Mitä viidesluokkalaiset ajattelevat? Millainen on heidän toivevanhempansa?
Toivevanhempi
* tulee illalla peittelemään ja antaa suukon
* auttaa läksyissä
* jos tekee väärin, antaa yrittää uudestaan ja jos ei onnistu, niin neuvoo
* ei antaisi arestia pienistä asioista koko päiväksi
* saisi rahaa, mutta jos saa kaiken, mitä haluaa, ei ole mitään haaveiltavaa
* antaa minun päättää joskus mitä syödään
* perheellä pitää olla myös hauskoja yhteisiä hetkiä
* että vanhemmilla olis aikaa lapsille
* kuuntelee ja auttaa lasta, jos on tapahtunut jotain
* ei ole sitä mieltä, että aina pitää olla paras
* ei suutu kamalan helposti
Aika simppeleitä asioita. Peittelyä sänkyyn, lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, lapsen kuuntelemista ja auttamista. Listalla ei ollut, että toivevanhempi vie joka ilta harrastuksiin tai kesällä Disneylandiin.
Nämä toivevanhemman muotokuvaan liittyvät lauseet poimin Vanhemmuuden palikat -aineistosta. Millaisia ajatuksia sinussa heräsi, kun luit viidesluokkalaisten ajatuksia toivevanhemman muotokuvasta?
Todella hyviä ajatuksia! Niin se vain on, että ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä, että tulee hyvä mieli ja fiilis:) Riittää, että tuntee sen, miten välitetään:)
VastaaPoistaNiinpä, minusta nämä olivat ihan loistavia ajatuksia. Viidesluokkalaisilta suuria viisauksia. Elämän perusasioista. Ollaan läsnä ja yhdessä. Välitetään.
PoistaMinusta tämä kertoo myös kysymyksenasettelusta. Suurin osa elämästä on kuitenkin sitä tavallista arkea, jossa vanhemmuus mitataan.
VastaaPoistaDisneyland-matkat ovat elämän huippuhetkiä, mutta ei yhdellä onnistuneella reissulla korvata huonoa arkea. Ainakin minulla on ihania lapsuusmuistoja lomamatkoilta ja haluan sellaisia antaa myös lapsilleni. Harrastukset ovat viidesluokkalaiselle jo lapsen oma juttu: on ihan sama, kuka sinne kuskaa, kunhan kuljetuspalvelu pelaa.
Kysymyksenasettelusta en tiedä, sitä ei tuo lähdemateriaali kerro. Mutta samaisesta materiaalista luin, että 10-13 -vuotiaat lapset juttelevat vanhempiensa kanssa keskimäärin 7 minuuttia päivässä. Ja vanhemmalla ja peruskouluikäisellä lapsella on aikaa kohtaamiseen keskimäärin 4 minuuttia vuorokaudessa. Nuo ovat minusta ihan järjettömän pieniä aikoja. Että ei ihme, jos kaivataan sitä kohtaamista ja tavallista yhdessäoloa.
PoistaMeillä on myös tosi onnistuneita ja ihania lomamatkoja. Ja myös niitä haluan tarjota lapsille. Ja arjessa kohtaamiset mitataan pikemminkin tunneissa kuin muutamassa hassussa minuutissa.
Uskomattoman lyhyitä aikoja, ei siinä ehdi aidosti kuunnella, että mitä kuuluu... Kertonee kiireisestä elämänrytmistä, että koulusta kyyditään harrastukseen ja sitten nukkumaan, syödään jossain välissä pikaisesti. Tai ollaan ilta koneen ja tvn äärellä.
PoistaPidän tärkeänä, että on aikaa pysähtyä ja olla läsnä, niin itsensä kuin lapsenkin kanssa, kuten sanoit, kohtaamiset tunneissa eikä minuutteina...
Minustakin nuo minuuttimäärät ovat jotain ihan käsittämättömän pieniä. En voi ymmärtää. Jotenkin ajatellaan, että hektinen elämänrytmi kuuluu automaattisesti lapsiperhe-elämään. Illat ovat yhtä kiitämistä paikasta toiseen. Vaikka oikeasti voi myös valita toisin ja elää myös niin, ettei elämä ole yhtä minuuttipeliä.
Poista