Olen taas muutaman viime päivän aikana huomannut, että minulla on valtava oman, rauhallisen ajan tarve. Minulla on ystäviä, jotka kummastelevat käsitettä "oma aika". He ajattelevat, että elävät koko ajan omaa aikaansa, eikä kenenkään muun. Minä ajattelen omalla ajalla sellaista aikaa, joka on ihan vain minulle itselleni. Aikaa, jolloin saan olla rauhassa eikä tarvitse vastata 4 minuutin välein "äiti, äiti"-huutoihin tai tehdä kahden tunnin välein ruokaa. Ja sellaista aikaa minulla on ollut elämässäni viimeisen 12 vuoden aikana todella vähän. Silloin kun ei ole verkostoja, on aika vähäistä se aika, jonka voi viettää ihan vain itsekseen.
Minä olen ainut lapsi ja tottunut aika rauhalliseen elämään. En pidä kauppakeskusten hälinästä enkä ikinä menisi esimerkiksi hulluille päiville ostoksille. En pidä väentungoksesta ja näin monet massatapahtumat jäävät väliin.
Luulen, että jos meillä olisi vaikkapa neljä lasta, tulisin hulluksi aika nopeasti. Minä kaipaan rauhaa ja aikaa omille ajatuksilleni. Tykkään olla ja ajatella. En tarvitse koko ajan tekemistä ympärilleni. Ja lapsiperheessä elämä kuitenkin on pitkälti sitä. Koko ajan hässäkkää jossakin suunnalla.
Olen kaivannut kipeästi sellaista omaa aikaa, että saisin olla ihan rauhassa kotona muutaman tunnin. Ja nimenomaan kotona. Tokihan pääsen vaikka kirppareille, lenkille tai kaupoille ihan kaikessa rauhassa, mutta minä olen kaivannut rauhallista kotiaikaa. Jolloin voisin joko siivota kaikessa rauhassa, kuunnella nettiluentoja (joita tykkään kuunnella paljon), lukea kirjaa keskeytyksettä tai tehdä jotain muuta itselleni tärkeää ilman että se tarvitsee keskeyttää vähän väliä. Ilman,että tiedän että taas kahden tunnin päästä pitää olla ruoka valmista tai kohta joku todennäköisesti keskeyttää tämän rauhallisen hetkeni.
Minun hyvinvoinnilleni on äärimmäisen tärkeää se, että saan olla rauhassa tarpeeksi paljon. Minusta tulee kuin kiehuva kattila, joka poksahtelee, jos en saa tarpeeksi usein olla vain itseni kanssa.
Ja nyt minulla on sitä aikaa. Sunnuntaihin asti. Mies lähti poikien kanssa Tampereelle ja minä jäin kotiin. Yksin. Ihmeellistä. Olin vielä eilen illalla sitä mieltä, että lähden Tampereelle mukaan, mutta tänä aamuna tuntui tärkeämmältä se, että jään kotiin ja saan kauan kaipaamaani omaa aikaa. Mitä minä aion tehdä? Aion jatkaa vaatekaappien siivoamista, lukea kirjoja, meditoida, kuunnella nettiluentoja. Tsekkaan leffatarjonnan, olisiko joku minua kiinnostava leffa tarjolla. Tämä tuli niin äkkiä etten ole ehtinyt varailla itselleni aikaa mihinkään hemmotteluhoitoon. Se olisi ollut ihanaa. Mutta ihanaa tämä on näinkin. Saada olla kaikessa rauhassa itsensä ja omien ajatustensa kanssa sunnuntai-iltapäivään saakka.
Mitä sinulle tarkoittaa oma aika? Onko se tärkeää sinulle?
Tämä teksi oli kuin suoraan minun fiiliksistäni nyt! Minä kaipaan myös ja tarvitsen rauhallista aikaa vain olla ja ajatella ilman keskeytyksiä ja etenkin nyt tuntuu kun koululaiset pyörivät kavereineen lähes koko ajan kotona minun hiljaisen ajan tarve on suurempi. Voin vain kuvitella miten pitkälle ja ihanalle koko viikonloppu yksin kotona voi tuntua! Ihanaa, nauti! Nimimerkillä sitä odotellessa :)
VastaaPoistaMinä muuten ajattelen eläväni kaiken aikaa omaa aikaa, vaikkakin elämä on jatkuvia keskeytyksiä tms. Mutta ajattelen että tuo hiljainen yksin vietetty katkeamaton aika kotona, on minun yksi tapani rentoutua, vaikka nautin hoidoissa käymisestä tai urheilemisesta ei tämä täytä hiljaisuuden tarvettani. Kun saan riittävästi olla yksin, ei keskeytykset ym.härdelli tunnu niin raskaalle.
Mutta nyt nautinnollista aikaa sinulle! Olen tosi iloinen puolestasi :).
Minullakin tuntuu, että nimenomaan nyt kesälomalla on korostunut tämä oman rauhallisen ajan tarve. Meillä poikien kaverit ovat nyt jossakin reissun päällä ja varsinkin kuopus on kaivannut paljon seuraa ja tämä purkautuu esikoisen härkkimisenä ja meillä oli taas pari sellaista päivää, että meinasin repiä hiukset päästäni....
PoistaTajusin, etten ole koskaan ollut itsekseni kolmea päivää ilman lapsia. Outo olo ja vaikea uskoa todeksi tätä. Olen kotona.Yksin. Vielä huomennakin. Ja sunnuntainakin iltapäivään asti.
Toivottavasti sinäkin saat oman rauhallisen aikasi!
Vilkutukset täältä - ihan samat fiilikset! Kaipaan ja tarvitsen yksinoloa, vieläpä melko paljon. Nyt kesälomalla yksinäistä aikaa ei ole oikeastaan ollenkaan, ja se kyllä jopa ahdistaa. Olen haaveillut yksinolosta ja hiljaisuudesta ;)
VastaaPoistaTietokonettakaan en ole ehtinyt avata, sekin kun rentouttaisi, että voisi päämäärättömästi surffailla koneella ilman, että tarvitsee heti keskeyttää (blogitkin lukematta viikkokausien ajalta, hmph). Samoin ajatukset keskeytyvät koko ajan. Itse nautin parhaillaan erittäin harvinaisesta puolituntisesta aamukahvin parissa, kun muu perhe oli lähtenyt kauppaan minun nukkuessani pidempään (kotiuduin vasta aamuyöllä pistäydyttyäni Porissa katsomassa Kylien keikan).
Ihanalta kuulostaa, Heli, tuo oma aikasi, nauti siitä!!! :) Ja yritä malttaa viettää aikaa myös ihan vaikkapa vain sohvalla lehden tai netin parissa ;)
Minäkin kaipaan aika paljon yksinoloa. Ehkä enemmän kuin moni muu. Minä olen kyllä surffaillut netissä paljonkin lomalla, mutta nyt saan sitä, mitä eniten kaipaan eli ihan vain sellaista oloa, että saan tehdä Mitä Minä Haluan. Ja aion nauttia. Toivon, että sinäkin saat vielä oman rauhallisen aikasi. Mahdollisimman pian.
PoistaMinä tarvitsen omaa aikaa ja nautin siitä, että saan tehdä asioita juuri omassa tahdissa ja keskeytyksettä. Osaksi tästä syystä minulla kääntyy vuorokausirytmi helposti aivan hullunkuriseksi. Illalla kun lapset ovat nukkumassa on minun oma aikani. Viime yönä meninkin sitten nukkumaan 02:30. Toki työaikaan on pakko mennä aikaisemmin.
VastaaPoistaNauti rauhasta ja vapaudesta!
Minunkin oma aikani alkaa lasten mentyä nukkumaan, mutta minä tarvitsen myös paljon unta ja mun on mentävä aika aikaisin nukkumaan. Aika vähäiseksi jää siis oma aikani myös iltaisin.
PoistaJa nautin. Nautin jo nyt. Huomenna varmaan vielä enemmän, kun tajuan, että tämä todellakin on totta. Niin harvinaista herkkua tämä minulle on.
Täällä 4 lasta ja hulluksi tullaan ajoittain. Myös tuo "äiti, äiti" saa aikaan hälytysreaktion aivoissa ja välillä vaikka pari tuntia elokuvissa sitä omaa aikaa viettämässä tekee pääkopalle niin hyvää. Eli ymmärrän sinua täysin. :)
VastaaPoistaEnsinnäkin hatun nosti sinulle, kun jaksat neljän lapsen kanssa! Minä tunnen useamman neljän lapsen äidin ja ihmettelen kuinka täysjärkisiltä he näyttävät, itseltäni luultavasti pärähtäisi hermot jatkuvasti.
PoistaOnneksi nyt lasten ollessa isompia he eivät ole enää niin iholla koko ajan. Esikoinen enää tosi harvoin hokee "äiti, äiti"-mantraa, pienempi sen sijaan usein.Ja näitäkin aikoja sitä joskus vielä ikävöi.
Tunnistan itseni tosi hyvin tästä postauksesta. Mulla on silloin tällöin päivä tai puolikas itsekseni. Se on ihanaa mutta kaipaisin justiinsa niin että olisi useampi päivä putkeen. Mielummin jättäisin nuo haja-vapaat pois ja sitten saisin kerran tai kaksi vuodessa sen 2-3 päivää itsekseni. Mutta hyvä näinkin, parempi kuin ei mitään :)
VastaaPoistaMä myös olen ainoa lapsi mutta en ole koskaan osannut ajatella että se olisi syynä siihen että tykkään välillä olla itekseni ja rauhassa. Mutta nyt kun sä kirjoitit aiheesta niin mulla oikein avautui silmät että just näin! Tottakai se on vaikuttanut. Mulla se tosin on vaikuttanut myös niin että olen halunnut sitä hälinää ja elämää ympärilleni :)
Nimenomaan, muutama tunti silloin tällöin tekee jo hyvää, jos ei pysty saamaan pidempää vapaapätkää itselleen.
PoistaMinulla ainakin on vaikuttanut paljon elämääni se, että olen ainut lapsi. Olen tottunut viihtymään myös itsekseni ja olemaan kaikessa rauhassa. Ja kaipaan sitä. Ja se, että olen ainut lapsi on kyllä vaikuttanut myös siihen, että olen itse halunnut enemmän kuin yhden lapsen. Minä en ehkä sen hälinän takia, vaan sen toiveissa, että lapsille muodostuisi hyvä sisarussuhde ja heillä olisi elämässä aina toisensa. Olisi joku, joka olisi todella läheinen.
Minullekin oma aika on juuri sitä aikaa, jonka käytän itseeni, itsekseni - tai jonkun muun seurassa, vähän vaihdellen - mutta joka tapauksessa ilman lapsia. Minä tarvin omaa aikaa ollakseni parempi vanhempi, jaksaakseni paremmin, ylipäätään voidakseni paremmin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Minun oma aikani kuluu lenkillä, jumpassa, lueskellessa, leipoessa, koneen ääressä, saunassa, nukkuessa - tai joskus ihan vain ollessa ilman, että teen yhtään mitään. Mitään tekemättömyyden olotilakin kun on jotain tajuttoman terapeuttista.
VastaaPoistaMinäkin olen ainoa lapsi, joka on tottunut rauhallisuuteen. Kolmen lapsen kanssa vilskettä kyllä riittää, en tosin osaa sanoa, missä määrin sitä lapsuuteni ajan hiljaisuutta sitten kaipaan; kuitenkin useampaan kertaan toivoin, että elämää olisi ympärillä (sisaruksia). Mutta kaiketi se tekee osansa, tiedostin sitä tai en.
Minä olen huomannut, että oma aika on vain koetettava ottaa säännöllisesti. Ja että vaikka omalle ajalle ei just silloin tuntuisikaan olevan tarvetta, se lataa kivasti akkuja sitä hetkeä varten, kun kaikki tuntuu tulevan korvista ulos. Koska silloin se korvista ulos tulemisen tunne ei ole lähellekään niin musertava :)
Olipa hyvä kommentti, voin allekirjoittaa kaiken. Täysin. Ennaltaehkäisy on tärkeää, se että omaa aikaa on säännöllisesti ja riittävästi, silloin ne pahimmat ryöpsähdykset ja poksahdukset jäävät kokematta ja jaksaminen pysyy hyvänä.
PoistaKiitos taas hienosta, rohkeasta kirjoituksesta! Minä tarvitsen samalla lailla omaa, rauhallista aikaa säännöllisesti. Olen usein kesäisin yksin kotona, kun mies lomailee lasten kanssa. Tosin hassua on se, että vielä muutama vuosi hieman ahdistuin yksin ollesani, kunnes jonkin oivalluksen kautta aloin eräällä kerralla nauttia siitä: oman, parhaan ystäväni eli oman itseni seurasta =)
VastaaPoistaMinullakin on ollut ajanjakso elämässäni, etten niin viihtynyt itsekseni vaan haalin aina kaiken maailman ohjelmaa ja tapaamisia sille ajalle, joka oli "yksinoloa". Nykyään nautin ihan hurjasti siitä, että saan olla vain itsekseni ja itseni kanssa. En ole aina itselleni paras ystävä vaan useinkin ankara kriitikko ja nyt on taas aika palauttaa itseni kontaktiin oman itsen kanssa.
PoistaKuulostaa tutulta! Myös minä tarvitsen aika paljon omaa aikaa. Ja haluaisin olla nimenomaan kotona yksin. Onneksi mieskin on tämän ominaisuuden ja tarpeen minussa huomannut. Niinpä aina välillä saan olla hetken yksin kotona ilman
VastaaPoistaKommentti karkasi! Niin siis välillä saan olla yksin kotona ilman, että minun oletetaan olevan tosi tehokas eli vaikka siivoavan kodin lattiasta kattoon. Nautihan viikonlopusta!
VastaaPoistaIhanaa, kun sinulla on mahdollisuus olla välillä itseksesi kotona. Mahtava mies sulla! Itse huomaan, että mun on välillä vaikeaa pyhittää aikaa vain itselleni, kun takaraivossa jyskyttää, että jotain hyödyllistäkin pitäisi tehdä. Nyt on onneksi niin pitkä aika olla rauhassa kotona, että ehdi tehdä välillä hyödyllisiä juttuja (kuten siivoamista) ja sitten on aikaa olla myös vähemmän tehokas eli vaikka lukea tai kuunnella nettiluentoja (mitä tein eilen paljon).
PoistaMä olen viime vuosina saanut olla vain lyhyitä aikoja yksin kotona, mutta kun nuorin kasvaa niin eiköhän kohta koita aika, et voin olla useamman päivänkin yksin. Hah! Vitsi mitkä haaveet! Teininä ehkä samanlaisia toiveita viimeksi! Tosin ei ollut silloin käty-bileitä eikä nytkään. :)
PoistaElämän suuria haaveita: Saada olla yksin pari päivää. Tai edes muutama tunti. Piti hetken miettiä, mitä käty-bileet tarkoittaa, mutta sitten hokasin...taidan olla jo ihan liian vanha bileitä ajattelemaan....
Poista