Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin

Luin kirjan "Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin" (arvostelukappale). Kirja tuo esille tietoa ja ymmärrystä useilta tieteenaloilta ihmisen stressijärjestelmän syntyyn, kehitykseen ja merkitykseen. Kirjan avulla stressijärjestelmää voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan tavalla, joka vahvistaa hyvää elämää ja tasapainoista kehitystä.

Ihmiset kykenevät kesyttämään reagointivalmiuksiaan, kun he oppivat stressin säätelyn taitoja. Säätelemätön stressi aiheuttaa merkittävää haittaa sekä yksilölle itselleen että ympäröivälle yhteiskunnalle. Esimerkiksi monet mielenterveyden ongelmat, riippuvuudet ja oppimisen häiriöt liittyvät stressin säätelyn vaikeuksiin. Ihmisen stressijärjestelmän kehittymiseen vaikuttavat hyvinkin pienet asiat vuorovaikutusympäristössä. Säätelytaitojen oppiminen alkaa heti elämän alussa, jatkuu kiihkeänä lapsuus- ja nuoruusvuosien ajan ja on mahdollista yhä aikuisiälläkin. Hyvät stressin säätelyn taidot ovat hyvinvoinnin lähde.

Kirjasta jäi mieleen muutama asia: lapsi tarvitsee säätelytukea aikuiselta hädän hetkillä. Lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen antamaan tukea kiukun hetkillä, jäähy ja eristäminen toimintatapana eivät ole lapsen kehitystä tukevia. Aikuisen kiukustuminen, ärtyminen ja komentamisen tarve eivät korjaa yhteyttä lapseen vaan ne pahentavat tilannetta. Jos lapsi joutuu toistuvasti säätelemättömään tilaan, jota muut ihmiset vahvistavat torjumalla, moittimalla tai häpäisemällä, lapsen kehitys vaarantuu ja riski erilaisille käyttäytymisen häiriöille lisääntyy. 

Kirjassa kerrottiin myös peuhaamisen ja fyysisen leikin tärkeydestä. Liikunnallinen aktiivisuus tasaa stressijärjestelmän toimintaa. Riittävästä päivittäisestä liikunnasta huolehtimisella ja liikuntaan kannustamisella voitaisiin ehkäistä oppimisvaikeuksia taloudellisesti ja tehokkaasti. Jaak Panksepp on ehdottanut, että mikäli jokainen päiväkoti- tai koulupäivä alkaisi puolen tunnin peuhaamistuokiolla, lapset oppisivat paremmin.

Kahden esimurrosikäisen pojan äitinä jäi mieleen seuraava asia: Nuoret herkistyvät stressille. Aivojen amygdala syttyy herkemmin murrosiässä ja taipumus reaktiivisuuteen voimistuu. Pojilla se ilmenee voimakkaammin, koska amygdalassa on paljon testosteroniherkkiä tunnistimia. Pojat ovat taistele- tai pakovalmiustilassa tuon tuostakin testosteronikuohun aikana. Näissä tilanteissa on äärimmäisen tärkeää, että vastuulliset aikuiset eivät toimisi väärin. Vastuullisen aikuisen ei esimerkiksi kannata provosoitua, koska se vain vahvistaa nuoren reaktiivisuutta. Nuorelle pitää sen sijaan viestiä, että hän on turvassa eikä hänen tarvitse kokea itseään uhatuksi.

Suosittelen kirjaa kaikille vanhemmille ja lapsiperheiden parissa työskenteleville! Toivon, että tämä tulee tenttikirjaksi kaikille tuleville lastentarhanopettajille ja opettajille. Vielä enemmän toivon, että kirjan ajatukset siirtyisivät käytäntöön sekä lapsiperheissä että kouluissa, päiväkodeissa ja muissa ympäristöissä, joissa lapset ja nuoret ovat.

ps. muista osallistua Mindfulness cd-levyn arvontaan!