Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat

Kirjan "Joutilaat vanhemmat" mottona on: "Jätä lapsi rauhaan". Kun vanhemmat lakkaavat ostamasta lapsilleen kalliita ja turhia leluja, kustantamasta heille valmiiksi ohjelmoituja huvituksia ja jättävät itsekin puuhastelun vähemmälle, tuloksena on itseensä luottavia ja itsenäisiä lapsia. Samalla käy myös niin onnellisesti, että vanhemmat saavat lojua aamuisin sängyssä paljon pidempään kuin ennen. Sekä aikuisten että lasten on hyvä oppia elämään laiskotellen, sillä lopulta aika on tärkeämpää kuin raha. Kirjassa korostetaan myös sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä - toiset ihmiset ovat tärkeitä sekä lapsille että vanhemmille. Vanhemmuus ei ole elämän taakka vaan ilo.

Joutilaan vanhemman manifestin mukaan vanhemmuus ei merkitse raatamista. Joutilas vanhempi lupaa jättää lapsensa rauhaan. Joutilas vanhempi pärjää vähällä rahalla. Hän makaa sängyssä mahdollisimman pitkään. Iloinen sekasorto on parempi kuin synkeä siisteys. Joutilas vanhempi välttää muovileluja, tietokoneita, telkkaria, huvipuistoja ja ohjattua harrastuksia. Joutilas vanhempi on siis myös ekologinen vanhempi, hän pelastaa maapallon. Hän ei osta muovileluja eikä hän kuskaa lapsia illasta toiseen harrastuksiin. Näiden sijaan joutilas vanhempi osallistaa lapsensa kodinhommiin, vie heidät metsään ja tekee lelut yhdessä lapsen kanssa vaikkapa kepeistä tai pahvista ja ilmastointiteipistä. Joutilas vanhempi iloitsee elämästään ja toimii näin esimerkkinä lapsilleen ilosta ja rentoudesta. Joutilas vanhempi ei kuitenkaan ole hälläväliä vanhempi, vaan hän asettaa myös rajoja ja pitää yllä jonkinlaisia rutiineja. Joutilas vanhempi ei jätä lasta viihdelaitteiden äärelle vaan on käytettävissä ja läsnä lapsilleen. Joutilas vanhemmuus on elämäntapa. Itse ajattelen, että joutilas vanhemmuus on downshiftaamista. Kirja on puolustuspuhe kiireettömyydelle, vähemmällä rahamäärälle, pitkille unille, elämästä nauttimiselle ja sydämellä kasvattamiselle.

Kaikesta en ole Hodginsonin kanssa samaa mieltä (esim. alkoholimyönteisyys - minusta pieni hiprakka ei ole suositeltava asia lasten iltatoimia tehdessä enkä muutenkaan suosittele joka iltaista oluen kittaamista), mutta kaikkiaan teos herätti paljon ajatuksia. En todellakaan itse ole ollut aina joutilas vanhempi ja siksi teos kirpaisikin välillä paljon. Välillä elämä ja äitiys on mennyt puurtamiseksi minulle, onneksi rennommalla vaihteella ollaan menty jo pitkään aikaa. Harrastusrumbaan emme ole missään vaiheessa lähteneet mukaan ja meillä pojat hoitavat esim. viikottaisen imuroinnin (keräävät sillä peliaikaa wiihin).  Vähemmällä rahamäärällä ollaan jo eletty vuosia. Telkkari ei ole meillä koskaan ollut isossa osassa, kovin pienikin se on massiivisiin taulutelkkareihin verrattuna.

Kirja Joutilaat vanhemmat on pohdiskeleva, viihdyttävä ja vähän provosoivakin kirja lapsuudesta ja vanhemmuudesta. Kirja on yksinkertaisemman ja rennomman elämän puolustuspuhe. Teos muistuttaa vanhempia siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä asia. Hodgkinson kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja teksti on välillä aika radikaaliakin. Tämä kirja eroaa monista kasvatusoppaista. Kaikki ajatukset eivät ihastuttaneet, osa särähti pahasti, mutta moni myös osui ja upposi. Lue itse ja muodosta oma mielipiteesi!

Tom Hodgkinson on kirjoittanut myös kirjat Joutilaisuuden ylistys ja Vapauden ylistys, täytyy nekin lukaista jossakin vaiheessa. Tämä lukemani kirja oli kirjaston kappale, mutta innostuin tästä kirjasta sen verran paljon, että hankin sen omaksi huuto.netin kautta.

Arvonnan voittaja

Sininkan koru on arvottu. Kiitos kaikille osallistujille! Arvonta toteutettiin perinteiseen tyyliin eli kirjoitin lapuille osallistujien nimet, laput laitettiin koriin ja sieltä kuopus nosti lapun, jossa luki PIHI NAINEN. Onnea! Huomasin, että blogissasi on meiliosoitteesi, laitan sulle viestiä saadakseni osoitteen korun postitusta varten.

Innostuin sen verran tästä arvonnasta, että jossain vaiheessa syksyä (tai viimeistään joulun alla) on seuraava arvonta.

ps. alla vielä muutama kuva viime päiviltä

ps. huomenna tulossa kirjaesittely kirjasta "Joutilaat vanhemmat"

Myönteisiä keinoja kasvatukseen

 

Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuulostavat epäeettisiltä, mutta silti niitä tulee kasvatuksessa käytettyä. Miksi? Mistä vaihtoehtoja?

 

Perheen arjessa on lukemattomia tilanteita ja tapahtumia, joissa perheenjäsenten väliset vuorovaikutuksen kehät syntyvät, vahvistuvat ja seuraavat toinen toistaan. Kun kaikkien tarpeet otetaan huomioon, perheessä voidaan paremmin. Kaikki lapset haluavat olla vanhemmilleen rakkaita ja hyväksyttyjä. Lapset hakevat sinnikkäästi myönteistä yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin aikuisiin. On tärkeää, että he saavat aikuisilta yrityksistään rohkaisevaa ja myönteistä palautetta....näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun itseä väsyttää, on univelkaa ja lapset huutavat ja räyhäävät. Hyvät käytännöt ja todellisuus eivät aina kohtaa. Ja sitten sitä tulee uhkailtua, kiristettyä ja lahjottua. Joskus se toimii, useimmiten ei, mutta jälkikäteen tulee monesti mietittyä, että olikohan tämä nyt ihan järkevää ja viisasta.

Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa käytetään useimmiten tilanteessa, jossa vanhempi tuntee, että muut keinot on jo käytetty ja oma tunnemyrsky on päässyt valloilleen. Monia vanhempia on itseäänkin kasvatettu niiden avulla ja siksi toimintatapa tulee selkäytimestä. Todennäköisyyttä siihen, että vanhempi onnistuu kiireessä, väsyneenä ja suuttuneena kaivamaan itsestään jonkun muun kuin sen selkäytimestä kumpuavan toimintatavan lisää se, että asiaa on ennalta mietitty. Kasvatuksen ongelmatilanteissa on ominaista toistuvuus. Kun tunnistaa sen, milloin ongelmia lapsen kanssa tulee ja milloin omat hermot tyypillisesti kiristyvät, voi rauhoituttuaan miettiä, miten seuraavilla kerroilla voisi toimia viisaammin. Se vaatii toki työtä, mutta eipä helppoa ole sekään, että toimii toistuvasti tavalla, johon ei tunne voivansa olla tyytyväinen ja joka aiheuttaa pahan mielen sekä itselle että lapselle.

Myönteisiä keinoja kasvatukseen – kurssi on kehitetty juuri tähän. Kasvatustilanteiden myönteisten keinojen pohtimiseen.

Syksyn aikana ohjaan kurssin Järvenpään Opistossa ja Helsingin Aikuisopistossa. Järvenpäässä neljän illan kokonaisuutena, Helsingissä kolmen illan kokonaisuutena. Tästä kurssista olisi tarkoitus ajan mittaan kehitellä myös jonkinlainen nettiversio kauempana asuville, keillä ei ole mahdollisuus päästä livekursseille mukaan. Ja tänne blogiini on myös tulossa tekstejä aiheesta. Miten voin toimia niissä tilanteissa, jolloin tekisi mieli kiristää, uhkailla, lahjoa tai lykätä lapsi jäähylle.

Kuulostaako uhkailu, kiristäminen ja lahjominen tutulta? Mitä muita keinoja olette löytäneet kasvatukseen? Mikä on oma ohjenuorasi lasten kasvatuksessa?

Arvonta

Tämän arvonnan piti olla jo kolme - neljä viikkoa sitten. Aika on mennyt yrityksen perustamiseen, joten siksi arvonta on vasta nyt. Arvonta 10 000 klikkauksen kunniaksi. Arvontapalkintona on Sininkasta tilattu kaulakoru (konjakki). Itselläni on ollut samanlainen ahkerassa käytössä varmaankin vuoden verran jo.

Koska olen aika uusi näissä bloggaamistouhuissa, piti vähän vakoilla muista blogeista, millaisia sääntöjä arvontoihin on ollut. On ollut yhtä, kahta ja kolmea arpaa ja liittymistä lukijaksi ja facebookiin ja arvontakuvan jakamista. Olen lukenut blogeista myös siitä, että joku on saattanut liittyä lukijaksi arvonnan ajaksi ja sitten jättänyt blogin. Ei kuulosta kovin reilulta. Löysin myös arvonnan, jossa sai peräti yhdeksän arpaa. En voinut osallistua siihen, koska en enää pysynyt perässä, montako arpaa minulle olisi kuulunut.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin nyt tällaisiin sääntöihin:

Yhden arvan saa kommentoimalla tätä tekstiä
Kaksi arpaa saa liittymällä blogini lukijaksi bloggerin kautta (tai olemalla jo blogini lukija).

Laita kommentteihin tieto, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Jos joku haluaa linkittää arvontaa eteenpäin, niin se olisi ihan kiva, mutta siitä ei tällä kertaa saa lisäarpoja.

Arvonta on voimassa ke 10.9. klo 19 asti. Julkistan arvonnan voittajan ke 10.9. illalla.

Arpaonnea kaikille osallistujille!

ps. minulla on kuvassa kaulassani oma kaulakoruni ja huomasin, että siinä on eri järjestyksessä nuo "helmet" kuin tuossa jonka ostin arpajaisvoitoksi. Eli voitoksi on tulossa koru, joka on yläkuvassa.

Yrittäjän päivä

Tänään on Yrittäjän päivä.Ja koska minä olen nyt yrittäjä, tämä on minun päiväni. Tätä päivää vietän käymällä toisen yrittäjän luona eli kampaajalla. Vien sinne iltapäivällä myös pojat.

Kasvun Taika löytyy nyt kaupparekisteristä. Ja myös facebookista. Tervetuloa tykkäämään! Yrittäjyyskurssini on nyt puolivälissä ja olen minä jotain kurssilla oppinutkin. Ja saanut sieltä myös yhden uuden yrittäjätutun, kenen kanssa voisi miettiä yhteisiä kuvioita. Ainakin on luvattu mainostaa puolin ja toisin palveluitamme.

Nettisivut eivät ole edenneet, koska mies on työmatkalla Bulgariassa. Maanantaina saan kuvattavaksi ihanan vauvan, tarkoituksena on ottaa vauvahierontakuvia. Sitten pääsen mainostamaan vauvahierontakurssejani.  Pikku hiljaa asiat nytkähtelevät eteenpäin.

Kohti viikonloppua. Huomenna käymme Sirkusmarkkinoilla ja mies palaa la-su välisenä yönä kotiin työmatkaltaan. Tällä viikolla äitini on ollut suureksi avuksi meille. Hän on katsonut poikien perään, kun minulla on ollut iltaisin kursseja ja töitä, hän on tehnyt omenasosetta meille vähintään seuraavan vuoden tarpeiksi, hän on tehnyt ruuat ja siivonnut. Antanut pojille välipalat ja iltapalat. Ollut varsinainen työmyyrä.

Viikonloppuna alkaa blogini ensimmäinen arvonta. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Muoviton syyskuu

Ajattelen, että elämme aika ekologisesti. Me käytämme yksityisautoa minimaalisen vähän, lähes kaikki matkat liikumme pyöräillen / kävellen tai julkisilla. Vältämme lentomatkailua (tästä toki löytyy poikkeuksia, esim. miehen työmatkat; en kyllä alkaisi että hän menisi Kiinaan junalla ja minä olisin vielä pidempiä aikoja lasten kanssa yksin). Lajittelemme kaikki jätteet ja meille ylipäänsä tulee sekajätettä tosi vähän. Syömme kasvisruokaa. Meillä epäekologisinta lienee asumismuotomme. Asumme aika isossa kodissa, pienempäänkin mahtuisimme. Mutta minä vaan olen omakotiasuja, tarvitsen tilaa (ja pihan) ympärilleni. Kerrostalossakin olen asunut, kymmenisen vuotta, mutta edes ekologisuuden vuoksi en tällä hetkellä voisi ajatella mitään muuta asumisvaihtoehtoja kuin erilliskoti omalla pihalla. Omakotitalossa voi sitten esim. lämmitysratkaisujen avulla vaikuttaa ekologisuuteen.

Näin facebookissa Muoviton syyskuu haasteen ja päätin osallistua mukaan. Itselleni ongelma eivät ole muovipussit, minulla kulkee aina reppu tai laukku mukana ja sieltä löytyy parikin kangaskassia ostosten kantamiseen. Tosin jostain kumman syystä meille muovipussejakin kertyy yllin kyllin. Monessa kaupassa tuotteet on ehditty pakata muovikassiin ennen kuin olen ehtinyt todeta, että voin laittaa tuotteen reppuuni tai kangaskassiin. Se, mistä voisin vähentää on hedelmäpussit. Meillä on kyllä ostettuna kestohedelmäpussi, mutta harvoinpa se on mukana kauppareissuilla. Banaaneja en kyllä pakkaa hedelmäpussiin (tätäkin näen tapahtuvan), mutta tomaatit, omput (tosin tällä hetkellä niitä on ihan omastakin takaa) yms. tulee kyllä pakattua muoviseen hedelmäpussiin. Nyt otan haasteeksi napata mukaan tuon kestopussin hedelmiä varten. 

Tosin itse ajattelen niin, että muovipusseja tärkeämpää on se, miten sinne kauppaan kuljetaan ja mitä sieltä ylipäänsä ostetaan, ei ne muovipussit sinällään. Mutta alku sekin, jos pystyy pääsemään eroon edes niistä muovipusseista.

Tässä facebookista kopioitu Muovittoman syyskuun teksti:

Maailma hukkuu ympäristölle ja ihmisille haitalliseen muoviroskaan. Haasta itsesi ja ystäväsi vähentämään turhan muoviroskan syntyä Syyskuun ajan.

Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.
Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa.

Osallistu muovittomaan Syyskuuhun parhaalla katsomallasi tavalla. Ota pieniä tai suuria askeleita kohti muovittomampaa elämää. Henkilökohtaisilla valinnoillamme voidaan vaikuttaa puhtaampaan tulevaisuuteen.

Postaa ja keskustele twitterissä ja instagramissa #muovitonsyyskuu

Yritetään yhdessä valinnoillamme minimoida turhan muoviroskan syntyä Syyskuussa 2014. 

Osallistutko sinä Muovittomaan syyskuuhun? Millaisia ekotekoja teillä tehdään? Mistä sinä et ole valmis luopumaan vaikka tiedät sen olevan epäekologista?

ps. Myös Ehdoton ehkä - blogin Saara bloggasi Muovittomasta syyskuusta 
 

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa esityksen Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Pari ystävääni oli käynyt katsomassa sen viime keväänä ja he kehuivat kovasti esitystä. Minä yhdyn kehujien joukkoon. Oli hyvä. Itketti ja nauratti, välillä jopa yhtä aikaa. Kosketti ja sai ajattelemaan. Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä.

Näin esityksestä sanotaan esitteessä:

Kodin Kuvalehden lukijoilta pyydettiin vuodenvaihteessa 2013 tarinoita omasta äidistään ja tyttäristään. Tarinoiden pohjalta dramatisoitiin esitys. Tarinat on luettu, on itketty ja naurettu ja nyt tämä esitys saa ensi-iltansa! Kaikki Äitini, Kaikki Tyttäreni on esitys äideistä, tyttäristä ja itsestäänselvyyksistä.

Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä puivat äitinä olemisen sietämätöntä keveyttä tässä hervottomassa esityksessä, jossa äitien ja tyttärien välistä suhdetta käsitellään kovin ottein. Viiltävä ja pirullinen, lämmin ja hauska esitys antaa äänen hyvin erilaisille äideille.

Kun kaikki on sanottu jää jäljelle vain anteeksianto, hurtti huumori ja elämättömän elämän jano.

Esitys oli minusta taitavasti rakennettu, tunnelmat ja kohtaukset vaihtelivat nopeasti ja tunteet tosiaan menivät ihan äärilaidasta toiseen. Välillä nauroin vedet silmissä, välillä itkin. Minut esitys sai pohtimaan omaa suhdettani äitiini, kasvatustani ja erityisesti sitä, millainen olen äitinä. Esitys sai pohtimaan sitä, että haluaisin olla hyväksyvä äiti. Hyväksyä lapseni sellaisena kuin he ovat. Aina se ei ole helppoa. Silloin se on vaikeaa kun lapsi käyttäytyy täysin eri tavoin kun itse siinä tilanteessa toivoisi. Esitys sai pohtimaan sitä, että minulla on tärkeää tunteiden ilmaisu. Tunteita ei tarvitse sulloa sisäänsä, ne saa ilmaista. Esitys sai pohtimaan sitä, että tärkeintä kasvatuksessa on se että pojat tietävät äidin rakastavan heitä ja että he ovat ihania ja tärkeitä. Juuri sellaisina kuin he ovat.

En voi kuin suositella!