Ajatuksia kiitollisuudesta

Kotiuduimme eilen illalla kesän toiselta Mikkelin reissultamme. Mietin kiitollisuutta paljon tuon reissun aikana. Mikkelissä asuu äitini ja vierailut hänen luonaan ovat aina askelia kohti sitä, mikä kaikki on maailmassa, Suomessa ja Mikkelissä huonosti. Luulen, ettei hän ole omassa ikäluokassaan mikään kummajainen vaan perusnegatiivinen ilmapiiri on aika yleistä yli 70-vuotiaissa suomalaisissa. Kuten varmaan monessa muussakin ikäluokassa. Ehkä jopa perusominaisuus aika monessa ihmisessä?

Olen tiedostanut jo aika varhain, että olen suhteellisen negatiivinen ihminen myös itse. Mikä sinällään ei ole ihme, jos ajattelee omaa kasvuympäristöäni. Olen saanut aika vahvan mallin siitä, miten asioista voi valittaa. Muistan joskus ihailleeni positiivisia ihmisiä ja miettineeni, että voi kun joskus pystyisin ottamaan askelia kohti kiitollisempaa elämää.

Aloin tietoisemmin kiinnittää huomiota kiitollisuuteen muutama vuosi sitten. Ehkä viitisen vuotta sitten. Vaikka moni asia oli elämässäni tosi hyvin, tunsin tyytymättömyyttä ja myös kateutta. Aloin tietoisesti työstää itseäni. Aloin tiedostaa, että omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Aloin tiedostaa omaa "sisäistä puhettani". Aloin tiedostaa, että myös omiin uskomuksiin voi vaikuttaa. Samalla ahmin kirjoja ja kävin kursseilla ja luennoilla. Ahaa, kiitollisuus on asia, jota voi opetella ja sitä voi tietoisesti lisätä elämäänsä.

Aloin miettiä asioita, joista olen kiitollinen elämässäni. Aloin tietoisesti haastaa mieltäni huomaamaan asioita, jotka ovat hyvin. Aloin miettiä joka päivä asioita, joista olen kiitollinen. Alussa se tuntui teennäiseltä. Voiko tämä oikeasti vaikuttaa siihen, että minusta tulee kiitollisempi? Tuntui, että lähes mekaanisesti luettelin asioita, joista ajattelin voivani olla kiitollinen: perhe, työ, terveys. Ehkä vähän hampaat irvessä - tyylillä aloin treenata kiitollisuutta. Kun tarpeeksi pitkään tein töitä itseni ja ajatusteni kanssa, se ei enää tuntunutkaan teennäiseltä ja ulkokohtaiselta. Aloin tuntea syvää kiitollisuutta sisälläni monista asioista juuri sillä hetkellä, siinä tilanteessa missä olin. Kun katselin lapsiani pihaleikeissä, sisälläni läikähti. Kun istuin itse puiston penkillä ja katselin kaunista ympäristöä. Kun kävin nukkumaan miettiessäni päivän tapahtumia. Kiitollisuus alkoi ruokkia itse itseään.

En ole edelleenkään mikään "kaikki hyvin naminami" - tyyppi. Edelleenkin  helposti humpsahdan negatiivisuuteen. Joskus aikaisemmin soimasin itseäni siitä. Kiitollinen, sinun pitää olla kiitollinen eikä saa antaa negatiivisille ajatuksille tilaa. Nyt tiedän, että ihmisen aivot ovat suuntautuneet enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen. Se on aivojen perusominaisuus. Siitä ei kannata soimata itseään. Mutta kiitollisuus on asia, mitä voi oppia ja opetella. Se lisää elämäniloa, tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Se lisää onnellisuutta. Mitä enemmän hyvää havaitsee itsessä ja ympäristössä, sitä paremmin voi.

Mistä asioista sinä olet kiitollinen? Onko sinun aina ollut helppoa olla kiitollinen vai oletko joutunut opettelemaan kiitollisuutta?

Kiasma, Päivälehden museo ja Iso kiltti jätti

Olemme viettäneet Viron reissun jälkeistä aikaa kotosalla ja pieniä retkiä tehden. Kuopus huitelee aamusta iltaan kavereidensa kanssa ja häntä hädin tuskin näkee. Esikoinen sen sijaan on kotosalla koko ajan.

Olen käyttänyt sadepäivinä aikaa kaappien läpikäymiseen ja nyt on tehty eräs iäisyysprojekti. Eli kävin läpi lasten koulukirjat, vihkot ja kuvistyöt monen vuoden ajalta ja otin talteen muutaman jutun ja loput on viety kierrätyspisteisiin. Tulipa kaappeihin tilaa! Myös omia lehtivarastojani olen pienentänyt aika lailla.

Tiistaina vietin esikoisen kanssa äiti-poika-päivää Helsingissä. Kävimme ensin syömässä sushia, sitten suuntasimme Päivälehden museoon ja sieltä Kiasmaan. Matkalla söimme pehmikset.

Päivälehden museossa on Somecity-näyttely, joka on aika pieni ja vaatimaton. Odotin siltä näyttelyltä enemmän. Sen näyttelyn läpikäyminen ei vienyt pitkään, mutta itse Päivälehden museo on kokenut uudistumisen ja siellä vietimme aikaa sitten pidempään.  Ukkoskuurokin ehti olla juuri tuon museovisiittimme ajan.

Päivälehden museosta suuntasimme Kiasmaan, jossa on nyt kaksikin lapsiperheille sopivaa näyttelyä: Ernesto Neto ja Choi Jeong Hwa. Paikalla oli paljon pikkulapsiperheitä. Moniin teoksiin sai koskea ja yksi huone oli varattu kokonaan rakentelupaikaksi, jossa pienillä "atomeilla" sai rakennella.

Esikoinen, teini 13 v, ihmetteli, missä ovat ne teokset, joissa on maisema- tai henkilökuvia. Olemme käyneet aikaisemminkin Kiasmassa ja puhuneet nykytaiteesta, mutta enemmän hän tuntuu mieltävän taiteeksi sen perinteisen tyylilajin eli maisemat ja henkilöpotretit.

Kiasmassa nyt olevia näyttelyjä voin suositella lapsiperheille. Esikoinen on jo sen verran teinii, ettei hän siellä innostunut leikkimään, mutta monet pienemmät lapset näyttivät olevan innokkaana touhuamassa nykytaiteen parissa.

 

Tänään kävimme katsomassa leffateatterissa Ison kiltin jätin ja se on hyvä elokuva. Olen lukenut sen pojille iltasaduksi jo vuosia sitten ja näin juoni ei ollut enää muistissani. Elokuva on aika jännittävä, hauska ja myös supersympaattinen. Pidimme! Poksutuhnut ja perskurkkanat naurattavat edelleen.

Mansikat saimme pakastettua tiistaina ja olen myös päässyt kesäkirjoissani vauhtiin. Nyt luen Liane Moriartyn kirjaa "Mustat valkeat valheet" ja kirja on koukuttanut minut ihan täysin. Innostuin kirjasta niin paljon, että laitoin samantien kirjastoon varaukseen kirjailijan pari muutakin teosta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kondomit ja dildot

Tämä on jatkoa Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi - postaukselle. Olen tajunnut, että poikieni seksuaalikasvatuksen aika olisi nyt. Mutta miten? Erityisesti kuopus nappaa tällä hetkellä sanoja kavereiltaan ja netistä ja sitten sopivissa tilanteissa täräyttää hyviä kysymyksiä. Kuten vaikka juhannuksen alla, kun olin juuri istunut lasten kanssa Onnibussiin, hän kysyi kovaan ääneen: "Äiti, mikä on kondomi?". Taisin vastata jotain siihen tyyliin, että se on pippelin päälle laitettava suojus. Johon kuopus kysyy: "Ai, se estää pissaa tulemasta?" Minä totesin, että no ei varsinaisesti, mutta puhutaan siitä sitten kotona..."Miksi siitä voi puhua vasta kotona?". Kotona hän tietenkin muisti kysyä uudelleen. Vastauksessa en edelleenkään päässyt asian ytimeen.

Pari päivää sitten hän kysyi, mikä on dildo. Taas jokin täysin ympäripyöreä vastaus. Harvoin olen lasteni kanssa täysin pihalla. Nyt olen. Ja luultavasti, jos olisi kyseessä asiakastilanne, osaisin antaa jonkinlaisen vastauksen vanhemmalle, miten puhua näistä asioista lastensa kanssa. Mutta omien lasteni kanssa olen täysin kuutamolla. Ajatuksissani he ovat vielä niiiiin pieniä poikia. Kyllä poikani tietävät, miten lapset saavat alkunsa. Mutta se, miten vastata näihin dildo, kondomi, huora - kysymyksiin onkin kinkkisempää. Raiskaus - termistä juttelimme myös (koska kuopus käytti sitä termiä) ja selvästi kuopus käytti sitä sanaa tietämättä ollenkaan mitä se tarkoitti.

Uusimmassa Meidän Perhe - lehdissä on artikkeli, miten puhua seksistä lapselle. Artikkelissa todetaan, että lapsen kysymyksiin on tärkeä vastata suoraan eikä olla niin kuin ei olisi kuullutkaan kysymystä. Lapsi oppii torjuvasta reaktiosta, että aiheessa on jotain hankalaa tai noloa. Kysymyksiin pitäisi vastata selkeästi, asiallisesti ja lässyttämättä. Ja on tärkeää puhua totta. Asioiden edelle ei tarvitse mennä vaan vastata niihin kysymyksiin, mitä lapsi kysyy.

Artikkelissa todetaan myös, että lapselle pitää kertoa, että hän on arvokas ja päättää itse, kuka ja miten häneen saa koskea. Mihin tahansa ei tarvitse suostua. Mutta liika varoittelu on silti liikaa. Jos pelottelee lapsen tainnoksiin, koko seksi alkaa näyttäytyä pahana asiana. On tärkeää puhua siis myös myönteisistä asioista. Kuten siitä, että aikuisilla voi olla seksiä, vaikka he eivät toivo vauvaa. Luultavasti juuri tämä on asia, joka minun lapsiltani on oivaltamatta. He ajattelevat, että isi ja äiti ovat "seksineet" (tätä termiä he käyttävät) kaksi kertaa.

Jo edellisen kerran kun pohdin tätä teemaa, mietin kirjastoon suuntaamista. Kirjastossa olen käynyt kyllä monta kertaa, mutta seuraavan kerran pitää suunnata hyllylle, jossa on yli 10-vuotiaille lapsille sopivia kirjoja seksuaalikasvatukseen liittyen. Ja selvästi tarvittaisiin myös lapsi- ja aikuisystävällinen sanakirja teemaan liittyen.

Onko teillä kyselty kondomeista ja dildoista? Miten olet vastannut näihin kysymyksiin? Mitä ajatuksia kirjoitukseni herättää?

Uusia kirjoja kouluikäisille lapsille

Olen iloinen, kun viime aikoina on ilmestynyt useampi uusi laadukas lastenkirja, jotka sopivat myös kouluikäisille lapsille, joko itsekseen luettavaksi tai iltasaduksi. Meillä oli viime syksynä ja talvena vähän haasteita löytää kivoja iltasatukirjoja, osa oli tylsiä, täysin mitäänsanomattomia ja juonettomia tai semihyviä. Tuntui, että olemme lukeneet jo kaikki hyvät kirjat eikä uusia hyviä juurikaan ilmestynyt. Nyt olen ollut iloinen, kun on useampi hyvä ja kiinnostava lastenkirjoja ilmestynyt.

David Walliamsin "Gangsterimummi" oli hyvä, hauska ja loppua kohden myös haikea kirja. Mummi on 11-vuotiaan Benin mielestä maailman tylsin mummi. Pakollinen viikottainen vierailu mummin luona on aina samanlainen ja sisältää kaalia jossakin muodossa. Eräällä vierailulla tapahtuu kuitenkin jotain sellaista, joka muuttaa Benin ja mummin suhdetta. Ollaankin jännittävien asioiden äärellä. Maailman tylsimmästä mummista tuleekin gangsterimummi ja yhdessä Ben ja mummi kokevat huiman seikkailun. Olemme lukeneet myös David Walliamsin aiemmat suomennetut kirjat "Herra Lemu" ja "Poika ja mekko" ja tykänneet niistä paljon. 

"Noitapeili" on Mila Teräksen kirjoittama kiehtova satufantasia. Noitapeili on vauhdikas seikkailu, joka saa alkunsa unohdettujen tarinoiden kirjastosta. Sekkailu johtaa sieltä Kyöpelinvuorelle. Mila Teräksen kieli on kaunista ja paikoin myös runollista. Tarina on täynnä taikuutta, jännitystä ja huumoria. Tykkäsimme! Noitapeili aloittaa uuden sarjan, Salainen kirjasto. Innolla jään odottamaan sarjan jatko-osia.

"Mörkövahti" on Tuutikki Tolosen mainio kirja. Hillan, Maikin ja Kaapon kesäloma alkaa jännittävissä merkeissä. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutumisloman ja lapsia tulee hoitamaan kodinhoitaja, joka ei olekaan ihan tavallinen hoitaja vaan mörkö. Pian selviää, että moni kaverikin on saanut kotiinsa mörkövahdin. Kirja on sekä hykerryttävän hauska että jännittävä. Meillä pojat tykkäsivät kirjasta niin paljon ettei heille riittänyt, että kirjaa luetaan vain iltasatuna. Tätä kirjaa piti lukea myös päivällä. Loppu oli poikien mielestä vähän outo ja jäi olo, että jatkoa seuraa. Ja niin seuraakin, kirja Mörköreitti ilmestyy ensi syksynä.

Timo Parvelan "Paten kalastuskirja" jatkaa Pate-kirjasarjaa. Pate lähtee isänsä kanssa kalastusreissulle Norjaan eikä kaikki mene ihan suunnitelmien mukaisesti. Kirja on humoristinen ja nopealukuinen.

"Supermarsu ja lasten valtakunta" jatkaa Supermarsu-kirjojen sarjaa. Supermarsu- Emilian koululle iskee valtava trombi. Koko juhlasali oppilaineen sinkoutuu ilmaan hurjalla rytinällä. He saapuvat Lappiin ja perustavat sinne lasten valtakunnan, jossa meno on villiä ja vapaata. Emilia saa myös uuden tehtävän jättiläismarsulta, joka vie hänet Kreikkaan asti. Seikkailussa tarvitaan myös rohkeusluumuja ja totuuslaseja. Luimme Supermarsu-kirjan Viron reissumme aikana. Erityisesti kuopus piti tästä kirjasta.

Seuraava iltasatumme on Sanna Iston kirja "Maan alaiset". Sanna Isto on aiemmin kirjoittanut Tinka ja Taika - sarjan kirjoja, joista olemme tykänneet paljon. Kirja "Maan alaiset" vie Suomenlinnaan ja sen maanalaisiin tunneleihin ja luoliin.

Odotan myös innolla pian ilmestyviä kirjauutuuksia. Lähes samaan aikaan on ilmestymässä uusi Risto Räppääjä (Risto Räppääjä ja pullistelija), Ella (Ella ja kaverit rakentavat ihmekoneen)  ja suosikkimme Etsiväkerho Hurrikaani (Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja) eli onneksi hyviä iltasatukirjoja riittää nyt joksikin aikaa.

Tallinnassa ja lähiseudulla

Viron reissulla olimme kaksi päivää Haapsalussa ja sieltä saavuimme bussilla Tallinnaan. Tallinna on meille tuttu kohde jo monelta kesältä ja olemme käyneet suunnilleen kaikki Tallinnan lapsiperhekohteet läpi. Tälle vuodelle etsimmekin vähän kauempana olevia kohteita.

Atlantis H2O Aquapark on viime vuonna avattu Viron suurin kylpylä, joka sijaitsee Viimsissä, noin puolen tunnin päässä Tallinnan keskustasta. Me menimme Viimsiin Viru-keskuksen terminaalista bussilla 1A. Vesipuisto sijaitsee aivan bussilinjan päätepysäkin vieressä, pysäkin nimi on Ravi tee.

Vesipuistossa on kahdeksan eripituista ja erilaista vesiliukumäkeä, virtaava joki ja aaltoallas. Atlantiksen yhteyteen on rakennettu interaktiivinen löytöretki- ja tiedekeskus, jossa on näytillä kolmisenkymmentä vesi- ja avaruusaiheista konetta, laitetta tai pienoismallia. Nämä tiedepisteet toivat mukavan lisän vesipuistokäyntiin, tosin niistä oli harmittavan moni rikki meidän vierailupäivänämme.

Vesipuiston perhelippu maksaa 35 euroa ja sillä sai olla kolme tuntia puistossa. Se aika vierähti tosi nopeasti. Tykkäsimme! Ja minä ylitin täydellisesti itseni uskaltamalla menemään useampaan vesiliukumäkeen, monesti olen käynyt vain ihan "nössöimmissä".

Keskiviikkopäivän vietimme Vembu-Tembumaassa. Vembu-Tembumaa on Viron Puuhamaa. Vembu-Tembumaa sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta.  Me menimme Vembu-Tembumaahan junalla, joka pysähtyy noin kahden kilometrin päähän Kiisan asemalle. Olin lukenut netistä, että siitä eteenpäin on viitoitus Vembu-Tembumaahan, mutta ensin kyllä piti osata kävellä puoli kilometriä oikeaan suuntaan ennen kuin löytyi ensimmäinen kyltti. Takaisin Tallinnaan palasimme pikkubussilla 219, jonka pysäkki piti olla ihan vieressä, mutta me ei ainakaan löydetty. Pysäkki löytyi kauempaa ja pysäkillä olleen aikataulun mukaan sillä pysäkillä pysähtyy kerran päivässä Tallinnaan menevä bussi. Pysäkille tuli onneksi pari paikallista, joilta saimme varmistettua, että pysäkki on oikea. Bussi tosiaan oli tupaten täynnä oleva pikkubussi, jossa sitten seisoimme lähes koko matkan Tallinnaan. Mutta jotain hyvääkin, sen pikkubussin pysäkki oli aivan hotellimme vieressä. Vembu-Tembumaahan pääsee siis julkisilla liikennevälineillä, mutta se vaatii ehkä vähän seikkailumieltä.

Vembu-Tembumaassa on pomppualue, jolla oli ilmamäkiä, pomppulinnoja ja erilaisia trampoliineja. Uima-allasalueella oli vesiliukumäkiä ja erilaisia altaita. Näissä pojat ja mies kävivät monta kertaa, itselleni vesi oli liian kylmää, vaikka aurinkoinen päivä olikin. Vembu-Tembumaasta löytyi myös sähköautoja, formuloita ja törmäilyautoja, joilla sai ihan oikeasti törmäillä. Lisäksi oli erilaisia kiipeilytelineitä ja tarzan-ratoja. Kaikkiaan kiva paikka ja meillä vierähti kohteessa koko päivä. Olemme käyneet Tervakosken Puuhamassa joskus vuosia, vuosia sitten ja voi olla, että se on vähän monipuolisempi paikka, mutta toisaalta on vaikea verrata, koska pojat ovat nyt niin eri-ikäisiä kuin sillä reissullamme.

Monesti meillä on eväät puuhapuistoihin tai huvipuistoon mennessä, koska ruuat ovat usein täyttä kuraa noissa paikoissa. Nyt meillä ei ollut eväitä, koska emme muistaneet käydä edellisenä iltana ruokakaupassa. Ja voin sanoa, että kasvissyöjänä oli superhankalaa löytää sopivaa ruokaa. Annokseksi valikoitui lopulta sipulirenkaat ja ranskikset. Ei ollut järin hyvää, mutta nälkä onneksi lähti. Parasta tuossa annoksessa oli dippikastike.

Näyttääkö tämä herkulliselta kasvisruualta? Ei minustakaan.

Torstaille olimme suunnitelleet retkeä Televisiotorniin, mutta totesimme olevamme jo sen verran väsyneitä bussilinjojen selvittelyyn ja matkusteluun, että päädyimme lähellä keskustaa olevaa kohteeseen, Energian oivalluskeskukseen. Tämä Energiakeskus on uudistettu ja avattu uudistettuna pari vuotta sitten. Kävimme muutama vuosi sitten paikassa ja siihen nähden oli kyllä tapahtunut totaalinen uudistuminen.

Energiakeskuksessa on 130 interaktiivista eli ns. käytännön näyttelyesinettä, jotka kertovat sähkötalouden historiasta, sähkön keksimisestä, salamoista, uusiutuvista energiamuodoista, ydinenergiasta, äänestä ja optiikasta. Pidimme eniten ääneen ja optiikkaan liittyvistä näyttelykohteista. Toiminnalliset näyttelykohteet ovat aina kivoja, kun pääsee itse kokeilemaan.

Energiakeskus on lähellä satamaa ja siitä olikin helppo lähteä kohti laivaa ja Suomea. Matkustimme ensimmäistä kertaa kantosiipialuksella ja olipa se nopeaa ja mukavaa matkantekoa. Merellä ei tuullut ja näin alus ei juurikaan keikkunut.

Haapsalussa

Totesimme, että kesäkuun lopulla matkustaminen oli hyvä ratkaisu, sillä mikään kohde ei ollut tupaten täynnä ja jonottaminen jäi hyvin vähäiseksi. Tosin onhan Tallinna ja Haapsalu myös pienempiä kaupunkeja kuin vaikkapa Berliini, jossa saimme jonkin verran jonotella viime kesänä jo sisäänpääsyissä. Tai Legoland muutaman vuoden takaa, jossa sai ainakin heinäkuussa jonotella lähes joka paikkaan.

Monta mukavaa muistoa jää tästäkin Viron reissusta. Virossa on paljon kivoja lapsiperhekohteita. Meillä on kokemusta Pärnusta, Tartosta ja Tallinnasta ja kaikista löytyy paljon puuhaa. Emme ekologista syistä lennä joka vuosi ja Viro on siksi muotoutunut meille kesälomakohteeksi monena kesänä.

ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

Sympaattinen Haapsalu

Viron lomastamme vietimme kaksi päivää Haapsalussa. Matkustimme Haapsaluun bussilla Tallinnasta. Haapsalu on sympaattinen pieni kaupunki, josta löytyy kaunis rantabulevardi, rappioromantiikkaa, linna ihan kaupungin keskeltä ja kiva vanhakaupunki.

Piispanlinna on Viron parhaiten säilyneitä linnoituksia. Vallihaudasta löytyy lasten leikkipaikka, josta pojat totesivat, että "tää on tosi kiva", mikä on paljon, sillä pojat 13 v ja kohta 11 v ovat jo vähän ohittamassa leikkipuistoikää. Piispanlinnassa pääsi kiipeämään 38 metriä korkeaan torniin. Rappuset kapenivat kapenemistaan loppua kohden. Näkymä tornista oli hieno.

Kuopusta vähän jännitti piispanlinnassa, erityisesti kun olimme etukäteen lukeneet tarinan Valkoisen Daamin kummituksesta. Tarinan mukaan eräs tuomioherra toi pojan vaatteisiin pukeutuneen naisen luoksensa linnaan. Petos paljastui, ja koska luostarin laki kielsi naisia astumasta jalallaankaan luostarin kynnyksen yli, lakia rikkonut neito muurattiin kastekappelin seinään. Nyt sama neito käy näyttäytymässä luostarin ikkunassa Valkoisena Daamina.

 

Haapsalun vanha rautatieasema oli käytössä vuosina 1905-1995 ja nyt se toimii paitsi kaukoliikenteen linja-autoasemana, myös rautatiemuseona. Asemarakennus on kaunis ja huomionarvoista on myös 216 metriä pitkä katettu asemalaituri. Museo esittelee vanhoja vetureita ja vaunuja. Museo on suhteellisen pieni. Kuopus innostui lipunleimauslaitteesta, jota sai kokeilla.

Ilonin Ihmeidenmaa on lapsille ja perheille tarkoitettu teemakeskus, joka perustuu Astrid Lindgrenin kirjojen virolaissyntyisen kuvittajan Ilon Wiklandin piirroksiin. Teemakeskuksessa seikkaillaan Melukylän lasten, Katto Kassisen ja muiden Astrid Lindgrenin hahmojen hengessä. Käväisin teemakeskuksessa kuopuksen kanssa. Kuten jo etukäteen epäilin, pojat ovat ohittaneet keskuksen kohdeiän, parhaiten teemakeskus sopii leikki-ikäisille lapsille. Sisältä löytyy Ilonin keittiö, Katto Kassisen huone ja leikkihuone, jossa oli esillä leluja, roolivaatteita ja pelejä. Toukokuusta elokuuhun pihalla on avoinna Mattiaan talo ja käsityöpaja.

Rantabulevardilla on kaunista kävellä. Merestä löytyi erilaisia taideteoksia. Kävimme Afrikka rannalla, jossa oli lasten leikkipaikka, mutta joka rantana oli aika huono. Ranta oli täynnä kiviä ja levää. Kuopus kävi uimassa, me muut vain kävelimme hetken aikaa vedessä. Sunnuntai oli tukalan kuuma päivä ja harmittavasti emme jaksaneet lähteä enää etsimään muita rantoja, jotka olisivat olleet mukavampia.

 

Yövyimme Haapsalussa kotimajoituksessa (kodumajutus), jossa oli pihalla jättitramppa, jolla pojat pomppivat paljon. Majoitus oli muuten ok, mutta ensimmäinen yö oli aika levoton, sekä kadulta että talosta kuului meteliä ja olin tunnin välein hereillä läpi yön. Lisäksi huoneemme oli todella kuuma ensimmäisenä yönä ja sekin hankaloitti nukkumista. Sain huonosta yöstä johtuen päänsäryn, joka kesti koko maanantaipäivän. No, siitäkin selvittiin ja Haapsalu jää mieleen kauniina ja sympaattisena pikkukaupunkina.

Haapsalusta jatkoimme tiistai-iltapäivällä bussilla kohti Tallinnaa. Tallinna on meille kovin tuttu, taidamme olla käyneet siellä jo viisi kertaa. Nyt oli vuorossa kohteet, jotka eivät ole ihan Tallinnan ytimessä vaan kauempana. Matkakertomus jatkuu siis lähipäivinä.

ps. Olemme käyneet Virossa monta kertaa. Linkitän tähän kertomuksen Tarton matkastamme kahden vuoden takaa.

Tere!

Minä Vembu-Tembumaassa

Tere hommikust! Kotiuduttiin eilen illalla viiden päivän reissulta Virosta. Kävimme Haapsalussa ja Tallinnassa (ja sen liepeillä). Säät suosivat eli lämpöä oli + 21-23 astetta, paitsi sunnuntaina Haapsalussa oli + 28 ja se oli minulle liikaa. Seurauksena oli huonosti nukuttu yö kuumuudesta johtuen ja huonoista yöunista seurannut päänsärky, joka lähes pilasi maanantaipäiväni Haapsalussa. Piispanlinnassa käytiin silti ja piipahdin myös Ilonin Ihmeidenmaassa.

Matkaraporttia on tulossa lähipäivinä, kunhan ehdin käydä läpi sadat valokuvat, purkaa reput, pestä pyykit ja hoitaa kaikki muut asiat kuntoon. Työasioitakin pitää tänään vähän hoitaa, vaikka lomalla virallisesti olenkin.

Pojat Haapsalussa "hotellin" trampalla

Menossa Atlantis H2O Aquaparkiin, joka oli kiva kohde. Suosittelut!

Vilkaisin Virossa joka päivä meilit ja facebookin läpi, mutta blogeja en ole lukenut nyt viiteen päivään. Pitää siis tänään päivittää myös "tuttujen" kuulumiset läpi. Minulla ei ole tapana julistella somessa ja blogissa, että nyt olemme reissussa, kotimme on tyhjänä. Tarkoitus oli ajastaa blogiin yksi postaus matkamme ajalle, mutta se jäi tekemättä.

Haapsalun Piispanlinna

Nyt vastailen meileihin, tulostan kirjanpitoon Holvista ja yrityksen tililtä raportteja ja lähden paikalliseen keskukseen hoitamaan asioita. Ehkä sinne uskaltaa tänään jo mennä, kun eilen puukon kanssa riehunut henkilö on saatu yöllä kiinni.

Matkaraporttia tulossa pian! Mukavaa perjantaita!