Sain eiliseen blogikirjoitukseeni ihania kommentteja, kiitos niistä! Sitä tekstiä on käyty lukemassa paljon, tuntuu kivalta. Eiliseen kirjoitukseen viitaten, törmäsin netissä Jari Sinkkosen ajatuksiin. Jos lapsen toimintatarmo tukahdutetaan, riski aggressiivisuuteen ja häiriköintiin kasvaa. Tarvitaan vauhdikkaita leikkejä, hippasta, säntäilyä.
Tarvitaan aikuista ottamaan vastaan lapsen tunteita ja sietämään niitä. Kun lapsen malja on piripinnassa, kun hän on lujilla, räjähdyksiä tulee herkästi. Ärtyneeseen tilaan lapsen saa ylikuormittuminen, esim. digipelit, väkivaltaviihde, liian paljon ääniä ja muutoksia lapsen elämässä. Yksi keino aggression purkamiselle ovat motoriset leikit, rosvot ja pollat, kiipeily, sellainen toiminta, missä aikuinen ei koko ajan ylisuojele lasta.
Haastattelussa oli myös hyviä pointteja ein sanomiseen liittyen. Itse kannatan selkeitä rajoja, ein sanomista, mutta uskon myös hyvään vuorovaikutussuhteeseen. Silloin kun hyvää vuorovaikutusta on paljon, silloin myös rajoittamista tarvitaan vähemmän.
Ja tästä pääset lukemaan ja kuuntelemaan Jari Sinkkosen ajatuksia:
Anna lapsen leikkiä vauhdikkaasti
Sinkkosella hyviä ajatuksia. Kirjatkin mielenkiintoisia.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Monissa asioissa Sinkkonen puhuu todellisella maalaisjärjellä.
PoistaPakko tähän kommentoida, että minulla on sudenpentulauma, pari reipasta tyttöä ja alun toistakymmentä vauhdikasta poikaa. Tapaan luonnehtia tätä porukkaa siten, että heitä nyt ei vain voi pitää arki-iltaisin kalustetuissa huoneissa. Vaihtoehtoina on menettää hermonsa tai tehdä ohjelmasta mahdollisimman toiminnallinen. Valitsin jälkimmäisen.
VastaaPoistaHyvä valinta! Näin olisin minäkin tehnyt!
Poista