Hetkessä: Myydään 3 h+k

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Aleksanterin teatterissa Suomen Komediateatterin uutuuden, tragikomedian Myydään 3h+k. Nelikymppinen Ronja palaa miehensä kanssa Laurin kanssa kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa. Siellä Ronja käy Laurin kanssa läpi parisuhdettaan, kohtaa äitinsä - ja lopulta itsensä. Mitä jos elämä ei mennytkään niin kuin piti? Mistä löytyy onnen avaimet? Tantraseksistä, himourheilusta tai lapsista?

Naapurien elämä näyttää täydelliseltä. Voisiko siitä onnesta antaa vähän muillekin? Esitys käsittelee paljon lapsettomuutta. Lapsettomuus hiertää Laurin ja Ronjan välejä.  Jotain puuttuu, elämä ei tunnu kokonaiselta ja täydeltä. Sen sijaan naapurin suurperheidylli näyttää vähän liiankin onnelliselta.

Edelleenkin tunnen itseni ihan hölmöksi ottaessani selfien

Esitys on hyväntuulinen ja ajatuksia herättävä. Mistä onni löytyy? Onko aidan takana vihreämpää? Miten lapsuus ja äidin neuvot vaikuttavat elämään vieläkin? Kannattaako niitä neuvoja kuunnella vai olisiko parempi päästää jo joistakin neuvoista irti? Onko täysin tuntemattomalle helpompi puhua asioista ja ongelmista kuin läheisille?

Minulla oli mukava iltapäivä ja ilta ystäväni kanssa. Kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, kiertelimme vähän Helsingin keskustassa ja juttelimme kuulumiset läpi. Sen jälkeen parituntinen viihdyttävä teatteriesitys.Tämä oli täydellinen Hetkessä- ilta.

Salaisuuksien sateenvarjo

Omat lapset ovat jo teini-iän kynnyksellä, mutta minä kuuntelen edelleen lasten lauluja. Etsin jatkuvasti uusia laadukkaita musiikkeja omille kursseilleni ja vauva- ja taaperoperheiden tunneille. Alkuvuodesta kuulin, että Maria Baric Company on julkaissut ensimmäisen cd-levynsä, jonka nimi on Salaisuuksien sateenvarjo. Kun palasimme hiihtolomamatkaltamme kotiin, tämä cd-levy odotti kirjekuoressa. Sain sen arvostelukappaleeksi.  Ja siitä lähtien tämä cd-levy on soinut päivittäin. Ihastuin siihen heti ensikuuntelulla ja mitä enemmän kuuntelen cd-levyä, sitä enemmän löydän sieltä musiikkeja, joita voin käyttää jatkossa kursseillani.

Salaisuuksien sateenvarjo perustuu samannimiseen, varjoteatterilla ja nukketeatterilla visualisoituun osallistavaan lastenesitykseen, joka sai ensi-iltansa viime vuonna osana Maria Baric Companyn 10 v. juhlavuoden toimintaa ja Teatterimuseon kanssa toteutettua yhteistyötä. Levy antaa esimakua valmisteilla olevalle, myöhemmin julkaistavalle levyyn ja konserttiin / esitykseen liittyvälle kirjalle, joka kokoaa levyn lauluihin liittyvät pedagogiset vinkit ja antaa toimintaohjeita ja monipuolisia virikkeitä esimerkiksi omien pienten esitysten, tarinoiden sekä luovan toiminnan toteuttamiseen eri ikäisten lasten kanssa.

Laulut ovat Maria Baricin säveltämiä ja sovittamia. Maria myös laulaa cd-levyn laulut. Hänen äänensä on helisevän kaunis ja kepeä. Muusikot ovat hyviä, laulujen äänimaailma on kaunis, soittimia on paljon, rytmit ovat vaihtelevia. Cd-levyllä kuullaan esimerkiksi panhuilun, mandoliinin ja patarumpujen sointia. Lauluissa seikkaillaan niin sirkuksen, viidakon, metsän kuin pilvilampaiden maailmassa. Suosikkilauluja on vaikea sanoa, niin moni laulu on hyvä. Mutta jos muutaman suosikin mainitsen, niin ainakin nämä laulut sykähdyttävät minua:"Sirkus saapuu kaupunkiin", "Pilvilampaita, lammaspilviä" ja "Valaan laulu". Nettisivuilta pystyy kuuntelemaan maistiaisen muutamasta cd-levyn laulusta.



Lämpimät suosittelut cd-levylle! Se on huikean hyvä. Jos itselläsi ei ole enää pieniä lapsia, mutta lähipiiristä löytyy kummilapsia tai sukulaisperheiden lapsia, tämä on ihan loistava lahjaidea.

Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiirissä on kirjoitus Salaisuuksien sateenvarjo - konsertista ja sielläkin ollaan ihastuttu cd-levyn musiikkiin.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa

Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)

Meillä on nyt molemmilla lapsilla kotitaloutta koulussa. Esikoinen on seiskalla ja kotitalous kuuluu pakollisena opiskeltaviin aineisiin (ja hyvä niin). Kuopus on viidennellä luokalla ja heillä oli nyt ekaa kertaa saatavilla kotitalous valinnaisena oppiaineena.

Kotitalous oppiaineena on tuonut mukanaan myös läksyjä ja ne ovat olleet mieluisia sekä lapsille että minulle äitinä. Esikoisen kanssa olemme tehneet yhdessä esimerkiksi sämpylöitä, kasvisrisottoa ja pizzaa. Pizza tehtiin alusta alkaen itse eli teimme pohjan ja myös tomaattikastikkeen itse ja oli kyllä tosi paljon parempaa pizzaa kuin sellaiset, jotka tehdään kaupan valmispohjille ja joille laitetaan joku valmis tomaattikastike päälle. Kasvisrisotto oli niin hyvä, että se jää pysyvästi meidän ruokalistallemme.

Kuopuksen kanssa teimme tänään mustikkaista pikapullaa ja lisäksi kuopus on viimeisen viikon aikana tehnyt erilaisia kotihommia. Seitsemän kotityötä pitää olla tehtynä huomiseen mennessä. Listalla on esimerkiksi pyykkien ripustamista kuivumaan, salaatin tekoa, pastan / perunoiden keittämistä ja oman huoneen imurointia. Tällaisia läksyjä voisi olla useamminkin!

Sen lisäksi, että kotitalous oppiaineena tarjoaa lapselle mahdollisuuden oppia tekemään ruokia ja ymmärtämään asioita kodinhoidosta, niin kotiläksyt ja yhteiset ruuanlaitto- ja leipomishetket ovat tarjonneet myös mukavan keskusteluhetken lapsen kanssa. Tykkään!

ps. Loppuviikosta loppui Tenavat tasapainoon - kirjan arvonta, esikoinen suoritti eilen arvonnan ja voittajaksi tuli Katja - Tässä ja nyt. Keitä ei arpaonni suosinut, mutta kirja kiinnostaa: Blogitekstistä löytyy alennuslinkki, jolla kirjan saa - 25 %: alennuksella.

Mitä tänään luettaisiin?

Nyt on taas akuutti pula iltasatukirjoista! Meillä luetaan edelleenkin iltasatu pojille (13 v ja 11 v). Se on toimiva ja hyvä rutiini ja erityisen tärkeänä koen sen myös siksi, ettei kuopus ole innostunut lukemisesta. Hän ei lue itse ollenkaan ja näin hän jäisi lähes kokonaan paitsi upeasta kirjallisuuden maailmasta, ellei meillä luettaisi iltasatua. Kuopus tuossa eräänä iltana sai itkukohtauksen, kun hän mietti, onko ihan pakko muuttaa joskus pois kotoa? Kuka silloin lukee iltasadun? Hän keksi loistoidean. Josko hän muuttaisi isoveljensä kanssa lähekkäin ja he kävisivät vuoroilloin lukemassa toisilleen. Iltasatu on siis tosi tärkeä asia kuopukselle.

Taas tänään pöllähti facebookissa eteeni kirjoitus lukemisen hyödyistä: Lapsen lukuharrastus on paljon enemmän kuin iltasatu.Lukemisen myötä kulttuurinen pääoma siirtyy lapselle. Tunneäly ja yleistietous lisääntyvät. Sanavarasto monipuolistuu. Näkemisen, kokemisen ja kuvittelun taidot paranevat. Minulle lukeminen on mielekäs tapa olla lasten kanssa, paljon mieluummin luen kuin pelaan vaikkapa Monopolia.

Nyt taas tuntuu, että kaikki kirjat on luettu ja eteeni ei pöllähdä yhtään uutta kouluikäisille sopivaa kirjaa. Viimeksi olemme lukeneet iltasaduksi kirjat "Sisarla. Seikkailu toisessa maailmassa", "Mörköreitti" ja "No on se nyt kumma, Taika Taksinen". Uusin Ella ("Ella ja kaverit hevosen selässä") luettiin hiihtolomalla. Eilen luin loppuun uusimman Neropatin päiväkirjan, "Syteen tai saveen".

Myös esikoiselle (13 v) kaipaisin uusia kirjaideoita. Hän lukee paljon. Vähän aikaa sitten löysimme Aleksi Delikourasin FatalNinja ja Nörtti  - kirjat, mutta nekin hän hotkaisi hetkessä. Hän luki myös jokin aika sitten omasta kirjahyllystäni löytyneen Jostein Gaarderin kirjan "Sofian maailma". Kirja oli kuulemma ihan ok, mutta vähän outo. Muistan kun itse luin tuon kirjan ja vaikutuin siitä silloin paljon.

Nyt toivon kirjavinkkejä, sekä iltasaduiksi sopivia, että teinille sopivia itsekseen luettavia kirjoja. Aikaisemmin kirjoitin esikoisen lukemista kirjoista postauksen "Mitä teini lukee?" ja sain siihen hyviä kirjavinkkejä. Sen jälkeen esikoinen on lukenut esim. Nälkäpeli-sarjan. "Kaikkien aikojen Camilla" luettiin viime syksynä iltasaduksi.

Oisko vinkkejä?

Hetkessä: Näkyväksi neulottu - näyttely

Keravan taidemuseo Sinkassa on menossa vielä hetken aikaa Näkyväksi neulottu - näyttely. Näyttelyssä on huikean hienoja kädentaidon töitä. Näyttelystä löytyy esimerkiksi luonnollista kokoa oleva virkattu poliisiauto, jonka tekeminen oli kestänyt kolme vuotta. Hienoja olivat myös elävän oloiset ihmishahmot, joita näyttelyssä oli useita.

Näyttelystä löytyy myös virkattu ja neulottu vessa, leipäpussista ja kauppakasseista tehtyjä koristeita, tuunattuja seteleitä ja löytyipähän näyttelystä myös K 18 - osasto.  Mukana on virkkausta, neuletöitä, ryijyjä, kanavatöitä ja kirjontaa. Itselleni tuli olo, että olisi kiva ehtiä tehdä käsiöitä taas enemmänkin.

Liisa Hietasen oikean kokoiset ihmishahmot, virkatut kyläläiset, olivat pikkutarkasti tehtyjä ja tekivät vaikutuksen minuun.

Noora Schroderuksen setelisarja on hauska ja oivaltava. Setelien merkkihahmot olivat saaneet uudet hiukset.

Näkyväksi neulottu -  Yarn visions on Sinkassa vielä 19.3. asti. Alun perin näyttelyn piti loppua 5.3., mutta suuren suosion takia näyttely on saanut lisäaikaa. Museossa on kolme kerrosta täynnä lankataidetta, kannattaa käydä katsomassa! Sisäänpääsy maksaa vain 5 euroa ja näyttelyyn pääsee myös museokortilla.

Minulle visiitti Keravalla tarjosi tuttuja kulmia, sillä olin Keravalla töissä ennen yrittäjyyttä 6.5 vuotta. Tulin näyttelyn jälkeen tehneeksi myös kirpparikierroksen, joten minulla oli oikein mukava ja rentouttava päivä entisessä työkaupungissani.

Minä olin näyttelyssä itsekseni, mutta siellä oli samaan aikaan useampi lapsiperhe paikalla. Moniin teoksiin saa myös koskea, joten näyttely sopii myös lapsiperheille.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan.

Kirjaesittely ja arvonta: Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta

Moni vanhempi ja lasten kanssa työskentelevä miettii, miten tukea lapsen kykyä rauhoittua ja miten auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Mistä löytää tietoa näistä asioista? Mistä löytää konkreetteja keinoja? Näitä olen myös itse miettinyt sekä vanhempana että ammattilaisena.

Lapsi oppii käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. Lapsi säätelee omaa stressiään liikkeen avulla. Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Kuormitus ei ole itsessään huono asia. Oleellista on tasapaino, jota voi tavoitella säätelemällä kuormituksen lisäksi vireyttä ja tunteita sekä vahvistamalla sisäistä rauhoittumisjärjestelmää. Näitäkin keinoja voi oppia jo lapsena.

Kirja "Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta" antaa keinoja lapsen vireystilan, kuormituksen ja tunteiden säätelyn sekä sisäisen rauhoittumisjärjestelmän vahvistamiseen. Lisäksi kirjassa on perustietoa vireyden ja kuormituksen taustalla olevista tekijöistä. Kirjan keinoissa yhdistellään mindfulnessia, toimintaterapiaa ja sensorisen integraation terapiaa. Kirjan kirjoittaja Merja Tompuri on toimintaterapeutti.

Koska hyvinvoiva aikuinen vahvistaa lapsen hyvinvointia, kirjassa on kiinnitetty huomiota myös aikuisten tasapainon tukemiseen. Kirjassa on runsaasti erilaisia tehtävä- ja lomakepohjia sekä aikuisen käyttöön että lapsen kanssa tehtäväksi. Aikuinen pystyy arvioimaan esimerkiksi oman arjen tasapainoa lomakkeen kysymysten avulla ja lapsen kanssa pystyy miettimään vaikkapa omia ikäviä tunteita ja ilon aurinkoa.

Kirjassa on paljon harjoituksia ja tarinoita, joita on helppo hyödyntää lapsen kanssa. Harjoitukset ovat konkreettisia ja lapsen maailmaan vietyjä. Itse pidin paljon erityisesti näkökulman vaihtamiseen ja kiukun tunteen käsittelyyn liittyvistä harjoituksista. Mieleeni jäi erityisesti tunnepommi-harjoitus. Kuinka kuvaavaa: Tunnepommi. Mikä sen voi sytyttää? Kuinka pitkä pommin sytytyslanka on? Mitä tapahtuu, jos pommi räjähtää? Miten räjähdys vaikuttaa ympäristöön ja toisiin ihmisiin? Pidin myös uhka- ja puolustusjärjestelmän toimintaan liittyvästä teoriaosuudesta ja harjoituksista. Tarina Manteli-koirasta kuvaa hyvin lapsentasoisesti sitä, mitä stressireaktiossa tapahtuu ja mikä tarkoitus stressireaktion heräämisellä on.

Sain kirjasta ajatuksia ja myös ihan konkreettisia harjoituksia niin lasten tunnetaito- kuin mindfulness-ryhmiinkin. Kirja sopii mielestäni hyvin erityisesti lasten kanssa työskenteleville (päiväkotien, kerhojen, alakoulun henkilökunta), terapeuteille (fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit), mindfulness-ohjaajille, lasten tunnetaito-ohjaajille yms. Lisäksi kirja sopii vanhemmille, jotka etsivät keinoja lapsen tunteiden säätelyn ja rauhoittamisjärjestelmän tukemiseen.

Sain kirjan arvostelukappaleeksi PS-kustannukselta. Sain kirjaan alennuskoodin, jolla saa - 25 %:n alennuksen normaalihinnasta (normaalihinta on 45 euroa, ostamalla kirjan alennuslinkin kautta se maksaa 34 euroa). Alennuksen saa ostamalla kirjan tämän linkin kautta.

Lisäksi sain kirjasta yhden arvontakappaleen.  Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin,  facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy to 16.3. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Onnea arvontaan!

Viikon hyvät ja huonot

Takana on oman olon kannalta niin huono viikko, että olen onnellinen, että tämä viikko alkaa olla ohi ja uusi viikko on vaihtumassa. Tämä olisi ollut täysin surkea viikko ellei työasioiden tiimoilta olisi sattunut niin positiivisia ja ihania asioita.

Kaiken piti olla ok tälle viikolle. Takana hiihtoloma ja tämän viikon aikana tavallista vähemmän töitä. Oli sovittuna lounastreffit ystävän kanssa, muksuoppi-kurssin aloitus. Kummitytön synttärit ja uudistetun Ipanaisen avajaiset. Maanantai ja tiistai meni normaalisti. Keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon. Päässäni oli tyhjä olo, tuntui ettei ajatuskaan liiku. Näin kaveria Helsingissä, sain suunniteltua tunnetaitoryhmääni. Illalla olin "Muksuoppia vanhemmille ja kasvattajille" - kurssilla ja sen aikana oloni muuttui koko ajan huonommaksi. Bussimatka kotiin oli kamala. Päätä alkoi särkeä kunnolla. Tiesin jo, mistä on kyse. Pms. Pms, joka taas tällä kertaa on normaalia rajumpi. Pms, joka invalidisoi elämäni muutamaksi päiväksi.

Lounaalla ystävän kanssa Kampin Sandrossa

Torstaiaamuun heräsin klo 5.15. En saanut nukuttua pidempään päänsärystä johtuen. Kello olisi herättänyt seitsemältä. Jaksoin tehdä päivän työt ihan hyvin, mutta iltapäivä ja ilta meni lähes ohi vain maaten sängyssä paikallaan. Haaveilin, että olisi joku assari, jolle voisin jakaa työhommiani tällaisina hetkinä tai kotiapulainen, joka kävisi ruokakaupassa ja tekisi ruuat. Yleensä minulla on perjantait vapaita, mutta tällä viikolla minulla oli poikkeuksellisesti töitä. Taas jaksoin kaksi ryhmää ihan hyvin, mutta siihen voimat jäivätkin. Päivällä alkoi mennä myös kylmät väreet pitkin kehoa ja oli tehtävä päätös. En mene illan tanssitunnille, siirrän seuraavan päivän Ipanaisella olevan uniluennon viikon päähän ja menen kummitytön synttäreille toisena ajankohtana. Vielä eilinen oli aivan toipilas-päivä. Nyt vihdoin tunnen oloni normaaliksi. Onneksi en tainnut saada flunssaa ja lepo auttoi.

Vaikka oma olo oli aika monta päivää surkea ja moni asia seisoi, kun en jaksanut tehdä iltapäivisin ja iltaisin mitään, silti viikkoon kuului muutama ihan älyttömän iloinen asia. Sain tarjouspyynnön tunnetaitoluentoon eräästä päiväkodista. Tarjoukseni meni läpi ja maaliskuun lopulla pääse luennoimaan vanhempainiltaan tunnetaidoista. Laitoin perjantaina iltapäivällä myyntiin ensimmäisen Lasten Tunnetaitoryhmäni ja se ryhmä on ollut todella suosittu, siinä on enää yksi paikka vapaana. Huikeeta! Nämä tunnetaitoryhmät ovat juuri sitä, jota haluan tehdä jatkossa enemmän ja tämän ryhmän nopea täyttyminen antaa viitettä siihen, että ryhmille on kysyntää. Näyttää, että lisäryhmille olisi tarvetta, mutta en tiedä, kuinka täyteen uskallan buukata loppukevään kalenterini etten uuvu. Viimeistään ensi syksynä käynnistyy sitten enemmän tunnetaitoryhmiä. Perjantain satuhierontatunnit Taidetalo Toteemissa olivat myös suositut ja saan sinne ensi syksylle kolmen kerran kurssit.

Tänään olen lukenut Liane Moriartyn uutta kirjaa "Tavalliset pikku pihajuhlat". Olen pitänyt paljon Moriartyn kirjoista. Tämän kirjan kohdalla meinasi käydä pieni "uupuminen" kirjan pituuteen. Tuntui, että tarina meinasi väljähtyä keskivaiheilla ja eteni liian hitaasti. Kun pääsin siitä ohi, kirja eteni taas vauhdilla kohti loppua. "Tavalliset pikku pihajuhlat" on tuttua Moriartya, tarina rakentuu pikku hiljaa kirjan edetessä. Tämänkin kirjan jälkeen suosikkinani hänen teoksistaan pysyy "Mustat valkeat valheet", joka on ensimmäinen kirja, jonka Moriartylta luin.

Olen saanut ihania kirjoja arvostelukappaleiksi. Toivon, että tulevat viikot ovat normaaleja ja jaksan paneutua taas myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Onneksi joka kuukausi ei ole näin kamalia pms-oireita. Viimeksi näin kamalaa oli varmaan puolisen vuotta sitten.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!