluttaa ja tuhlata turhiin tavaroihin. Vähemmän on enemmän pätee tässäkin. On ihanaa omistaa muutamia tavaroita, jotka ovat rakkaita ja arvokkaita itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että on muitakin jotka ajattelevat samoin kuin minä. Minusta on ihanaa, jos tavaraan liittyy jokin tunneside. Minä muistan monesta tavarasta, mistä se on tullut meille. Tuo on lapsuudenkodistani, tuo on mummoni vanha. Tuon ostin synttärilahjarahoillani. Tuon ostin kirppisrahoillani.

      Minä en käy kauppakeskuksissa juurikaan. Ne ahdistavat. Liikaa ihmisiä ja liikaa tavaraa. Liikaa hälyä, meteliä ja mainostusta. Mieluusti kannatan lähipalveluja ja pienempiä putiikkeja kuin suuria kauppaketjuja.

      Poista
  4. Taas kerran hyvää pohdintaa, Heli! Paljon sellaista, jota olen mietiskellyt etenkin tämän vuoden aikana.

    Tavaran määrä ja hirveä kuluttaminen ahdistaa minuakin ja sitten on se toinen puoli, ostelun sosiaalisuus. Miksi kuluttamisesta on tullut/tehty niin sosiaalista? On lastenvaatekutsuja, kaikenmaailman kosmetiikkailtoja - töissäkin kahvitunnilla puhutaan, miten itse kukin palkitsee itsensä uudella mekolla tai kengillä. Moni perhe viettää aikaa kauppakeskuksissa, vaikka metsät, uimahallit jne. odottavat. Joskus tekisi mieli huutaa, toisinaan menen juttuihin mukaan. Koetan tehdä hankintoja perusteellisesti ja kestävästi, mutta aina se ei onnistu. Luin vuodenvaiheessa Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja sen tiimoilta aloitin nyt ostolakon. En aio puoleen vuoteen ostaa ollenkaan vaatteita itselleni. En ole aiemminkaan kuluttanut tai lohtushoppaillut ylettömästi, mutta olen toisinaan sortunut mielihyväostoksiin. Nyt kokeilen tätä, koska en todellakaan tarvitse mitään.

    Päinvastoin, olen vähentänyt: olen juurikin karsinut vaatekaappiani, lahjoittanut vaatteita, kierrättänyt eteenpäin. Ei sitä karsittavaa paljon ollut, mutta jotain kuitenkin. Ja samalla tavalla esimerkiksi kuopuksen aloittaessa koulunkäynnin, saimme hänelle uuden tuolin, kun maalasimme mieheni isovanhempien vanhan puutuolin pojan lempivärillä. :)

    Kirjabloggaajana joidenkin blogien kulutuskeskeisyys pistää kyllä silmään. Toki kirjatkin ovat kulutustuote, mutta jotenkin erilainen.

    Tosiaan, kiitos tästä. Hyvää pohdittavaa kenelle vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! Niin, tosiaan lastenvaatekutsut. Olen minä niilläkin onnistunut olemaan ostamatta mitään. Useammankin kerran. Minunkin huomioni on kiinnittynyt siihen, että moni perhe hengailee joka viikonloppu kauppakeskuksissa. Tiedän jopa ihmisiä, jotka sanovat esim. Jumbon olevan kuin "heidän toinen olohuoneensa". Täysin vieras ajattelutapa itselle.

      Olen minäkin joskus ostanut itselleni palkinnon. Esimerkiksi joulun alla ostin itselleni Juha Tapion cd-levyn joululoman kunniaksi. Palkinnoksi siitä, että olin selvinnyt niin hyvin kuluneesta kiireisestä työsyksystä. Se ei ollut heräteostos vaan pitkään mietitty ja harkittu.

      Hyvä jos kirjoitukseni herätti ajatuksia, niitä herätteleviä ajatuksia minäkin aina blogeista haen. Mieluummin pohdintaa kuin alekoodeja.

      Poista
  5. Niin samaa mieltä!! :)

    Ps. Olen käynyt Ikeassa elämäni aikana kaksi kertaa: ostokset yhteensä 0 euroa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikeassa pystyy tosiaan käymään myös ostamatta sieltä mitään. Ja minä tiedän monta ihmistä, jotka joka reissulla raahaavat kotiin pari Ikean kassillista tavaraa, vaikka menivät alun perin hakemaan yhtä koria.

      Poista
  6. Pps. Ehdoton ehkä -blogin Saara on kirjoittanut omaan blogiinsa tuosta vaatekaapin uudistamisesta. Olen itsekin sinne kommentoinut ja luvannut jo ajat sitten blogata aiheesta itsekin ja myös osallistua vastaavaan projektiin. Teksti odottaa vain vielä luonnoksissa - ja projekti odottaa aikaa. Mutta kyllä se tästä. Sitä odotellessa suosittelen lukemaan nuo Saarankin postaukset.

    Ja siis tämä sun teksti oli hyvää: mieluummin pohdintaa kuin alekoodeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin käydä lukemassa Saaran postausta vaatekaapin uudistamisesta. Kiitos vinkistä!

      Poista
  7. Hieno kirjoitus! Minä aloitin jo keväällä omien kaappieni tyhjentämisen. Ja huomannut miten valtavasti se vaikuttaakaan omaan mieleen kun tavaraa on vähemmän. Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse paljoa. Ja nuo lapset...ne ovat kyllä mitä mahtavin mahdollisuus käytää aikaa ja rahaa vaikka kuinka ostaessaan milloin mitäkin, niin vaatetta kuin tavaraa. Kovin helposti vanhemmat saadaankin mainoksilla "tarvitsemaan" lapsilleen enemmän mitä todellisuudessa he tarvitsisivat. Voisiko olla omaa epävarmuuttaakin vanhempana...

    Minä otin keväällä tavoitteekseni, että jokaista uutta tavaraa ym. kohden lähtee kaksi vanhaa menemään. Sillä periaatteella nyt olen tyhjentänyt kaappejamme. Hitaasti mutta varmasti :). No toki en koskaan ole ollutkaan mikä himoshoppaaja, ettei kaappimme jatkuvasti notku uutuuksia, mutta säilyttänyt olen "turhaa".

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä periaate, että jokaista uutta tavaraa kohden lähtee kaksi vanhaa menemään. Lapsiperheille tosiaan tyrkytetään ihan vaikka mitä. Varsinkin vauvaperheet ovat oiva kohde ties mille tavaroille. Vanhemmat haluavat vauvalleen parasta ja hankkivat sitten ties mitä hetkuvia sittereitä, jotka soittavat musiikkia ja heijastavat kattoon tähtiä.

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  8. Hei, mahtava teksti, hyvä blogi, tottamaar alan lukea!

    Mä olen tosi kulutuskriittinen. Ensinnäkin mun mielestä akikki maksaa nykyaikana tosi paljon, ja olen pihi. Toisekseen, mua ahdistaa kaaos ja sitä on ihan tarpeeksi viiden hengen taloudessa ilmankin, että alkaa juosta uusien mallistojen ja turhien huonekalujen perässä. Minäkin pidän säännöllisesti "tyhjennytalkoot" joissa käydään kaikki tavara läpi tyyliin "Kirppis/lahjoitus/roskis/varasto/koti" ja aina tulöee mahtava fiilis kun pääsee ylimääräisestä, stressiä tuottavasta materiasta eroon.

    Ja nuo vauva-/lapsiperheelle suunnatut tavarat! Argh. Kaikenmaailman hilavitkutinta aina vaipparoskiksesta vauvan iPad -kuoriin, menee yli ymmärryksen ja aika lujaa. :P

    VastaaPoista
  9. Kiitos sanoistasi! Minustakin oli kiva löytää sinun blogisi. Pihi olen minäkin. Ollut oikeastaan aina, se on tullut perintönä lapsuuden kodistani. Ja kun minulla on mies, joka on vielä pihimpi kuin minä, niin meidän elämäntapa on sitten aika pihi kaikkiaan.

    Vauva/lapsiperheille tosiaan myydään lähes mitä vain. Tuntuu, että vuosi vuodelta menee vain hurjemmaksi mitä kaikkea on tarjolla. Ja kun oikeasti vauva ei tarvitse juuri mitään.

    Tyhjennystalkoot ovat niin hyvää fiilistä tuottavia!

    VastaaPoista
  10. Löysin tänne blogiisi toisen blogin kautta. Mukavia juttuja olet kirjoitellut tänne myös tuosta yrittäjäksi ryhtymisestä ja oravanpyörästä. Itse olen miettinyt tässä uuden ammatin hankintaa, mutta vielä auki mikä se voisi olla. Jäin myös lukijaksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Hienoa, jos kirjoitukseni kolahtavat. Tässä parhaillaan pakerran yritysasioita eteenpäin ja niistäkin varmaan jossain vaiheessa kirjoittelen lisää. Oravanpyörään en halua, en ollenkaan. Toivon, että sinullekin selkenee, mitä haluaisit opiskella tai tehdä tulevaisuudessa. Kohti unelmia, sitä minä suosittelen!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!