sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Valkoisen kissan kirja


Sain arvostelukappaleeksi Marjo-Kaisu Niinikosken Valkoisen kissan kirjan. Sain tämän kirjan käsiini jo ennen vuodenvaihdetta ja luinkin sen läpi samantien, mutta arvostelun tekeminen unohtui. Näin kirjan kirjakaupassa muutama päivä sitten ja mieleeni välähti, etten ole kirjoittanut kirjasta mitään.

Valkoisen kissan kirja on aikuisten satukirja. Se on henkis-filosofinen satukokoelma. Kirjassa on kymmenen satua, joissa kaikissa seikkailee kissa. Tarinat sijoittuvat niin tropiikkiin, itämaisiin maihin kuin kotoisiin maalaismaisemiin. Ennen kaikkea valkoinen kissa seikkailee mielenmaisemissa. Satukirja vie matkalle omaan mieleen. Valkoinen kissa on sellainen kuin moni meistä haluaisi olla: hän on sinut itsensä kanssa, ei takerru mihinkään, ei kerjää huomiota tai rakkautta ja on huumorintajuinen ja peloton. Valkoinen kissa ei neuvo eikä opeta, sillä kaikki tieto on meissä itsessämme.

Kirjan pääsanoma on: Kukin luo oman elämänsä ajatustensa avulla. Muuttamalla ajattelunsa voi muuttaa elämänsä. Tärkeää on myös osata päästää irti silloin kun on sen aika.


Suosikkitarinani on "Hiiri, joka luuli olevansa harmaa". Tarinassa on pieni hiiri, joka elää samalla tavoin kuten heidän suvussaan on aina eletty. Hän elää kotikolossaan eikä ole koskaan uskaltautunut lähtemään päiväsaikaan pois sieltä. Kunnes eräänä päivänä hän kuulee äänen, joka sanoo: "Oletko valmis seikkailuun?". Hiirtä pelottaa ensin ajatus seikkailusta, mutta lopulta hiiri uskaltautuu tekemään jotain sellaista, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt. Hiiri saa huomata, ettei olekaan se pieni mitätön hiiri, millaiseksi se on itsensä aina ajatellut. Ja kuinka monella meistä onkaan näin? Että olemme ajatuksissamme pienentäneet itsemme ja teemme kuten "meidän suvussa on aina tehty" uskaltamatta tehdä omia ratkaisuja.


Saamani satukirjan on alun perin kustantanut Valkoisen kissan maailma loppuvuodesta 2015. Nyt Readme.fi on ostanut kirjan kustannusoikeudet ja kirja uusi laitos on julkaistu tämän kevään aikana. Näin kirjan kirjakaupassa ja se on erimuotoinen kuin tämä minun arvostelukappaleeni.

Marjo-Kaisu kirjoitti minulle "Lempeitä lukuhetkiä". Niitä kirja tarjoaa. Kirja ei anna valmiita vastauksia vaan jättää avoimia kysymyksiä ja pohdittavaa. Kirja avaa tutkimusmatkaa omaan itseen ja omiin ajatuksiin. Uskon, että saduilla ja lukemisella on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

Tykkääthän blogistani myös facebookissa!

2 kommenttia:

  1. Hiirellä on hyvä opetus annettavana. ^_^ Itse harjoitellut tuota vuoden aikana kovasti, sillä jotenkin se pieni MinäMitättömyys korvien välissä tuntuu joskus saavan pientä yliotetta. Silloin pitää muistaa, että kaikki ihmiset, joita minäkin ihailen, ovat pohjimmiltaan ihan tavallisia -ihan niinkuin minäkin. :) Yrittäminen ja tekeminen ei ole epäonnistumista <3

    Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! MinäMitättömyys on niin tuttua minullekin. Olen pienentänyt itseäni vuosikaudet harmaaksi hiireksi. Nyt olen vähitellen uskaltanut ajatella olevani muutakin kuin harmaa hiiri. Mutta silti se hiirulainen kummittelee siellä korvien välissä.

      Aurinkoista viikkoa sinullekin! Nyt taitaakin olla vihdoinkin tulossa kesäinen viikko.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!