Sain
Syvältä - blogista haasteen. Syötyjä sanoja. Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi? Kenties vaatetuksessa, sisustuksessa tai kasvatusperiaatteissa?
Aloitettakoon tämä sillä, että minä olen aika lailla periaatteen nainen. Jos päätän, että meillä käytetään kestovaippoja, niin meillä käytetään niitä. Jos päätän, että pärjään ilman autoa, niin pärjään. Piste. Vaikka fillaroisin kaatosateessa tai kinosten keskellä, niin pärjään ilman autoa. Koska olen niin päättänyt.
Mutta ehkä löydän muutamia asioita, joissa olen joustanut / muuttanut mielipidettäni. Otetaan nyt ensimmäiseksi tuo meidän pelikonsoli,
Wii. Meille ei pitänyt mitään pelikonsoleja tulla. Ovat täysin turhia eikä niistä ole mitään hyötyä. Nyt meillä se on. Käytettynä ostettu. Ilostuttaa poikia kovin. Mutta myös saa heidät raivostumaan, mankumaan lisää peliaikaa ja riitelemään.
Yrittäjyys. Ei minusta mitään yrittäjää pitänyt tulla. Jos mulle olisi joku vuosi sitten sanonut, että olet vuoden päästä perustamassa yritystä, niin olisin todennut, että en todellakaan. Minähän olen turvallisuushakuinen ihminen, joka ei kykene tekemään mitään paperitöitä, laskutuksia tai edes miettimään mitään liiketoimintasuunnitelmia. Enkä sitä paitsi ole mitään yrittäjätyyppiä muutenkaan. Sitä en muista, olenko tätä ääneen koskaan sanonut. Mutta näin olen ajatellut. Ja nyt olen keskellä yrityksen perustamishässäkkää.
Tofu. Olemme kasvissyöjiä ja kun söin ekan kerran tofua taisin todeta etten tiedä mitään pahempaa. Se oli siis ihan järkyttävän pahaa. Nyt mun suurinta herkkua on grillattu tai rapeaksi paistettu tofu.
Kasvissyönnistäkin muistan joskus ajatelleeni, että kummallista viherpiipertäjien ituilua. Ja nyt olen ollut 10 vuotta kasvissyöjä ja minusta se on täysin normaalia.
Leikkokukat. Kuka nyt leikkokukkia maljakkoon ostelee? Nehän nyt kuihtuukin ihan saman tien, kamalaa rahanhukkaa. Noin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Nyt meillä on lähes aina leikkokukkia maljakossa.
Kakkajutut mammakerhoissa. Minä en kyllä puhu mitään kakkajuttuja joissain mammakerhoissa. No, kyllä muutaman kerran tuli ihmeteltyä toisten äitien kanssa lasten kakankoostumusta ja väriä. Tosin ikinä en lähettänyt terveydenhoitajille sähköpostilla kuvia lasteni kakoista. Entiset työkaverit kun kertoivat saaneensa näitäkin ilahduttavia kuvaviestejä.
Minun ei myöskään pitänyt olla se äiti, joka käyttää
telkkaria lastenvahtina. On käytetty. Tosin olen melko varma, että meidän pojat ovat katsoneet telkkaria aika vähän verrattuna moniin muihin lapsiin.
Joskus oli myös aika, jolloin ajattelin etten mene
naimisiin (voihan sitä elää toisen kanssa ilman että menee naimisiin) tai ainakaan siinä ei ole mitään järkeä, että
lapsi tehdään heti häitten jälkeen. Nimimerkillä 12 vuotta hääpäivästä ja esikoinen 11v2kk ikäinen. Ylipäänsä joskus parikymppisenä
standardiperheajattelutapa, että "mennään naimisiin, hankitaan 1.8 lasta ja asutaan omakotitalossa järven rannalla, mutta lähellä palveluja" kuulosti tosi kaukaiselta ja vieraalta. Mutta jo 25-vuotiaana nimenomaan halusin sitä. On ollut myös aika, jolloin ajattelin että joidenkin
astiasarjojen kerääminen on extrajunttia tai vilauttaa kassalla nyt jotain
plussakorttia, ei ole todellista. Onhan meillä noita astiasarjoja kerätty ja yhden jos toisenkin lafkan etukortti löytyy rahapussista.
Ja sitten tiedättekö ne
hihhulit ja hörhöt, jotka käyttävät intian basaareista ostettuja vaatteita, polttavat suitsukkeita, työntävät lastensa korviin valkosipulinkynsiä kun tulee korvatulehdus, imettävät lapsiaan viisivuotiaiksi ja joilla on rastat ja tietty he meditoivat, joogaavat ja käyttävät jotain kristalleja ja kiviä. Ja he käyvät retriiteissä. Harrastavat tantraseksiä. Tosi
outoja tyyppejä. Minusta ei tule koskaan sellaista. No, imetin esikoista 1v8kk ja toista lasta 2v2kk. Toisen lapsen synnytin jopa
kotona (heh, vahingossa tosin). Olen käynyt retriiteissä ja meditoin. Minulla on onnenkivi, krysokolla. Teen aarrekarttoja, olen jopa
aarrekarttaohjaaja. Tutut hoi, olenko hihhuli ja hörhö, tosi outo tyyppi? Mutta edelleenkin meillä hoidetaan lasten korvatulehdukset lääkärissä. Tantraseksistä en tiedä mitään. Ja minulle saa huomauttaa, jos kotimme alkaa täyttyä suitsukkeen tuoksusta tai jos päätän laitattaa rastat. Homeopatiasta olen kyllä alkanut kiinnostua pms-oireiden hoidossa.
Sen verran periaatteen ihminen olen, että meillä ei edelleenkään ole Crocseja, en käytä kännykkäni kautta nettiä enkä voisi kuvitella pukevani päälleni jotain onepiece-haalariasua. Jos näette mut joku päivä kävelemässä kadulla joku collegehaalari päällä, Crocsit jalassa ja samalla käytän kännykästä facebookia, niin saa huomauttaa. Ja nauraa.
Mutta oikeasti, näin ei tule kyllä käymään.
Jatkan haastetta eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Kerron sulle tarinan elämästä
Kädestä pitäen
Löytöjen taika
Tanian silmin
Ja jos joku muukin haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä! Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi?