Luettua ja katsottua

Olen katsonut aika vähän telkkaria nyt alkuvuoden aikana. Kiinnostavia ohjelmia ei ole juurikaan ollut. Ainut sarja mitä seuraan viikoittain on "Pokka pitää", joka tulee lauantai-iltaisin. Aivan hulvaton.

Meillä on aika ajoin maksullisista kanavista näytekuukausia ja Elisa Aitio Viihde - kuukauden aikana tuli katsottua "Downshiftaajat" kakkoskausi. Ykköskaudesta pidin tosi paljon, mutta tämä kakkoskausi oli kyllä vedetty liian överiksi. Liikaa absurdeja juonenkäänteitä, liikaa huutamista, liikaa kaikkea. Liikaa mukahauskoja juonenkäänteitä. Jotka siis eivät minun mielestäni olleet hauskoja.

Nyt meillä on kokeilukaudella HBO Nordic ja sieltä bongasin heti "Big Little Lies" - sarjan, joka perustuu Liane Moriartyn kirjaan "Mustat valkeat valheet". Tähän sarjaan tykästyin heti ja katsoinkin kuusi ensimmäistä jaksoa putkeen viime viikonloppuna. Tänään katsoin sarjan viimeisen eli seitsemännen jakson. Oli hyvä sarja, toki minulla oli juoni ennakkoon tiedossa koska olen lukenut kirjan.

Lukemisen saralta mieleeni on jäänyt erityisesti Eve Hietamiehen "Hammaskeiju". Luin kirjan ja samalla nauroin ja itkin. Pidin hurjasti Hietamiehen edellisistäkin kirjoista ("Yösyöttö" ja "Tarhapäivä") ja tämä "Hammaskeiju" jatkaa Antti ja Paavo Pasasen tarinaa. Nyt Paavo aloittaa koulun ja se tuo uusia haasteita elämään. Tykkäsin! Vähän kyllä mielessä kävi, että miksi sen Antin piti huutaa niin paljon Paavolle. Mutta hyvä kirja. Ilmeisesti tämä on sarjan viimeinen kirja, lukisin mielelläni vielä Paavon teini-iästäkin teoksen.

Veera Vaahtera (Pauliina Vanhatalon alter ego) on ollut suosikkini siitä alkaen, kun kirjat viime kesänä löysin. Tänä keväänä ilmestyi uutuus "Sopivasti sekaisin" ja sen luin nyt pääsiäisen aikaan. Kepeää, viihdyttävää chick litiä. Juuri sellaista kepeää kirjallisuutta, jota kaipasin tähän ajanjaksoon.

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina? Entä mitä olet katsonut telkkarista?

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Tilastofaktaa blogistani

Bongasin kevään ekan leskenlehden sunnuntaina

Aika ajoin seuraan blogini tilastoja. Mitä postauksia on luettu eniten, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan. Hakusanat ovatkin olleet välillä aika mielenkiintoisia. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi hakusanat "tahdon mököttää", "vanheneminen hirvittää" ja "ohitusleikkauksessa Tampereella" (vähän kyllä ihmettelen, miten blogiini on päädytty noilla hakusanoilla. Tampereesta olen kyllä blogiini kirjoittanut, mutta ohitusleikkauksesta en ole kirjoittanut taatusti koskaan). Tänään blogiini on tultu hakusanalla "tunnetaitoja päiväkodissa". 

Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on teksti "11 v pojan synttärilahjoja". Siihen tullaan jatkuvasti hakusanoilla "lahja 10 v / 11 v / 12 v pojalle". Toiseksi suosituin tekstini on kirjaesittely Piki ja Mun ja sun juttu! Yksi vähiten luetuista postauksista on teksti "Toiveiden toukokuu".

Viimeisen kuukauden aikana eniten on luettu postausta "Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)". Tänään eniten on luettu postausta aivan blogini alkuajoilta: Janna Rantala: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

Blogiini tullaan eniten googlen ja facebookin kautta. Kinttupolut - blogista ja Lumiomena - blogista tullaan myös usein blogiini vierailemaan. Viime päivinä blogiini on liittynyt useita uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Seuraatko sinä blogisi tilastoja? Mikä on suosituin postauksesi? 

Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Huumoria vauva-arkeen (ja myös teinien vanhemmalle)

Vauva-arki on tunnemyllerrystä moneen suuntaan. Kun vauva syntyy, kaikki muuttuu. Ami Lindholm kuvaa Vauvakirjassa viisaasti, tarkkanäköisesti ja lohdullisesti vauva-arkea. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka

Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta löysin itseni tästä kirjasta. Edelleenkin on muistissa ne kaikki tunnemyllerrykset, mitä vauva-aikaan liittyi, haaveet siitä, että päiväohjelmassa olisi aamupäivällä hauskaa harrastamista ja lounas kavereiden kanssa ja totuus on se, että huomaat klo 18 olevasi edelleenkin pyjama päällä ja ruoka on ollut mikrossa kaksi tuntia. Edelleenkin on muistissa myös se, että kun vauvan lopulta sai nukkumaan, niin sitten se lattia tai polvi narahti ja kaikki alkoi taas alusta. Tuota ei kyllä ole ikävä.

"Kohta sä oot teini". Muistan itsekin ajatelleeni tuota ajatusta usein. Ja nyt minulla on kaksi teiniä. Vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ajatus siitä, että oma lapsi on teini, tuntui haikealta. Nyt se tuntuu juuri oikealta. Eri elämänvaiheissa on puolensa. Nyt elän täyttä elämää kahden teinin äitinä. Tällä hetkellä lukisin mielelläni Teinikirjan ja saisin sitä kautta vertaistukea ja huumoria nykyiseen elämäntilanteeseen.

Suosittelen kirjaa kaikille vauvaperheille. Kirja sopii myös hyvin lahjaksi tuoreille vanhemmille. Ja meille isompien lasten vanhemmille se palauttaa mieleen vauva-arjen tunnemyllerrystä iloineen ja suruineen.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta (Kosmos)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Viikko yrittäjän elämästä

Pitkästä aikaa Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjaan postaus. Minulla on takana aika touhukas viikko, paljon erilaisia töitä ja myös yksi koulutus.

Lauantai 25.3.

Osallistuin satujoogakoulutukseen. Teimme erilaisia joogaharjoituksia, satuhierontaa ja kuulimme teoriaa satujoogasta. Mukava päivä ja paljon virisi ajatuksia siitä, miten pystyn hyödyntämään kurssin ajatuksia niin mindfulness-, tunnetaito- kuin satuhierontaryhmissänikin. 

Sunnuntai 26.3.

Olin kouluttamassa Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin Espoossa. Kesäaikaan siirtyminen yön aikana tarkoitti sitä, että piti herätä tosi aikaisin ja lähteä kohti Espoota. Koulutusryhmä oli puhelias ja kaikkiaan päivä oli onnistunut.

Illalla saunoimme ja pyrin rentoutumaan tulevaa viikkoa varten.

Maanantai 27.3.

Ohjasin Mommy&Me:ssa sirkuskurssit ja vauvahierontakurssin. Kotoa käsin tein muutaman toimistotyön ja viimeistelin keskiviikkona olevaa luentoani tunnetaidoista. Yleensä käyn maanantai-iltaisin joogassa, nyt jooga oli peruttu opettajan ulkomaanmatkan vuoksi. Kyselin illalla kuopuksen ympäristöopin kokeeseen.

Tiistai 28.3.

Ohjasin kolme Vipeltävän Siilin temppuilutuntia. Iltapäivällä palattuani kotiin kuuntelin webinaarin myyvästä kirjoittamisesta ja sen myötä innostuin kirjoittamaan uudelleen verkkovalmennusteni myyntisivuja. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on taas alkamassa huhtikuun puolivälissä ja siihen liittyen hahmottelin myös yhtä blogitekstiä.

Kirjoitin jokin aika sitten Ceestolle oppaan lapsen rauhoittumisen tukemisesta ja nyt se on myynnissä yhdessä äänitteiden kanssa. Kannattaa tsekata, jos haet keinoja lapsen rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemiseen!

Keskiviikko 29.3.

Päivän vietin kotona tehden toimistohommia ja myös hoitaen esim. kauppa- ja kirjastoasioita. Viimeistelin luennon, jota olin illalla menossa pitämään päiväkodin vanhempainiltaan.

Illalla luennoin Metsämajan päiväkodilla vanhemmille ja kasvattajille teemalla "Kiukkua, surua, pelkoa - miten tukea lasta tunteiden kanssa". Oli antoisa ilta, myös minulle luennoijana. Kotiin palattuani kyselin vielä kuopukselta enkun sanakokeeseen sanoja.

  
Torstai 30.3.

Torstai on nyt muutaman viikon ajan ollut mun superpäivä eli minulla on ollut ohjattavana yhteensä kuusi Vipeltävän Siilin ryhmää. Aamupäivällä ohjasin kolme kausituntia temppuilijoille Kauppakeskus Kaaren EasyFitissä ja sitten siirryin toiselle salilla ohjaamaan sirkuskurssien ja vauvahierontakurssin toiseksi viimeiset kurssikerrat. Päivän aikana oli tullut läjä sähköposteja ja vastailin vielä illalla kotoa käsin (eli kello kuuden jälkeen) niihin.

Viisi peräkkäistä työpäivää takana (kaksi täyttä päivää, kolme puolikasta). Harvoin on ollut näin paljon saman viikon aikana asiakastyötä. Hyvin jaksoin viikon. Saunoimme illalla.

Perjantai 31.3.

Toimistopäivä kotona. Naputtelin laskuja muutamalle yhteistyökumppanille. Viilailin taas myyntisivutekstejä ja kirjoitin valmiiksi yhden blogitekstin yrityksen blogiini. Olin ajatellut, että käyn pitkän kävelylenkin aurinkoisessa säässä ja bongailen, näkyykö jo leskenlehtiä. Aamulla heräsin siihen, että lunta oli satanut maahan. Se siitä leskenlehtien bongailusta. Totesin vain, että nyt on näin.

Iltapäivällä imuroin yläkerran ja paistoin lettuja. Illalla kävin Finnhits & dance mix - tunnilla tanssimassa ja laulamassa, kauden toiseksi viimeinen tunti.

Kuvissa näkyy kaksi kirjaa*, joita luin viikon aikana sekä julkisissa liikennevälineissä kulkiessani että myös kotona. Kummastakin on tulossa blogipostaus, jahka ehdin lukea kirjat loppuun ja kirjoittaa tekstit. Mielenkiintoisia kirjoja! Viikon aikana kävin myös facebookissa eräässä suljetussa ryhmässä hyvää keskustelua huijarisyndrooma - teemasta. 

Sellainen oli minun viikkoni, mitä sinun viikkoosi kuului?

* kirjat saatu arvostelukappaleiksi blogin kautta

Missä se onni on?

En ole varmaan ainoa, joka on etsinyt onnea oman itsen ulkopuolelta. Elämäni oli pitkään sitten kun - elämää. Sitku. Ja mutku. Olisin minä muuten onnellinen, mutta kun. Vuosia vertailin itseäni ja omaa elämääni muihin. Oma elämä tuntui kovin vähäpätöiseltä ja tylsältä moniin muihin verrattuna. Ruoho näytti todella paljon vihreämmältä aidan toisella puolella. Oli hetkiä, että olin tyytyväinen ja onnellinen, mutta perusvire elämässäni oli aika pessimistinen ja tyytymätön.

Elin elämää odotellen viikonloppua ja lomaa. Onni oli jossain muualla kuin minun normaalissa arjessani. Onneksi aloin vähitellen herätä pessimistisestä sitkumutku-elämästäni. Enhän minä näin halua elää. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Aloin tehdä tietoisia kiitollisuusharjoituksia ja huomata oman elämän hyviä asioita. Aloin työstää omaa mieltäni, uskomuksiani ja ajattelutapojani. Välillä tuskastuin siihen kaikkeen enkä olisi jaksanut. Miksen saa nopeampia tuloksia? Miksei aivoni siirry positiiviseen ja kiitolliseen moodiin vaan edelleenkin ajattelen pessimistisesti?

Sain arvostelukappaleeksi Arlene G.Ungerin kirjan "Onni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta kohottamaan mielialaasi". Kirja kannustaa löytämään sisältäpäin kumpuavaa onnea. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan, mielikuvaharjoituksiin ja voimalauseisiin ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan. Minulle itselleni tietoinen läsnäolo / mindfulness on ollut iso askel kohti onnellisempaa elämää.

Kirjan harjoituksissa nousee esiin esimerkiksi sosiaalisten suhteiden merkitys, kiitollisuus, syvään hengittäminen, metsässä liikkuminen, riittävä yöuni, ravinto ja tietoisen läsnäolon ja myötätunnon merkitys. Kirjassa on kauniita kuvia, voimalausetauluja ja pieniä väritystehtäviä.

Itselleni hyvä muistutus oli kotiaskareisiin liittyvä ajatus. "Jos sinulla on kotiaskareita, on paljon helpompaa hyväksyä, että teet niitä sen sijaan, että purnaisit vastaan. Tällä tavoin otat hetken vastaan etkä vastusta sitä - tämä on tietoisen läsnäolon perusideoita". Niinpä, yksi mindfulnessin perusajatus. Nyt on näin. Minulla on ruuanlaitto edessä. Mitä enemmän purnaan ajatusta vastaan: "Miksi minun pitää tehdä ruoka, ei huvita, tämä on tyhmää ja työlästä", sitä vaikeammaksi ja itselle rasittavammaksi ruuanlaitto menee. Kirjassa oli myös hyvä irtipäästämisharjoitus, jossa käsitellään kaunaa elämässä.

Olen vuosia tehnyt töitä itseni ja mieleni kanssa ollakseni kiitollisempi ja onnellisempi. Vanha pessimistinen sitkumutku-ihminen meinaa hyökätä edelleenkin elämääni, mutta pystyn nyt huomaamaan tämän helpommin enkä vaivu enää sellaiseen synkkyyteen kuin aiemmin. Tämä kirja kauniine kuvineen ja harjoituksineen on yksi keino palauttaa mieleen asioita, jotka tuovat onnea ja kiitollisuutta elämään.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa!