Elokuun poika 9 v - vauhdilla maailmaan!

Kuopus täytti 9 - vuotta tänä aamuna klo 6.58. Aika kliseistä kirjoittaa, mutta niin se aika juoksee. Kuopuksen syntymä säilyy mielessäni ikuisesti. Kuopus voi sanoa, että hän on syntynyt Vantaalla. Hän syntyi kotonamme. Kyseessä oli suunnittelematon kotisynnytys. Syöksysynnytys.

Siinä missä synnytin esikoista pitkään ja hartaasti, lähes 20 tuntia Jorvissa, kuopuksen synnytys eteni niin hurjaa vauhtia ettei edes ambulanssi ehtinyt meille. Kun ambulanssi tuli, oli kuopus jo rinnallani imemässä. Papereissa synnytyksen kestoksi on laitettu 1 tunti, mutta omasta mielestäni synnytys kesti 20 minuuttia. Tuo 20 minuuttia on se aika, mikä kesti supistusten kovenemisesta syntymään asti. Noin 10 minuuttia ennen syntymää tajusin, että sieltä se vauva nyt tulee ja huusin miehelle, että soita ambulanssi. Mies oli siinä vaiheessa silittämässä kauluspaitoja....Tästä on vitsailtu paljon jälkikäteen. Ehti sentään synnytykseen mukaan silityksen lomasta. Hätäkeskuksesta sain ohjeeksi mennä kyljelleni ja olla ponnistamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.  Kuopus, meidän karhunpentu syntyi kahdella ponnistuksella kylpyhuoneessamme. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja toisella vartalo. Kätilönä toimi mies, joka onneksi oli seurannut esikoisen syntyessä tarkkaan kätilön touhuja. Hän osasi kiepauttaa pois napanuoran kuopuksen kaulan ympäriltä. Kuopuksen synnyttyä minun ekat sanani olivat "onks se kuollut". Äännähdystäkään ei kuulunut. Mies antoi kuopuksen syliini ja minä otin hänet rinnalleni. Imeminen käynnistyi saman tien. Tässä vaiheessa muistan kurkanneeni, että meille syntyi pikkuveli.

Tämän jälkeen paikalle tulivat ambulanssimiehet (kahdella ambulanssilla)  ja heti perään appivanhemmat, jotka olivat tulossa hoitamaan esikoista, jotta pääsemme lähtemään synnyttämään Kätilöopistolle. Mietin jälkikäteen, että onneksi Karhunpentu syntyi ennen appivanhempien tuloa. Ei ihan mun mieleen olisi ollut ajatus, että pusaan vauvaa appivanhempien tuijottaessa vieressä. Saavuimme sitten Kättärilla ambulanssilla ja vauva vatsani päällä. Ambulanssimiehet olivat todenneet vauvan kymmenen pisteen vauvaksi ja Kättärillä todettiin sama asia. Täydellinen vauva ja myös minun vointini oli loistava. Kätilöopistolla olimme yhden yön verran ja seuraavana aamuna lähdimme jo takaisin kotiin. Meistä oli tullut nelihenkinen perhe. Unelma kahdesta pojasta oli toteutunut.

Kättärillä meitä kävi katsomassa varmaan kaikki vuorossa olleet kätilöt ja muut työtekijät. Iltapäivälehtiin tarinamme ei päätynyt, onneksi. Paikallisissa lapsiperhepaikoissa (puistot, kerhot, muskarit) tieto kotisynnytyksestä lähti leviämään nopeasti ja moni kysyi minulta, että olenko se, joka synnytti kotiin. Toinen aika yleinen kysymys oli, että "joko olet toipunut järkytyksestä kun vauva syntyi kotiin". Voin sanoa, etten ollut järkyttynyt. Siinä ei ehtinyt olla järkyttynyt. Ainut hetki kun tuntui, että tämä ei ole totta, oli se kun tajusin, että nyt se vauva tulee ja olemme omassa kylppärissä ja paikalla on vain minä ja mies (ja miehellä puhelinyhteys hätäkeskukseen). Haaveilin luomusynnytyksestä ja polikliinisestä synnytyksestä, mutta sainkin yllättäen jotain vielä enemmän.

Nyt 9 - vuotiaana kuopus on touhukas ja aktiivinen poika. Virtaa ja energiaa riittää. Kuopusta kiinnostaa erityisesti Super Mario - pelit. Niitä hän pelaisi ihan loputtomasti. Pelaamista täytyy siis rajoittaa hänen kohdallaan. Hän on liikunnallisesti taitava lapsi. Hän on poika, joka oppi ajamaan kolmipyöräisellä 1.5-vuotiaana ja 2.5-vuotiaana hän ajoi jo ilman apupyöriä. Hän käy sirkuskoulussa ja kuvataidekoulussa.

Siinä missä esikoista kiinnostaa lukeminen, niin kuopus ei juurikaan ole innostunut kirjojen maailmasta. Tykkää kyllä siitä, että hänelle luetaan. Lukemaan hän oppi jo ennen kouluikää, mutta edelleenkin se tuntuu olevan työlästä hänelle.

Koulussa hän on tasaisen hyvä kaikessa. Siinä missä kotona hän hörheltää, sinkoilee eikä pysy paikallaan, koulussa hän on mallioppilas. Istuu pulpetissaan, viittaa ja osoittaa osaamistaan. Ei ikinä sinkoile pois paikaltaan tai puhu toisten päälle. Koulussa kuulemma "pitää osata käyttäytyä". Kotona sitten ei ilmeisesti tarvitse. Kotioloissa hän on täynnä virtaa. Lisäksi hänellä on taito ilmaista tahtoaan kovalla äänellä ja hän osaa myös vaatia. Hän ei jää jalkoihin.

Reilun viikon päästä kuopus aloittaa kolmannen luokan koulussa. Meidän karhunpentu. Suloinen pieni suuri poika. Toisaalta niin kovis, toisaalta sitten hyvin herkkä. Hän tuli vauhdilla tähän maailmaan ja vauhtia meillä piisaa edelleenkin. Niin kulta ja rakas.