Lapsiperheen Berliini (osa 2)

Matkakertomus Berliinin matkastamme jatkuu. Kolmantena aamuna suuntasimme Tietokonepelimuseoon. Tietokonepelimuseo on Friedrichschainissa. Jo menomatkalla huomasimme, että olemme entisen DDR:n puolella. Katujen varsilla oli varsinainen laatikkokerrostalojen maailma. Toisaalta ei se niin kummalliselta näyttänyt, pojat totesivat, että tämähän näyttää ihan Mikkolalta (jos joku sattuu tietämään vantaalaislähiön nimeltä Mikkola).

Museossa on paljon vanhoja pelilaitteita ja niistä useaa saa myös testata. Museossa oli esimerkiksi jättimäinen joystick. Kiva idea oli muutama retrotyyliin sisustettu pelihuone. Pelikoneiden lisäksi oli myös paljon tietoa tarjolla. Mies ja pojat jaksoivat perehtyä näihin tieto-osuuksiin, minä keskityin lähinnä muutaman helpon pelin testaamiseen. Pojista tietokonepelimuseo oli parasta Berliinissä.

Tietokonepelimuseon jälkeen kävelimme Loxx Miniatur welteniin, jossa on pienoisrautatiemaailma, jonka mittakaava on 1:87. Pienoiskaupungissa on kaikki Berliinin maamerkit. Tämä oli Berliinin matkamme kallein nähtävyys, perhelippu maksoi 33 euroa. Esimerkiksi Tekniikan museoon perhelippu (2 aikuista ja 3 lasta - Berliinissä monet perheliput tuntuivat olevan 2 + 3 ajatuksella) maksoi 17 euroa, joka on aika lailla halvempi hinta kuin sisäänpääsy kotikaupunkimme tiedekeskus Heurekaan.

Hauskaa oli se, että 20 minuutin välein tuli yö ja tilasta pimeni valot ja Berliinin valot syttyivät. Kerran tuli myös ukonilma eli "salamat" välähtelivät.

Pienoismalleissa oli hurjasti katseltavaa ja erilaisia yksityiskohtia. Mukavana pienenä yksityiskohtana jäi mieleen esimerkiksi joulupukin suklaatehdas, josta sai nappia painamalla pienen suklaapalan, joka tuli joulupukin tehtaasta liukuhihnaa pitkin.

Erillisessä huoneessa oli vielä lentokenttä, jossa sai seurata lentokoneiden nousuja ja laskuja. Myös lentokentällä oli vuoroin yö ja päivä. Ja se lentokoneiden seuraaminen oli tosi mukavaa - myös aikuisesta. Lentokenttäalueelle mentiin "turvatarkastuksen" läpi (minulla tietenkin piippasi joka kerta ja näin itse asiassa tapahtui myös oikeasti sekä Helsinki-Vantaan että Tegelin lentokentillä. En tiedä, mitä ihmeellistä mun vatsan seudulla on, kun sitä kovasti piippilaitteella tutkittiin...en takuulla salakuljeta muuta kuin ehkä paria liikakiloa)

Päivän päätteeksi kävimme vielä Alexa-kauppakeskuksessa, jossa söimme ravintolassa hyvät ja edulliset ruoka-annokset (koko perheelle annokset ja juomat n. 20 euroa) ja kävimme kiertelemässä muutamassa kaupassa. Muuten emme kierrelleetkään kaupoissa, ainoastaan tuona iltana ja parina päivänä kävimme ruokakaupassa iltapalaa hakemassa. Jopa iso tavaratalo KaDeWe jäi meiltä näkemättä muuten kuin ulkoapäin. Heh ja kirjoitettakoon vielä se, että sain myös tuolla Alexa-kauppakeskuksessa aikaan hälytyksen, kun poistuimme yhdestä kaupasta. Ilmeisesti Tietokonepelimuseosta ostamaamme Pikachu-pehmoleluun oli jäänyt kiinni hälytystarra ja jouduin sen takia tarkastettavaksi.

Matkakertomus jatkuu vielä yhden postauksen verran, siinä on tulossa juttua DDR-museosta ja Berliinin leikkipuistoista.

Aikaisemmet postaukset Berliinistä löydät täältä:
Terveiset superhelteisestä Berliinistä
Lapsiperheen Berliini (osa 1)